Käännyimme tosi oikeudenmukaisuuden Lähteen puoleen

Kertonut Erwin Grosse

MUUTAMA vuosi sitten minut olisi voitu nähdä aikaisin aamulla suuren telakan portin luona Kielissä Saksassa levittämässä lehtisiä ja myymässä KPD/ML:na julkaisemaa Rote Fahne -lehteä. Samanaikaisesti olisin yrittänyt saada työläisiä ja oppipoikia osallistumaan väittelyihin. Oli epäkiitollinen tehtävä yrittää saada heidät vakuuttumaan kommunistisista käsityksistäni.

En kuitenkaan antanut tämän masentaa. Olin löytänyt päämäärän elämässä: tehtäväni oli tukea oikeudenmukaisten olosuhteiden aikaansaamista maailmanvallankumouksen kautta. Miten olin päätynyt tähän näkemykseen? Tyydyttäisikö sellainen päämäärä elämässä oikeudenmukaisuuden nälkäni?

Oikeudenmukaisuutta etsimässä

Vanhempieni elämäntapa oli tehdä kaikki mahdollinen aineellisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi, eikä sellainen viehättänyt minua lainkaan. Me nuoret etsimme jotakin parempaa. Kaiken aikaa kokeiltiin uusia elämäntyylejä ja julistettiin uusia tarkoituksia elämälle. Tuohon aikaan uutiset kertoivat lähinnä Vietnamin sodasta ja opiskelijamellakoista. Näytti siltä, että viattomat ihmiset maksoivat hengellään poliitikoiden ja kapitalistien suuruudenhulluuden. Tämä tilanne painoi mieltäni, ja aloin vihata kapitalistista järjestelmää.

Käänsin selkäni myös perinteiselle uskonnolle. Kokemus, jonka sain ollessani palvelemassa Länsi-Saksan sotavoimissa, auttoi minua tekemään tämän ratkaisun. Taisteluharjoitukset, joissa olimme mukana, keskeytettiin leirijumalanpalvelusta varten, ja sotilaat jaettiin kahteen ryhmään: katolilaisiin ja protestantteihin. Jumalanpalveluksen päätteeksi molempien kirkkokuntien papit siunasivat raskaan tykistön! Olin järkyttynyt. Eikö näitä aseita ollut valmistettu tappamista varten? Ja eikö minulle ollut koulussa uskontotunnilla opetettu, että ”älä tapa”? – 2. Mooseksen kirja 20:13.

Mielestäni Karl Marx oli oikeassa, kun hän sanoi uskonnon olevan ”oopiumia kansalle”, koska se teki ihmiset voimattomiksi kapitalististen etujen edessä. Niinpä pian asepalveluksen jälkeen erosin kirkosta ja aloin käydä säännöllisesti tunneilla, joilla opetettiin marxismi-leninismiä. Luin myös Mao Tse-tungin teoksia. Kaikki tämä vahvisti vakaumustani siitä, että vain maailmanlaajuinen vallankumous voisi juuria pois pahuuden. Ajattelin, että vain sillä tavoin voitaisiin saada aikaan ihmisyhteiskunta, jolle oikeudenmukaisuus olisi tunnusomaista.

KPD/ML opetti minut taivuttamaan työläisiä Leninin opetusten puolelle ja tarjomaan heille lehtisiä ja Rote Fahne -lehteä. Lisäksi kannoin mielenosoituksissa julisteita ja ajoin kaiutinautoa. Siitä huolimatta minua pidettiin vain puolueen kannattajana. Ennen kuin keskuskomitea hyväksyisi minut jäseneksi, minun täytyisi täyttää puolueen toiveet palvelemalla sitä jonkin aikaa ja tukemalla sitä taloudellisesti.

Käytäntö osoittautuu katkeraksi pettymykseksi

Minut oli koulutettu konepiirtäjäksi, mutta olin kiinnostunut enemmän sosialististen maalareiden taiteesta, ja toivoin, että voisin tehdä yhtä luovaa työtä kuin he tekivät. Anoin siksi Länsi-Berliinin taidekorkeakouluun. Minut hyväksyttiin ja aloitin taideopintoni helmikuussa 1972.

Täällä otin taas yhteyttä puolueeseen, ja seisoin pian tehtaan portin edessä myymässä Rote Fahne -lehteä. Suunnittelin myös julisteita ja maalasin Marxin, Engelsin, Leninin ja Mao Tse-tungin muotokuvia punaisiin lippuihin.

Olin päättänyt, etten menisi koskaan naimisiin – kunnes tapasin Lindan. Huomasin, että hän ilmaisi hyvin harvinaista ominaisuutta, uskollisuutta, ja se sai minut muuttamaan mieleni. Viisi kuukautta myöhemmin olimme naimisissa ja aloittelimme sitä, mistä oli tuleva sopusointuinen avioliitto.

Olin aiemmin elänyt erään nuorisojoukon kanssa, joka kannatti useita erilaisia vasemmistolaisia ajatuksia. Meillä oli laajoja keskusteluja, mutta niistä heijastui myös kitkaa ja vihamielisyyttä. Tilanne oli suunnilleen sama eri kommunistipuolueissa. Kukin puolue väitti, että kaikki muut ovat ymmärtäneet väärin kommunismin aatteen ja että niiden tulisi liittyä ”oikeaan” puolueeseen. Taistelurintamat muodostuivat!

