Onko uskolla parantaminen lähtöisin Jumalasta?
MIES oli sairastanut 38 vuotta. ”Tahdotko tulla terveeksi?” kysyi Jeesus. Jos olisit ollut tämän miehen asemassa, niin etkö olisikin innostuneena vastannut myöntävästi. Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuodemattosi ja kävele.” Miten nämä sanat vaikuttivat? ”Mies tuli heti terveeksi, ja hän otti vuodemattonsa ja rupesi kävelemään.” – Johannes 5:5–9.
Tämä oli vain yksi niistä jumalallisista parantamistöistä, jotka Jeesus suoritti maallisen palveluksensa aikana. (Matteus 11:4, 5) Nykyajan uskollaparantajat väittävät Jumalan yhä suorittavan tällaisia parantamistöitä, ja he vetoavat siihen, että tuhannet vakuuttavat parantuneensa heidän välityksellään.
Ratkaisevia eroavuuksia
Raamatun tutkiminen osoittaa, että ne parantamistyöt, joista kerrotaan Raamatussa, eroavat aivan ratkaisevasti niistä parantamisista, joista nykyajan uskollaparantajat kertovat. Esimerkiksi Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät koskaan ottaneet parantamistöistään maksua. ”Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa”, opetti Jeesus. (Matteus 10:8) Näin he noudattivat Elisan antamaa esimerkkiä. Hän kieltäytyi vastaanottamasta lahjaa Naeman-nimiseltä mieheltä, jonka hän oli parantanut leprasta. (2. Kuningasten kirja 5:1, 14–16) Kun siis uskollaparantajat ottavat maksun parantamisestaan, he rikkovat tätä raamatullista ennakkotapausta vastaan.
On myös merkille pantavaa, että raamatullisina aikoina suoritetuissa parantamistöissä parantuminen tapahtui joko heti tai lyhyen ajan kuluttua. Kun apostoli Pietari näki miehen, ”joka oli ollut rampa äitinsä kohdusta saakka”, hän sanoi tälle: ”Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: kävele!” Kertomus osoittaa: ”Samassa hänen jalkapohjansa ja nilkkaluunsa lujittuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja rupesi kävelemään.” (Apostolien teot 3:1–8) Muita tällaisia esimerkkejä löytyy Apostolien tekojen 5:15, 16:sta ja 14:8–10:stä.
Nykyajan uskollaparantamiset ovat kuitenkin usein sellaisia, että niiden vaikutus alkaa tuntua vasta päivien, viikkojen tai jopa kuukausien kuluttua. Tulee huomata sekin, että uskollaparantajat pyrkivät keskittymään ns. toiminnallisiin sairauksiin, kuten sokeuteen, halvaukseen tai kuurouteen, jotka voivat joskus johtua myös psyykkisistä tekijöistä. Kirurgi Paul Brand toteaa: ”Heti kun jostakin elimellisestä tosiasiasta on tullut kiistaton – olivat sitten kysymyksessä puuttuvat jalat, silmät tai hiuspussit – ihmeitä tapahtuu harvoin.” Jeesus kuitenkin paransi ”kaikenlaisia tauteja ja kaikenlaista raihnaisuutta”, myös ilmiselvästi elimellisiä vajavaisuuksia, kuten esimerkiksi surkastuneen käden. – Matteus 9:35; Markus 3:3–5.
”Sinulla ei ole tarpeeksi uskoa!”
Murheellinen tosiasia on, että monet vakavasti sairaat palaavat ”parantamiskokouksista” kotiinsa yhtä sairaina kuin ennenkin. Tällaisissa tapauksissa uskollaparantajat kuittaavat epäonnistumisensa sanomalla: ”Heillä ei ollut tarpeeksi uskoa!” Tällainen ei kuitenkaan kuulosta aivan rehelliseltä. Tri William Nolen toteaakin: ”Kun psyykkinen parantaja ei onnistu parantamisessaan, hänen ei – toisin kuin lääkärin – tarvitse koskaan vastata epäonnistumisistaan. Täytyy tunnustaa, että haluaisin itsekin, että minulla olisi mahdollisuus turvautua tällaiseen verukkeeseen kun edessäni on potilas, jota en pysty parantamaan.”
Ei Jumalan profeettojen, ei Jeesuksen eikä Jeesuksen opetuslastenkaan tarvinnut koskaan turvautua sellaiseen tekosyyhyn, että joku sairas ei parantunut sen takia, ettei hänellä ollut ollut riittävästi uskoa. On hyvinkin todennäköistä, että uskon puute vähensi parannettaviksi tulevien ihmisten lukumäärää. Kuitenkin kaikki ne, jotka tulivat parannettaviksi, parantuivat täysin! – Markus 6:5, 6.
