Raamatun rukouksia kannattaa tarkastella huolellisesti
MUUAN syvästi huolestunut nainen, eräs kuningas ja Jumalan oma Poika esittivät ne rukoukset, joita tarkastelemme nyt huolellisesti. Kuhunkin rukoukseen oli syynä eri olosuhteet. Sellaiset tilanteet voisivat kuitenkin vaikuttaa meihin nykyään. Mitä voimme oppia näistä esimerkeistä?
’Katso palvelijattaresi kurjuutta’
Kamppailetko jonkin sitkeän ongelman kanssa? Vai painaako sinua jokin huoli? Silloin sinulla on paljon yhteistä Hannan kanssa, ennen kuin hän synnytti ensimmäisen lapsensa Samuelin. Hän oli lapseton, minkä vuoksi muuan toinen nainen pilkkasi häntä. Tilanne kiusasi ja huolestutti Hannaa itse asiassa niin paljon, ettei hän voinut syödä mitään. (1. Samuelin kirja 1:2–8, 15, 16.) Hän kääntyi Jehovan puoleen ja esitti seuraavan nöyrän pyynnön:
”Herra Sebaot, jos sinä katsot palvelijattaresi kurjuutta, muistat minua etkä unhota palvelijatartasi, vaan annat palvelijattarellesi miehisen perillisen, niin minä annan hänet Herralle koko hänen elinajaksensa, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätänsä.” (1. Samuelin kirja 1:11.)
Huomaa, ettei Hanna puhunut ylimalkaisesti. Hän esitti Jehovalle nimenomaisen pyynnön (saada miespuolinen jälkeläinen) ja liitti siihen selvän päätöksen (antaa tämä jälkeläinen Jumalan käytettäväksi). Mitä tämä kertoo meille?
Esitä yksityiskohtaisia rukouksia, kun sinulla on vastoinkäymisiä. Huolimatta siitä, millainen ongelmasi on – liittyypä se kotiasioihin, yksinäisyyteen tai huonoon terveyteen – kerro siitä Jehovalle rukouksessa. Kuvaile hänelle tarkasti, millaisia vaikeuksia sinulla on ja miltä sinusta tuntuu. ”Uskon joka ilta kaikki huoleni Jehovalle”, sanoo Louise-niminen leski. ”Toisinaan niitä on melkoisesti, mutta mainitsen selvästi jokaisen niistä.”
Voimme hyötyä siitä, että puhumme Jehovalle selvin sanoin. Se auttaa meitä määrittämään ongelmamme, joka ei ehkä sitten enää näytäkään kovin pelottavalta. Täsmällisten rukousten esittäminen huojentaa meitä. Jo ennen kuin Hannan rukoukseen vastattiin, hänen olonsa kohentui ”eikä [hän] enää näyttänyt murheelliselta” (1. Samuelin kirja 1:18). Täsmällisyys myös valpastuttaa meidät, niin että voimme tunnistaa vastauksen rukoukseemme. ”Mitä täsmällisemmiksi muotoilen rukoukseni”, sanoo Bernhard, saksalainen kristitty, ”sitä selvempiä ovat vastaukset.”
”Minä olen kuin pieni poikanen”
Joku saattaa kuitenkin tuntea toisenlaista huolta, kun hän saa tehtävän, johon hän ei tunne olevansa pätevä. Tuntuvatko ne vastuutehtävät, jotka olet saanut Jehovalta, aika ajoin ylivoimaisilta? Vai pitävätkö jotkut muut sinua sopimattomana tehtävääsi? Nuori Salomo oli tällaisessa tilanteessa, kun hänet voideltiin Israelin kuninkaaksi. Joidenkin huomattavien miesten mielestä valtaistuimella olisi pitänyt istua jonkun muun. (1. Kuningasten kirja 1:5–7, 41–46; 2:13–22.) Hallituskautensa alussa Salomo esitti rukouksessa pyynnön:
”Herra, minun Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi – – mutta minä olen kuin pieni poikanen: en osaa lähteä enkä tulla. – – Anna sentähden palvelijallesi kuuliainen sydän tuomitakseni sinun kansaasi ja erottaakseni hyvän pahasta.” (1. Kuningasten kirja 3:7–9.)
