He loistavat valaisijoina maailmassa

ERI puolilla maapalloa asuvien kristittyjen on oltava valon lähteitä maailmassa, jonka kieroutunut moraali ja monenlaiset luonnottomuudet ovat turmelleet. Heidän tulee toimia valaisijoina pimeässä maailmassa. (Filippiläisille 2:15.) Monet tuhannet ovat halukkaita tekemään näin tienraivaajina eli kokoaikaisina saarnaajina. Suuri osa heistä on palvellut tässä tehtävässä monia vuosia, ja heidät on palkittu siten, että he ovat nähneet kaikenlaisten ihmisten tekevän muutoksia elämässään tullakseen Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapsiksi (Matteus 28:19).

Jehovan todistajat ovat järjestäneet tienraivaajien palveluskoulun kannustamaan näitä kokoajanpalvelijoita jatkamaan tätä pyhää palvelusta ja parantamaan opetustaitojaan. Se on kymmenpäiväinen Raamattuun perustuva kurssi, joka on suunniteltu auttamaan tienraivaajia kolmella eri alueella: vaeltamaan Jehovan kanssa Jeesuksen Kristuksen seuraajina, osoittamaan runsaasti rakkautta koko veljesseuraa kohtaan ja loistamaan valaisijoina maailmassa.

Tienraivaajien koulu Keski-Afrikan tasavallassa

Vuoden 1991 elokuussa Keski-Afrikan tasavallan pääkaupungissa Banguissa kokoontui yhteen 48 oppilasta ja kaksi opettajaa. Oppilaitten oli määrä saada työtään varten ohjeita ja käytännöllisiä ehdotuksia. Mikä Banguin ryhmässä oli erityisen kiinnostavaa?

Ensinnäkin 21 oppilasta kävi yhä koulua. Koulutyönsä ohessa he olivat voineet järjestää aikataulunsa siten, että he pystyivät toimimaan vakituisina tienraivaajina. He käyttivät lomakuukautensa, vapaat viikonloppunsa ja arki-iltapäivänsä saarnaamiseen ja opettamiseen.

Nämä nuoret ovat tajunneet sen, miten tärkeää heidän on palvella Luojaansa nyt (Saarnaaja 12:1; vrt. 1. Korinttolaisille 7:29). Huomattavaa oli myös se, että kahdellatoista heistä oli ei-uskovat vanhemmat. Kukaan muu heidän perheensä jäsen ei ollut totuudessa. Kahden nuoren veljeksen isä oli ajanut heidät pois kotoa heidän uskonsa takia. Muuan seurakunnan nuoripari antoi näiden kahden pojan tulla asumaan luokseen.

Michée ja Sulamithe Kalebin tilanne oli erilainen. He ovat molemmat tienraivaajia ja käyvät myös koulua, mutta heidän vanhempansa ovat Jehovan todistajia. Heidän isänsä oli samalla tienraivauskurssilla kuin hekin!

Banguissa sijaitsevat seurakunnatkin osallistuivat kurssiin mutta hieman eri tavalla. Ne huolehtivat aineellisista tarpeista, kuten ruoasta. Kurssilaisten ruokkimiseksi lahjoitettiin rahaa, kananpoikia, sokeria, riisiä ja maniokkia.

Lähiseudun seurakunnat järjestivät veljiä ja sisaria valmistamaan yksinkertaisia mutta herkullisia aterioita. Keski-Afrikan tasavalta on tunnettu ngunzastaan, ruokalajista, josta kaikki pitävät. Mitä kaikkea sen valmistamiseen tarvitaan? Maniokinlehtiä, palmuöljyä, sipulia, paljon valkosipulia, runsaasti pähkinävoita ja kärsivällisyyttä, jotta ruoka saa kypsyä rauhassa. Jokaisella ryhmällä oli oma erityistapansa valmistaa tuota ruokalajia. Sen menekki oli valtaisa, sillä kukaan ei voinut vastustaa sitä.

Banguin ulkopuolella pidettiin kaksi muuta kurssia, yksi Bouarissa ja toinen Bambarissa. Näin oppilaitten yhteismääräksi tuli 68. Parina viime vuotena tienraivaajien määrä on kasvanut Keski-Afrikan tasavallassa. Vuoden 1992 tammikuussa siellä oli 149 vakituista tienraivaajaa, 17 erikoistienraivaajaa ja 78 osa-aikaista tienraivaajaa. Tämän ansiosta toiminta koko maassa on kasvanut niin, että on saatu uusia huippuja julistajien, tuntien, uusintakäyntien ja raamatuntutkistelujen määrässä. Kun työntekijöitä on enemmän, eloa korjataan runsaammin. (Jesaja 60:21, 22; Matteus 9:37, 38.)

Kiitämme Jehova Jumalaa näistä järjestelyistä ja hänen maallista järjestöään näiden kurssien pitämisestä. Ne auttavat sekä oppilaita että opettajia loistamaan valaisijoina tässä pimeässä maailmassa.

[Kuva s. 24]

Kaksikymmentäyksi tienraivauskoulun oppilasta, jotka käyvät yhä koulua

[Kuva s. 25]

Näiden kahden pojan piti muuttaa pois kotoa totuuden takia