Säilytä Jehovan pelkoasi
”’Minä olen suuri Kuningas’, on armeijoiden Jehova sanonut, ’ja minun nimeni tulee olemaan pelkoa herättävä kansakuntien keskuudessa.’” – MALAKIA 1:14, UM.
1, 2. a) Mikä voimakas sanoma sisältyy Malakian kirjaan? b) Mistä Jehovan sanoman alkusanat antavat opetuksen?
”JULISTUS: Jehovan Israelia koskeva sana Malakian kautta.” (Malakia 1:1, UM) Tämä lyhyt, sävähdyttävä lausunto aloittaa Raamatussa olevan Malakian kirjan. Julistus merkitsee Raamatussa yleensä jumalattomuuden tuomitsemista. Tämä pitää varmasti paikkansa Malakian kirjasta, joka esittää suoran ja voimakkaan sanoman Israelin kansalle. Malakian kirjan tarkastelumme korostaa sitä, miten tärkeää on säilyttää Jehovan pelkomme ja rakkautemme häntä kohtaan.
2 Kirjan kaksi ensimmäistä jaetta antavat opetuksen oikeasta neuvontatavasta. Jehova vakuuttaa kuulijoilleen, että hän haluaa auttaa heitä: ”Minä olen teitä rakastanut, sanoo Herra.” Miten rauhoittava ja sydäntä lämmittävä johdanto niille vilpittömille ihmisille, joita oli rikkomuksiin syyllistyneen Israelin joukossa. Sanoma jatkuu: ”Mutta te sanotte: ’Missä sinä olet osoittanut rakkautesi meihin?’ Eikö Eesau ollut Jaakobin veli, sanoo Herra, ja Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin; ja minä tein hänen vuorensa autioiksi ja annoin hänen perintöosansa erämaan aavikkosusille.” – Malakia 1:2, 3.
3. Mitä syitä Jehovalla oli siihen, mitä hän tunsi Jaakobia ja Eesauta kohtaan?
3 Miksi Jehova rakasti Jaakobia ja myöhemmin Jaakobin jälkeläisiä, israelilaisia? Siksi, että Jaakob pelkäsi Jumalaa ja kunnioitti jumalaapelkääviä vanhempiaan. Toisaalta Eesau oli itsekäs ihminen, joka ei pelännyt Jumalaa. Hän ei myöskään kunnioittanut vanhempiaan, joilla oli Jumalan antama luonnollinen oikeus odottaa häneltä tottelevaisuutta. Siksi aivan oikein Jehova rakasti Jaakobia, mutta vihasi Eesauta. Tässä on meille varoitus. Meidän täytyy varoa, ettemme koskaan lakkaisi pelkäämästä Jumalaa ja tulisi materialisteiksi kuten Eesau, joka tavoitteli vain lihallisten halujensa tyydytystä. – 1. Mooseksen kirja 26:34, 35; 27:41; Heprealaisille 12:16.
4, 5. a) Miten Jaakobin ja Eesaun elintapa vaikutti heidän jälkeläisiinsä? b) Miten tämän olisi pitänyt vaikuttaa israelilaisiin?
4 Samoin kuin Jaakobin menettely osoittautui siunaukseksi hänen jälkeläisilleen, israelilaisille, niin Eesaun menettely osoittautui aivan päinvastaiseksi hänen jälkeläisilleen, edomilaisille. Edomilaiset eivät saaneet Jehovan siunausta. Vastustamalla ilkeämielisesti Jehovan liittokansaa he sen sijaan aiheuttivat itselleen hänen vihansa. Nebukadnessarin armeijat ja myöhemmin arabialaiset polkivat heidät jalkoihinsa. Lopulta, kuten Jehova oli ennustanut, edomilaiset katosivat kansakuntana. – Obadja 18.
5 Jumala alkoi panna täytäntöön tuomiotaan Edomille ennen Malakian aikaa. Miten tämän olisi pitänyt vaikuttaa israelilaisiin? Jehova sanoo heille: ”Teidän omat silmänne saavat nähdä sen, ja te sanotte: ’Julistettakoon Jehovan suuruutta yli Israelin alueen.’” (Malakia 1:5, UM) Läpi vuosisatojen Israel oli nähnyt ”omin silmin”, miten Jehova oli rakastanut sitä kansana.
