Jehova on minun Auttajani

’Olkaa rohkealla mielellä ja sanokaa: ”Jehova on minun auttajani; en pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?”’ – HEPREALAISILLE 13:6.

 1, 2. a) Millaista luottamusta sekä psalmista että apostoli Paavali ilmaisivat Jehovaan? b) Mitä kysymyksiä herää?

JEHOVA JUMALA on ehtymättömän avun lähde. Psalmista tiesi tämän kokemuksesta ja saattoi sanoa: ”Herra [”Jehova”, UM] on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä?” (Psalmi 118:6) Apostoli Paavali ilmaisi samanlaisia tunteita, kun hän kirjoitti Jumalan henkeyttämän kirjeensä heprealaiskristityille.

² Lainaten ilmeisesti psalmistan sanoja kreikkalaisesta Septuagintasta Paavali kehotti heprealaisia palvojatovereitaan: ’Olkaa rohkealla mielellä ja sanokaa: ”Jehova on minun auttajani; en pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?”’ (Heprealaisille 13:6) Miksi apostoli kirjoitti tällä tavoin? Ja mitä me voimme oppia tekstiyhteydestä?

Jehovan avun tarpeessa

 3. a) Millaisissa olosuhteissa Jehova osoittautui Paavalin Auttajaksi? b) Miksi erityisesti heprealaiskristityt tarvitsivat Jehovan Auttajakseen?

³ Paavali oli uhrautuva todistaja, jolla oli näyttöä siitä, että Jehova oli hänen Auttajansa. Jumala auttoi apostolia monien koettelemusten keskellä. Paavali vangittiin, häntä lyötiin ja kivitettiin. Matkoillaan kristittynä sananpalvelijana hän koki haaksirikkoja samoin kuin monia muita vaaroja. Hän tunsi hyvin uurastuksen, unettomat yöt, nälän, janon, jopa alastomuuden. ”Näiden ulkonaisten seikkojen lisäksi”, hän sanoi, ”päälleni vyöryy päivästä päivään huoli kaikista seurakunnista.” (2. Korinttolaisille 11:24–29) Paavali tunsi tämän kaltaista huolta heprealaiskristityistä. Jerusalemin päivät olivat luetut, ja apostolin Juudeassa olevat juutalaiset veljet ja sisaret kohtaisivat voimakkaita uskonkoetuksia. (Daniel 9:24–27; Luukas 21:5–24) Niinpä he tarvitsisivat Jehovan Auttajakseen.

 4. Mikä perustavaa laatua oleva kehotus esitetään läpi koko heprealaisille kirjoitetun kirjeen?

⁴ Aloittaessaan kirjeensä heprealaiskristityille Paavali osoitti, että Jumalan apua voitaisiin kokea ainoastaan, jos he kuuntelisivat Jumalan Poikaa, Jeesusta Kristusta. (Heprealaisille 1:1, 2) Tätä ajatusta kehiteltiin kirjeessä. Tukeakseen tätä neuvoaan apostoli esimerkiksi muistutti lukijoitaan siitä, että israelilaisia rangaistiin tottelemattomuudesta erämaassa. Kuinka paljon epätodennäköisempää olisi, että heprealaiskristityt välttyisivät rangaistukselta, jos he hylkäisivät sen, mitä Jumala sanoi heille Jeesuksen välityksellä, ja tulisivat luopioiksi, jotka pitivät tiukasti kiinni Mooseksen laista, jonka Kristuksen uhri oli lakkauttanut. – Heprealaisille 12:24–27.

Veljellinen rakkaus toiminnassa

 5. a) Mitä muita neuvoja heprealaisille lähetetty kirje antaa? b) Mitä Paavali sanoi rakkaudesta?

