Jeesuksen ihmeisiin liittyviä opetuksia

”JA KOLMANTENA päivänä oli häät Galilean Kaanassa – –. Jeesus ja hänen opetuslapsensa oli myös kutsuttu häihin. Kun viini kului loppuun, Jeesuksen äiti sanoi hänelle: ’Heillä ei ole viiniä.’” Tässä tilanteessa Jeesus teki ensimmäisen ihmeensä. (Johannes 2:1–3.)

Eikö tällainen ongelma ollut liian merkityksetön ja arkipäiväinen tuotavaksi Jeesuksen ratkaistavaksi? Muuan raamatunoppinut selittää: ”Vieraanvaraisuus oli idässä pyhä velvollisuus – – Ylenpalttinen runsaus kuului ehdottomasti todelliseen vieraanvaraisuuteen, varsinkin häissä. Jos tarjottava olisi – – [loppunut kesken] häissä, perhe ja nuoripari eivät olisi milloinkaan päässeet häpeän yli.”

Siksi Jeesus ryhtyi toimiin. Hän huomasi ”kuusi kivistä vesiruukkua”, jotka olivat saatavilla ”juutalaisten puhdistussääntöjen vaatimusten” vuoksi. Juutalaisilla oli tapana suorittaa pesurituaaleja ennen ateriointia, ja vieraita varten oli tarvittu paljon vettä. ”Täyttäkää vesiruukut vedellä”, käski Jeesus palvelijoita. Hän ei ollut ”pitojen ohjaaja” mutta puhui suoraan ja arvovaltaisesti. Kertomus jatkuu: ”Kun pitojen ohjaaja maistoi vettä, – – [se] oli muuttunut viiniksi.” (Johannes 2:6–9; Markus 7:3.)

Se että Jeesuksen ensimmäinen ihme sattui niinkin tavallisessa tilanteessa kuin häissä, voi tuntua oudolta, mutta tapaus kertoo hänestä paljon. Hän oli naimaton mies ja keskusteli myöhemmin eri tilanteissa naimattomuuden hyödyistä opetuslastensa kanssa (Matteus 19:12). Hänen tulonsa häihin paljastaa kuitenkin sen, ettei hän suinkaan ollut avioliittoa vastaan. Hän oli tasapainoinen ja tuki avioliittojärjestelyä; hän piti sitä kunniallisena asiana Jumalan silmissä (vrt. Heprealaisille 13:4).

Jeesus ei ollut se juro askeetti, jollaisena kirkkomaalarit ovat hänet myöhemmin kuvanneet. Hän selvästikin nautti ihmisten seurasta eikä suhtautunut vastahakoisesti seuranpitoon (vrt. Luukas 5:29). Näin hän asetti toiminnallaan mallin seuraajilleen. Jeesus näytti omalla esimerkillään, ettei heidän pitäisi olla turhan vakavia tai synkkiä – aivan kuin vanhurskaus tarkoittaisi ilottomuutta. Päinvastoin kristittyjä käskettiin myöhemmin: ”Iloitkaa aina Herrassa.” (Filippiläisille 4:4.) Nykyajan kristityt ovat tarkkoja sen suhteen, että rentoutuminen pysyy järkevissä rajoissa. He saavat iloa Jumalan palvelemisesta, mutta silloin tällöin he Jeesuksen esimerkkiä seuraten varaavat aikaa nauttiakseen toistensa seurasta vapaamuotoisissa tilaisuuksissa.

Merkille pantavia ovat myös Jeesuksen hellät tunteet. Hänellä ei ollut mitään velvollisuutta tehdä ihmettä. Asiaan ei liittynyt mitään ennustusta, joka olisi pitänyt täyttää. Ilmeisesti Jeesusta vain koskettivat hänen äitinsä huolestuminen ja nuorenparin tukala tilanne. Hän otti huomioon heidän tunteensa ja halusi säästää heidät nololta tilanteelta. Eikö tämä rakennakin luottamustasi siihen, että Kristus on aidosti kiinnostunut sinusta – jopa arkihuolistasi? (Vrt. Heprealaisille 4:14–16.)

