Uuden maailmanjärjestyksen etsintää
”EI OLE olemassa karttoja, jotka viitoittaisivat tiemme sinne, minne olemme menossa: itse luomaamme uuteen maailmaan. Samalla kun maailma katsoo taaksepäin yhdeksään sodan, erimielisyyden ja epäluulon vuosikymmeneen, katsokaamme myös eteenpäin uuteen rauhan, vapauden ja menestyksen vuosisataan ja tuhatvuotiskauteen.”
Yhdysvaltain presidentti George Bush esitti nämä ajatukset 1. tammikuuta 1990. Samantapaisessa sanomassaan Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov sitten ehdotti yhteistyötä 1990-luvulla ”maailman [vapauttamiseksi] peloista ja epäluottamuksesta, tarpeettomista aseista, vanhanaikaisista poliittisista aatteista ja sotilaallisista opeista sekä keinotekoisista rajoista kansojen ja valtioiden välillä”. Näin kertoi Japanissa ilmestyvä Mainichi Daily News -lehti 3. tammikuuta 1990 ilmestyneessä numerossaan.
Toiveet olivat ilmeisesti korkealla. Niin ne olivat vielä vuotta myöhemminkin. Maan tilaa käsitelleessä kongressin tavanomaisessa avajaispuheessa 29. tammikuuta 1991 Yhdysvaltain presidentti Bush viittasi Persianlahden sotaan ja sanoi: ”Kysymys ei ole vain yhdestä pienestä valtiosta [Kuwaitista], vaan suuresta aatteesta – uudesta maailmanjärjestyksestä –, jossa erilaiset maat liittyvät yhteen saman tavoitteen yhdistäminä, saavuttaakseen koko ihmiskunnan yhteiset toiveet: rauhan ja turvallisuuden sekä vapauden ja lainkuuliaisuuden.”
Ei ongelmaton tavoite
Monet ongelmat estävät ihmistä saavuttamasta uutta maailmanjärjestystä koskevaa tavoitettaan. Aseelliset yhteenotot ovat varmasti tuon tavoitteen saavuttamisen tiellä. Viitaten silloisiin Irakin ja Kuwaitin välisiin vihamielisyyksiin Time-lehti kirjoitti vuoden 1991 tammikuun 28. päivän numerossaan: ”Kun pommit putoilivat ja ohjukset lensivät, toiveet uudesta maailmanjärjestyksestä väistyivät tutun epäjärjestyksen tieltä.” Lehti lisäsi: ”Kenelläkään ei pitäisi olla sellaista väärää käsitystä, että paljon kehuskeltu uusi maailmanjärjestys on tullut tai edes lähellä.”
Se että kansainväliseen yhteistyöhön ei ole koskaan päästy, vaikeuttaa ihmisen ponnisteluja uuden maailmanjärjestyksen luomiseksi. Raportissa, joka ilmestyi julkaisussa The World & I (tammikuu 1991), oppineet tarkastelivat ”supervaltojen uutta ulkomaanpolitiikkaa ja sen mahdollista vaikutusta uuteen maailmanjärjestykseen”. Toimittaja sanoi lopuksi: ”Historian valossa sodan ja rauhan raja on parhaimmillaankin hyvin hieno. Kansainvälinen yhteistyö varsinkin suurvaltojen välillä on ehdottoman välttämätön menestykselliselle siirtymiselle kylmästä sodasta uuteen maailmanjärjestykseen.”
Ympäristöongelmat ovat myös monen kuvitteleman uuden maailmanjärjestyksen tiellä. State of the World 1991 -julkaisussa (Worldwatch-instituutin raportissa) Lester R. Brown sanoi: ”Kukaan ei voi varmasti sanoa, miltä uusi järjestys tulee näyttämään. Mutta jos aiomme luoda seuraavalle sukupolvelle lupaavan tulevaisuuden, silloin ne valtavat ponnistelut, jotka ovat välttämättömiä tämän planeetan ympäristötuhojen korjaamiseksi, tulevat hallitsemaan maailman asioita useita vuosikymmeniä.” Raportissa huomautettiin, että ilman saastuminen oli ”saavuttanut terveyttä vaarantavan tason sadoissa kaupungeissa ja satoa tuhoavan tason monissa maissa”. Siinä lisättiin: ”Samalla kun planeetalla asuvien ihmisten lukumäärä kasvaa, kasvi- ja eläinlajien määrä vähenee. Eläin- ja kasvilajien asuinalueiden tuho ja saastuminen vähentävät maan biologista monipuolisuutta. Lämpötilan kohoaminen ja otsonikerroksen häviäminen voisi lisätä menetyksiä.”
Selvästikin ihmisen uuden maailmanjärjestyksen etsintä on täynnä ongelmia. Tuottaako etsintä tulosta? Voidaanko sanoa, että uusi maailma on lähellä? Jos voidaan, miten se on mahdollista?