Luottamus epätäydellisessä maailmassa
”SITÄ hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan.” Huomaatko, että tämä pitäisi paikkansa sinusta? Rohkaiskoon sinua se, että apostoli Paavalilla oli sama ongelma; silti hän oli mies, joka oli huomattava kristillisessä nuhteettomuudessa. Eikö tämä ole ristiriitaista? Kirjeessään Rooman kristityille Paavali analysoi tuota ongelmaa: ”Jos siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sitä en saa aikaan enää minä, vaan minussa asuva synti.” Mistä synnistä hän puhui, ja miten hän voitti sen, niin että hän saattoi olla nuhteeton mies? (Roomalaisille 7:19, 20.)
Aiemmin kirjeessään Paavali kirjoitti: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” Tuo ”yksi ihminen” oli Aadam. (Roomalaisille 5:12, 14.) Ensimmäisen ihmisen Aadamin synti on syy ihmissuvun synnynnäisiin puutteisiin ja pohjimmainen syy siihen, että on todellinen haaste pysyä rehtinä.
Paavalin näkemys ”perisynnistä”, kuten on ollut tapana sanoa, ei ole nykyään laajalti hyväksytty, koska Raamatun luomiskertomus on teologisissa piireissä saanut väistyä evoluutioteorioiden tieltä. ”Tutkijat ovat sysänneet koko [raamatun]kohdan syrjään”, sanotaan eräässä nykyajan selitysteoksessa Roomalaiskirjeen 5:12–14:stä. Kuitenkin sata vuotta sitten Raamattua selittävissä teoksissa sanottiin aina, että ”kun Aadam teki syntiä – – hän tahrasi tuolla synnillä ja sen seurauksilla kaikki jälkeläisensä”.a
Miten nuhteettomuus alun perin menetettiin
Aivan kuten monet kieltävät nykyään ensimmäisen ihmisen Aadamin olleen olemassa, samoin myös Saatana Panettelija sivuutetaan kevyesti mytologian tuotteena.b Mutta huomattava auktoriteetti Jeesus Kristus kertoo, että Saatana ei ”pysynyt lujana totuudessa” – toisin sanoen hän oli epäluotettava (Johannes 8:44). Ja juuri Saatanan yllytyksestä Aadam ja tämän vaimo Eeva kapinoivat Jehovaa vastaan ja luopuivat nuhteettomuudestaan koetuksessa (1. Mooseksen kirja 3:1–19).
Koska me kaikki polveudumme Aadamista, olemme kaikki perineet taipumuksen tehdä syntiä. Viisas mies Salomo totesi: ”Maan päällä ei ole vanhurskasta ihmistä, joka tekee jatkuvasti hyvää eikä tee syntiä.” (Saarnaaja 7:20.) Siitä huolimatta jokainen ihminen voi olla luotettava. Miksi se on mahdollista? Koska ei tarvitse olla täydellinen säilyttääkseen nuhteettomuutensa.
Nuhteettomuuden perusta
Israelin kunigas Daavid teki monia virheitä, muun muassa tarkoin muistiin merkityn aviorikoksen Batseban kanssa (2. Samuelin kirja 11:1–27). Daavidin monet puutteet toivat ilmi, että hän ei suinkaan ollut täydellinen. Mutta mitä Jehova näkikään tuossa miehessä? Puhuessaan Daavidin pojalle Salomolle Jehova sanoi: ”[Vaella] edessäni, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, nuhteettomin sydämin ja oikeamielisesti.” (1. Kuninkaiden kirja 9:4.) Daavidin monista virheistä huolimatta Jehova tunnusti hänen pohjimmaisen luotettavuutensa. Miksi?
Daavid vastasi sanoessaan Salomolle: ”Jehova tutkii kaikki sydämet ja erottaa ajatusten jokaisen taipumuksen.” (1. Aikakirja 28:9.) Daavid teki virheitä, mutta hän oli nöyrä ja hän halusi toimia oikein. Hän otti jatkuvasti vastaan moitteen ja ojennuksen – hän jopa pyysi niitä. ”Tutki minut, oi Jehova, ja pane minut koetukselle, puhdista munuaiseni ja sydämeni”, oli hänen pyyntönsä (Psalmit 26:2). Ja kyllä häntä puhdistettiinkin. Esimerkiksi vaikeudet, jotka johtuivat hänen Batseban kanssa tekemästään synnistä, kestivät hänen elämänsä loppuun saakka. Daavid ei kuitenkaan milloinkaan yrittänyt puolustella väärintekoaan. (2. Samuelin kirja 12:1–12.) Mikä tärkeämpää, hän ei koskaan luopunut tosi palvonnasta. Tästä syystä ja sen vuoksi, että Daavid tunsi synnistään mielipahaa ja katui aidosti ja sydämestään, Jehova oli valmis antamaan hänen syntinsä anteeksi ja pitämään häntä nuhteettomana miehenä. (Ks. myös Psalmit 51.)
