Haaste saarnata yhdessä maailman suurimmista satamista
EUROOPAN vilkasliikenteisimmän joen Reinin ja Pohjanmeren yhtymäkohdassa sijaitsee Rotterdam, jonka satama kuuluu maailman suurimpiin. Rotterdamissa käy noin 500 laivayhtiön aluksia, minkä ansiosta täältä on suorat yhteydet yli 800 paikkaan ympäri maailmaa. Se on todella kansainvälinen satama.
Tämä 650 vuotta vanha hollantilainen satama on kuitenkin enemmän kuin vain eri laivayhtiöiden alusten kohtauspaikka. Täällä myös ihmiset tapaavat toisensa. Päivin ja öin saapuu merimiehiä solkenaan kaikista maailman osista. Nämä merimiehet eivät ole jääneet huomaamatta Alankomaiden Jehovan todistajilta. Muualla asuvien todistajien tavoin he etsivät keinoja saarnata kaikenlaisille ihmisille, myös merimiehille, maailman parasta uutista siitä, että Jumalan valtakunta muuttaa tämän maan pian paratiisiksi (Daniel 2:44; Luukas 23:43; 1. Timoteukselle 4:10).
”Lähetystyö päinvastaisella tavalla”
Joitakin vuosia sitten Alankomaiden Vartiotorni-seura pyysi kuutta kokoaikaista saarnaajaa eli tienraivaajaa työskentelemään laivasta laivaan kaikkialla Rotterdamin sataman alueella. Tienraivaajat tarttuivat tilaisuuteen innokkaasti. He kokosivat tietoja satamaviranomaisilta, kartoittivat satamat huolellisesti ja tajusivat pian, että heillä oli haastava tehtävä.
”Se on ikään kuin lähetystyötä päinvastaisella tavalla”, sanoo Meinard, joka ohjaa satamassa tehtävää saarnaamistyötä. Mitä hän tarkoittaa? ”Yleensä lähetystyöntekijä matkustaa kauas ihmisten luo, mutta meidän tapauksessamme ihmiset matkustavat pitkän matkan meidän luoksemme.” Hän lisää: ”Saarnaamisalueemme ei luultavasti voisi olla kansainvälisempi.” Vuoden 1985 Rotterdam Europoort -vuosikirja sanoi, että vuonna 1983, jolloin tienraivaajat alkoivat tämän erikoistyönsä, Rotterdamin satamassa kävi 30 820 valtamerialusta 71 maasta. Se on jo kansainvälistä!
Sopivasti myös ”sataman lähetystyöntekijät”, kuten merimiehet alkoivat pian kutsua tienraivaajia, muodostavat kansainvälisen joukon. Geert, Peter ja hänen vaimonsa Karin ovat hollantilaisia, Daniël ja Meinard ovat kotoisin Indonesiasta ja Solomon Etiopiasta. Eurooppalaisen, aasialaisen ja afrikkalaisen taustansa vuoksi he yltävät yhdessä kahdeksan kielimuurin yli, mutta saadakseen tuloksia tässä työssä, heillä oli muita esteitä voitettavana.
”Pyöräilevä kirkko”
”Ei voi niin vain kävellä satamalaiturilla, kiivetä maihinnousuportaita ja astua laivaan”, sanoo 32-vuotias Peter, joka on entinen merimies. ”Tarvitaan kulkuluvat.” Ne ovat lupia mennä satamalaitureille ja laivoihin. ”Niiden hankkiminen oli melko byrokraattista”, muistelee Peter, ”mutta saatuamme kahdeksan lupaa, joissa on valokuvamme ja viralliset leimat, olimme valmiita työskentelemään täydellä teholla.” Alueella on 37 kilometriä satamalaituria, minkä he jakoivat kolmeen osaan, ja kustakin osasta huolehtii kaksi tienraivaajaa.
Mutta miten voi vastata valtavan monista maista tulevien merimiesten puhumien kielten muodostamaan haasteeseen? Vaikka tienraivaajilla oli varastossa kirjallisuutta 30 kielellä ja he kuljettivat sitä pyörillä mukanaan niin paljon kuin mahdollista, sitä ei koskaan tuntunut olevan tarpeeksi. ”Ei koskaan voi tietää varmasti, mitä kieliä tarvitsee”, kertoo 30-vuotias Solomon hymyillen. ”Käy usein niin, että merimiehet haluavat kirjoja juuri sillä kielellä, jota ei ole mukana, ja sitten he kertovat, että heidän laivansa lähtee noin kolmen tunnin kuluttua.” Haluamatta tuottaa merimiehille pettymystä joku tienraivaajista säntää hakemaan oikeat kirjat ja tuo ne innokkaille merimiehille. Peter kertoo: ”Kun sama ongelma tuli esiin saarnatessamme niissä sataman osissa, joihin ajaa polkupyörällä kolme tuntia, oli ilmeistä, että meidän täytyi keksiä jokin muu keino sen ratkaisemiseksi.”