Tekomme osoittavat, pelkäämmekö Jumalaa
6. Minkä syytöksen Jehova esitti israelilaisia vastaan?
6 Julistus jatkuu: ”’Poika kunnioittaa isää ja palvelija suurta herraansa. Jos minä siis olen isä, missä on minulle kuuluva kunnia? Ja jos minä olen suuri herra, missä on minulle kuuluva pelko?’ on armeijoiden Jehova sanonut teille, te papit, jotka halveksitte minun nimeäni.” (Malakia 1:6, UM; 2. Mooseksen kirja 4:22, 23; 5. Mooseksen kirja 32:6) Jehova oli oikaissut ja suojellut israelilaisia ja pitänyt huolta heistä niin kuin isä pojastaan. Mitä hänellä oli oikeus odottaa kiitokseksi? Sitä, että häntä kunnioitettaisiin ja pelättäisiin. Kansa ja sen papit eivät kuitenkaan menetelleet näin, vaan osoittivat sen sijaan epäkunnioitusta Jehovan nimeä kohtaan ja halveksivat sitä. Heistä tuli ”luopuneita lapsia”. – Jeremia 3:14, 22; 5. Mooseksen kirja 32:18–20; Jesaja 1:2, 3.
7. Mitä israelilaiset ajattelivat tästä syytöksestä, ja mitä Jehova vastasi heille?
7 Israelilaiset kysyivät: ”Millä tavoin me olemme halveksineet sinun nimeäsi?” Jehova vastasi painokkaasti: ”’Esittämällä alttarillani saastunutta leipää.’ Ja te olette sanoneet: ’Millä tavoin me olemme saastuttaneet sinut?’ Sanomalla: ’Jehovan pöytä on halveksittava.’ Ja kun te esitätte sokean eläimen teurasuhriksi: ’Se ei ole paha.’ Ja kun te tuotte ramman eläimen tai sairaan: ’Se ei ole paha.’ ’Viepä se maaherrallesi. Mielistyykö hän sinuun, tai ottaako hän sinut ystävällisesti vastaan?’ on armeijoiden Jehova sanonut.” – Malakia 1:7, 8, UM.
8. Mitä israelilaiset osoittivat teoillaan?
8 Voit kuvitella, miten israelilainen katseli laumaansa ja valitsi ovelasti jonkin sokean tai ramman eläimen Jehovalle uhrattavaksi. Näin hän saattoi muodollisesti antaa uhrin, mutta pitää samalla itsekkäästi lauman parhaat eläimet itsellään. Hän ei olisi uskaltanut tehdä sellaista maaherralle! Mutta israelilaiset tekivät sen Jehovalle – ikään kuin hän ei olisi pystynyt näkemään heidän juoniaan ja petostaan. Hyvällä syyllä Jehova kysyi heiltä: ”Missä on minulle kuuluva pelko?” Sanoillaan he saattoivat väittää pelkäävänsä Jehovaa, mutta heidän tekonsa puhuivat selvästi toista. – 5. Mooseksen kirja 15:21.
9. Miten papit suhtautuivat siihen, mitä kansa teki?
9 Miten papit suhtautuivat näihin kurjiin uhreihin? He sanoivat: ”Se ei ole paha.” He puolustivat israelilaisten jumalatonta menettelyä. Vaikka Babyloniasta palanneet pakkosiirtolaiset siis alkoivat innokkaasti ennallistaa tosi palvontaa, heistä tuli myöhemmin huolimattomia, ylpeitä ja omavanhurskaita. He lakkasivat pelkäämästä Jehovaa. Siksi heidän temppelipalveluksestaan tuli ilveilyä, ja he viettivät juhlia vain muodon vuoksi. – Malakia 2:1–3; 3:8–10.
10. a) Minkä uhrin Jehova haluaa nykyään? b) Ainoastaan missä tapauksessa Jehova voi hyväksyä uhrimme?
