Täsmällisyys ja sinä
ERÄÄN eteläamerikkalaisen seurakunnan kristityllä vanhimmalla oli monia hyviä ominaisuuksia. Mutta hänen lähimmät ystävänsä kutsuivat häntä leikillisesti Harmagedoniksi. Miksi? Heillä oli tapana sanoa: ”Me tiedämme hänen olevan tulossa, mutta vain Jumala tietää milloin!”
Täsmällisyys – tai sen puute – vaikuttaa tosiaankin suuresti ihmisen maineeseen. Viisas kuningas Salomo kuvaili sitä näin: ”Myrkkykärpäset saavat haisemaan ja käymään voiteentekijän voiteen. Pieni tyhmyys painaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.” (Saarnaaja 10:1) Kristityllä voi olla monia hyviä ominaisuuksia, mutta hän tahraa hyvän nimensä, ellei hän ole selvillä ajan kulumisesta.
”Täsmälliset ihmiset herättävät minussa luottamusta”, sanoi muuan valvoja. ”Heidän kanssaan työskentelen mieluiten.” Heitä arvostetaan myös liikemaailmassa. ”Saavu työhön ajoissa, ole täsmällinen tullessasi kokouksiin, jätä raportit aikanaan”, neuvotaan kirjassa Emily Post’s Etiquette. Samoin kirjassa The New Etiquette (1987) sanotaan, että yleisesti ottaen ”myöhästyminen on epäkohteliasta”. Sitten kirjailijat lisäävät: ”Myöskään uskonnollisiin tilaisuuksiin ei ole sopivaa saapua myöhässä.”
Me kaikki arvostamme sitä, että toiset ovat täsmällisiä. Apostoli Paavali ajatteli ilmeisesti tällä tavoin, sillä hän kirjoitti Kolossan kristityille: ”Olen – – kanssanne hengessä ja iloitsen nähdessäni hyvän järjestyksen.” (Kolossalaisille 2:5) Varmasti olemme samaa mieltä kuningas Daavidin kanssa, kun hän kirjoitti psalmeihin käsitellen Jehovan lupauksia: ”Minun Jumalani, älä viivy.” – Psalmi 40:18; 70:6.
”Tulkaa – – Jumalan jäljittelijöiksi”
Jehova ei ole koskaan myöhässä. Hänen ajantajunsa on huomattava. Tämä heijastuu kaikista hänen luomistöistään. Rajattomasta kaikkeudesta aina pienimpään eliöön kaikki toimii aivan kuin näkymättömän kellon ohjaamana. Esimerkiksi eräs Japanin lähistöllä elävä merililja irrottaa sukusolunsa kerran vuodessa lokakuussa noin kello 15 kuun ensimmäisen tai kolmannen neljänneksen aikaan. Keväisin Kalifornian rannikolla pieni grunion ajoittaa kutemisensa nousuveden aikaan muutaman minuutin tarkkuudella.
Jehova ajoittaa myös lupaustensa täyttämisen täsmällisesti. Esimerkiksi 2. Mooseksen kirjan 12:41:stä luemme, että ”kun ne neljäsataa kolmekymmentä vuotta olivat kuluneet, niin juuri sinä päivänä kaikki Herran joukot lähtivät Egyptin maasta”. Jehova siis piti lupauksen, jonka hän oli tehnyt Abramille satoja vuosia aiemmin. – 1. Mooseksen kirja 15:13–16; Galatalaisille 3:17.a
Jehova lähetti Poikansa, Messiaan, maailmaan täsmälleen profeetta Danielin yli 500 vuotta aiemmin ennustamana aikana, niin että hän ”kuoli jumalattomien puolesta määräaikana”. (Roomalaisille 5:6; Daniel 9:25) Tämän asiainjärjestelmän lopusta Raamattu osoittaa, että Jehova tietää ”sen päivän ja hetken”. (Matteus 24:36) Hän ei myöhästy. Jehovan esimerkki täsmällisyydestä on selvästikin jäljittelymme arvoinen. – Efesolaisille 5:1.