Erään kerran jotkut satama-alueella asuvat todistajat yllättivät tienraivaajat lahjoittamalla kaksi pesusoikon kokoista kärryä, joita voitiin vetää polkupyörillä. Tienraivaajat lastasivat kärryt täyteen mahdollisimman monilla kielillä olevaa kirjallisuutta, kiinnittivät kärryt pyöriinsä ja lähtivät satamaan. Pian noista kärryistä tuli tuttu näky. ”Niistä on tullut käyntikorttejamme”, sanoo yksi tienraivaajista. ”Kun portinvartija näkee meidän tulevan, hän avaa portin, viittaa meidät sisään ja huutaa: ’Siinä on taas pyöräilevä kirkko!’” Toisinaan kun vartija huomaa ”pyöräilevän kirkon” lähestyvän, hän avaa portin ja huutaa: ”Kaksi puolalaista laivaa ja yksi kiinalainen laiva laiturissa!” Tällaiset hyödylliset vihjeet tekevät tienraivaajille mahdolliseksi nousta laivaan mukanaan oikeankielistä kirjallisuutta. Mutta heidän täytyy myös saapua oikeaan aikaan. Miksi niin?
Oikein ajoitettu käynti ja ajankohtainen sanoma
Tienraivaajat voivat puhua miehistöön kuuluvien kanssa vain näiden aamu- ja iltapäivän kahvitauoilla tai heidän ruokatunnillaan. Kokilla on kuitenkin erilainen työaika, ja kapteeni, ja muut päällystöön kuuluvat voi tavoittaa milloin tahansa. Tienraivaajat lisäksi oppivat, että Rotterdamissa olevat englantilaiset alukset pitävät kiinni Englannin ajasta (Hollannin aikaan tunti eroa), joten niiden miehistö on menossa ruokailutiloihin silloin, kun muunmaalaiset palaavat töihin. On siis ilmeistä, että satamassa työskentelevän tienraivaajan on välttämätöntä omistaa luotettava kello.
Haluavatko merimiehet kuitenkaan käyttää taukojaan Raamatusta keskustelemiseen? ”Yleensä he haluavat kuunnella Valtakunnan sanomaa”, sanoo 31-vuotias Geert. ”Ehkä se johtuu siitä, että he itse näkevät ihmishallitusten epäonnistumisen.” Esimerkiksi jotkut merimiehet kertoivat Geertille, että ne viljavuoret, jotka he olivat purkaneet laivasta nälkiintyville etiopialaisille vietäviksi, olivat yhä satamassa, kun he kuukausia myöhemmin kävivät siellä uudelleen. Siihen mennessä vilja oli vain pilaantunut ja siinä kuhisi rottia. ”Ei ole mikään ihme, että monet merimiehet ovat menettäneet luottamuksen politiikkaan”, Geert mainitsee. ”Näin ollen Raamatun lupaus yhdestä hallituksesta koko ihmiskunnalle vetoaa heihin.”
Peter on samaa mieltä: ”Eräs saksalainen kapteeni sanoi, että kymmenen vuotta sitten hänen miehistöönsä kuuluvat olisivat lähettäneet minut pois laivalta, mutta nykyiset muuttuvat maailmantilanteet ovat herättäneet heidän kiinnostuksensa Raamatun ajankohtaista sanomaa kohtaan.” Erään korealaisen laivan kokki kertoi, että Persianlahdella Iranin ja Irakin välisen sodan aikana siihen jättitankkeriin, jolla hän oli töissä, osui raketti, ja tankkeri syttyi tuleen. Hän vannoi, että jos hän jäisi henkiin, hän etsisi Jumalaa. Hän selvisi elossa. Kun tienraivaajat tapasivat hänet myöhemmin Rotterdamissa, hän halusi kaiken koreankielisen kirjallisuuden, jonka he pystyivät tuomaan hänelle.