10 Joku voi huomauttaa: ’Tämä ei sovellu meihin; me emme enää uhraa eläinuhreja.’ Mutta meillä on uhrattavana toisenlainen uhri. Huomaa Paavalin palava vetoomus: ”Minä Jumalan sääliväisyyden kautta hartaasti pyydän teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyinenne.” (Roomalaisille 12:1) Uhri, jonka Jehova haluaa nykyään, olet sinä, toisin sanoen voimasi, varasi ja kykysi. Hän hyväksyy uhrimme vain, jos annamme parhaamme. Jos tarjoamme Jehovalle ainoastaan sen, mitä jää jäljelle, ikään kuin ramman, sairaan uhrin, vahingoitamme varmasti suhdettamme häneen.
11. Mitä jokaisen Jehovan vihkiytyneen palvelijan pitäisi tarkastella?
11 Vaikka joku voi itse asiassa sanoa: ”Se ei ole paha”, tiedämme, mitä mieltä Jehova on. Tarkastelkaamme siksi huolellisesti ”pyhän palveluksen” ”uhriamme”, johon sisältyy osallistumisemme saarnaamiseen, henkilökohtainen tutkiminen, rukous ja kokouksissa käyminen. Oletko varma, että uhraat Jehovalle parhaasi, vai annatko vain tähteet? On olemassa vaara, että joku uppoutuu viikonlopulla siinä määrin ajanvietteeseen tai virkistäytymiseen, ettei hänelle jää aikaa eikä voimia Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen ja kokouksiin tulemiseen. Siihen uhriin, jonka annamme Jehovalle, tulisi liittyä koko elintapamme, jokapäiväinen elämisemme, asenteet ja vaikuttimet mukaan luettuina. Olkoon se ainoastaan parasta!
Niiden tunnistaminen jotka ovat todella Jumalaa pelkääviä
12. Mikä neuvo nyt annetaan?
12 Profetia jatkaa: ”Ja hellyttäkää nyt Jumala, jotta hän olisi meille suosiollinen.” (Malakia 1:9, UM) Jehova kehottaa israelilaisia tekemään sitä mikä on oikein, osoittamaan oikealaatuista Jumalan pelkoa ja uhraamaan hänelle sen mitä hän ansaitsee. Meidän täytyy tehdä samoin nykyään. Ainoastaan elämällä Jehovan vaatimusten mukaisesti voimme saada ja säilyttää hänen suosionsa.
13. a) Mihin ansaan voisimme langeta, jos emme pelkäisi Jumalaa? b) Miten ahneus vaikutti israelilaisiin pappeihin?
13 Ilman oikealaatuista Jumalan pelkoa voi hänelle suorittamamme palvelus olla vain muodollista ja itsekkään voiton tavoittelua. Huomaa, kuinka Jehova kuulustelee israelilaisia pappeja heidän temppelipalveluksensa suhteen: ”’Entä kuka joukostanne sulkee ovet? Ettekä te sytytä alttariani ilmaiseksi. Minulla ei ole iloa teistä’, on armeijoiden Jehova sanonut, ’enkä minä mielisty kätenne uhrilahjaan.’” (Malakia 1:10, UM) Papit kyllä hoitivat velvollisuutensa temppelissä, lukitsivat pyhäkön ovet ja sytyttivät tulen alttareille. Mutta he eivät tehneet sitä ilmaiseksi. He odottivat almuja ja lahjuksia israelilaisilta, jotka tulivat uhraamaan temppelissä. Jehova ei mielistynyt silloin eikä mielisty nykyäänkään vain itsekkään voiton vuoksi tehtyyn palvelukseen. Se on hänestä iljettävää.
