Uskonnonvapautta puolustetaan Japanissa

NUORILLA japanilaisilla opiskelijoilla, jotka ovat Jehovan todistajia, on ollut monia vuosia edessään vaikea pulma: pitäisikö heidän noudattaa Raamatun avulla valmennettua omaatuntoaan vai koulun opinto-ohjelmaa, joka loukkaa heidän omaatuntoaan? Mikä tuon pulman aiheuttaa? Se, että taistelulajien harjoittelu kuuluu heidän kouluissaan liikunnanopetukseen. Nuorten todistajien mielestä niiden harjoittelu ei ole sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa, joista yksi on Jesajan 2. luvun 4. jakeessa. Se kuuluu: ”Heidän on taottava miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansakunta ei nosta miekkaa kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa.”

Koska nuoret kristityt todistajat eivät ole halunneet opetella sotaisia taitoja, joihin liittyy toisen ihmisen vahingoittaminen, he ovat selittäneet opettajilleen, että he eivät voisi omantunnonsyistä harjoitella taistelulajeja. Yritettyään taivutella näitä oppilaita mukautumaan koulun opinto-ohjelmaan monet ymmärtäväiset opettajat ovat lopulta suostuneet kunnioittamaan heidän omaatuntoaan ja järjestämään vaihtoehtoista toimintaa.

Jotkut opettajat ovat kuitenkin suhtautuneet asiaan tunteellisesti, ja jotkin koulut ovat antaneet nuorille todistajille hylkäävän arvosanan liikunnassa. Vuonna 1993 ainakin yhdeksän todistajaa jätettiin luokalleen, eikä heillä ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä koulusta tai joutua erotetuksi sen vuoksi, että he eivät harjoitelleet taistelutaitoja.

Oli selvästikin aika puolustaa nuorten kristittyjen oikeutta saada opetusta joutumatta ristiriitaan omantuntonsa kanssa. Viisi oppilasta, joiden ei annettu siirtyä toiselle luokalle Koben kaupungin teollisuusteknillisessä opistossa, päätti ryhtyä oikeudellisiin toimiin.

Mikä oli kiistan aiheena?

Mennessään tähän kouluun keväällä vuonna 1990 nuo viisi oppilasta selittivät opettajille, etteivät he Raamattuun perustuvien näkemystensä vuoksi voisi harjoitella kendoa (japanilaista miekkailulajia). Liikunnanopettajat olivat jyrkästi tätä vastaan ja kieltäytyivät antamasta heille mitään vaihtoehtoista keinoa täyttää liikunnan kurssin vaatimukset. Aikanaan oppilaille annettiin liikunnassa hylkäävä arvosana, ja sen takia he joutuivat käymään ensimmäisen luokan (opiston ensimmäisen vuosikurssin) uudelleen. Huhtikuussa 1991 he nostivat kanteen Koben piirioikeudessa ja väittivät, että koulun menettely oli ristiriidassa perustuslain takaaman uskonnonvapauden kanssa.a

Koulu väitti, että vaihtoehtoisen toiminnan järjestäminen merkitsisi jonkin nimenomaisen uskonnon suosimista ja siten loukkaisi julkisen opetuksen puolueettomuutta. Lisäksi sen edustajat väittivät, ettei heillä ollut riittävästi tiloja eikä henkilökuntaa vaihtoehtoista liikunnanopetusta varten.

Piirioikeuden päätös kuohuttaa asiaan perehtyneitä

Jutun käsittelyn aikana kaksi noista viidestä oppilaasta jätettiin liikunnan vuoksi jälleen luokalleen, kun taas kolme muuta hyväksyttiin juuri ja juuri ja he pääsivät siirtymään seuraavalle luokalle. Koulun sääntöjen mukaan ne oppilaat, jotka menestyivät kehnosti opinnoissaan ja jotka jäivät luokalleen kahtena perättäisenä vuonna, voitiin erottaa. Tämän vuoksi toinen noista kahdesta oppilaasta päätti lähteä koulusta ennen kuin hänet erotettaisiin, mutta toinen, Kunihito Kobayashi, ei suostunut lähtemään. Siksi hänet erotettiin. On kiinnostavaa, että Kunihiton kaikkien aineiden keskiarvo oli 90,2 pistettä 100:sta, kun mukaan lasketaan myös liikunta, jossa hän tuli hylätyksi 48 pisteellä. Hän oli 42 oppilaasta koostuvan luokkansa paras.

