Hyvinvointi voi koetella uskoasi
HYVINVOINTI voi koetella oikeamielisen ihmisen uskoa. Aineellisen hyvinvoinnin kiihkeä tavoittelu voi johtaa uskon menetykseen (1. Timoteukselle 6:9, 10). Mutta hyvinvointi voi koetella uskoa toisellakin tavalla. Kun joku vanhurskas huomaa, että monet epävanhurskaat menestyvät aineellisesti, kun taas hän kärsii, hänellä saattaa olla kiusaus toimia jumalattomasti. Tämä on saanut jopa jotkut Jehovan palvelijat epäilemään, kannattaako pyrkiä elämään rehdisti.
Leeviläiselle muusikolle, Aasafille, kävi näin Israelin kuninkaan Daavidin hallitusaikana. Aasaf sävelsi psalmeja, joita käytettiin julkisessa palvonnassa. Hän profetoi Heemanin ja Jedutunin kanssa ylistäen ja kiittäen Jehova Jumalaa musiikin säestämänä (1. Aikakirja 25:1; 2. Aikakirja 29:30). Vaikka Aasaf nauttikin monista eduista, psalmi 73 osoittaa, että jumalattomien aineellinen hyvinvointi osoittautui hänelle kovaksi uskon koetukseksi.
Aasafin vaarallinen asenne
”Jumala on todella hyvä Israelille, niille joilla on puhdas sydän. Mutta minun jalkani olivat vähällä poiketa sivuun, askeleeni olivat liukastua.” (Psalmit 73:1, 2, UM.) Sanoessaan näin Aasaf tunnusti Jehovan olleen hyvä Israelin kansalle. Tämä piti erityisesti paikkansa niistä, joilla oli ”puhdas sydän”, koska he halusivat palvella Jumalaa yksinomaista antaumusta osoittaen ja toimia siten, että hänen pyhä nimensä tulisi pyhitetyksi. Jos meillä on tällainen asenne, siunaamme Jehovaa puhumalla hänestä hyvää, vaikka olisimmekin perin kyllästyneitä jumalattomien hyvinvointiin tai mihinkä muuhun tilanteeseen tahansa (Psalmit 145:1, 2, UM).
Vaikka Aasaf olikin selvillä Jehovan hyvyydestä, hänen jalkansa olivat vähällä poiketa sivuun vanhurskaalta polulta. Hän aivan kuin liukastui jäisellä maalla uuvuttavan pitkänmatkanjuoksun aikana. Miksi hänen uskonsa oli tullut niin heikoksi? Hän selitti: ”Aloin näet kadehtia ylpeilijöitä nähdessäni jumalattomien rauhan. Sillä heillä ei ole mitään kuolemantuskia, ja heidän ihramahansa on rasvainen. Heillä ei ole edes kuolevaisen ihmisen vaivaa, eikä heitä vitsata kuten muita ihmisiä.” (Psalmit 73:3–5, UM.)
Epävanhurskaiden aineellinen hyvinvointi sai Aasafin kadehtimaan heitä. He näyttivät viettävän rauhallista elämää, vaikka olivatkin koonneet rikkautensa vilpillisin keinoin (vrt. Psalmit 37:1). Ulkonaisesti näytti siltä, että he olivat turvassa huolimatta pahoista teoistaan. Heidän elämänsä näytti päättyvän ilman ankaria kuolemantuskia. Joskus he kuolivat rauhallisesti ja itsevarmoina olematta tietoisia hengellisestä tarpeestaan (Matteus 5:3). Toisaalta jotkut Jumalan palvelijat kärsivät piinallisista sairauksista ja kokevat tuskallisen kuoleman, mutta Jumala tukee heitä ja heillä on suurenmoinen ylösnousemustoivo (Psalmit 43:1–3; Johannes 5:28, 29).
Monilla jumalattomilla ei ole mitään terveysongelmia, jotka estävät heitä nauttimasta runsaista ruokamääristään. ”Heidän ihramahansa on rasvainen”, heidän vatsansa pullistuu. Heillä ei myöskään ole ”kuolevaisen ihmisen vaivaa”, sillä heidän ei tarvitse taistella saadakseen elämän välttämättömyyksiä niin kuin suuren osan ihmiskunnasta. Aasaf päätteli, ettei jumalattomia ”vitsata kuten muita ihmisiä”. He välttävät tosiaan erityisesti ne koetukset, joita jumaliset ihmiset kohtaavat siitä syystä, että nämä noudattavat Jehovan vanhurskaita periaatteita Saatanan pahassa maailmassa (1. Johanneksen kirje 5:19).