14. Miksi on tarpeen alati varoa ahneutta?
14 Itsekkyys ja ahneus ovat meidän aikanamme aivan yhtä varottavia ominaisuuksia. Raamattu varoittaa meitä toistuvasti ahneudesta ja sanoo, että ahneet eivät ole Jehovan suosiossa. (1. Korinttolaisille 6:10; Efesolaisille 5:5) Estäköön rakkautemme Jehovaan ja hänen pelkonsa meitä koskaan tekemästä sananpalvelustamme itsekkään voiton saamiseksi. Meidän pitäisi nopeasti karkottaa kaikki sensuuntaiset taipumuksetkin, joita saattaa herätä sydämessämme. Erityisesti vanhimpia ja avustavia palvelijoita varoitetaan olemasta ”epärehellistä voittoa ahnehtivia”. (Tiitukselle 1:7; 1. Timoteukselle 3:8; 1. Pietari 5:2) Jotkut voivat tieten tahtoen ylläpitää hyviä suhteita vain sellaisiin veljiin, jotka voivat auttaa heitä aineellisesti, ja tämä johtaa heidän puolueelliseen suosimiseensa ja vastahakoisuuteen heidän neuvomisessaan. Me emme halua koskaan tulla niiden Israelin ahneiden pappien kaltaisiksi, jotka odottivat almuja ja lahjuksia israelilaistovereiltaan.
15. a) Miten Malakia osoitti, että kaikissa maailman osissa olisi Jehovaa pelkääviä? b) Mitkä muut raamatunkohdat tukevat tätä?
15 Jos Jehova nykyään kysyisi: ”Missä on minulle kuuluva pelko?”, voisivatko ketkään vastata: ’Tässä me olemme, me jotka pelkäämme sinua’? Aivan varmasti! Jehovan uskolliset todistajat, joita on kaikissa maailman osissa, voisivat. Tämä kansainvälinen ihmisryhmä ja heidän työnsä ennustettiin Malakian 1:11:ssä (UM): ”’Auringon noususta sen laskuun saakka tulee minun nimeni olemaan suuri kansakuntien keskuudessa, ja – – esitetään [lahja] nimelleni, niin, puhdas lahja; sillä nimeni tulee olemaan suuri kansakuntien keskuudessa’, on armeijoiden Jehova sanonut.” – Ks. myös Psalmi 67:8; Jesaja 33:5, 6; 41:5; 59:19; Jeremia 32:39, 40.
16. Mitä eri asioita voitaisiin tarkoittaa sanoilla auringonnoususta auringonlaskuun, ja miten tämä täyttyy?
16 Malakia kuvailee tässä hyvin sattuvasti sitä suurta työtä, jota nykyään tehdään hyvän uutisen saarnaamiseksi koko maailmassa. (Matteus 24:14; Ilmestys 14:6, 7) Maantieteellisesti auringonnoususta auringonlaskuun merkitsee idästä länteen. Katsommepa nykyään maan päällä mihin tahansa, tapaamme Jehovaa pelkääviä, jotka tekevät hänen tahtonsa. Auringonnoususta auringonlaskuun merkitsee myös kaiken päivää. Jumalaa pelkäävät palvelijat uhraavat tosiaan ylistystä alituisesti. Ne, jotka todella pelkäävät Jehovaa, julistavat hänen lupauksensa mukaisesti hänen nimeään kaikkialla maailmassa. – 2. Mooseksen kirja 9:16; 1. Aikakirja 16:23, 24; Psalmi 113:3.
Säilytä oikealaatuinen Jumalan pelko
17. Mitä voi olla seurauksena siitä, että lakkaamme kunnioittamasta ja pelkäämästä Jehovaa?
17 Niille, jotka eivät kunnioita eivätkä pelkää Jehovaa, hänen palvonnastaan ja palveluksestaan tulee taakka. Jehova sanoi israelilaisille: ”Te häpäisette minut sanomalla: ’Jehovan pöytä on saastunut, ja sen hedelmä sen ravinto, on halveksittava.’ Ja te olette sanoneet: ’Katso, mikä rasitus!’” (Malakia 1:12, 13, UM) Sama voi pitää paikkansa nykyään. Niille, jotka lakkaavat pelkäämästä Jehovaa, kokouksista, kenttäpalveluksesta ja muista kristillisistä toimista voisi tulla taakka.