Salomon rukous keskittyi hänen suhteeseensa Jehovaan, hänelle annettuun etuun ja hänen kykyynsä hoitaa tuo tehtävä. Aina kun me saamme ylivoimaiselta tuntuvan vastuutehtävän, meidänkin tulisi samoin pyytää Jumalaa tekemään meidät kykeneviksi tuohon työhön. Tarkastellaanpa seuraavia kokemuksia:
”Kun minua pyydettiin huolehtimaan suuremmasta vastuutehtävästä Vartiotorni-seuran haaratoimistossa”, selittää Eugene, ”tunsin olevani siihen täysin kykenemätön. Tehtävään olisi ollut toisia minua pätevämpiä ja paljon kokeneempia. Nukuin tuskin lainkaan kahtena seuraavana yönä, sillä rukoilin suurimman osan ajasta, mikä antoi minulle voimaa ja tarvittavaa varmuutta.”
Royta pyydettiin pitämään hautajaispuhe erään hyvin suositun nuoren ystävän kuoltua yllättäen traagisesti. Tilaisuudessa tulisi olemaan läsnä satoja ihmisiä. Mitä Roy teki? ”Olen harvoin rukoillut niin paljon saadakseni voimaa ja kykyä löytää oikeat sanat rakentavien ajatusten esittämiseen ja lohduttamiseen.”
Luojan ’jouduttaessa’ tapahtumia ja hänen järjestönsä kasvaessa on luonnollista, että yhä useammille hänen palvelijoilleen uskotaan vastuuta (Jesaja 60:22, UM). Jos sinulle annetaan lisävastuuta, voit olla varma siitä, että Jehova voi korvata kaiken kokemuksen, valmennuksen tai taidon, joita sinulta saattaa puuttua. Lähesty Jumalaa samalla tavoin kuin Salomo lähestyi, niin Hän voi tehdä sinut kykeneväksi hoitamaan tehtäväsi.
”Jotta he olisivat kaikki yhtä”
Kolmas nykyään syntyvä tilanne on se, että jonkun odotetaan rukoilevan ryhmän puolesta. Mitä meidän tulisi rukoilla, kun meitä pyydetään esittämään rukous toisten puolesta? Tarkastellaanpa Johanneksen 17. luvussa olevaa Jeesuksen rukousta. Hän esitti sen opetuslastensa läsnä ollessa viimeisenä iltanaan ihmisenä. Mitä hän pyysi taivaalliselta Isältään?
Jeesus painotti läsnä olevien yhteisiä päämääriä ja yhteistä toivoa. Hän puhui Jehova Jumalan nimen kirkastamisesta ja Valtakunnan tunnetuksi tekemisestä. Jeesus tähdensi sitä, miten tärkeä oli Raamatun tuntemukseen perustuva henkilökohtainen suhde Isään ja Poikaan. Hän puhui maailmasta erossa pysymisestä, mikä valmistaisi hänen seuraajiaan kohtaamaan vastustusta. Kristus pyysi Isäänsä myös varjelemaan opetuslapsia ja yhdistämään heidät tosi palvonnassa.
Jeesus todellakin tähdensi ykseyttä (Johannes 17:20, 21). Aiemmin tuona iltana opetuslapset olivat kinastelleet epäkypsästi (Luukas 22:24–27). Rukoillessaan Kristus ei kuitenkaan pyrkinyt moittimaan heitä vaan yhdistämään heidät. Perheessä ja seurakunnassa esitettyjen rukousten tulisi samalla tavoin lisätä rakkautta ja auttaa voittamaan yksilöiden välinen kitka. Paikalla olevien tulisi lähentyä ykseydessä. (Psalmit 133:1–3.)
Tämä ykseys ilmenee siitä, että kuulijat sanovat lopuksi ”aamen” eli ’olkoon niin’. Jotta tämä olisi mahdollista, heidän täytyy ymmärtää kaikki, mitä sanotaan, ja olla siitä samaa mieltä. Ei olisi sen vuoksi sopivaa mainita rukouksessa jotakin aihetta, josta jotkut eivät tiedä mitään. Esimerkiksi vanhin, joka edustaa seurakuntaa rukouksessa, saattaisi pyytää Jehovan siunausta jollekulle hengelliselle veljelle tai sisarelle, joka on vakavasti sairas. Tavallisesti olisi kuitenkin parasta tehdä niin vain siinä tapauksessa, että valtaenemmistö niistä, joita hän edustaa rukouksessa, tuntevat tuon henkilön ja ovat kuulleet sairaudesta.