⁵ Heprealaisille kirjoitettu kirje antoi taivaallisen Valtakunnan tuleville perillisille neuvoja siitä, kuinka he voisivat seurata Esimerkkiään, Jeesusta Kristusta, ’suorittaa pyhää palvelusta jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa’ ja pitää Jehovan Auttajanaan. (Heprealaisille 12:1–4, 28, 29) Paavali kehotti uskovia tovereitaan kokoontumaan säännöllisesti ja ’kannustamaan toinen toistaan rakkauteen ja hyviin tekoihin’. (Heprealaisille 10:24, 25) Nyt hän neuvoi: ”Jatkukoon teidän veljellinen rakkautenne.” – Heprealaisille 13:1.

 6. Missä mielessä Jeesus antoi seuraajilleen ”uuden käskyn” rakkauden suhteen?

⁶ Jeesus vaati sellaista rakkautta seuraajiltaan, sillä hän sanoi: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:34, 35) Tämä oli ”uusi käsky” siinä suhteessa, että se edellytti enemmän kuin Mooseksen laki, joka sanoi: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (3. Mooseksen kirja 19:18) ”Uusi käsky” vaati enemmän kuin vain sitä, että rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Se edellytti uhrautuvaa rakkautta siihen pisteeseen saakka, että antaa elämänsä jonkun puolesta. Jeesuksen elämä ja kuolema olivat esimerkkeinä senkaltaisesta rakkaudesta. Tertullianus viittasi tähän tunnusmerkkiin, kun hän lainasi maailmallisten ihmisten kristityistä esittämiä huomautuksia ja sanoi: ”’Katsokaa’, he sanovat, ’kuinka he rakastavat toisiaan – – ja kuinka he ovat valmiita kuolemaan toistensa puolesta.’” – Apology, XXXIX luku, 7.

 7. Miten veljellinen rakkaus oli ilmeistä vuoden 33 helluntain jälkeen?

⁷ Veljellinen rakkaus oli ilmeistä Jeesuksen opetuslasten keskuudessa vuoden 33 helluntain jälkeen. Niinpä kun monet kaukaisista paikoista kotoisin olevat vastakastetut uskovat saattoivat viipyä pidempään Jerusalemissa ja oppia lisää Jumalan pelastusjärjestelystä Kristuksen välityksellä, ”kaikki ne, joista tuli uskovia, olivat yhdessä pitäessään kaikkea yhteisenä, ja he ryhtyivät myymään omaisuuttaan ja tavaroitaan ja jakelemaan niistä saatuja varoja kaikille, sen mukaan kuin kunkin tarve vaati”. – Apostolien teot 2:43–47; 4:32–37.

 8. Mitä todisteita on siitä, että Jehovan todistajien keskuudessa nykyään vallitsee veljellinen rakkaus?

⁸ Sellainen veljellinen rakkaus vallitsee Jehovan todistajien keskuudessa meidän aikanamme. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen sellainen rakkaus sai Jumalan kansan toteuttamaan kaksi ja puoli vuotta kestäneen avustusohjelman. Todistajat Kanadassa, Ruotsissa, Sveitsissä, Yhdysvalloissa ja muissa maissa lahjoittivat vaatteita ja rahaa ruoan ostamiseksi uskoville tovereilleen sellaisissa sodan repimissä maissa kuin Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Englanti, Filippiinit, Italia, Itävalta, Kiina, Kreikka, Norja, Puola, Ranska, Romania, Saksa, Suomi, Tanska, Tšekkoslovakia ja Unkari. Tämä on vain yksi esimerkki, sillä Jumalan palvelijat ovat aivan viime aikoina osoittaneet sellaista rakkautta niitä kristittyjä kohtaan, jotka ovat joutuneet Perun ja Meksikon maanjäristysten, Jamaikan pyörremyrskyn ja muiden samanlaisten onnettomuuksien uhreiksi. Tällä ja monilla muilla tavoilla Jehovan kansa saa ’veljellisen rakkautensa jatkumaan’.