Useimmat laivat ovat satamassa monia päiviä. Tällöin tienraivaajien on mahdollista palata kaksi, kolme tai useampiakin kertoja jatkamaan raamatullisia keskusteluja työajan jälkeen. Mutta kun aluksen koneet ovat epäkunnossa, se voi pysyä satamassa kolme viikkoa. ”Se on huono juttu yhtiölle”, letkauttaa muuan tienraivaaja hymyn virne kasvoillaan, ”mutta hyvä meidän työmme kannalta.” Silloin tienraivaajat voivat paitsi jatkaa raamatullisia keskusteluja, myös järjestää yhden Seuran diaesityksen ”Raamattu – kirja tätä sukupolvea varten” pidettäväksi ruokasalissa. Jotkut merimiehet tulevat myös niihin kokouksiin, joita monet erikieliset Jehovan todistajien ryhmät pitävät Rotterdamissa. Näin tapahtuu kunnes koneet ovat taas käynnissä. Silloin Raamatut täytyy sulkea. Kiinnitysköydet irrotetaan ja alus katoaa satamasta – mutta ei tienraivaajien mielestä.
Rohkaisevia merimiesjuttuja
Sanomalehdissä julkaistujen luetteloiden tai yleisessä käytössä olevan satamaviranomaisten tietokonejärjestelmän avulla satamassa työskentelevät tienraivaajat pysyvät perillä niiden laivojen saapumisesta ja lähtemisestä, joissa he ovat käyneet. Heti kun joku niistä saapuu uudelleen, tienraivaajat käyvät innokkaasti tapaamassa merimiehiä saadakseen selville, mitä on tapahtunut viime vierailun jälkeen. Miten rohkaisevia kertomuksia merimiehillä onkaan!
Sen jälkeen kun alus oli lähtenyt merelle, eräs merimies antoi Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä -kirjan viidelle työtoverilleen, ja nuo kuusi tutkivat yhdessä Raamattua. Hän myös äänitti perhe-elämää käsittelevän luvun kasetille ja soitti sen messissä koko miehistön hyödyksi. Eräässä toisessa laivassa muuan merimies, joka oli käynyt valtakunnansalissa lähellä sijaitsevassa Antwerpin satamassa, kiinnitti messin seinälle julisteen, jossa luki suurin kirjaimin: ”Jehovan todistajien valtakunnansali”. Sitten hän kutsui miehistöön kuuluvia tulemaan siellä pidettävään raamatulliseen kokoukseen, jota hän johtaisi. Ennen kuin hän otti julisteen pois, hän kutsui miehistön seuraavaan kokoukseen. Seuraavalla viikolla juliste ja miehistö olivat jälleen messissä.
Tienraivaajat huomasivat myös, että jotkut merimiehet pitävät kirjansa esillä koko ajan. ”Kun menimme Isaacin, erään länsiafrikkalaisen radistin, hyttiin, oli vaikeaa löytää istumapaikkaa”, kertoo Meinard. ”Seuran lehtiä, kirjoja ja hakemistoja oli kaikkialla – avattuina.” Isaacilla oli valmiina myös luettelo raamatullisista kysymyksistä, sillä hän oli odottanut tienraivaajien uusintakäyntiä.
Jotkut merimiehet eivät kuitenkaan malta odottaa, että tienraivaajat tulevat heidän luokseen. Eräänä yönä Geert oli jo nukahtanut, kun puhelin soi.
”Kuka ihmeessä se voi olla?” Geert mutisi hapuillessaan puhelimen luuria.
”Hei, täällä on ystäväsi!” kuului iloinen ääni.
Geert yritti muistella, kuka se voisi olla.
”Ystäväsi laivalta”, kajahti ääni taas.
”Kello on kolme aamulla!” Geert sanoi.
”Kyllä, mutta sinä käskit minua soittamaan heti, kun laivani tulisi jälleen Rotterdamiin. No nyt minä olen täällä!” Pian tämän jälkeen Geert oli matkalla tapaamaan tätä ystävää, joka oli kiinnostunut Jumalan sanasta.
”Lähetä leipäsi”
Arvostus raamatullista kirjallisuutta kohtaan näkyy myös merimiesten tienraivaajille lähettämistä kirjeistä. Seuraavassa on joitakin otteita:
”Olen alkanut lukea kirjaa Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. – – Nyt ymmärrän monia sellaisia asioita, joita en ymmärtänyt aiemmin. Toivon, että laivamme palaa Rotterdamiin.” (Angelo)
”Luin kirjan, ja lähetän nyt sinulle kysymyksiä, jotta voit vastata niihin kirjeissäsi.” (Alberta)
”Olen alkanut lukea Raamattua päivittäin. Olen iloinen siitä, että olen ystäväsi. Se että olen löytänyt ystäviä, jotka ohjaavat minua Jumalan luo, on parasta, mitä on tapahtunut elämässäni.” (Nickey)
Tällaiset sydäntä lämmittävät kirjeet muistuttavat tienraivaajia Saarnaajan 11:1:stä: ”Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan pitkään sinä saat sen jälleen.” He iloitsevat varsinkin siitä, että jotkut merimiehet ovat asennoituneet Jehovan puolelle.
