Nousu Himalajan huippuja korkeammalle vuorelle
HIMALAJA! Mitä tämä sana tuo mieleesi? Kunnioitusta herättäviä, jääpeitteisiä huippuja, joilla myrskytuulet puhaltavat? Vavahduttavan valloituksen tunteen, kun seisoo maailman korkeimman vuoren huipulla? Useimmat meistä eivät kykenisi kapuamaan Himalajalla Nepalissa kohoavan Mount Everestin huipulle. Nykyään monet nepalilaiset ovat kuitenkin kiipeämässä vuorelle, joka on Himalajan huippuja korkeampi! Ennen kuin otamme selvää tästä matkasta tuolle suurelle vuorelle, luodaanpa katsaus pikkuruiseen, mutta kauniiseen Nepalin kuningaskuntaan.
Nepal – vuoristoinen kuningaskunta
Nepalin kuningaskunta on erikoislaatuinen sikäli, että se on yksi maailman harvoista jäljellä olevista monarkioista ja lisäksi se on uskonnollinen, ei maallinen, kuningaskunta. Nepal on maailman ainoa hinduvaltio. Suurin osa sen 20 miljoonasta asukkaasta on hinduja. Etnisiltä lähtökohdiltaan sen väestö on kuitenkin monenkirjavaa. Pohjoisen vuoristoseuduilla asuu pääasiassa tiibetiläis-burmalaisten jälkeläisiä, kun taas etelän tasankojen asukkaat ovat valtaosaltaan indoarjalaista syntyperää. Nepali on maan virallinen kieli, ja noin 60 prosenttia kansasta puhuu sitä äidinkielenään. Loput puhuvat yli 18:aa muuta alueella käytettävää kieltä.
Nepal on jokseenkin suorakulmion muotoinen, 880 kilometriä itä–länsi-suunnassa ja 200 kilometriä pohjoisesta etelään mitattuna. Pohjoisrajana olevaan mahtavaan Himalajan vuorijonoon kuuluvat Mount Everest, 8 848 metriä korkea maailman korkein huippu, sekä kahdeksan muuta yli 8 000 metrin korkeuteen kohoavaa vuorta. Nepalin keskiosissa on matalampia vuorenhuippuja sekä järviä ja laaksoja. Etelässä, Intian rajan tuntumassa, sijaitsee hedelmällinen Tarai, joka on tärkeä maanviljelysalue.
Maan keskiosassa sijaitseva pääkaupunki Katmandu on kerrassaan ihastuttava turistikohde. Se tarjoaa lentoja majesteettisten vuorten yli, retkiä kansallispuistoihin ja koko joukon paikallisia nähtävyyksiä. Nepalia sanotaan joskus jumalten laaksoksi, koska uskonnolla on merkittävä osa sen asukkaiden elämässä. Uskonto on myös syynä siihen, että miljoonat ihmiset ympäri maailmaa vaeltavat parhaillaan ”vuorelle”, joka on Himalajan huippuja korkeampi.
Noin 2 700 vuotta sitten heprealainen profeetta Jesaja henkeytettiin ennustamaan, että ”aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista – –. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle – – että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa.’” (Jesaja 2:2, 3.) Jehovan, kaikkeuden Luojan ja Suvereenin Hallitsijan, ylevää puhdasta palvontaa verrataan tässä vuoreen, joka on korotettu korkealle kaikkien muiden vuorenkaltaisten palvontamuotojen yläpuolelle. Tämä on sen maailmanlaajuisen opetustyön teema, joka auttaa totuudennälkäisiä ihmisiä saamaan tietoa Jehovan teistä. Miten tämä työ alkoi Nepalissa?
Vaatimaton alku
Eräs toisen maailmansodan aikainen Englannin armeijan sotilas etsi tosi uskontoa. Hänen nepalilaiset hinduvanhempansa olivat kääntyneet katolisuuteen. Varttuessaan hän näki epäjumalanpalveluksen mielettömyyden, hylkäsi helvetintuliopin kaltaiset opinkappaleet ja alkoi tutkia protestanttisten kirkkojen uskonkäsityksiä. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen.