Ole vieraanvarainen

 9. a) Mikä jumalinen ominaisuus mainitaan Heprealaiskirjeen 13:2:ssa? b) Miten jotkut ’pitivät tietämättään enkeleitä vierainaan’?

⁹ Seuraavaksi Paavali mainitsee erään toisen ominaisuuden, jota ilmaisevat ne, jotka seuraavat Kristusta, ’suorittavat pyhää palvelusta jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa’ ja joiden Auttajana on Jehova. Hän kehotti: ”Älkää unohtako vieraanvaraisuutta, sillä sitä osoittamalla jotkut ovat tietämättään pitäneet enkeleitä vierainaan.” (Heprealaisille 13:2) Ketkä ’pitivät tietämättään enkeleitä vierainaan’? Yksi oli patriarkka Aabraham, joka toimi kolmen enkelin isäntänä. (1. Mooseksen kirja 18:1–22) Kaksi heistä lähti, ja hänen veljenpoikansa Loot kutsui juuri nämä muukalaiset Sodomassa olevaan kotiinsa. Mutta ennen kuin he olivat menneet levolle, väkijoukko, ”sekä nuoret että vanhat”, ympäröi Lootin talon. He vaativat, että Loot luovuttaisi vieraansa moraalittomiin tarkoituksiin, mutta hän kieltäytyi uskollisesti. Vaikka Loot ei sitä aluksi tiennytkään, niin hän oli pitänyt vierainaan enkeleitä, jotka sitten auttoivat häntä ja hänen tyttäriään säästymään kuolemalta, kun ”Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta”. – 1. Mooseksen kirja 19:1–26.

10. Millaisista siunauksista saavat vieraanvaraiset kristityt nauttia?

¹⁰ Vieraanvaraiset kristityt saavat nauttia monista siunauksista. He kuulevat vieraidensa kertomia rakentavia kokemuksia ja hyötyvät heidän hengellisesti antoisasta seurastaan. Gaiusta kiitettiin siitä, että hän otti vieraanvaraisesti vastaan uskovia tovereitaan ”ja lisäksi vieraita”, niin kuin monet Jehovan kansaan kuuluvat nykyäänkin pitävät vierainaan matkavalvojia. (3. Johannes 1, 5–8) Vieraanvaraisuus on yksi pätevyysvaatimus vanhimmaksi nimittämiselle. (1. Timoteukselle 3:2; Tiitukselle 1:7, 8) On myös huomattavaa, että Jeesus lupasi Valtakunnan siunauksia lampaankaltaisille ihmisille, jotka tekisivät vieraanvaraisesti hyvää hänen voidelluille ”veljilleen”. – Matteus 25:34–40.

Muista vainottuja

11. Miksi Heprealaiskirjeen 13:3:ssa oleva neuvo oli sopiva?

¹¹ Ne jotka haluavat saada Jehovan apua ja ’suorittaa pyhää palvelusta hänelle jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa’, eivät saa unohtaa niitä palvojatovereita, jotka kärsivät. Paavali ymmärsi, millaisia koettelemuksia ne kristityt, joita kohdeltiin huonosti, kestivät. Jonkin verran aikaisemmin opetuslapset olivat hajaantuneet vainon takia, ja hänen työtoverinsa Timoteus oli juuri vapautettu vankilasta. (Heprealaisille 13:23; Apostolien teot 11:19–21) Kristityt lähetystyöntekijät matkustelivat lisäksi muodostaen uusia seurakuntia tai rakentaen jo olemassaolevia seurakuntia hengellisesti. Koska monet tuolloin liikkeellä olleet veljet ja sisaret olivat pakanoita, jotkut heprealaiskristityt eivät ehkä tunteneet riittävästi kiinnostusta heitä kohtaan. Seuraava kehotus oli sen vuoksi sopiva: ”Pitäkää mielessänne vankilakahleissa olevat, ikään kuin olisitte sidottuina heidän kanssaan, ja ne, joita kohdellaan huonosti, koska olette itsekin vielä ruumiissa.” – Heprealaisille 13:3.