Esimerkiksi puolalaiseen merimieheen Stanislaviin teki suuren vaikutuksen se, mitä hän oppi Seuran kirjoista. Hän hankki nopeasti pienen raamatullista kirjallisuutta käsittävän kirjaston ja tutki sen merellä läpikotaisin. ”Kun kuulimme hänestä seuraavan kerran”, kertoo Meinard, ”hän kirjoitti, että hänet on kastettu.”
Folkert, eräs sisävesialuksen laivuri, kuuli Valtakunnan sanomasta ensimmäisen kerran Rotterdamissa. Hän palasi satamaan kahden kuukauden välein viikoksi ja tutki Raamattua kaikkina seitsemänä päivänä. Sitten ennen kun hän lähti toiselle kahden kuukauden matkalle, tienraivaajat antoivat hänelle luettelon hänen reittinsä varrella olevien valtakunnansalien osoitteista. Folkert kävi näissä valtakunnansaleissa, ja hänen saamansa lämmin vastaanotto teki häneen vaikutuksen. Ennen pitkää tämä laivuri kastettiin, ja nyt hän palvelee Jehovaa innokkaasti.
Mike, eräs Englannin laivaston upseeri, oli ollut tekemisissä todistajien kanssa aiemmin ja oli tutkinut Raamattua merellä. Kun fregatti, jolla hän työskenteli, saapui Rotterdamiin, hän ajoi kokoon taitettavalla pyörällään valtakunnansalille. Siellä vallinnut rakkaus ja ykseys teki häneen vaikutuksen, ja hän kertoi ystävilleen päättäneensä jättää työnsä. Vaikka hän olisi vain neljän vuoden päästä alkanut saada melkoisen suurta eläkettä, hän pysyi päätöksessään, ja hänet kastettiin myöhemmin.
Meinard sanoo: ”Miken, Stanislavin, Folkertin ja muiden into palvella Jehovaa saa meidät jatkamaan heidän kaltaistensa merimiesten etsimistä satamasta.”
Voitko sinä osallistua?
Katsellessaan taaksepäin lähes vuosikymmenen jatkunutta saarnaamista yhdessä maailman suurimmista satamista nämä kuusi ”sataman lähetystyöntekijää” ovat kokosydämisesti samaa mieltä: tehtävä on ollut haastava mutta palkitseva. Meinard tiivistää: ”Joka saarnaamispäivän jälkeen pyöräillessämme kotiin tunnemme, että jotkut noista merimiehistä odottivat käyntiämme.”
Voisiko sinun alueellasi olevassa satamassa olla merimiehiä, jotka odottavat jonkun tulevan luokseen? Ehkäpä seurakuntasi vanhimmat voivat tehdä järjestelyjä, niin että voit osallistua tähän haastavaan mutta palkitsevaan työhön.
[Tekstiruutu s. 20]
KIELLON ALAISILLA ALUEILLA ASUVIEN TAVOITTAMINEN
Jonkin aikaa sitten saapui Rotterdamiin yhden vuoden aikana yli 2 500 laivaa sellaisista maista, joissa Jehovan todistajien toiminta on kielletty. Satamassa työskentelevät tienraivaajat huomasivat, että heille tarjoutui tilaisuus viedä raamatullista sanomaa näiden alueiden asukkaille.
Yhdessä ensimmäisistä aasialaisista laivoista, jossa tienraivaajat kävivät, he levittivät kaikki 23 kirjaansa. Jotkut miehistön jäsenet olivat pahoillaan, koska he jäivät ilman kirjaa. Eräällä toisella aasialaisella laivalla keittiöapulaisena toimiva poika oli varovaisempi. Sen jälkeen kun hän oli ottanut vastaan tienraivaajalta kirjan, hän palautti sen paketoituna ja oli kirjoittanut osoitteen paketin päälle. Tienraivaaja ymmärsi syyn. Pojan oli liian vaarallista ottaa kirjaa mukaansa. Tuona samana päivänä tienraivaaja postitti sen Kauko-itään.
Eräässä Afrikasta tulleessa laivassa tavattiin merimies, jolla oli luettelo hänen kotimaassaan asuvien todistajien haluamista kirjoista. Siitä lähtien joka kerta kun tuo merimies palaa kotiin, hänen matkalaukkunsa on täynnä kirjallisuutta. Eräästä toisesta Afrikan maasta tuleva mies oli kovasti pettynyt, kun hänen kanssaan tutkinut tienraivaaja saattoi antaa vain kolme Tee perhe-elämäsi onnelliseksi -kirjaa. ”Se ei ole mitään!” huudahti merimies ja heilautti epätoivoisena kättään. ”Veljet siellä kotona tarvitsevat 1 000 kirjaa!” Hänen oman turvallisuutensa vuoksi tienraivaajat taivuttelivat hänet ottamaan mukaansa vain 20 kirjaa kerrallaan.