Koska kuhunkin ruukkuun ”mahtui kaksi tai kolme nestemitallista” vettä, Jeesuksen ihmeteko käsitti suuren määrän viiniä – ehkä 390 litraa! (Johannes 2:6.) Miksi näin valtavan paljon? Jeesus ei halunnut edistää juopumista, jonka Jumala tuomitsee (Efesolaisille 5:18). Sen sijaan hän ilmaisi jumalista anteliaisuutta. Koska viini oli tavallinen juoma, kaikki yli jäänyt voitiin käyttää muissa yhteyksissä. (Vrt. Matteus 14:14–20; 15:32–37.)

Varhaiskristityt jäljittelivät Jeesuksen esimerkkiä anteliaisuudesta (vrt. Apostolien teot 4:34, 35). Jehovan nykyisiäkin palvelijoita kannustetaan samoin ’harjoittamaan antamista’ (Luukas 6:38). Jeesuksen ensimmäisellä ihmeellä on kuitenkin myös profeetallista merkitystä. Se viittaa tulevaan aikaan, jolloin Jumala järjestää anteliaasti ”pidot rasvasta, pidot voimaviinistä” ja poistaa tyystin nälän (Jesaja 25:6).

Entä sitten ne monet Jeesuksen suorittamat ihmeet, joiden välityksellä ihmiset paranivat fyysisesti? Mitä voimme oppia niistä?

Hyvän tekeminen sapattina

”Nouse, ota vuodemattosi ja kävele.” Jeesus lausui nämä sanat miehelle, joka oli sairastanut 38 vuotta. Evankeliumin kertomus jatkuu: ”Silloin mies tuli heti terveeksi, ja hän otti vuodemattonsa ja rupesi kävelemään.” Kaikki eivät kumma kyllä olleet tyytyväisiä tähän käänteeseen. Kertomuksessa sanotaan: ”Juutalaiset ryhtyivät tämän vuoksi vainoamaan Jeesusta, koska hän teki tällaisia sapattina.” (Johannes 5:1–9, 16.)

Tarkoitus oli, että kaikki olisivat levänneet ja iloinneet sapattina (2. Mooseksen kirja 20:8–11). Siitä oli kuitenkin Jeesuksen aikaan mennessä tullut sortavien, ihmistekoisten sääntöjen labyrintti. Oppinut Alfred Edersheim kirjoitti, että Talmudin pitkissä sapattilakijaksoissa ”tarkastellaan vakavissaan ja uskonnolliselta kannalta erittäin merkityksellisinä kysymyksiä, joita tervejärkisen ihmisen voisi tuskin kuvitella miettivän tosissaan” (The Life and Times of Jesus the Messiah). Rabbit tekivät elämän ja kuoleman kysymyksiä mitättömistä, mielivaltaisista säännöistä, jotka säätelivät oikeastaan kaikkia juutalaisen elämän puolia – usein sivuuttaen sydämettömästi inhimilliset tunteet. Eräs sapattisääntö määräsi: ”Jos ihmisen päälle romahtaa rakennus eikä olla varmoja siitä, onko hän jäänyt alle vai ei tai onko hän elossa vai kuollut tai onko hän pakana vai israelilainen, kivikasaa voidaan raivata pois hänen päältään. Jos hänet löydetään elossa, kiviä voidaan raivata hänen päältään vähän enemmän; jos [hänet löydetään] kuolleena, hänet jätetään siihen.” (Yoma 8:7, The Mishnah, käänt. englanniksi Herbert Danby.)

