Teetkö Jumalan tahdon?

KAKSI Jehovan todistajaa tapasi talosta-taloon-palveluksessaan anglikaanisen kirkon papin. Hän vaikutti mukavalta mieheltä; hän oli parrakas ja noin 60-vuotias ja hänellä oli yllään T-paita, jossa luki suurin kirjaimin hänen kirkkonsa nimi. Hän sanoi yhteen hengenvetoon: ”Kunpa meidän kirkkomme jäsenet levittäisivät Sanaa yhtä innokkaasti kuin te, mutta minun täytyy pyytää, ettette enää tule ovelleni.”

Monet ihmiset tosiaankin ihailevat Jehovan todistajien työtä ja kiittävät heitä heidän innostaan ja antaumuksestaan. Silti näitä ihmisiä ei kiinnosta todistajien työ tippaakaan, eivätkä he voisi ikinä ajatella itse tekevänsä sitä. Tällainen ilmeisen ristiriitainen asiaintila ei kuitenkaan ole mitään uutta. Jeesus huomasi saman omana aikanaan, ja hän teroitti tätä asiaa kertomalla ajatuksia herättävän kuvauksen.

”Mitä arvelette? Miehellä oli kaksi lasta. Hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ’Lapsi, mene tänään työskentelemään viinitarhaan.’ Vastaukseksi tämä sanoi: ’Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään. Niin hän lähestyi toista ja sanoi samoin. Vastaukseksi tämä sanoi: ’En tahdo.’ Jälkeenpäin hän oli pahoillaan ja meni. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” (Matteus 21:28–31.)

Vastaus on ilmiselvä. Jeesusta kuunnelleen ihmisjoukon tavoin me vastaisimme: ”Jälkimmäinen.” Mutta tämän selvän tosiasian lisäksi Jeesus halusi kuvauksen avulla kiinnittää huomiota siihen, että tärkeätä oli tehdä isän tahto. Vaikka toinen poika sanoi ensin, ettei hän halunnut mennä, niin hän meni kuitenkin, ja häntä kiitettiin siitä. Yhtä tärkeää on tehdä oikealaatuista työtä. Tuo toinen poika meni työskentelemään isänsä viinitarhaan, ei omaansa.

Mitä merkitystä tällä kaikella on meille? Mitä Jumala vaatii nykyisiltä palvojiltaan? Mitä sellaista voimme oppia Jeesuksen elämästä, mikä auttaa meitä tekemään hänen Isänsä tahdon? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, ja oikeiden vastausten löytäminen niihin merkitsee meille ikuista hyvinvointia, sillä ”se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti”. (1. Johanneksen kirje 2:17; Efesolaisille 5:17.)

Mikä on ”Jumalan tahto”?

Substantiivi ”tahto” (engl. will) luetellaan yli 80 kertaa ”Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen” tekstiin perustuvassa sanahakemistossa Comprehensive Concordance of the New World Translation of the Holy Scriptures. Noin 60 kertaa (eli noin 75 prosentissa esiintymiskohdista) sana viittaa Jumalan tahtoon. Sellaiset ilmaisut kuin ”Jumalan tahto” ja ”Isäni tahto” esiintyvät yli 20 kertaa. Tästä voimme ymmärtää, että Jumalan tahdon tulisi olla meille ensiarvoisen tärkeä asia. Jumalan tahdon tekemisen tulisi olla elämämme pääasia.

Englannin (ja suomen) kielessä substantiivi (will) ”tahto” merkitsee muun muassa ’halua’, ’pyyntöä’, ’toivomusta’, ’vaatimusta’ ja varsinkin jonkun tai jonkin vallanpitäjän esittämää vaatimusta. Näin ollen Jehovalla, Korkeimmalla Auktoriteetilla, on tahto, pyyntö tai vaatimus. Mikä se on? Raamatussa kerrotaan, että osaksi Jumalan ”tahto on, että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Timoteukselle 2:4). Jeesus Kristus ja varhaiskristityt työskentelivät kokosieluisesti viedäkseen tätä täsmällistä tietoa toisille (Matteus 9:35; Apostolien teot 5:42; Filippiläisille 2:19, 22).