Ehkä kaikkein liikuttavinta oli silloin, kun tienraivaajat saivat tietää, että eräs alus oli tullut maasta, jossa Jehovan todistajia vainotaan heidän uskonsa vuoksi ja jossa monet heistä ovat menettäneet työnsä ja omaisuutensa. Kun he kuulivat, että laivan stuertti oli todistaja, he kävivät kapteenin luona kysymässä lupaa toimittaa avustuslähetys hänen laivansa mukana. Kapteeni suostui, ja muutamaa päivää myöhemmin sata suurta laukullista vaatteita, kenkiä ja muita tavaroita oli matkalla tuossa maassa asuville todistajille.
[Tekstiruutu s. 21]
LAIVASTA-LAIVAAN-SAARNAAMINEN NAISEN NÄKÖKULMASTA
”Aluksi epäröin lähteä Peterin mukaan”, muistelee Karin, ainoa tienraivaajien joukossa oleva nainen, ”koska olin kuullut, että merimiehet ovat usein karkeita ja juovuksissa. Olen kuitenkin huomannut, että useimmat ovat kohteliaita. Usein sen jälkeen kun merimies saa tietää, että olemme aviopari, hän vetää esiin kuvan vaimostaan ja lapsistaan ja alkaa jutella perheestään. Sillä tavoin olemme levittäneet monia Tee perhe-elämäsi onnelliseksi -kirjoja.”
Kun aviomies ja vaimo käyvät laivassa, se helpottaa myös yhteyden saamista miehistöön kuuluvien vaimoihin ja muihin naisiin, joita on joskus hoitajina. ”Yleensä he ovat pidättyviä tuntemattomia kohtaan”, Karin sanoo, ”mutta kun he huomaavat minut, he alkavat helpommin keskustella.”
Mikä oli hänen tehtävänsä suurin haaste? ”Köysitikkaat”, vastaa Karin. ”Inhosin noita hataria virityksiä.” Onko hän pystynyt voittamaan pelkonsa? ”Kyllä. Kerran kun epäröin kiivetä yksiä köysitikkaita, ryhmä Paraguaysta tulleita merimiehiä katseli empimistäni ja huusi: ’Kyllä sinä siitä selviät. Luota vain Jumalaan.’ Sen huomautuksen jälkeen”, sanoo Karin nauraen, ”minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kiivetä ylös.” Hänen ihaileva aviomiehensä sanoo: ”Nyt kun on kulunut neljä vuotta ja on kiivetty useita köysitikkaita, hän kiipeää niitä kuin merimies.”
Karin ja hänen aviomiehensä Peter osallistuivat Yhdysvalloissa pidetylle Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 89. kurssille. Syyskuun 28. päivänä 1990 he lähtivät uudelle määräalueelleen Ecuadoriin, maahan, jossa on satama. Heidän pitäisi tuntea olonsa heti kotoisaksi.
[Tekstiruutu s. 22]
OLETKO MERIMIES?
Haluatko käydä jossakin Jehovan todistajien englanninkielisessä kokouksessa sillä aikaa kun laivasi on jossakin maailman suurimmista satamista? Pidä siinä tapauksessa käsillä tätä luetteloa nykyisistä valtakunnansalien osoitteista ja kokousajoista:
Hampuri, Schellingstr. 7–9; lauantai klo 16.00; puhelin: 040-4208413
Hongkong, 26 Leighton Road; sunnuntai klo 9.00; puhelin: 5774159
Marseille, 5 Bis, rue Antoine Maille; sunnuntai klo 10.00; puhelin: 91 79 27 89
Napoli, Castel Volturno (40 km Napolista pohjoiseen), Via Napoli, Via Salernon kulmaus, Parco Campania; sunnuntai klo 14.45; puhelin: 081/5097292
New York, 512 W. 20 Street; sunnuntai klo 10.00; puhelin: 212-627-2873
Rotterdam, Putsestraat 20; sunnuntai klo 10.00; puhelin: 010-41 65 653.
Tokio, 5-5-8 Mita, Minato-ku; sunnuntai klo 16.00; puhelin: 03-3453-0404
Vancouver, 1526 Robson Street; sunnuntai klo 10.00; puhelin: 604-689-9796