Joskus parannettiin sellaisiakin, joilta kaikesta päättäen puuttui uskoa. Esimerkiksi syyrialainen sotapäällikkö Naeman ei uskonut täysin siihen, että hän voisi tervehtyä leprastaan sillä tavoin kuin profeetta Elisa oli neuvonut häntä toimimaan. Vasta paranemisensa jälkeen hän tunnusti: ”Katso, nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa.” (2. Kuningasten kirja 5:11–13, 15) Ne selitykset, joita uskollaparantajilla on epäonnistumisilleen, ovat siis hataralla pohjalla.
Ihmeparannuskyvyt – tilapäinen lahja
Eivätkö ihmeparannuslahjat toisaalta olleet yleisiä varhaiskristittyjen keskuudessa? (1. Korinttolaisille 12:9) Pitää paikkansa, mutta silloin tapahtuneisiin ihmeisiin oli erityinen syynsä. Noin 1 500 vuoden ajan olivat lihalliset israelilaiset olleet Jumalan valittu kansa, mutta ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla israelilaiset hylättiin uskon puutteensa takia, ja heidän tilalleen tuli uusi, kristillinen seurakunta. Nämä varhaiskristityt tarvitsivat tavanomaisen ylittävää apua voidakseen vahvistaa uskoaan ja voidakseen todistaa muulle maailmalle, että heillä oli nyt takanaan Jehova Jumalan tuki.
Ihmelahjat – ihmeparannuksen lahja mukaan luettuna – annettiin siis vielä lapsenkengissään olleelle kristilliselle seurakunnalle. Ne olivat ”merkiksi” epäuskoisille, ja ne osaltaan vahvistivat uskovien uskoa. (1. Korinttolaisille 14:22) Nyt, lähes 2 000 vuotta myöhemmin, kristillisyys on jo kasvanut ulos lapsenkengistään. (Vrt. 1. Korinttolaisille 13:9–13.) Raamattu on ollut jo kauan valmiina, ja sitä on painettu miljoonia kappaleita. Niinpä kun tosi kristityt nykyään haluavat saada vahvistusta sille mitä he opettavat, he voivat helposti suunnata epäuskoisten huomion sen sivuille. Ihmetöitä ei enää tarvita.
Paavali ilmaisee myös, että yliluonnolliset lahjat ’tulisivat poistumaan’. (1. Korinttolaisille 13:8) Toiset saattoivat saada näitä lahjoja ainoastaan siten, että joko Jeesuksen Kristuksen apostolit itse antoivat niitä tai niiden antaminen tapahtui heidän läsnä ollessaan. (Apostolien teot 8:18–20; 10:44–46; 19:6) Apostoleitten kuoltua ihmeiden tekeminen lakkasi.
Erään hakuteoksen mukaan on ”kiistatonta, että tietomme varhaiskristittyjen suorittamista ihmeistä ovat ensimmäisen sadan vuoden ajalta apostoleitten kuoleman jälkeen vähäisiä tai niitä ei ole laisinkaan”. – McClintockin ja Strongin Cyclopedia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature, 6. osa, s. 320.
Syytä varuillaanoloon
Jeesus Kristus varoitti, että tulisi aika, jolloin monet sanoisivat hänelle: ”Herra, Herra, emmekö me profetoineet sinun nimessäsi ja ajaneet ulos demoneja sinun nimessäsi ja tehneet monia voimatekoja sinun nimessäsi?” Jeesus kuitenkin vastaisi heille: ”En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” (Matteus 7:22, 23) Millä sitten selitämme sen, että he näyttävät pystyvän tekemään ”voimatekoja”, jollei niiden takana ole Jumalan henki?
Joissakin tapauksissa he syyllistyvät suoranaiseen huijaamiseen. Esimerkiksi Zimbabwessa ilmestyvä sanomalehti Herald kertoi kolmesta ihmisestä, joiden kuuluisa uskolla parantaja väitti ”parantuneen”. Lehti paljasti hänen väitteensä huijaukseksi: ”Lapsista toinen ei vieläkään kuule eikä kykene puhumaan; toinen lapsi ei ollut koskaan ollutkaan kuuro eikä mykkä; ja nainen, joka oli ollut kuuro, ei vieläkään kuule.”
Joskus uskolla parantamisen teho näyttää olevan psykologista, eli että sairas uskoo uskolla parantajaan ja hänen kykyynsä auttaa ja tuntee sen vuoksi olonsa paremmaksi. Toisissa tapauksissa – varsinkin silloin jos paraneminen alkaa vaikuttaa vasta pitkän ajan kuluttua – näyttää siltä, että toipuminen onkin pantava normaalin, itsestään tapahtuvan parantumisen tilille. Tri William Nolen väittää, että ”noin 80 prosentilla [lääkärin]hoitoon hakeutuvista potilaista sairaudet ovat sellaisia, että ne paranevat lopulta itsestään”. (Science and the Paranormal) Kun aikaa on siis jo ehtinyt kulua jonkin verran, uskolla parantaja voi helposti ottaa itselleen kunnian sairaan paranemisesta.
