Todistamista moni-ilmeisessä Ranskassa

RANSKA on hyvin moni-ilmeinen maa. Majesteettisia vuoria, kumpuilevia kukkuloita, myrskyjen huuhtomia rosoisia rantakallioita, lämpimiä hiekkarantoja, aukeita viljapeltoja, pieniä pensasaidoilla ympäröityjä tiloja, laajoja viinitarhoja, laidunmaita, havu- ja lehtimetsiä, pikkukyliä, isompia kyliä, pikkukaupunkeja, nykyaikaisia suurkaupunkeja – Ranska on kaikkea tätä ja vielä paljon muuta.

Vaikka suuri osa maaseudusta onkin säilyttänyt viehätysvoimansa, niin Ranskan yhteiskunnallisella näyttämöllä on viime vuosina tapahtunut nopeita muutoksia. Francoscopie-julkaisun vuoden 1989 painoksessa sanotaan: ”Ranskalainen yhteiskunta ei ole käymässä läpi kriisikautta vaan todellista mullistusta. Yhteiskunnalliset rakenteet, arvot, kulttuurinormit ja asenteet kokevat voimakkaita muutoksia alati kiihtyvässä tahdissa.”

Nämä suuret muutokset ovat vaikuttaneet myös uskonnollisiin käsityksiin. Vaikka katolilaisuus on yhä suuren enemmistön valtauskonto, se on nykyään pikemminkin perinne kuin uskonto, jolla on todellista vaikutusta useimpien jäsentensä elämään. Ihmisten kasvava välinpitämättömyys hengellisiä arvoja kohtaan on pysäyttänyt kirkkojen kasvun.

Jyrkkänä vastakohtana Jehovan todistajien toiminta on puolestaan nopeasti kasvanut muutamana viime vuonna. Koillisessa sijaitsevasta Elsassista Atlantin valtameren rannikolla olevaan Bretagneen, korkeilta Alpeilta matalalla sijaitsevaan Loirejoen laaksoon ja vieläpä Välimeressä sijaitsevalla Korsikan saarella Jehovan todistajat kohtaavat erilaisia olosuhteita ja tapaavat ihmisiä, joilla on hyvin erilainen tausta. Tehkäämme kuvien avulla matka ja katsokaamme, millaista on saarnata Valtakunnan hyvää uutista moni-ilmeisessä Ranskassa. – Matteus 24:14.

ELSASS

Saksan naapurissa sijaitseva Elsassin alue on tunnettu viinitarhoistaan ja viehättävistä kukkaiskylistään. Tuon alueen pääkaupunki Strasbourg on ollut protestanttisuuden linnoitus aina uskonpuhdistuksesta lähtien, ja elsassilaisilla on yleensä terve kunnioitus Raamattua kohtaan. Jehovan todistajat ovat saarnanneet Valtakunnan hyvää uutista tällä alueella vuosisadan alkupuolelta lähtien. Nykyään työ on saanut hyvän jalansijan, kuten Sylvie-nimisen nuoren kokemuksesta ilmenee. Hän käytti hyväkseen tilaisuutta saarnata koulussa.

Keskustellessaan useiden luokkatovereidensa kanssa Sylvie alkoi kertoa elämän tarkoituksesta ja tulevaisuudenodotteista. Muuan poika kiinnostui siinä määrin, että antoi Sylvien ja erään toisen todistajan tulla kotiinsa kertomaan lisää. ”Vaikka tämä katolinen nuori oli ollut alttaripoikana, hänellä oli monia kysymyksiä, joihin hän ei ollut koskaan saanut vastausta”, sanoi Sylvie. ”Käytimme Raamattua vastataksemme joihinkin kysymyksiin, ja hän suostui säännölliseen raamatuntutkisteluun.” Tuo nuorimies kastettiin vuotta myöhemmin, ja pätevöidyttyään hän astui kokoajanpalvelukseen vakituisena tienraivaajana. Sylviekin on sittemmin ottanut vastaan tuon palvelusedun.

BRETAGNE

Bretagnen alue työntyy Atlantin valtamereen, ja se on katolisen perinteen tyyssija. Jehovan todistajien hellittämättömien ponnistelujen ansiosta yhä useammat ihmiset tällä alueella ottavat kuitenkin vastaan Valtakunnan sanoman. Seuraavaksi yksi esimerkki siitä, mitä täällä Ranskan luoteisosassa tapahtuu.