Omassa puolueessani oikean ja vasemman siiven väliset taistelut olivat yleisiä. Huomattavat jäsenet yrittivät panna toisiaan viralta. Väsyin taisteluihin ja loukkauksiin, ja tämän seurauksena vähitellen katkaisin kaikki yhteyteni puolueeseen. Ymmärsin, ettei kannattanut olla mukana sellaisessa, joka ei todellisuudessa voisi saada aikaan mitään muutosta. Kommunistinen ihanne oli osoittautunut käytännössä saavuttamattomaksi! Sisimmässäni kuitenkin kannatin marxilaisuutta.

Linda kertoo minulle Jumalasta

Ajaessamme eräänä iltana Kielistä Berliiniin Linda aiheutti minulle järkytyksen. Hän sanoi: ”Olen vakuuttunut siitä, että Jumala on olemassa, ja syvällä sisimmässäni uskon häneen.” Tuota en olisi koskaan uskonut kuulevani! Linda oli kannattanut marxilaisia ihanteitani.

Seurasi kiihkeä väittely dialektisesta materialismista ja marxilaisuudesta. Marxilaisuus esittää väitteen, että ihminen saa koko elämänsä hengellisen, älyllisen ja moraalisen sisällön ympäristöltään. Sen vuoksi ”uusi” ihminen syntyy kommunistisen koulutuksen ja ympäristössä tapahtuneen myönteisen muutoksen vaikutuksesta. Linda oli kuitenkin koulutettu laboratorioteknikoksi, ja hän tiesi paremmin! Hän pystyi todistamaan, että ihmisen käytökseen vaikutti myös hänen geneettinen rakenteensa. Lopetimme keskustelun riidan välttämiseksi.

Myöhemmin eräällä toisella matkalla Linda halusi taas puhua kanssani Jumalasta. Mielestäni evoluutioteoria vahvisti sen, että kaikki on lähtöisin aineellisesta ja on puhtaan sattuman tulosta. Linda toi esiin termodynamiikan pääsäännöt, jatkuvuuden lain ja muita fysiikan lakeja osoittaakseen, että täytyy olla olemassa älyllinen elämän alkuunpanija. Pidin kiinni mielipiteistäni. Elämänfilosofiani ja ihanteeni olivat kuitenkin jo murentuneet!

Kului vuosi. Eräänä sunnuntaiaamuna Linda otti esiin paksun kirjan ja alkoi lukea siitä minulle. Siinä kerrottiin miehestä, joka kaatoi puun, käytti puolet siitä elottoman epäjumalan tekemiseen ja sitten rukoili sitä: ”Pelasta minut.” Tämä hätkähdyttävä kuvaus uskonnosta teki minuun suuren vaikutuksen. Voitko kuvitella hämmästystäni, kun sain kuulla sen olevan Raamatussa. – Jesaja 44:14–20.

Pyysin vaimoani kertomaan minulle enemmän. Hän teki niin viiden tunnin ajan – aloitti ihmisen lankeemuksesta Eedenissä ja lopetti Ilmestyskirjassa kuvailtuun paratiisin ennallistamiseen. Tämä uuvutti Lindan täysin, mutta minusta tuntui kuin suomukset olisivat pudonneet silmistäni ja ikään kuin ensimmäistä kertaa olisin pystynyt näkemään selvästi. Halusin luonnollisesti tietää, missä Linda oli oppinut tämän kaiken.

Hän kertoi minulle, että 14-vuotiaana hän oli tutkinut Raamattua Jehovan todistajien kanssa Berliinissä ja että myöhemmin hänet oli jopa kastettu. 18-vuotiaana hän oli muuttanut kauas työttömyyden vuoksi, ja ikävä kyllä hän oli jättänyt totuuden tien. Sitten palattuaan Berliiniin hän oli sotkeutunut vasemmistopolitiikkaan. Onnellisuus, jota hän tunsi nyt avioliitossamme, sai hänet etsimään Jumalaa uudelleen. Mutta antaisiko Jumala anteeksi hänen virheensä? Hän tiesi, että ainoa keino säilyttää elämämme ja avioliittomme onnellisuus oli kääntyä katuen takaisin Jumalan puoleen. Itse en kuitenkaan ollut vielä tuossa vaiheessa. Tarvitsin enemmän aikaa.

Käännös oikeaan suuntaan

Eräänä kesäiltana katselimme, kun aurinko laski kultaisena kaupungin taakse. Linda sanoi: ”Ehkä voimme nauttia tällaisista asioista hetken, Erwin. Mutta pitääkö Jumala meidät hengissä, kun hän puuttuu asioihin? Millaisia syitä me annamme hänelle tehdä niin?” Tämä sai minut järkiini. Olin saanut tietää jotakin Jehovasta, mutta en selvästikään tarpeeksi. Niinpä päätin ehdottomasti kääntyä hänen puoleensa.