Jumalattomien menestys sai Aasafin sanomaan edelleen heistä: ”Sen tähden pöyhkeys on ollut heillä käätyinä, väkivalta verhoaa heidät niin kuin vaate. Heidän silmänsä on pullistunut lihavuudesta, he ovat ylittäneet sydämen kuvittelut. He ivaavat ja puhuvat pahaa, petollisesta riistosta he puhuvat ylhäiseen tapaan. He ovat panneet suunsa itse taivaisiin, ja maassa kuljeskelee heidän kielensä.” (Psalmit 73:6–9, UM.)
Pahantekijät pitävät pöyhkeyttä ”käätyinä” ja tekevät niin paljon väkivallantekoja, että ne verhoavat ”heidät niin kuin vaate”. He ovat päättäneet saada tahtonsa läpi ja sortavat toisia. Jumalattomien silmät eivät ole painuneet syvälle ravinnon puutteesta, vaan ne pullistuvat ”lihavuudesta” ja ulkonevat ahmattiudesta johtuvan liikalihavuuden vuoksi (Sananlaskut 23:20). He juonittelevat niin onnistuneesti, että he jopa ylittävät ”sydämensä kuvittelut”. He puhuvat petoksestaan ylpeillen, ”ylhäiseen tapaan”. He panevat ”suunsa itse taivaisiin, ja maassa kuljeskelee heidän kielensä”. Koska he eivät kunnioita ketään taivaassa eivätkä maan päällä olevaa, he pilkkaavat Jumalaa ja parjaavat ihmisiä.
Aasaf ei todennäköisesti ollut ainoa, johon se, mitä hän näki, vaikutti kielteisesti. Hän sanoi: ”Sen tähden hän tuo kansansa tänne takaisin, ja täydestä vuodatetaan heille vesiä. Ja he ovat sanoneet: ’Miten Jumala on saanut tietää? Ja onko Korkeimmalla tietoa?’” (Psalmit 73:10, 11, UM.) Heprealainen teksti saattaa tarkoittaa sitä, että koska pahat näyttävät menestyvän, jotkut Jumalan kansaan kuuluvista omaksuvat väärän näkemyksen ja ovat samassa tilassa kuin laittomuuden harjoittajat ja sanovat: ”Ei Jumala tiedä, mitä tapahtuu, eikä hän poista laittomuutta.” Toisaalta se, että oikeamieliset näkevät pahojen ihmisten harjoittavan laittomuutta saamatta siitä näkyvää rangaistusta, on verrattavissa siihen, että heidän täytyy juoda katkera juoma, mikä saa heidät kysymään: ”Miten Jumala voi sietää tällaista? Eikö hän näe, mitä tapahtuu?”
Verratessaan omia olosuhteitaan pahojen olosuhteisiin Aasaf sanoi: ”Katso! Nämä ovat jumalattomia, jotka ovat huolettomia ajan hämärään asti. He ovat lisänneet varastojaan. Totisesti turhaan olen puhdistanut sydämeni ja viattomuudessa pesen käteni. Ja minä olin vitsattavana kaiken päivää ja minua oikaistaan joka aamu.” (Psalmit 73:12–14, UM.) Aasafista tuntui hyödyttömältä elää rehtiä elämää. Jumalattomat menestyivät ja lisäsivät ”varastojaan” todennäköisesti petollisin keinoin. He eivät näyttäneet saavan rangaistusta pahimmastakaan väärinteosta, mutta Aasafia vitsattiin ”kaiken päivää” – siitä, kun hän aamulla heräsi, siihen, kun hän illalla meni levolle. Hänestä tuntui siltä, että Jehova oikaisi häntä joka aamu. Koska se vaikutti epäoikeudenmukaiselta, se koetteli Aasafin uskoa.
Ajattelutapa korjaantuu
Kun Aasaf lopulta tajusi ajattelutapansa vääräksi, hän sanoi: ”Jos olisin sanonut: ’Puhunpa tuohon tapaan’, katso, olisin menetellyt petollisesti poikiesi sukupolvea kohtaan. Ja minä mietin jatkuvasti saadakseni tietää tämän; se oli vaivaksi silmissäni, kunnes sitten tulin Jumalan suurenmoiseen pyhäkköön. Tahdoin saada selville heidän tulevaisuutensa. Sinä asetat heidät todella liukkaalle. Sinä olet antanut heidän syöksyä perikatoon. Kuinka heistä onkaan kuin hetkessä tullut hämmästelyn kohde! Oi kuinka he ovatkaan saaneet loppunsa, äkilliset kauhut ovat tehneet heistä lopun! Niin kuin unta herättäessä, oi Jehova, niin sinä noustessasi halveksit heidän kuvaansa.” (Psalmit 73:15–20, UM.)