”Muuan nuori pariskunta muutti huoneistomme yläpuolella olevaan asuntoon”, kertoo eräs paikallinen todistaja. ”Vähän myöhemmin tapasin porraskäytävässä tuon taloomme muuttaneen nuoren naisen, ja hän piteli poikaansa käsivarsillaan. Saatuani tietää, että pojan nimi oli Jonathan, kysyin naiselta, tiesikö hän tuon nimen alkuperän. ’Luullakseni se on peräisin Raamatusta, mutta siinä onkin kaikki, mitä siitä tiedän’, hän vastasi. Hän kuunteli esittämäni selityksen ja mainitsi, että sekä hän että hänen miehensä olivat kiinnostuneita Raamatusta. Vaikka keskustelumme jatkuivat, havaittavaa edistystä ei siinä vaiheessa tapahtunut.

”Hiukan myöhemmin tuo pariskunta kysyi minulta neuvoa joihinkin ongelmiin. Käytin Raamattua vastatessani heille, ja Raamatun sisältämä tieto teki heihin vaikutuksen. Tarjosin heille jälleen kerran raamatuntutkistelua. Seuraavana päivänä nuori nainen suostui siihen. Muutaman viikon kuluttua hänen miehensä tuli mukaan tutkisteluun. Molemmat ovat nyt kastettuja Jehovan todistajia.”

ALPIT

Alpit ovat kuuluisia mahtavista maisemistaan. Ihmiset menevät sinne ihailemaan majesteettisia vuorenhuippuja, varsinkin Mont Blancia, Länsi-Euroopan korkeinta huippua. Tälläkin alueella Luojaa kirkastavien Valtakunnan julistajien määrä jatkuvasti kasvaa. Kaikenikäiset ja kaikilta eri elämänaloilta olevat ihmiset liittyvät heidän joukkoonsa, kuten seuraava kertomus osoittaa.

Neljällä tuolla alueella asuvalla nuorella oli melkoinen maine. He varastelivat autoja ja muita tavaroita, joivat itsensä usein humalaan, käyttivät ja myivät huumeita sekä sekaantuivat prostituutioon ja spiritismiin. He olivat työttömiä ja jatkuvasti poliisin harmina. He kaikki olivat olleet vankilassa. Kaikki neljä olivat kuitenkin kuulleet totuudesta lapsuudessaan, sillä heidän perheensä olivat tutkineet Jehovan todistajien kanssa silloin tällöin.

Vietettyään hurjaa elämää muutamia vuosia yhden nuoren sydämentila muuttui, ja hän päätti palvella Jehovaa. Tämä sai aikaan ketjureaktion. Eräänä päivänä poliisit olivat tavanomaisella tarkastuskierroksella ja pyysivät yhtä nuorista avaamaan laukkunsa. Poliisit odottivat löytävänsä sieltä huumeita tai varastettua tavaraa, mutta yllättyivätkin löytäessään ainoastaan Raamatun ja joitakin kirjasia. Nuorimies käytti Raamattua selittääkseen, mikä oli saanut hänet tekemään tällaisia muutoksia elämässään. Poliisien oli vaikea uskoa tätä, ja niinpä eräs heistä kysyi: ”Tarkoitatko, ettet enää tupakoi, juopottele etkä käytä huumeita?” Lopulta poliisit hyväksyivät selityksen ja päästivät hänet pitemmittä puheitta menemään. Nykyään nämä neljä nuortamiestä ovat kastettuja, kaikki palvelevat seurakunnassa avustavina palvelijoina ja kolme heistä on vakituisia tienraivaajia.

LOIREJOEN LAAKSO

Loirejoen laaksoa kutsutaan Ranskan puutarhaksi. Se ulottuu Orléansista, 110 kilometrin päästä Pariisin eteläpuolelta, Loirejoen suulle Atlantin valtameren rannalle. Tämä alue on tunnettu monista linnoistaan, kuninkaallisten entisistä asunnoista ja metsästysmajoista. Tämän alueen kaikissa suurimmissa kaupungeissa on Jehovan todistajien seurakuntia.