Pian tämän jälkeen olimme torilla, ja näimme vanhan naisen pyörätuolissa pitämässä esillä Vartiotornia. Pyysimme häntä kertomaan kokousajat paikallisessa valtakunnansalissa, ja hänen silmänsä alkoivat loistaa. Hän tarttui käsiimme ja sanoi kerran toisensa jälkeen: ”Olen niin iloinen, että teidänkaltaisenne nuoret haluavat oppia tuntemaan Raamatun.” Täynnä iloa hän ryhdistäytyi pyörätuolissaan ja halasi Lindaa. Otimme vastaan joitakin lehtiä ja lupasimme tulla seuraavaan kokoukseen.

Saavuimme juuri ennen sen alkamista. Minulla oli pitkä tukka ja parta, ja olin pukeutunut farmarihousuihin ja T-paitaan. Lindalla oli yllään tätinsä 30 vuotta vanha laivastonsininen vihkipuku. Näin puvuntakkia ja solmiota käyttävän miehen oviaukossa ja ajattelin: ’Todellinen konservatiivi! Onpa hyvä alku!’ Hän oli kuitenkin ystävällinen ja sanoi: ”Olemme odottaneet teitä.” Olin ällistynyt, mutta sanoin hänelle: ”Haluaisimme raamatuntutkistelun.” Sekään ei yllättänyt häntä. ”Se on jo järjestetty”, hän vastasi. Hieman hermostuneina menimme sisään.

Kokouksen aikana tunsin useita kertoja ikään kuin puhuja olisi puhunut minulle henkilökohtaisesti. Jotkut seurakuntalaiset puolestaan yllättyivät, kun Linda otti esiin sen Vartiotorni-lehden numeron, jonka hän oli valmistanut etukäteen Vartiotornin tutkistelua varten. Kaksi tuntia kestäneen kokouksen jälkeen tapaamamme vanha sisar tuli syleilemään meitä säteillen iloa. Juuri hän oli levittänyt uutista tulostamme. Sovimme säännöllisestä raamatuntutkistelusta meidät tervetulleeksi toivottaneen miehen kanssa, ja yhdeksän kuukautta myöhemmin, 4. huhtikuuta 1976, vertauskuvasin vihkiytymiseni Jehovalle vesikasteella.

Miten iloinen olinkaan oppiessani tuntemaan Hänet, joka lupasi: ”Katso! Minä teen kaiken uudeksi.” (Ilmestys 21:5) Entä miten Luoja tulee aikaansaamaan tänne tosi oikeudenmukaisuuden? Sananlaskujen 2:21, 22 vastaa: ”Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle; mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.”

Kun ennen seisoin tehtaan portin edessä tarjoamassa Rote Fahne -lehteä, seison nyt lauantaisin Karl Marxin kadulla Berliini-Neuköllnissä tarjoamassa Vartiotorni-lehteä. Voin nyt puhua jostakin sellaisesta, mitä mikään ihmistekoinen järjestelmä ei voi koskaan tarjota: ikuisesta elämästä. (Johannes 17:3) Opin, että ”oikeamielisiä” koulutetaan jo nyt pukemaan ylleen ”uusi persoonallisuus, joka uudistuu täsmällisen tiedon mukaan”. (Kolossalaisille 3:10) Tämä uutta maailmaa varten tapahtuva koulutus ei epäonnistu!

Linda oli nyt päättänyt, ettei hän koskaan enää käänny pois tosi oikeudenmukaisuuden Lähteestä. Peter ja Reni, jotka opettivat meille Jehovan teitä, havaitsivat hänen hengelliset tarpeensa ja auttoivat häntä edistymään.

Uusia tavoitteita oikeudenmukaisuuden tiellä

Taidekorkeakoulussa paheksuttiin yleisesti niitä uskonkäsityksiä, jotka olin omaksunut niin innokkaasti. Luokkani professori, maineikas taidemaalari, antoi ymmärtää, että minun olisi tehtävä valinta taiteen ja uuden uskoni välillä. Jätin siksi maalaamisen ja etsin työtä, joka auttaisi meitä saavuttamaan uuden tavoitteemme: tienraivauspalveluksen. Tämä mielessämme Linda ja minä mainitsimme toistuvasti siitä Jehovalle rukouksessa. Jätimme anomuksemme puolta vuotta ennen suunniteltua alkamisajankohtaa, syyskuun 1. päivää vuonna 1977.

Ei ollut helppoa saavuttaa tavoitettamme, mutta Jehovan avulla teimme sen. Sen jälkeen Linda ja minä olemme vuoden 1985 tammikuun 1. päivästä lähtien palvelleet erikoistienraivaajina – joten taas yksi palava toiveemme on toteutunut. Se että saamme käyttää kaikki voimamme ihmisten auttamiseen löytämään tosi oikeudenmukaisuuden tie, tuottaa meille syvää tyydytystä.

Entä oikeudenmukaisuuden eli vanhurskauden kaipuuni? Onko se tyydytetty? Kyllä. Nyt tiedän Matteuksen 5:6:ssa olevien Jeesuksen sanojen todellisen merkityksen: ”Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, koska he tulevat kylläisiksi.”

[Alaviitteet]