Lopuksi Raamattu varoittaa, että ”itse Saatana muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi” yrittäessään pettää. (2. Korinttolaisille 11:14) 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:9 ja 10:ssä Paavali selittää edelleen: ”Tuon laittoman läsnäoloon liittyy Saatanan vaikutuksen mukaan kaikkia voimatekoja [”kaikenlaisia ihmeitä”, The Jerusalem Bible] ja valheellisia tunnusmerkkejä ja enteellisiä ihmeitä ja kaikkea epävanhurskasta petosta niille, jotka tuhoutuvat.” Tulee siis olla varuillaan! Uskolla parantaminen on usein yhteydessä pahojen henkivoimien toimintaan! ”Enkä tahdo teidän tulevan osallisiksi demonien kanssa”, varoittaa Paavali. ”Ette voi juoda Jehovan maljaa ja demonien maljaa.” – 1. Korinttolaisille 10:20, 21.
Kun kristitty on sairas
Kun ihminen on sairas, ihmeparannus voi varmasti tuntua varteen otettavalta vaihtoehdolta. Tulee kuitenkin muistaa, että apostoli Paavalin työtoveri Epafroditus sairastui niin vakavasti, että oli kuoleman kielissä. (Filippiläisille 2:25–27) Samoin Paavalin läheinen toveri Timoteus kärsi ”usein uudistuvista sairauskohtauksista”. (1. Timoteukselle 5:23) Silti Paavali ei parantanut kumpaakaan heistä ihmeen avulla. Ja kun Paavali itse tarvitsi lääkärinhoitoa, hän on voinut käyttää matkatoverinsa Luukkaan, ”rakkaan lääkärin”, palveluksia. – Kolossalaisille 4:14.
Nykyäänkin kristitty, joka on sairas, voi etsiä apua lääkäriltä tai terapeutilta, mutta hänen tulee karttaa hoitomenetelmiä, joissa on takana pahojen henkivoimien vaikutus, ja puoskarointia, joka nykyään on monissa maissa hyvin yleistä. Hän voi myös rukoilla ihmeparannuksen asemesta viisautta tullakseen toimeen sairautensa kanssa. (Jaakob 1:5) Hän voi myös pyytää hartaasti, että Jehova ’tukisi häntä tautivuoteessaan’. – Psalmi 41:4.
Voi tietenkin tuntua hyvin masentavalta, kun lääketiede ei pysty parantamaan jotakin sairautta. Silti kristityn tulee sairaana ollessaankin ponnistella ’varmistautuakseen tärkeämmistä asioista’, eikä antaa terveyshuolien peittää hengellisiä asioita täysin varjoonsa. (Filippiläisille 1:10) Hän voi saada voimaa siitä, että on olemassa toivo saada elää Jumalan valtakunnan alaisuudessa, jolloin ”ei yksikään asukas sano: ’Minä olen sairas’”. – Jesaja 33:24, UM; 65:17–19.
Toivo vanhurskaasta uudesta maailmasta on varmastikin paljon arvokkaampi kuin uskollaparantajien tyhjät lupaukset. Ajatellaanpa vaikka Peter-nimistä sokeaa miestä, joka asuu Akumadanissa Ghanassa. Hän oli viettänyt kokonaista 26 vuotta erilaisissa uskollaparantajien seurakunnissa siinä toivossa, että hän parantuisi sokeudestaan. Silti yksikään uskolla parantaja ei ollut avannut hänen silmiään. Samaan aikaan kun hän vielä kävi erään uskollaparantajien seurakunnan tilaisuuksissa, hän pääsi kosketuksiin Jehovan todistajien kanssa.
Todistajat selittivät Raamatun perusteella, että Jumalan valtakunnan alaisuudessa paranisivat täysin kaikki sairaudet ja vammat. Tämä avasi Peterin ymmärryksen silmät. Täynnä kiitollisuutta Raamatun suurenmoisia totuuksia kohtaan hän rupesi Jumalan valtakunnan kokoajansaarnaajaksi ja on palvellut tässä tehtävässä jo yli kolme vuotta. Hän odottaa sitä aikaa, jolloin kirjaimellisella tavalla ”avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat”. – Jesaja 35:5, 6.
Samalla tavoin ovat tuhannet muut päässeet Jumalan sanan avulla vapaiksi väärästä luottamuksesta, jonka he olivat panneet uskollaparantajiin.
[Kuvat s. 5]
Kristitty, joka on sairas, rukoilee voimaa voidakseen kestää sairautensa. Hän myös odottaa uutta maailmaa, jossa ”yksikään asukas ei sano: ’Minä olen sairas’”
[Kuva s. 6]
Uskollaparantajat parantavat harvoin niitä, joilla on elimellisiä sairauksia