Eräänä päivänä pikku-Emma, ulospäin suuntautunut ja helläsydäminen kuusivuotias tyttönen, meni koulun välitunnilla takaisin luokkaan tervehtimään opettajaansa. Hän oli järkyttynyt nähdessään opettajansa tupakoivan, ja niinpä hän puhkesi kyyneliin ja juoksi pois. Opettaja lähti hänen peräänsä ja kysyi, miksi Emma itki, mutta tämä ei suostunut sanomaan mitään. Kun opettaja itsepintaisesti jatkoi tiukkaamistaan, Emma vastasi nyyhkyttäen: ”Minua surettaa se, että sinä tupakoit. Sinä sairastut ja kuolet!”

Seuraavana päivänä opettaja soitti Emman äidille kertoakseen, miten liikuttunut hän oli tytön reaktiosta. Niinpä äiti selitti, kuinka Jehovan todistajat suhtautuvat tupakkaan. Sitten opettaja kertoi luottamuksellisesti, että hänen perheensä oli jo pyytänyt häntä lopettamaan tupakoimisen, mutta se ei ollut onnistunut. Tällä kertaa hän kuitenkin liikuttui niin syvästi Emman aidosta reaktiosta, että hän lopetti tupakoimisen vain kahdessa päivässä.

KORSIKA

Vaikka Korsikan saarta kutsutaan ”tuoksuvaksi saareksi”, se on tunnettu myös asukkaittensa tempperamenttisuudesta, joka johtaa usein verisiin yhteenottoihin. Vuosikausia Jehovan todistajien uskontoa pidettiin ”mantereelta” tulleena uskontona. Raamatun totuuden voima muuttaa kuitenkin monien tuolla saarella asuvien ihmisten sydäntä.

Muuan vastakastettu todistaja kertoi, että erään kerran lomalta palattuaan hän huomasi, että kaikki kannettavissa olevat tavarat oli varastettu hänen maatilaltaan. Hän kertoi: ”Luottamalla Jehovaan pystyin suhtautumaan tähän eri tavalla kuin olisin ennen suhtautunut.” Keskustellessaan naapureidensa kanssa hän vain tyynen rauhallisesti mainitsi menetyksestään.

”Myöhemmin joillakin naapureilla oli ongelmia. Jätin työni mennäkseni auttamaan heitä. Muutamaa päivää myöhemmin eräs naapureista soitti minulle ja pyysi minua tulemaan luokseen mahdollisimman pian. Luulin hänen olevan jälleen vaikeuksissa ja menin sinne heti. Hän pyysi minua istuutumaan ja kysyi: ’Tiedätkö, miksi pyysin sinua tulemaan tänne? Tavaroittesi takia. Minä varastin ne. Mutta kun huomasin hyväntahtoisen ja huomaavaisen asenteesi, sanoin itselleni: ”En voi tehdä sitä hänelle!” Sen jälkeen kun sinä autoit meitä, en pystynyt saamaan enää öisin unta.’” Tosi kristillisyyden harjoittaminen käytännössä johti hyviin tuloksiin.

Toisen maailmansodan loputtua, kun Valtakunnan todistamistyö pääsi jälleen vauhtiin Ranskassa, koko maassa oli vain 1 700 todistajaa. Valtakunnan sanoman kertominen koko väestölle tuntui mahdottomalta tehtävältä. Vuosien mittaan Jehova on kuitenkin siunannut Ranskassa olevaa kansaansa tarvittavilla välineillä – painotiloilla, valtakunnansaleilla, konventtisaleilla ja niin edelleen – sekä halukkaalla hengellä saada työ tehtyä. Nykyään kun aktiivisia saarnaajia on yli 117 000, sanomaa siitä, että Kristuksen hallitsema Jehovan valtakunta on ihmiskunnan ainoa toivo, saarnataan kaikkialla tässä moni-ilmeisessä maassa.

[Kartta/Kuvat s. 23]

(Ks. painettu julkaisu)

RANSKA

BRETAGNE

LOIREJOEN LAAKSO

ALPIT

ELSASS

ATLANTIN VALTAMERI

VÄLIMERI

ENGLANNIN KANAALI

KORSIKA