18. Mitä on aika ajoin tapahtunut joillekuille Jumalan palvelijoille nykyään?
18 Huomaa, miten heidänlaisiaan kuvailtiin Vartiotornissa 1. maaliskuuta 1937: ”Noille uskottomille on Jumalan palvelemisedusta, mikä merkitsee valtakunnan hedelmien viemistä Herran käskyn mukaan, tullut vain kiusallinen meno ja muodollisuus, mikä ei tarjoa heille mitään tilaisuutta loistaa ihmisten silmissä. Valtakunnan sanoman vieminen talosta taloon painetussa muodossa ja sen esittäminen ihmisille on liian nöyryyttävää sellaisille omasta mielestään tärkeille henkilöille. He eivät löydä mitään iloa siitä – –. Siksi he ovatkin sanoneet ja yhä sanovat: ’Tämä kirjojen kuljettaminen on pelkkää kirjainmyyntihommaa. Mikä kiusallinen tehtävä se onkaan!’” Nykyäänkin on sellaisia, jotka aika ajoin pitävät kenttäpalvelusta raadantana ja kokouksissakäyntiä ikävänä. Näin voi käydä, kun lakkaamme pelkäämästä Jehovaa ja samalla rakastamasta häntä.
19. Miten voimme jatkuvasti osoittaa arvostustamme Jehovan huolenpitoa kohtaan?
19 Pitämällä yllä Jehovan pelkoa pysymme nöyrinä hänen edessään ja arvostamme aina kaikkea sitä, mitä hän tekee hyväksemme. Kokoonnummepa pienenä joukkona jossakin kodissa tai suurena, kymmeniä tuhansia käsittävänä joukkona jollakin stadionilla, olemme kiitollisia Jehovalle edusta olla kristittyjen veljiemme kanssa. Me osoitamme kiitollisuutemme olemalla läsnä ja kannustamalla muita läsnäolijoita ”rakkauteen ja hyviin tekoihin” rakentavan keskustelumme ja kokousten aikana esittämiemme ajatusten välityksellä. (Heprealaisille 10:24, 25) Jos meillä on etu hoitaa joitakin kokousten osia, emme halua lykätä niihin valmistautumista viime minuuttiin ja sitten hätäisesti koota yhteen joitakin ajatuksia. Älä koskaan pidä noita tehtäviä arkipäiväisinä asioina. Ne ovat pyhiä etuja, ja se, miten hoidamme ne, on jälleen yksi osoitus siitä, missä määrin kunnioitamme ja pelkäämme Jehovaa.
20. a) Mitä meidän ei tule koskaan unohtaa? b) Mihin tulokseen päädymme?
20 Niillä, jotka lakkaavat pelkäämästä Jumalaa, on todella surkea loppu! Heillä ei ole arvostusta sitä ansaitsematonta etua kohtaan, että voi säilyttää hyvän suhteen kaikkeuden Suvereeniin. ”’Minä olen suuri Kuningas’, on armeijoiden Jehova sanonut, ’ja minun nimeni tulee olemaan pelkoa herättävä kansakuntien keskuudessa.’” (Malakia 1:14, UM; Ilmestys 15:4) Älkäämme koskaan unohtako sitä. Olkoon jokainen meistä psalmistan kaltainen, joka sanoi: ”Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät.” (Psalmi 119:63) Tarkasteltuamme tätä asiaa päädymme samaan tulokseen kuin Salomo, joka sanoi: ”Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.” – Saarnaaja 12:13, 14.
Malakian kirjan opetuksia
□ Miksi israelilaisilla oli velvollisuus pelätä Jehovaa?
□ Miten tekomme osoittavat, pelkäämmekö todella Jehovaa?
□ Mikä osoittaa, että Jehovaa pelkääviä on nykyään joka puolella maailmaa?
□ Miksi meidän täytyy säilyttää oikealaatuinen Jumalan pelko?
[Huomioteksti s. 17]
Auringonnoususta auringonlaskuun Jehovan nimi tehdään suureksi
[Kuva s. 16]
Israelilaiset halveksivat Jehovaa tarjoamalla uhreiksi sokeita, rampoja tai sairaita eläimiä