Kun japanilaiset vangitsivat tämän sotilaan ja veivät hänet silloiseen Rangooniin Burmaan, hän rukoili, että hän selviytyisi hengissä raskaalta työleiriltä voidakseen jatkaa tosi palvonnan etsintäänsä. Myöhemmin hän pääsi karkuun vangitsijoiltaan ja sai apua eräältä opettajalta, jonka kotoa hän löysi J. F. Rutherfordin kirjoittaman kirjasen Missä ovat kuolleet?. Hän tunnisti totuuden soinnin ja oli heti halukas tutkimaan, kun Jehovan todistajat kävivät hänen luonaan Rangoonissa vuonna 1947. Muutaman kuukauden kuluttua hän kävi kasteella, ja vähän myöhemmin kastettiin hänen nuori vaimonsakin. He päättivät palata Intiaan ja asettua asumaan kotikaupunkiinsa Kalimpongiin, joka sijaitsee koillisosan vuoristoalueella. Siellä heidän kaksi lastaan syntyivät ja kävivät koulunsa. Vuoden 1970 maaliskuussa he muuttivat Katmanduun.
Nepalin perustuslaki kielsi käännytystyön. Jokainen, joka tavattiin levittämästä jotakin niin sanottua vierasta uskontoa, joutui seitsemäksi vuodeksi vankilaan, ja tällaiseen uskontoon liittynyt voitiin tuomita kolmeksi vuodeksi vankeusrangaistukseen ja koviin sakkoihin. Todistustyötä täytyi siksi tehdä varovaisesti. Talosta-taloon-palvelus merkitsi sitä, että ensin käytiin jossakin kodissa, sitten siirryttiin toiselle alueelle ja käytiin taas jossakin toisessa kodissa. On ymmärrettävää, että hyvää uutista levitettiin todistamalla ennen muuta vapaamuotoisesti.
Tuloksia saatiin hitaanlaisesti. Noin kymmenen miljoonan asukkaan kenttä tuntui lannistavan suurelta. Totuuden siemeniä kylvettiin, kun tämä yksi ainoa perhe todisti ystäville, tuttaville, työnantajille ja työtovereille. He pitivät säännöllisesti kokouksia kotonaan ja kutsuivat niihin kiinnostuneita. Lopulta maaliskuussa 1974, neljän vuoden sinnikkään istuttamisen ja kastelemisen jälkeen, saatiin Nepalissa ensi kertaa korjata satoa – ja aivan yllättävältä suunnalta!
Käydessään eräässä kodissa julistaja puhui varakkaalle miehelle, joka oli kuningasperheen erään jäsenen sihteeri. ”Puhukaa pojalleni”, mies sanoi. Poika alkoi tutkia Raamattua. Jonkin ajan kuluttua hän vaihtoi työpaikkaa, koska hän työskenteli kasinossa. Hänen isänsä, joka oli harras hindu, vastusti häntä. Siitä huolimatta tämä nuorimies asennoitui Jehovan puolelle. Mikä oli lopputulos? Hänen isänsä lakkasi myöhemmin vastustamasta häntä, ja joukko lähisukulaisia otti vastaan Raamatun totuuden. Hän palvelee nyt vanhimpana kristillisessä seurakunnassa.
Pysyäkseen hengellisesti vahvana ja noudattaakseen Raamatun kehotusta olla jättämättä yhteen kokoontumista Katmandun pieni ryhmä piti säännöllisesti kokouksia yksityiskodissa. Mutta suuriin tilaisuuksiin monetkaan veljet eivät juuri koskaan päässeet. Ne, joilla oli varaa, matkustivat konventteihin Intiaan – se oli pitkä ja kallis matka vuorijonojen yli.