Miten Jeesus suhtautui tällaiseen ankarasti laista kiinni pitävään hiustenhalkomiseen? Kun häntä arvosteltiin siitä, että hän paransi sapattina, hän sanoi: ”Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja minä teen jatkuvasti työtä.” (Johannes 5:17.) Jeesus ei tehnyt ansiotyötä rikastuttaakseen itseään. Sen sijaan hän toteutti Jumalan tahtoa. Niin kuin leeviläiset saivat jatkaa pyhää palvelustaan sapattina, Jeesuskin saattoi lainmukaisesti täyttää Jumalalta saamiaan velvollisuuksia Messiaana rikkomatta Jumalan lakia (Matteus 12:5).

Jeesuksen sapattipäivänä suorittamat parannukset myös paljastivat juutalaiset kirjanoppineet ja fariseukset ”kovin vanhurskaiksi” – ajattelutavaltaan ankariksi ja tasapainottomiksi (Saarnaaja 7:17). Ei varmastikaan ollut Jumalan tahto, että hyviä tekoja tehtäisiin ainoastaan tiettyinä viikonpäivinä; Jumala ei liioin tarkoittanut, että sapatti olisi pelkkää sääntöjen noudattamista sääntöjen vuoksi. Jeesus sanoi Markuksen 2:27:ssä: ”Sapatti tuli olemaan ihmisen tähden eikä ihminen sapatin tähden.” Jeesus rakasti ihmisiä, ei mielivaltaisia sääntöjä.

Nykyajan kristittyjen on siksi hyvä katsoa, etteivät he ajattele asioista liian ankarasti tai ole liian kiinnostuneita säännöistä. Ne, joilla on valtaa seurakunnassa, pidättyvät kuormittamasta toisia lukuisilla ihmistekoisilla säännöillä ja toimintaperiaatteilla. Jeesuksen esimerkki kannustaa meitä myös etsimään tilaisuuksia tehdä hyvää. Kristitty ei esimerkiksi milloinkaan ajattelisi, ettei hän kerro Raamatun totuuksista muulloin kuin ollessaan nimenomaan talosta-taloon-palveluksessa tai lavalla. Apostoli Pietari sanoo, että kristittyjen tulee olla ”aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä perustetta teissä olevaan toivoon” (1. Pietarin kirje 3:15). Hyviä tekoja ei ole sidottu johonkin aikaan.

Sääliväisyyden oppitunti

Yksi huomattava ihme on kirjoitettu muistiin Luukkaan 7:11–17:ään. Kertomuksen mukaan Jeesus ”kulki Nainiksi kutsuttuun kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat hänen opetuslapsensa ja suuri ihmisjoukko”. Nykyisen arabikylän Neinin kaakkoispuolella on yhä nähtävissä hautapaikkoja. ”Kun hän tuli lähelle kaupungin porttia”, hän kohtasi äänekkään kulkueen. ”Katso, kuollutta kannettiin ulos, äitinsä ainosyntyistä poikaa. Äiti oli lisäksi leski. Hänen kanssaan oli kaupungista myös melkoinen ihmisjoukko.” H. B. Tristram on todennut, että ”hautajaisten kulku ei ole muuttunut” entisajoista, ja jatkaa: ”Olen nähnyt naisten kulkevan paarien edellä ammattimaisten itkijänaisten johdolla. Nämä heittävät käsiään ylös, repivät hiuksiaan elehtien mitä voimakkaimmin surun merkiksi ja huutavat kimeällä äänellä kuolleen nimeä.” (Eastern Customs in Bible Lands.)

Tällaisen äänekkään sekasorron keskellä käveli sureva leski, jonka kasvoista on täytynyt heijastua pohjaton tuska. Hän oli jo menettänyt aviomiehen, ja siksi hän on pitänyt poikaansa, kirjoittaja Herbert Lockyerin sanoin, ”vanhuutensa tukena ja turvana ja yksinäisten päiviensä lohtuna – kodin tukipylväänä. Hänen ainoan poikansa menetys oli pyyhkäissyt viimeisen jäljellä olevan turvan pois.” (All the Miracles of the Bible.) Miten Jeesus reagoi? Luukas kertoo paljonpuhuvasti: ”Kun Herra näki hänet, hänen tuli häntä sääli, ja hän sanoi hänelle: ’Lakkaa itkemästä.’” Ilmaus ”tulla sääli” johtuu kreikkalaisesta sanasta, jonka kirjaimellinen merkitys on ’sisälmykset’. Se tarkoittaa, että ”liikuttuu sisintään myöten”. (Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words.) Jeesus tosiaan liikuttui sydänjuuriaan myöten.