Ketkä tekevät Jumalan tahdon nykyään? Kuinka moni niiden lähes kahden miljardin ihmisen joukosta, jotka väittävät seuraavansa Jeesusta Kristusta, ovat sen Jeesuksen kuvauksen nuoremman pojan kaltaisia, joka teki isänsä tahdon? Vastausta ei ole vaikea löytää. Ne jotka todella seuraavat Jeesuksen Kristuksen askeleita, tekevät sitä työtä, jota hän sanoi heidän tekevän: ”Ja kaikissa kansoissa hyvä uutinen täytyy saarnata ensin.” (Markus 13:10.) Jehovan todistajat, joita on maailmassa yli neljä ja puoli miljoonaa, saarnaavat ahkerasti Jumalan valtakunnan hyvää uutista ja opettavat toisia; he osoittavat Jumalan valtakunnan olevan ihmiskunnan ainoa toivo rauhan ja turvallisuuden saavuttamiseksi. Osallistutko sinä täysin määrin Jumalan tahdon tekemiseen? Saarnaatko sinä Jeesuksen tavoin Jumalan valtakunnan hyvää uutista? (Apostolien teot 10:42; Heprealaisille 10:7.)

Ilon saaminen Jumalan tahdon tekemisestä

Vaikka Isän tahdon oppimisesta saa iloa, niin Jumalan tahdon opettaminen toisille tuottaa vielä enemmän iloa. Jeesus sai iloa siitä, että hän antoi ihmisille opetusta Isästään. Se oli hänelle kuin ruokaa (Johannes 4:34). Mekin voimme olla tosi onnellisia, jos teemme samoin kuin Jeesus, nimittäin saarnaamme ja opetamme samoja asioita kuin hän, asioita jotka hän oli kuullut Isältään (Matteus 28:19, 20). Jeesus lupasikin, että ”jos tiedätte nämä, niin te olette onnellisia, jos teette ne” (Johannes 13:17).

Tätä havainnollistaa se, mitä muuan äiti, joka aloitti äskettäin uudestaan kokoaikaisen tienraivauspalveluksen, sanoi: ”On valtavan jännittävää nähdä Raamatun tutkijan kasvojen kirkastuvan joka kerran, kun jokin Raamatun totuus koskettaa hänen sydäntään! Minusta on todella ilahduttavaa nähdä varsinkin erään tutkisteluoppilaani kirjoittavan muistiin kaikki raamatunkohdat ennen tutkistelua ja tekevän muistiinpanoja sen aikana, jotta hän osaisi vastata kertauskysymyksiin myöhemmin.” Muuan toinen hänen tutkisteluoppilaistaan oli saanut kosketuksen totuuteen jo ensimmäisinä teinivuosinaan. Nyt kun hän oli naimisissa ja huolissaan joistakin henkilökohtaisista ongelmistaan, hän halusi tavata Jehovan todistajat uudelleen. Kuinka onnellinen hän olikaan siitä, että tuo tienraivaajasisar löysi hänet! Tuo nuori nainen jatkoi ilomielin Raamatun tutkimistaan.

Miten voi säilyttää Jumalan tahdon tekemisestä saatavan ilon

Muinaisen Israelin kuningas Daavid pyrki koko elämänsä ajan tekemään Jumalan tahdon. Monista kohtaamistaan koettelemuksista ja paineista huolimatta hänet henkeytettiin sanomaan: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” (Psalmit 40:9.) Jehovan tahdon tekeminen oli erottamaton osa hänen sieluaan, hänen olemustaan. Juuri sen vuoksi hän sai jatkuvasti iloa Jehovan palvelemisesta. Jumalan tahdon tekeminen ei ollut Daavidille mikään taakka. Se oli pikemminkin ilon aihe – jotakin, joka pulppusi hänen sydämestään. Hän kamppaili koko ikänsä tehdäkseen parhaansa palvellessaan Jumalaansa, Jehovaa, vaikka hän joskus epäonnistuikin ja teki syntiä.

