Valtakunnan julistajat kertovat
Venezuelassa ’korjataan eloa’
Eräässä tilanteessa Jeesus vertasi saarnaamistyötä jokavuotiseen elonkorjuuseen. (Matteus 9:36–38) Elonkorjuun Herra on Jehova Jumala, ja eloa on tosiaan paljon kaikkialla maapallolla, myös Venezuelan harvoin käydyllä alueella.
Vartiotorni-seuran Venezuelan-haaratoimistosta kerrotaan, mitä tapahtui todistajaryhmän saarnatessa Guáricon osavaltiossa sijaitsevan Sabana Granden alueella. Todistajat kertovat: ”Talo, johon meidän oli määrä asettua, oli hyvä kokouspaikaksi, joten aloimme heti kutsua ihmisiä sinne kokouksiin. Ihmiset eivät tienneet mitään Jehovan todistajista. Vaikka kaupungissa oli neljä protestanttista ryhmää, ihmiset olivat innokkaita oppimaan asioita Raamatusta.
”Työskentelimme kolme tuntia aamupäivällä ja kolme tuntia iltapäivällä talosta taloon ja kutsuimme ihmisiä seuraavan illan kokoukseen. Meillä ei ollut tuoleja, joten kehotimme heitä tuomaan tullessaan oman tuolinsa. Kokousajan lähestyessä ihmisiä alkoi tulla, ja kaikilla oli tuoli mukanaan. Kokouksen päätyttyä sanoimme kirjoittavamme mielellämme muistiin niiden nimet, jotka halusivat ilmaisen Raamatun kotitutkistelun. Kaikki 29 läsnä ollutta ilmoittivat nimensä listaan.
”Sulkiessamme ovea viimeisen kävijän lähdettyä huomasimme kolmen miehen seisoskelevan talon nurkalla. Juuri kun olimme aloittelemassa ateriaamme illalla yhdeksän maissa, he koputtivat oveen. He kysyivät muun muassa: ’Mitä te oikein saarnaatte tässä kaupungissa? Miksi teillä oli täällä tänä iltana kokous?’
”Kysyimme, olimmeko rikkoneet lakia. He vastasivat kieltävästi ja sanoivat olevansa kaupungin kolmen protestanttisen kirkon pappeja. He olivat huolissaan, koska heidän kirkkonsa olivat olleet tyhjiä sinä iltana. Kutsuimme heidät sisään ja selitimme työtämme. Annoimme heille myös jonkin verran kirjallisuutta ja pyysimme heitä tulemaan uudelleen seuraavana torstaina.
”Seuraavana torstaina papit tulivat takaisin, ja heidän kanssaan oli 22 muuta, jotka halusivat kuulla, mitä sanottavaa meillä olisi. Papit ajattelivat, että koska olimme naisia, emme yltäisi heidän tasolleen keskustelijoina. Kokous sujui kuitenkin meidän kannaltamme hyvin. Lopuksi selitimme, että olimme tekemässä luetteloa niistä, jotka halusivat oppia enemmän Raamatusta. Muutamat pappien mukana tulleista halusivat nimensä lisättäväksi luetteloon, ja jotkut jopa sanoivat lähtevänsä mielellään kanssamme saarnaamaan!
”Selitimme, että he tarvitsisivat enemmän Raamatun tuntemusta ja valmennusta, ennen kuin he voisivat osallistua saarnaamistyöhön. Ihmisiä tuli joka päivä taloomme pyytämään, että selittäisimme heille Raamattua. Joskus, kun olimme puhuneet iltamyöhään, meidän täytyi pyytää heitä lähtemään kotiin. Kun meidän vihdoin täytyi lähteä alueelta, he olivat hyvin surullisia ja sanoivat meille, että kun palaisimme, he lähtisivät kanssamme saarnaamaan. He lupasivat, että siihen mennessä he olisivat ottaneet tarvittavat edistysaskeleet.”
Todistajien lähtiessä alueelta siellä oli 40 ihmistä, jotka halusivat tutkia Raamattua. Näiden kiinnostuneiden nimet annettiin lähimpään seurakuntaan, joka sijaitsee noin 50 kilometrin päässä. Jälkeenpäin joitakin todistajia eräästä toisesta kaupungista on muuttanut tähän kaupunkiin ja on muodostettu hyvän uutisen innokkaiden saarnaajien ryhmä.