Jeesuksen oma äiti oli luultavasti jo tuolloin leski, joten kasvatusisänsä Joosefin menettämisen vuoksi Jeesus todennäköisesti tunsi surun tuottaman tuskan (vrt. Johannes 19:25–27). Lesken ei tarvinnut esittää Jeesukselle pyyntöä. Luonnostaan tämä ”lähestyi ja kosketti paareja” siitä huolimatta, että kuolleen koskettaminen teki ihmisestä Mooseksen lain mukaan saastaisen eli epäpuhtaan (4. Mooseksen kirja 19:11). Ihmeitä tekevien voimiensa ansiosta Jeesus saattoi poistaa itse epäpuhtauden syyn! ”Hän sanoi: ’Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!’ Ja kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan, ja hän antoi hänet hänen äidilleen.”

Miten liikuttava oppitunti sääliväisyydestä! Kristittyjen ei pidä jäljitellä rakkaudettomia, kylmiä asenteita, joita näkee näinä ”viimeisinä päivinä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Sitä vastoin 1. Pietarin kirjeen 3:8:ssa kehotetaan: ”Lopuksi: olkaa kaikki samanmielisiä, myötätuntoisia, veljellistä kiintymystä omaavia, hellän sääliväisiä.” Jos joku tuttavamme kuolee tai sairastuu vakavasti, emme voi herättää häntä eloon tai parantaa häntä. Mutta voimme tarjota käytännön apua ja lohduttaa, ehkä yksinkertaisesti vain olemalla läsnä ja itkemällä hänen kanssaan (Roomalaisille 12:15).

Tämä Jeesuksen suorittama vaikuttava kuolleista herättäminen viittaa myös tulevaisuuteen – aikaan jolloin ”kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin”! (Johannes 5:28, 29.) Surevat saavat joka puolella maapalloa kokea henkilökohtaisesti Jeesuksen sääliväisyyden, kun poismenneet äidit, isät, lapset ja ystävät palaavat haudasta!

Ihmetekojen opetukset

Jeesuksen ihmeet olivat siis selvästi paljon muutakin kuin jännittäviä voimannäytteitä. Ne kirkastivat Jumalaa ja asettivat näin mallin kristityille, joita kehotetaan ’kirkastamaan Jumalaa’ (Roomalaisille 15:6). Ne kannustivat tekemään hyvää, olemaan antelias ja sääliväinen. Mikä tärkeämpää, ne antoivat ennakkovälähdyksen niistä voimateoista, joita suoritetaan Kristuksen tuhatvuotishallinnon aikana.

Ollessaan maan päällä Jeesus teki voimatekojaan maantieteellisesti suhteellisen pienellä alueella (Matteus 15:24). Kirkastettuna Kuninkaana hänen toimivaltansa tulee kattamaan koko maapallon! (Psalmit 72:8.) Ne jotka hän aikoinaan paransi tai herätti kuolleista ihmeen välityksellä, kuolivat lopulta. Jeesuksen taivaallisen kuninkuuden alaisuudessa synti ja kuolema poistetaan tyystin, ja näin avautuu mahdollisuus elää ikuisesti (Roomalaisille 6:23; Ilmestys 21:3, 4). Jeesuksen ihmeet viittaavat tosiaan loistavaan tulevaisuuteen. Jehovan todistajat ovat auttaneet miljoonia ihmisiä rakentamaan todellista toivoa saada nauttia siitä. Ennen tuon ajan koittamista Jeesuksen Kristuksen ihmeet antavat suurenmoista esimakua siitä, mitä pian tapahtuu!

[Kuva s. 7]

Jeesus muuttaa veden viiniksi