Oli hyvä, ettei Aasaf puhunut ääneen valituksenaiheestaan, koska jos hän olisi sanonut julkisesti, että on hyödytöntä palvella Jehovaa, hänen palvojista koostuvan perheensä jäsenet olisivat voineet masentua siitä tai se olisi voinut heikentää heidän uskoaan. Kuinka paljon parempi onkaan pysyä hiljaa ja toimia kuten Aasaf! Ymmärtääkseen, miksi jumalattomat näyttävät selviytyvän rangaistuksetta, kun taas oikeamielinen kärsii, hän meni Jumalan pyhäkköön. Ollessaan tässä ympäristössä Jehovan palvojien keskuudessa Aasaf saattoi mietiskellä rauhassa, ja hänen ajattelutapansa korjaantui. Siispä jos meitä nykyään hämmentää se, mitä näemme, niin etsikäämme vastauksia kysymyksiimme olemalla Jumalan kansan yhteydessä sen sijaan, että eristäytyisimme (Sananlaskut 18:1, UM).
Aasaf tajusi, että Jumala oli asettanut jumalattomat ”liukkaalle”. Koska heidän elämänsä pyörii aineellisen ympärillä, he ovat vaarassa kokea äkillisen romahduksen. Ainakin kuolema yllättää heidät, kun he ovat vanhoja, eikä heidän vääryydellä hankittu rikkautensa takaa heille pitkää ikää (Psalmit 49:7–13). Heidän menestyksensä on kuin nopeasti loppuva uni. Lain koura voi tavoittaa heidät jopa ennen kuin he ovat ikääntyneet, ja he niittävät sitä, mitä kylvävät (Galatalaisille 6:7). Koska he ovat kääntäneet selkänsä sille ainoalle, joka heitä voi auttaa, he ovat avuttomia, ilman toivoa. Kun Jehova toimii heitä vastaan, hän pitää heidän ”kuvaansa”, loistokasta asemaansa, halveksittavana.
Tarkkaile suhtautumistapaasi
Koska Aasaf ei ollut suhtautunut oikein siihen, mitä hän näki, hän myönsi: ”Sillä sydämeni katkeroitui ja munuaisissani tunsin vihlovaa kipua ja olin järjetön enkä voinut tietää; minusta tuli sinun näkökannaltasi pelkkien eläinten kaltainen. Kuitenkin olen aina kanssasi; olet tarttunut oikeaan käteeni. Neuvollasi sinä johdatat minua, ja myöhemmin sinä johdat minut jopa kunniaan.” (Psalmit 73:21–24, UM.)
Se että ihminen kohdistaa huomionsa siihen, miten jumalattomat menestyvät aineellisesti ja oikeamieliset kärsivät, voi katkeroittaa hänet ja hänen sydämensä. Aasaf kiihtyi syvällä sisimmässään – munuaisissaan – tämän tilanteen vuoksi, mikä aiheutti hänelle kovaa kipua. Jehovan näkökannalta hänestä tuli järjettömän eläimen kaltainen, joka toimii pelkästään tuntemustensa mukaan. Aasaf oli kuitenkin aina Jumalan kanssa, joka oli tarttunut hänen oikeaan käteensä. Jos me erehdymme ajattelussamme mutta etsimme Aasafin tavoin Jehovan ohjausta, Jumala ottaa meitä kädestä kiinni tukeakseen ja johdattaakseen meitä (vrt. Jeremia 10:23). Vain jos sovellamme hänen neuvojaan, meidät voidaan johdattaa kohti onnellista tulevaisuutta. Saatamme kokea nöyryytystä jonkin aikaa, mutta Jehova muuttaa tilanteen ja johdattaa meidät kunniaan.
Aasaf ymmärsi, että hänen täytyi turvautua Jumalaan, ja lisäsi: ”Kuka minulla on taivaissa? Ja paitsi sinua minulla ei ole muuta iloa maan päällä. Elimistöni ja sydämeni ovat riutuneet. Jumala on sydämeni kallio ja osani ajan hämärään asti. Sillä katso, sinusta erossa pysyttelevät tuhoutuvat. Sinä olet vaientava jokaisen, joka moraalittomasti hylkää sinut. Mutta minulle on hyväksi lähestyä Jumalaa. Suvereeniin Herraan Jehovaan olen pannut turvani julistaakseni kaikkia tekojasi.” (Psalmit 73:25–28, UM.)