12. Miten voimme soveltaa sitä neuvoa, että meidän tulee pitää mielessämme ne uskovat toverit, joita kohdellaan huonosti?

¹² Heprealaiset olivat ’ilmaisseet myötätuntoa vankilassa olevia kohtaan’, mutta heidän ei tullut unohtaa sellaisia uskollisia palvojatovereita, olivatpa nämä juutalaisia tai pakanoita. (Heprealaisille 10:34) Miten on meidän laitamme? Miten me voimme osoittaa, että pidämme mielessämme ne kristityt, joita kohdellaan huonosti? Joissakin tapauksissa saattaa olla sopivaa, että vetoamme hallitusviranomaisiin kirjeitse yrittäessämme auttaa niitä uskovia tovereita, jotka on vangittu uskonsa vuoksi maissa, joissa Valtakunnan saarnaamistyö on kielletty. Meidän tulisi muistaa heitä erityisesti rukouksissamme, jopa mainita joitakuita nimeltä, mikäli mahdollista. Heidän vainonsa vaikuttaa meihin syvästi, ja Jehova kuulee heidän puolestaan esittämämme vilpittömät anomukset. (Psalmi 65:3; Efesolaisille 6:17–20) Vaikka emme olekaan samassa vankikopissa, on niin kuin olisimme sidottuina heidän kanssaan ja pystyisimme tarjoamaan apuamme ja rohkaisua. Hengestä siinneet kristityt ilmaisevat varmasti myötätuntoa niitä voideltuja kohtaan, joita kohdellaan huonosti. (Vrt. 1. Korinttolaisille 12:19–26.) Nämä tuntevat samanlaista huolta niitä vainottuja tovereitaan kohtaan, joilla on maallinen toivo ja jotka myös kärsivät monenlaista huonoa kohtelua vainoojien käsissä. Sellainen myötätunto on sopivaa, koska me kaikki olemme vielä ihmisruumiissa ja alttiita kohtaamaan kärsimyksiä ja vainoa Jehovan palvojina. – 1. Pietari 5:6–11.

Avioliiton täytyy olla kunniallinen

13. Mitä Paavali varsinaisesti sanoi Heprealaiskirjeen 13:4:ssä?

¹³ Kristuksen esimerkin noudattamisen ja ’pyhän palveluksen suorittamisen Jehovalle jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa’ pitäisi vaikuttaa siihen, että tunnemme monin tavoin kiinnostusta toisia kohtaan. Sanottuaan, että ”olette itsekin vielä ruumiissa”, Paavali mainitsee erään sellaisen ruumiillisen eli fyysisen puolen sisältävän ihmissuhteen, joka suo tilaisuuden oikean kunnioituksen osoittamiseen toisia kohtaan. (Heprealaisille 13:3) Hän antoi heprealaiskristityille tämän kehotuksen: ”Olkoon avioliitto kunniallinen kaikkien keskuudessa ja aviovuode saastuttamaton, sillä Jumala tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat.” (Heprealaisille 13:4) Kuinka sopiva tämä neuvo olikaan, sillä sukupuolinen moraalittomuus oli yleistä Rooman valtakunnassa! Nykyajan kristittyjen täytyy myös ottaa nämä sanat huomioon maailman alhaisten moraalimittapuiden ja sen vuoksi, että joka vuosi erotetaan tuhansia seurakunnasta sukupuolisen moraalittomuuden takia.