Merkille pantavaa on myös se, ettei Jeesus maininnut nimenomaisesti kunkin ryhmään kuuluvan henkilökohtaisia tarpeita. Se olisi merkinnyt sellaisten yksityisten asioiden mainitsemista, joista vain jotkut yksilöt tiesivät. Henkilökohtaisista huolista on sopivaa rukoilla yksityisesti, koska silloin niitä voidaan käsitellä niin laajasti ja intiimisti kuin halutaan.
Miten voi valmistautua edustamaan suurta palvojien ryhmää rukouksessa? Muuan kokenut kristitty selittää: ”Pohdin etukäteen sitä, mistä kiittää, mitä pyyntöjä veljillä saattaa olla ja mitä voisin anoa heidän puolestaan. Panen ajatukseni, myös ylistyksen ilmaukset, oikeaan järjestykseen mielessäni. Ennen julkisen rukouksen esittämistä rukoilen hiljaa itsekseni ja pyydän apua siihen, että voisin edustaa veljiä arvokkaasti.”
Ovatpa olosuhteesi millaiset tahansa, löydät varmasti Raamatusta rukouksen, jonka on esittänyt joku kanssasi samanlaisessa tilanteessa oleva. Raamatun laaja valikoima rukouksia todistaa Jumalan rakkaudellisesta huomaavaisuudesta. Noiden rukousten lukeminen ja niiden mietiskeleminen auttaa sinua rikastuttamaan rukouksiasi.
[Tekstiruutu s. 5]
HUOMATTAVIA RUKOUKSIA RAAMATUSSA
Jehovan palvelijat ovat esittäneet rukouksia monenlaisissa olosuhteissa. Voitko sinä samastua yhteen tai useampiin seuraavista tilanteista?
Tarvitsetko Jumalalta opastusta, niin kuin Elieser tarvitsi? (1. Mooseksen kirja 24:12–14.)
Oletko välittömässä vaarassa, kuten Jaakob oli? (1. Mooseksen kirja 32:9–12.)
Haluatko tuntea Jumalan paremmin, niin kuin Mooses halusi? (2. Mooseksen kirja 33:12–17.)
Oletko joutunut Elian tavoin vastakkain vastustajien kanssa? (1. Kuningasten kirja 18:36, 37.)
Onko sinusta vaikeaa saarnata, niin kuin Jeremiasta oli? (Jeremia 20:7–12.)
Onko sinun tunnustettava syntejä ja etsittävä anteeksiantoa, niin kuin Danielin oli tehtävä? (Daniel 9:3–19.)
Kohtaatko vainoa, niin kuin Jeesuksen opetuslapset kohtasivat? (Apostolien teot 4:24–31.)
Ks. myös Matteus 6:9–13; Johannes 17:1–26; Filippiläisille 4:6, 7; Jaakob 5:16.
[Tekstiruutu s. 6]
MITÄ VOIT RUKOILLA KUN TAISTELET SYVÄLLE JUURTUNUTTA TAPAA VASTAAN?
Kamppailetko voittaaksesi toistuvan heikkouden? Miten Raamatussa olevista rukouksista voi olla hyötyä? Opi Daavidista, joka rukoili useita kertoja omien heikkouksiensa vuoksi.
Daavid lauloi: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun [”levottomuutta herättävät”, UM] ajatukseni.” (Psalmit 139:23.) Daavid halusi Jehova Jumalan saavan selville hänen väärät halunsa, tunteensa ja vaikuttimensa. Toisin sanoen Daavid varmisti sen, että Jehova auttaisi häntä karttamaan syntiä.
Daavidin heikkoudet saivat hänestä kuitenkin vallan, ja hän teki suuria syntejä. Jälleen kerran rukous auttoi häntä – tällä kertaa palauttamaan ennalleen hänen suhteensa Jumalaan. Psalmin 51:4:n mukaan Daavid anoi: ”Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.”
Mekin voimme nöyrästi rukoilla Jehovan apua hillitäksemme vääriä taipumuksia. Se antaa meille voimaa voittaa syvälle juurtunut heikkous ja voi auttaa meitä karttamaan syntiä. Jos lankeamme uudelleen, meidän tulisi lähestyä Jehovaa jälleen ja pyytää, että hän auttaisi meitä jatkamaan taistelua.
[Kuvat s. 7]
Ryhmän puolesta esitetyissä rukouksissa tulisi painottaa raamatullista toivoa ja yhteisiä hengellisiä päämääriä