22. helmikuuta 1993 Koben piirioikeus antoi koulua puoltavan päätöksen ja sanoi: ”Ne toimet, joihin koulu ryhtyi, eivät rikkoneet perustuslakia”, vaikka se myönsikin, että ”koulun vaatimus osallistua kendon harjoitteluun rajoitti kiistämättä jossain määrin kantajan uskonnonvapautta.”

Kantajat päättivät valittaa ylemmille oikeusviranomaisille, kuten apostoli Paavali teki ensimmäisellä vuosisadalla (Apostolien teot 25:11, 12). Juttu meni Osakan ylioikeuteen.

Kantajien epäitsekäs asenne

Professori Tetsuo Shimomura, tunnettu tutkija Tsukuban yliopistosta, suostui antamaan asiantuntijalausunnon Osakan ylioikeudessa. Koulutuksen ja lain tuntijana hän korosti sitä, miten kylmästi koulu oli kohdellut näitä oppilaita. Kunihito Kobayashi esitti näkemyksensä oikeudelle, ja hänen vilpitön asenteensa kosketti oikeussalissa olevien sydäntä. Lisäksi Koben lakimiesyhdistys suositti 22. helmikuuta 1994, että Kunihito otettaisiin takaisin kouluun, koska koulun toimet loukkasivat hänen palvontavapauttaan ja oikeuttaan saada koulutusta.

Kun Osakan ylioikeuden päätöksen antamisen aika lähestyi, kaikki ne nuoret kristityt, joita se koski, halusivat innokkaasti olla mukana taistelussa loppuun saakka. Heistä tuntui, että he kävivät oikeustaistelua tuhansien nuorten todistajien puolesta, jotka kohtaavat saman kysymyksen kouluissa eri puolilla Japania. Mutta koska useimpia heistä ei ollut erotettu koulusta, oikeus tuskin ottaisi heidän tapaustaan käsiteltäväksi. He saattoivat myös nähdä, että jos he peruuttaisivat vetoomuksensa, koulun Kunihiton erottamisessa ilmaisema kohtuuttomuus korostuisi. Siksi kaikki oppilaat Kunihitoa lukuun ottamatta luopuivat kanteistaan.

22. joulukuuta 1994 Osakan ylioikeuden päätuomari Reisuke Shimada antoi päätöksen, jolla kumottiin Koben piirioikeuden päätös. Oikeus totesi, että syy, jonka vuoksi Kunihito kieltäytyi kendon harjoittelusta, oli vilpitön ja että tämä hänen uskonnolliseen vakaumukseensa perustuva menettely tuotti hänelle erittäin suurta haittaa. Päätuomari Shimada sanoi, että koulun olisi pitänyt tarjota vaihtoehtoista toimintaa. Tämä hieno päätös herätti vastakaikua niiden sydämessä, jotka pitivät ihmisoikeuksia tärkeinä. Koulu valitti kuitenkin asiasta Japanin korkeimpaan oikeuteen ja epäsi siten Kunihitolta opiskelumahdollisuuden vielä yli vuodeksi.

Korkeimpaan oikeuteen

Eräässä Kobe Shimbun -lehden pääkirjoituksessa sanottiin myöhemmin: ”Koben kaupungin koululautakunnan ja koulun olisi pitänyt siinä vaiheessa [Osakan ylioikeuden päätöksen jälkeen] ottaa Kobayashi takaisin kouluun. – – Niiden tarpeettoman vihamielinen asenne on riistänyt mieheltä tärkeän jakson hänen nuoruudestaan.” Koulu oli kuitenkin jyrkkänä tässä asiassa. Se johti siihen, että tapauksesta tuli maanlaajuisten uutisselostusten aihe. Eri puolilla maata opettajat ja kouluviranomaiset panivat sen merkille, ja maan korkeimman oikeusasteen ratkaisu olisi huomattavampi oikeudellinen ennakkotapaus samanlaisia tulevia juttuja silmällä pitäen.