Meillä ei ole ketään muuta kuin Jehova, johon voimme turvautua saadaksemme tosi turvallisuutta ja lohtua, niin kuin ei Aasafillakaan ollut (2. Korinttolaisille 1:3, 4). Sen sijaan, että himoitsisimme kenenkään maallisia rikkauksia, palvelkaamme Jumalaa ja kerätkäämme aarteita taivaaseen (Matteus 6:19, 20). Hyväksytyn aseman Jehovan edessä pitäisi olla suurin ilonaiheemme. Vaikka elimistömme ja sydämemme riutuisivat, hän voimistaa meitä ja antaa tasapainon sydämeemme, niin ettemme kadota toivoamme ja rohkeuttamme vastoinkäymisten keskellä. Läheinen suhde Jehovaan on mittaamattoman arvokas omaisuus. Siitä luopuminen merkitsisi suurta onnettomuutta meille samoin kuin kaikille niille, jotka hylkäävät hänet. Lähestykäämme siksi Aasafin tavoin Jumalaa ja heittäkäämme kaikki huolemme hänelle (1. Pietarin kirje 5:6, 7). Tämä edistää hengellistä hyvinvointiamme ja saa meidät kertomaan toisille Jehovan ihmeellisistä teoista.
Pysy uskollisena Jehovalle
Aasafia vaivasi se, että hän näki pahantekijöiden menestyvän Israelissa, hänen kotimaassaan. Jehovan uskollisten palvelijoiden keskuudessa oli ”jumalattomia”, jotka syyllistyivät ylpeyteen, pöyhkeyteen, väkivaltaan, ivaan sekä vilppiin, ja jotkut kiistivät sen, että Jumala tiesi, mitä he tekivät (Psalmit 73:1–11, UM). Tämä on vakava varoitus. Miellyttääksemme Jehova Jumalaa meidän täytyy välttää sellaisia ominaisuuksia kuin ylpeyttä, väkivaltaisuutta, pilkallisuutta ja epärehellisyyttä. Tulkoot kaikki Jehovan palvelijat Aasafin tavoin ”Jumalan suurenmoiseen pyhäkköön” kokoontuen säännöllisesti Hänen uskollisten palvojiensa kanssa. Lähestykööt Jumalaa tosiaankin kaikki Jehovaa rakastavat varmoina siitä, että hän tukee heitä kärsimysten aikana, sanoivatpa tai tekivätpä muut mitä tahansa (Psalmit 73:12–28, UM; 3. Johanneksen kirje 1–10).
Pahantekijöiden aineellinen menestys voi todellakin koetella uskoasi, kuten se koetteli Aasafinkin uskoa. Voimme kuitenkin kestää tämän koetuksen, jos keskitämme elämämme Jehovan palvontaan. Se on meille palkitsevaa, sillä Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi meidän työmme ja sen rakkauden, jota olemme osoittaneet hänen nimeään kohtaan (Heprealaisille 6:10). Koetuksemme ovat ”hetkellisiä ja kevyitä” saamaamme palkkaan verrattuna (2. Korinttolaisille 4:17). Jopa 70–80 kärsimyksen vuotta on kuin pelkkä kuiskauksen synnyttämä henkäys, joka tulee huuliltamme, sen ikuisen, onnellisen elämän rinnalla, jonka Jehova lupaa uskollisille palvelijoilleen (Psalmit 90:9, 10).
Älkäämme koskaan salliko sen, että pahantekijät nauttivat aineellisesta hyvinvoinnista, kun me sen sijaan kärsimme vanhurskauden tähden, estää meitä ilmaisemasta uskoa, Jumalan pyhän hengen hedelmää (Galatalaisille 5:22, 23; 1. Pietarin kirje 3:13, 14). Saatana iloitsisi, jos me jäljittelisimme jumalattomia, jotka menestyvät usein häikäilemättömyytensä vuoksi. Kunnioittakaamme sen sijaan Jehovan nimeä vastustaen kiusauksia hylätä hänen vanhurskaat mittapuunsa (Sefanja 2:3). Älkäämme kantako huolta pahantekijöiden menestyksestä, sillä he voivat enintään saavuttaa vain aineellisen hyvinvoinnin. Ja mitä arvoa sillä on? Sitä ei voida edes verrata siihen hengelliseen hyvinvointiin, josta suvereeniin Herraan Jehovaan uskovat nauttivat.