14. Miksi voitaisiin sanoa, että avioliitto on kunniallinen?

¹⁴ Essealaiset kuuluivat Paavalin aikana niihin, jotka eivät pitäneet avioliittoa korkeassa arvossa. He elivät tavallisesti naimattomina, niin kuin nykyään jotkut sellaiset papillisiin piireihin kuuluvat, jotka virheellisesti pitävät naimattomuutta pyhempänä kuin avioliittoa. Mutta sillä, mitä Paavali sanoi heprealaiskristityille, hän osoitti selvästi, että avioliitto on kunniallinen. Sitä pidettiin suuressa arvossa, mikä käy ilmi siitä toiveesta, jonka Noomi lausui leskeksi jääneille miniöilleen, Ruutille ja Orpalle: ”Herra [”Jehova”, UM] suokoon, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodissa.” (Ruut 1:9) Toisaalla Paavali itse osoitti, että ’myöhempinä ajanjaksoina jotkut luopuvat uskosta, kieltävät menemästä naimisiin’. – 1. Timoteukselle 4:1–5.

15. Millaisten ihmisten osoitettiin olevan haureellisia ja avionrikkojia Heprealaiskirjeen 13:4:ssä, ja miten Jumala tuomitsisi heidät?

¹⁵ Heprealaiset, jotka olivat kerran olleet Lain alaisuudessa, mutta jotka oli otettu uuteen liittoon, tunsivat käskyn: ”Älä tee huorin.” (2. Mooseksen kirja 20:14) Mutta he elivät moraalittomassa maailmassa ja tarvitsivat varoituksen: ”Olkoon – – aviovuode saastuttamaton, sillä Jumala tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat.” Haureellisiin kuuluvat naimattomat henkilöt, jotka ovat sukupuolisuhteissa. Avionrikkojat ovat nimenomaisemmin naimisissa olevia ihmisiä, jotka asuvat yhdessä jonkun muun kuin puolisonsa kanssa saastuttaen aviovuoteensa. Koska haureuden ja aviorikoksen katumattomat harjoittajat ansaitsevat Jumalan epäsuotuisan tuomion, heille ei suoda pääsyä taivaalliseen Uuteen Jerusalemiin eivätkä he saa nauttia ikuisesta elämästä maan päällä Valtakunnan hallinnon alaisuudessa. (Ilmestys 21:1, 2, 8; 1. Korinttolaisille 6:9, 10) Tämän varoituksen olla saastuttamatta aviovuodetta pitäisi myös saada avioituneet kristityt välttämään saastuttavaa sukupuolista käytöstä puolisonsa kanssa, vaikka avioliiton oikeissa intiimeissä fyysisissä suhteissa ei olekaan mitään epäpuhdasta. – Ks. Vartiotornia 15.6.1983, s. 27–31.

Tyydy siihen mitä sinulla nyt on

16, 17. Mitä sanottiin Heprealaiskirjeen 13:5:ssä, ja miksi heprealaiset tarvitsivat tätä neuvoa?

¹⁶ Saamme tyytyväisyyttä, jos jäljittelemme Esimerkkiämme ja ’suoritamme pyhää palvelusta jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa’ luottaen siihen, että Jehova on Auttajamme. Voimakas keskittyminen materialistisiin pyrkimyksiin voi olla melkoinen kiusaus. Mutta kristityt eivät saa sortua siihen. Heprealaisia käskettiin: ”Olkoon elintapanne vapaa rahanrakkaudesta, samalla kun tyydytte siihen, mitä teillä nyt on. Sillä hän on sanonut: ’En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.’” (Heprealaisille 13:5) Miksi heprealaiset tarvitsivat tämän neuvon?

¹⁷ Ehkä heprealaiset olivat liian huolissaan rahasta, koska he muistivat keisari Claudiuksen hallituskautena (v. 41–54) sattuneen ”suuren nälänhädän”. Tuo nälänhätä oli niin voimakas, että muualla olevat kristityt lähettivät avustuksia Juudeassa oleville veljilleen. (Apostolien teot 11:28, 29) Juutalaisen historioitsijan Josephuksen mukaan nälänhätä kesti yli kolme vuotta tai pitempään ja aiheutti rasittavaa köyhyyttä Juudeassa ja Jerusalemissa. – Antiquities of the Jews, XX, 2, 5; 5, 2.