”Määräaikanaan”
Jehova on aina odottanut palvelijoidensa pitävän kiinni ajoista, erityisesti niistä jotka liittyvät hänen palvontaansa. Kun israelilaiset esittivät uhreja, noudatettiin ”päivittäistä aikataulua”. Jehova käski heitä: ”Pitäkää vaari siitä, että tuotte minulle minun uhrilahjani – – määräaikanaan.” Hän antoi myös Moosekselle tämän ohjeen kokouksista: ”Koko kansankokouksen on sopimuksensa mukaan saavuttava.” – 3. Mooseksen kirja 23:37, UM; 4. Mooseksen kirja 10:3, UM; 28:2.
Myöhemmin juutalaisilla oli ”suitsutushetki”. (Luukas 1:10) Sekä juutalaiset että muut pitivät ”rukoushetken, yhdeksännen tunnin”. (Apostolien teot 3:1; 10:3, 4, 30) Kristillisistä kokouksista Paavali kirjoitti: ”Kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestelyn mukaan.” – 1. Korinttolaisille 14:40.
Mitä tämä kaikki vaati israelilaisilta ja varhaiskristityiltä? Sitä että heidän oli pidettävä täsmällisesti kiinni sovituista ajoista, etenkin palvonnassaan. Ei ole mitään syytä ajatella, että Jehova vaatisi nykyisiltä palvelijoiltaan yhtään vähemmän.
Miksi se on vaikeaa joillekuille
Aikaan suhtaudutaan hyvin eri tavoin maailman eri osissa. Muuan lähetystyöntekijä kertoo, että eräässä pienessä eteläamerikkalaisessa kaupungissa hänen vaimonsa on joskus ainoa kuulija, kun hän ilmoittaa alkulaulun kristillisessä kokouksessa. Mutta kun hän ilmoittaa loppulaulun, läsnä on 70 henkeä. Toisaalta eräässä Länsi-Euroopan maassa kysyttiin noin tuhannelta ihmiseltä: ”Jos teidät kutsuttaisiin päivällisille klo 19.00:ksi, tulisiko teidän saapua 5–10 minuuttia aiemmin, 5–10 minuuttia myöhässä vai juuri ajallaan?” Suurin osa vastasi, että ”kohteliaisuus vaatii isäntäväen tunnollista kunnioittamista ja saapumista täsmälleen oikealla hetkellä”.
Täsmällisenä olemisessa on kuitenkin kyse muustakin kuin vain siitä, mikä on jollain alueella suosittua. Se on tapa, kuten puhtaus, siisteys tai kohteliaisuuskin ovat tapoja. Tietenkään meillä ei ole sellaisia tapoja heti syntymästämme saakka; meidän täytyy kehittää niitä. Jos sinua on lapsena opetettu olemaan täsmällinen, voit olla siitä onnellinen. Monien perheet ja taustat ovat kuitenkin sellaisia, ettei heillä ole ollut juuri määräaikoja eikä tarvetta sovittaa omia ponnistelujaan toisten ponnisteluihin. Vasta kun he ovat tulleet kristilliseen seurakuntaan ja alkaneet osallistua sen kokouksiin ja julkiseen sananpalvelukseen, he ovat ruvenneet tarvitsemaan täsmällisyyttä. He saattavat havaita vaikeaksi oikaista aiemmin elämässä opittua tapaa olla myöhässä. Rakkaus Jehova Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan voi kuitenkin saada ihmisen muuttumaan. Miksi sitten kannattaa muuttaa tapojaan?
Miksi olla täsmällinen?
”Rakastatko elämää?” kysyi Benjamin Franklin kerran. ”Älä sitten tuhlaa aikaa, sillä siitä elämä on tehty.” Me kaikki ymmärrämme tuon lausunnon pitävän paikkansa. Kristityille on kuitenkin yhtä tärkeää, etteivät he tuhlaa toisten aikaa. Muuan lähetystyöntekijä huomauttaa: ”Myöhästyjä tuntuu kertovan toiminnallaan: ’Minun aikani on arvokkaampaa kuin sinun, joten sinä voit odottaa, kunnes minä olen valmis.’” Henkilö, joka ei ole täsmällinen, ei vaikuta ainoastaan järjestelykyvyttömältä ja epäluotettavalta, vaan myös jossain määrin itsekkäältä ja ajattelemattomalta. Tosi kristityt haluavat olla ’tekemättä mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsoa vaatimattomin mielin, että toiset ovat heitä parempia’. – Filippiläisille 2:3.