Miten iloinen tilaisuus olikaan, kun koko piirikonventin ohjelma esitettiin kodissa, joka oli heidän kokouspaikkanaan! Ajattelehan, että neljä veljeä, heidän joukossaan yksi Intian haaratoimiston jäsen, käsitteli koko ohjelman! Jopa raamatullinen näytelmä esitettiin. Miten? Intiassa pidetystä kenraaliharjoituksesta oli otettu diakuvia. Nepalissa nämä diat heijastettiin valkokankaalle ja samanaikaisesti soitettiin näytelmän ääninauhaa. Yleisö piti siitä kovasti. Kuinka monta oli tuolloin koolla? 18 henkeä!
Muunmaalaiset saattoivat auttaa saarnaamistyössä vain vähän. Lähetystyö ei tullut kysymykseenkään, eikä ulkomaalaisten ollut helppo saada ansiotyötä. Kaksi eri aikoina tullutta intialaistodistajaa onnistui kuitenkin löytämään työpaikan Nepalista, ja he viipyivät useita vuosia Katmandussa ja auttoivat vahvistamaan vastaperustettua seurakuntaa. Tultaessa vuoteen 1976 Katmandussa oli 17 Valtakunnan julistajaa. Vuonna 1985 veljet rakensivat oman valtakunnansalin. Sen valmistuttua siellä alettiin pitää säännöllisesti vuosittaisia piirikonventteja ja muitakin konventteja. Sali oli todella puhtaan palvonnan keskus tuolla syrjäisellä vuoristoalueella.
Kasvua vaikeuksista huolimatta
Noina alkuaikoina saarnaamistyötä oli tehty hyvin varovaisesti, eikä se ollut ihmeemmin herättänyt viranomaisten huomiota. Vuoden 1984 loppupuolella alettiin kuitenkin määrätä rajoituksia. Yksi veli ja kolme sisarta pidätettiin, ja heitä pidettiin säilössä neljä päivää, ennen kuin heidät vapautettiin sellaisen varoituksen saattelemina, etteivät he saisi enää jatkaa toimintaansa. Eräässä kylässä pidätettiin yhdeksän henkeä, kun heidän kotonaan oltiin tutkimassa Raamattua. Kuusi joutui 43 päiväksi vankilaan. Useita muitakin pidätettiin, mutta oikeusjuttuja ei nostettu.
Niinkin äskettäin kuin vuonna 1989 kaikki erääseen seurakunnan kirjantutkisteluryhmään kuuluvat veljet ja sisaret pidätettiin kolmeksi päiväksi, ja sitten heidät vapautettiin. Välillä heitä pyydettiin allekirjoittamaan lausunto, jossa sanottiin, etteivät he saarnaisi. He kieltäytyivät. Jotkut päästettiin vapaiksi vasta sen jälkeen kun he olivat allekirjoittaneet lausunnon, jonka mukaan he vastaisivat kyllä seurauksista, jos heidät taas tavattaisiin saarnaamasta.
Tällaisista vaikeuksista huolimatta veljet saarnasivat edelleen Valtakunnan hyvää uutista innokkaasti. Esimerkiksi vuonna 1985, vuosi sen jälkeen kun hallitus oli alkanut puuttua asioihin, saarnaamistyöhön osallistuneiden määrä kasvoi 21 prosenttia. 35 julistajaa puhui toisille puhtaasta palvonnasta keskimäärin 20 tuntia kuukaudessa.
Ajan mittaan poliittisen muutoksen tuulet rupesivat puhaltamaan Nepalissa. Hallituksen virkailijat alkoivat tajuta, etteivät Jehovan todistajat olleet uhka. Heidän raamatullisella valistustyöllään oli itse asiassa hyödyllinen, rakentava vaikutus ihmisiin, koska se teki näistä parempia kansalaisia. Viranomaiset havaitsivat, että rehellisyyttä, työteliäisyyttä ja rehtiä moraalista käytöstä tähdennettiin Jehovan palvojien perusvaatimuksina.