17. tammikuuta 1995, noin viikon kuluttua siitä, kun koulu valitti asiasta korkeimpaan oikeuteen, Koben maanjäristys iski Ashiyan kaupunkiin, jossa Kunihito ja hänen perheensä asuivat. Noin kello puoli kuusi tuona aamuna, muutamia minuutteja ennen kuin järistys vavisutti aluetta, Kunihito lähti kotoaan osa-aikaiseen työhönsä. Hän ajoi parhaillaan pyörällä Hanshin-moottoritien alitse, ja järistyksen sattuessa hän oli juuri lähestymässä sitä tien osaa, joka luhistui. Hän palasi heti kotiin ja havaitsi, että hänen kotitalonsa ensimmäinen kerros oli täysin murskaantunut. Kunihito tajusi, että hän olisi voinut helposti menettää henkensä järistyksessä, ja hän kiitti Jehovaa siitä, että tämä salli hänen säilyä elossa. Jos hän olisi kuollut, kendoa koskeva oikeusjuttu olisi todennäköisesti rauennut ilman korkeimman oikeuden päätöstä.

Japanin korkein oikeus tutkii tavallisesti vain tapauksia koskevan kirjallisen aineiston ja ratkaisee, ovatko alemman oikeusasteen päätökset oikeita vai eivät. Ellei ole painavaa syytä kumota alemman oikeusasteen päätöstä, kuulusteluja ei pidetä. Oikeus ei ilmoita osapuolille, milloin se aikoo esittää kantansa. Siksi Kunihito yllättyi aamulla 8. maaliskuuta 1996, kun hänelle kerrottiin, että päätös esitettäisiin tuona aamuna. Ilokseen ja mielihyväkseen hän sai tietää, että korkein oikeus oli pysyttänyt voimassa Osakan ylioikeuden päätöksen.

Neljä tuomaria, Shinichi Kawai päätuomarina, päätti yksimielisesti, että ”kyseisiä [koulun] toimia olisi yhteiskunnallisesti hyväksyttyjen normien kannalta pidettävä poikkeuksellisen sopimattomina, koska ne ylittivät päätäntäoikeuden rajat ja olivat siksi lainvastaisia”. Oikeus katsoi, että Kunihito oli vilpitön kieltäytyessään harjoittelemasta kendoa, ja sanoi: ”Syy, jonka vuoksi vastaaja kieltäytyi harjoittelemasta kendoa, oli vilpitön ja liittyi läheisesti aivan hänen vakaumuksensa ydinasioihin.” Korkein oikeus katsoi, että koulu olisi voinut ja sen olisi pitänyt järjestää sellaista vaihtoehtoista toimintaa, joka ei olisi loukannut vastaajan uskonkäsityksiä.

Kauaskantoinen vaikutus

Tämä päätös on epäilemättä erinomainen ennakkotapaus, jonka avulla voidaan edistää palvontavapautta kouluissa. The Japan Times -lehdessä sanottiin: ”Tämä on ensimmäinen korkeimman oikeuden päätös koulutusta ja uskonnonvapautta koskevassa asiassa.” Päätös ei kuitenkaan poista keneltäkään nuorelta oppilaalta velvollisuutta omaksua itse omantuntonsa mukainen kanta, kun hänen edessään on uskonkoetuksia.

Tsukuban yliopistossa toimiva professori Masayuki Uchino mainitsi yhden seikoista, jotka saivat tuomarit antamaan Kunihitolle voiton: hän oli ”vilpitön oppilas, joka oli saavuttanut opinnoissaan huomattavan hyviä tuloksia”. Raamatussa neuvotaan kristittyjä, jotka kohtaavat uskonkoetuksia: ”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansakuntien keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa hänen tarkastuspäivänään.” (1. Pietarin kirje 2:12.) Uskolliset nuoret kristityt voivat osoittaa raamatullisen kantansa kunnioituksen arvoiseksi elämällä koko elämänsä Raamatun normien mukaisesti.

Korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen Kunihito Kobayashi otettiin takaisin Koben teollisuusteknilliseen opistoon. Useimmat niistä oppilaista, jotka olivat menneet kouluun Kunihiton kanssa, olivat jo valmistuneet. Kunihito opiskelee nyt häntä viisi vuotta nuorempien oppilaiden kanssa. Monien maailman ihmisten mielestä näyttää siltä, että viisi kallisarvoista vuotta hänen nuoruudestaan on kulunut hukkaan. Kunihiton nuhteettomuus on kuitenkin kallisarvoinen Jehova Jumalan silmissä, ja hänen uhrauksensa ei varmasti ole ollut turha.

[Alaviite]

[Kuvat s. 20]

Vasemmalla: Kunihiton koti maanjäristyksen jälkeen

Alla: Kunihito nykyään