Joistakuista voi tuntua, etteivät he halua elää kellon mukaan, niin että se hallitsee jokaista liikettä. Täsmällisenä olemisessa ei ole kuitenkaan kyse vain siitä, että kello säätelee toimia. Toisten parhaat edut ovat siinä sydämenasiana; se ettei ’pidetä silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneena vain omia asioita, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneena toisten asioita’. – Filippiläisille 2:4.
Harkitsehan esimerkiksi Raamatun neuvoa: ”Ottakaa – – toinen toisenne tervetulleina vastaan, niin kuin Kristuskin on ottanut meidät tervetulleina vastaan.” (Roomalaisille 15:7) Siinä määrin kuin tämä soveltuu kirjaimelliseen tervehtimiseen, sitä on selvästi vaikeampaa noudattaa, jos jollakulla on tapana myöhästyä kokouksista. Saapumalla ajoissa kokouksiin voit myötävaikuttaa suuresti näiden yhteenkokoontumisten rakkaudelliseen, ystävälliseen ja lämpimään henkeen. Ja hyöty on molemminpuolista. Saapumalla ajoissa voit osallistua alkulauluun ja rukoukseen, jotka ovat tärkeä osa seurakunnan yksimielistä palvontaa. Teeman tai aiheen ilmoittamisen kuuleminen auttaa sinua seuraamaan paremmin ohjelman kehittelyä.
Kun olet täsmällinen, toisten on mahdollista olla yhteistoiminnassa sinun kanssasi, ja niin voidaan saada paljon aikaan. Hyökätessään Ain kaupunkiin Joosua lähetti osan joukoistaan houkuttelemaan vihollisen pois kaupungista sillä aikaa, kun loput hänen miehistään olivat väijyksissä vallatakseen kaupungin. Sitten ratkaisevalla hetkellä Joosua antoi merkin. Hänen miehensä ”lähtivät juoksemaan juuri sillä hetkellä, kun hän ojensi kätensä”, ja kaupunki kukistui heidän edessään. Voitko kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos he eivät olisi toimineet täsmällisesti? – Joosua 8:6–8, 18, 19, UM.
Kristityillä sananpalvelijoilla on nykyään monia syitä olla selvillä ajan kulumisesta. Valtakunnan saarnaamiseen osallistuminen toisten kanssa, konventin tai kokousten ohjelmien harjoitteleminen, jopa valtakunnansalin siivoaminen vaativat kaikki meitä olemaan yhteistoiminnassa toisten kanssa. Olemalla täsmällisiä voimme saada aikaan enemmän. Tämä pitää paikkansa niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin saarnaamistoimintamme raportoimisesta kuukauden lopussa. Kun kaikki ovat yhteistoiminnallisia ja ripeitä, voidaan laatia täsmälliset ja kannustavat raportit seurakunnista sekä maailmanlaajuisesti.
Täsmällisyys vaatii myös sopimusten ja kokousten määräajoista kiinni pitämistä – niitä on joka päivä useita. Jotkut niistä ovat tärkeitä, toiset vähäpätöisiä. Esimerkiksi häätilaisuutesi tulisi alkaa sovittuun aikaan. Haluat ehkä, että kananmunaasi on keitetty juuri tietty minuuttimäärä. Olipa tilanne mikä hyvänsä, täsmällisen ihmisen ei tarvitse syöksyä kuumeisesti paikasta toiseen ja olla kaikkialta myöhässä. Hän on pikemminkin tyyni ja järjestelykykyinen. Hän saa enemmän tehdyksi, koska hän suunnittelee päivänsä ja aloittaa ajallaan tai jopa vähän aiemmin.