Erinomainen todistus annettiin, kun eräästä entisestä innokkaasta hindunaisesta tuli Jehovan todistaja ja hän kieltäytyi verensiirrosta. Hänen horjumaton, valistunut kantansa hämmästytti lääkäreitä. Tätä naista oli autettu oppimaan totuus kirjasen Nauti elämästä maan päällä ikuisesti! välityksellä. Vaikka hänen perheensä vastusti ja pilkkasi häntä, hän kävi kasteella vuonna 1990 ollessaan lähes 70-vuotias. Myöhemmin hänen jalkansa meni poikki, ja koska hänelle ilmaantui lisäksi erinäisiä komplikaatioita, hän joutui suureen leikkaukseen. Lääkärit ja sukulaiset painostivat häntä ottamaan verta, ja kaksi viikkoa hän piti puoliaan heidän vaatimuksiaan vastaan. Vihdoin kirurgiryhmä leikkasi hänet menestyksellisesti ilman verta. Vaikka tämä uskollinen sisar ei pystykään nykyään kunnolla liikkumaan, hän istuu joka aamu porttinsa pielessä ja pyytää ohikulkijoita istahtamaan hänen viereensä ja kuuntelemaan suurenmoisia hyviä uutisia.
Nepalin nykytilanne
Millainen tilanne Nepalissa vallitsee nykyään? Jehovan todistajat voivat palvoa kutakuinkin vapaasti niin kuin heidän veljensä kautta maailman. Niistä ajoista lähtien, jolloin muutama kuvaannollinen vaeltaja alkoi kulkea tosi palvonnan vuorelle kiipeävien rinnalla, alati kasvava ihmisjoukko on sanonut: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle.” Vuonna 1989 joka kuussa saarnaamistyöhön osallistui keskimäärin 43 henkeä, ja Kristuksen kuoleman muistonvietossa oli läsnä 204 henkeä tuona vuonna.
Sitten Jehova alkoi lupauksensa mukaisesti jouduttaa totuuden etsijöiden kokoamista huoneeseensa (Jesaja 60:22). Vähän aikaa sitten Katmanduun perustettiin toinen seurakunta, ja pääkaupungin ulkopuolella on tätä nykyä kaksi erillään olevaa ryhmää. Huhtikuussa 1994 saarnaamistoimintaan raportoi osallistuneensa 153 kristittyä – 350 prosentin kasvu alle viidessä vuodessa! He johtivat 386:ta Raamatun kotitutkistelua kiinnostuneille. Vuoden 1994 muistonvieton läsnäolijamäärä oli sävähdyttävä: 580 henkeä. Erikoiskonventtipäivänä saliin ahtautui 635 henkeä ja 20 tarjoutui kasteelle. Pikkuruisessa Nepalissakin Jehovan todistajat iloitsevat siis samanlaisesta voimakkaasta kasvusta kuin joka puolella maapalloa.
Nepalinkielisen kirjallisuuden tuotanto on kasvanut huimasti viime vuosina, ja tämä on auttanut nöyriä saamaan lujan otteen totuudesta. Kääntäjät, joille on opetettu käännöstekniikkaa ja tietokoneiden käyttöä Intian haaratoimistossa, palvelevat nyt koko ajallaan Katmandussa. Nepalin teokraattiset vuorikiipeilijät ovat valmistautuneet kasvuun, ja he ovat menossa eteenpäin!
Kiipeä Himalajaa korkeammalle
Sinäkin voit vaeltaa iloiten vuorelle, joka on Himalajan huippuja korkeampi. Näin voit liittyä paitsi nepalilaisten, myös miljoonien ”kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä” tulevien ihmisten joukkoon (Ilmestys 7:9). Voit heidän ohellaan saada opetusta siltä majesteettisten vuorten Luojalta, joka on tehnyt esimerkiksi Nepalin huiput. Näet, kuinka Luoja ”säätää oikeutta”, ja voit odottaa eläväsi puhdistetun, kaunistetun maan päällä ikuisesti (Jesaja 2:4).
[Kartta s. 24]
(Ks. painettu julkaisu)
Katmandu
Mount Everest
[Kuva s. 25]
Katmandussa sijaitsevan valtakunnansalin pihalla
[Kuva s. 26]
Monet nepalilaiset hyötyvät Raamatun tutkimisesta