18. Mitä Heprealaiskirjeen 13:5:ssä oleva neuvo opettaa meille?

¹⁸ Voimmeko oppia tästä jotain? Voimme, sillä olemmepa kuinka köyhiä tahansa, meidän ei tulisi rakastaa rahaa ja olla liian kiinnostuneita siitä. Sen sijaan että huolehtisimme aineellisesta turvallisuudesta ja alkaisimme mahdollisesti jopa ahnehtia aineellista, meidän tulisi ’tyytyä siihen mitä meillä nyt on’. Jeesus sanoi: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matteus 6:25–34) Hän osoitti myös, että meidän pitäisi keskittyä olemaan ’rikkaita Jumalalle’, koska ’elämämme ei johdu siitä, mitä me omistamme’. (Luukas 12:13–21) Jos rakkaus rahaan uhkaa hengellisyyttämme, noudattakaamme silloin Paavalin heprealaisille antamaa neuvoa ja muistakaamme lisäksi, että ”jumalinen antaumus tyytyväisyyden ohella” on ”suuren voiton saamiskeino”. – 1. Timoteukselle 6:6–8.

Luota Jehovaan

19. Minkä vakuutuksen Jumala antoi Joosualle, ja miten sen tulisi vaikuttaa meihin?

¹⁹ Jeesuksen seuraajina, jotka pyrkivät ’suorittamaan pyhää palvelusta jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa’, meidän täytyy rahan sijasta panna luottamuksemme taivaalliseen Isäämme, jonka apu on erittäin tärkeää. Kohtaammepa millaisia ongelmia tahansa, meidän tulisi muistaa hänen vakuutuksensa: ”En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.” (Heprealaisille 13:5) Tässä Paavali viittasi Jumalan Joosualle esittämiin sanoihin: ”Minä en jätä sinua enkä hylkää sinua.” (Joosua 1:5; vrt. 5. Mooseksen kirja 31:6, 8.) Jehova ei koskaan jättänyt Joosuaa, eikä Hän hylkää meitäkään, jos luotamme Häneen.

20. a) Mikä on vuoden 1990 vuositeksti? b) Mitä meidän tulisi edelleen pelotta tehdä?

²⁰ Jumalan ehtymätöntä apua tähdennetään Jehovan todistajien keskuudessa tulevien kuukausien aikana, sillä heidän vuoden 1990 vuositekstinsä kuuluu: ’Olkaa rohkealla mielellä ja sanokaa: ”Jehova on minun auttajani.”’ Nämä sanat löytyvät Heprealaiskirjeen 13:6:sta, missä Paavali lainasi psalmistaa ja sanoi heprealaisille: ”Voimme siten olla rohkealla mielellä ja sanoa: ’Jehova on minun auttajani; en pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?’” (Psalmi 118:6) Vaikka meitä vainotaankin, me emme ole peloissamme, sillä ihmiset eivät voi tehdä enempää kuin mitä Jumala sallii. (Psalmi 27:1) Vaikka meidän täytyisi kuolla nuhteettomuuden säilyttäjinä, meillä on ylösnousemustoivo. (Apostolien teot 24:15) Seuratkaamme siis edelleen Esimerkkiämme ’suorittaen pyhää palvelusta jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa’ ja luottaen siihen, että Jehova on Auttajamme.

Miten vastaisit?

◻ Miksi erityisesti heprealaiskristityt tarvitsivat Jehovan apua?

◻ Miten Jehovan kansa on saanut ’veljellisen rakkautensa jatkumaan’?

◻ Miksi tulisi olla vieraanvarainen?

◻ Mitä me voimme tehdä osoittaaksemme, että muistamme uskovia tovereita, joita kohdellaan huonosti?

◻ Miksi avioliitto täytyy pitää kunniallisena?