On tosiaan monia syitä, miksi kristittyjen tulee olla selvillä ajan kulumisesta. Ennen kaikkea se on yksi tapa osoittaa epäitsekästä rakkauttamme kristittyjä tovereita kohtaan ja kunnioitustamme tosi palvontaan liittyviä teokraattisia järjestelyjä kohtaan.
Miten sitten voi kehittää tavan olla täsmällinen?
’Tiedä aikasi’
”Haikarakin – – tietää aikansa” lähteä muuttomatkalle, ja muurahainen ”hankkii leipänsä kesällä” talvenvaraksi, sanoo Raamattu. (Jeremia 8:7; Sananlaskut 6:8) Tässä on täsmällisenä olemisen ja aikaansaamisen salaisuus.
Meidänkin täytyy ”tietää aikamme”. Olematta joustamattomia tai fanaattisia meidän täytyy olla selvillä ajan kulumisesta. Meidän täytyy paitsi tietää, mitä meidän on tehtävä, myös milloin meidän tulee tehdä se. Meidän pitää kehittää tapa ajatella asioita etukäteen, varautua mahdollisiin viivästyksiin ja olla halukkaita keskeyttämään toimemme jonkin tärkeämmän asian vuoksi, esimerkiksi kokoustemme, kenttäpalveluksemme ja muiden teokraattisten toimiemme vuoksi.
Tässä suhteessa perheen yhteistoiminta on välttämätöntä. On havaittu, että isä jättää usein vaimon tehtäväksi huolehtia siitä, että perhe on valmiina. Sitten hän menee yksin ulko-ovelle ja huutaa olkansa yli: ”Pitäkää kiirettä tai muuten te myöhästytte!” Jaakob ei ollut sellainen; hän oli avulias, ”nousi ja nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään”, kun tuli aika lähteä. – 1. Mooseksen kirja 31:17.
Miten isä voi sitten auttaa perhettään? Lapsia voidaan opettaa varaamaan aikaa tärkeisiin asioihin valmistautumiseen, sen sijaan että jättäisivät kaiken viime hetkeen. Heitä voidaan auttaa kehittämään vastuuntuntoisuutta ja saamaan itsekunnioitusta siitä, että he tekevät asiat ripeästi. Tarkastelkaa perheenä raamatullisia esimerkkejä, jotka osoittavat, miten tärkeää on olla ajoissa valmiina. (1. Mooseksen kirja 19:16; 2. Mooseksen kirja 12:11; Luukas 17:31) Kenties paras ja tehokkain opetus saadaan vanhempien hyvästä esimerkistä.
Kristityt valvojat voivat myös auttaa seurakuntaa antamalla hyvän esimerkin. Heitä ei olisi nimitetty, elleivät he ole ’järjestystä noudattavia’. (1. Timoteukselle 3:2) Muut veljet ja sisaret ovat todennäköisesti täsmällisempiä, jos he tietävät, että vanhimmat ovat lausumassa heidät tervetulleiksi ja ottamassa johdon. Tunnolliset valvojat siis pyrkivät tulemaan valtakunnansaliin ajoissa auttaakseen seurakuntaa. Sellaisia avustavia palvelijoita, jotka saapuvat aikaisin ottamaan vastaan veljiään ja palvelemaan heidän tarpeitaan, arvostetaan suuresti.
Täsmällisyys vaatii tietenkin itsehillintää ja itsekuria. Sitä ei tavoitella sotilaallisen täsmällisyyden saavuttamiseksi, vaan rakkaudesta kristittyjä tovereitamme kohtaan ja kunnioituksesta teokraattista järjestystä kohtaan. Tämä on osa uutta persoonallisuutta, jonka yritämme pukea yllemme. (Kolossalaisille 3:10, 12) Ennen kaikkea me haluamme olla taivaallisen Isämme, Jehova Jumalan, kaltaisia, joka opettaa meille, että ”kaikella on määräaika”. – Saarnaaja 3:1.
[Alaviitteet]
a Ks. tämän ennustuksen yksityiskohtaisempaa käsittelyä englanninkielisen teoksen Insight on the Scriptures 1. osan sivuilta 460, 461 ja 776, 777.