Ilomme voi toisinaan heiketä. Saatamme väsyä ja masentua. Ehkä menneisyytemme kiusaa meitä; omatuntomme voi vaivata meitä jonkin kauan sitten sattuneen väärintekomme vuoksi. Voimme usein voittaa nämä tunteet tutkimalla Jumalan sanaa perusteellisemmin. Voimme Daavidin tavoin pyrkiä kirjoittamaan Jumalan lain ”sydämeemme”. Jos yritämme tehdä Jumalan tahdon kokosieluisesti, toisin sanoen niin hyvin kuin taidamme, niin hän palkitsee meidät sen mukaisesti, sillä hän on uskollinen (Efesolaisille 6:6; Heprealaisille 6:10–12; 1. Pietarin kirje 4:19).

On kiinnostavaa, että apostoli Paavali lainasi Heprealaiskirjeen 10:5–7:ssä Daavidin sanoja psalmista 40:7–9a ja sovelsi ne Jeesukseen Kristukseen. Niin tehdessään Paavali osoitti, kuinka läheinen Jeesus oli Isälleen. Heprean kielen ”tahdoksi” käännetty sana sisältää oikeastaan ajatuksen ’halusta’, ’toivomuksesta’, ’mielihyvästä’. Jeesus halusi tehdä sitä, mikä miellytti hänen Isäänsä. Jeesus teki enemmän kuin vain sen, mitä häneltä pyydettiin. Hän teki sitä, mikä oli lähellä hänen Isänsä sydäntä, ja nautti siitä.

Jeesuksen koko elämä oli keskittynyt siihen, että hän opetti toisille, mikä Jumalan tahto on ja mitä heidän täytyy tehdä saadakseen Jumalan siunauksen. Hän saarnasi ja opetti koko ajallaan ja sai suurta iloa tuosta työstään. Tästä seuraa johdonmukaisesti, että mitä enemmän me teemme Jehovan työtä, sitä enemmän saamme iloa. Voitko sinäkin osallistua saarnaamistyöhön koko ajallasi, niin että voit nauttia runsaammasta ilosta?

Yksi apukeino ilon säilyttämisessä tehdessämme Jumalan työtä on se, että pidämme tulevaisuuden selvänä mielessämme. Jeesus teki juuri niin. ”Siitä ilosta, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää.” Hän tunsi iloa siitä, että hän osoittautui uskolliseksi Jumalalle loppuun asti ja sai sitten palkaksi kuninkuuden Isänsä oikealla puolella. (Heprealaisille 12:2.)

Kuvittelehan sitä iloa, jota ne, jotka tekevät jatkuvasti Jumalan tahdon, tulevat tulevaisuudessa kokemaan. He tulevat näkemään niiden tuhon, jotka toteuttavat itsepintaisesti vain omaa itsekästä tahtoaan huolimatta siitä, että se voi aiheuttaa kärsimyksiä niille, jotka pyrkivät tekemään Jumalan tahdon (2. Tessalonikalaisille 1:7, 8). Kuvittelehan niiden ylösnousseiden omaisten iloa, jotka saavat tilaisuuden oppia Jumalan tahdon ja tehdä sen. Tai mieti sitä, kuinka Jumalan tarkoituksen mukaan maa ennallistetaan paratiisiksi. Ja kuvittele lopuksi, millainen vapaus koittaa, kun Saatana, Jumalan tahdon vastustaja, tuhotaan täysin.

Jumalan tahdon tekeminen nyt voi tuottaa paljon iloa jo nykyään ja loputonta onnellisuutta tulevaisuudessa. Suhtaudutaanpa meihin saarnaamistyössä millä tavalla tahansa, jäljitelkäämme Jeesuksen esimerkkiä siinä, että saamme mielihyvää hänen Isänsä tahdon tekemisestä.

[Alaviitteet]