Luotettava koetuksessa
Saatana Panettelija koetteli Jeesusta yrittäessään murtaa hänen nuhteettomuutensa. Jeesuksen täytyi säilyttää nuhteettomuutensa vaikeuksissa ja kärsimyksissä toisin kuin Aadamin, jonka tottelevaisuus täydellisenä ihmisenä koeteltiin pelkästään siten, että häntä käskettiin tottelemaan erästä Jumalan lakia. Lisäksi Jeesukselle aiheutti painetta tieto siitä, että ihmiskunnan lunastus riippui hänen nuhteettomuudestaan. (Heprealaisille 5:8, 9.)
Saatana, joka oli päättänyt murtaa Jeesuksen nuhteettomuuden, lähestyi Jeesusta hänen ollessaan heikoimmillaan – hänen oltuaan 40 päivää mietiskelemässä ja paastoamassa erämaassa. Saatana kiusasi Jeesusta kolme kertaa: hän yllytti tätä muuttamaan kivet leiviksi; hyppäämään alas temppelin sakaraharjalta ja luottamaan siihen, että enkelit puuttuisivat asiaan ja pelastaisivat hänet, ja näin antamaan ihmeen välityksellä tunnusmerkin messiaanisuutensa todisteeksi; sekä tekemään Saatanalle yhden ainoan ”palvontateon” vastineeksi kaikkien tämän maailman valtakuntien hallitusvallasta. Jeesus torjui kuitenkin jokaisen kiusauksen ja pysyi nuhteettomana Jehovan edessä. (Matteus 4:1–11; Luukas 4:1–13.)
Jobin nuhteettomuus
Jobin menettely – miten hän pysyi nuhteettomana koetuksessa – tunnetaan hyvin. On kiinnostavaa, ettei Job ymmärtänyt, miksi häntä kohtasi onnettomuus. Hän ei tiennyt, että Saatana oli syyttänyt häntä vääristä vaikuttimista väittäen, että Job palveli Jumalaa itsekkäistä syistä ja luopuisi halukkaasti nuhteettomuudestaan pelastaakseen oman nahkansa. Jumala salli Jobin kokea joitakin erittäin koettelevia tilanteita osoittaakseen Saatanan olevan väärässä. (Job 1:6–12; 2:1–8.)
Kuvaan astui kolme valeystävää. He esittivät Jumalan normit ja tarkoitukset tahallaan väärin. Ei edes Jobin vaimo, joka hänkään ei ymmärtänyt mistä oli kyse, rohkaissut miestään tänä äärimmäisen hädän aikana. (Job 2:9–13.) Job pysyi kuitenkin lujana. ”Siihen asti kun henkeni heitän, en luovu nuhteettomuudestani! Olen pitänyt kiinni oikeudenmukaisuudestani enkä siitä hellitä, sydämeni ei pilkkaa minua yhdestäkään päivästäni.” (Job 27:5, 6.)
Jobin moitteeton esimerkki, samoin kuin monien muiden uskollisten miesten ja naisten Raamatussa kuvailtu nuhteettomuus, osoitti Saatanan valehtelijaksi.
Nuhteettomuus ja kristillinen sananpalvelus
Onko nuhteettomuus ominaisuus, jota Jehova arvostaa vain siksi, että se tuottaa hänelle mielihyvää? Ei ole. Nuhteettomuudella on arvoa ihmisille itselleen. Jeesus neuvoi meitä omaksi parhaaksemme ’rakastamaan Jehovaa, Jumalaamme, koko sydämellämme ja koko sielullamme ja koko mielellämme’. Tämä on todellakin ”suurin ja ensimmäinen käsky”, ja sen pitämiseen vaaditaan mieheltä, naiselta tai lapselta tinkimättömyyttä. (Matteus 22:36–38.) Mitä tähän sisältyy, ja mitä siitä saa palkaksi?
Rehtiin, nuhteettomaan ihmiseen voivat luottaa paitsi toiset ihmiset myös – mikä vielä tärkeämpää – Jumala. Hänen sydämensä puhtaus näkyy hänen teoistaan; hänessä ei ole ulkokultaisuutta. Hän ei ole vilpillinen eikä turmeltunut. Apostoli Paavali sanoi sen näin: ”Olemme luopuneet hävettävistä luihuuksista emmekä vaella viekkaasti emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan tekemällä totuuden ilmeiseksi me suosittelemme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan nähden.” (2. Korinttilaisille 4:2.)
Huomaa, että Paavali mainitsee asenteita, jotka liittyvät kristilliseen sananpalvelukseen. Miten kristitty sananpalvelija voi palvella toisia, jos hänen kätensä eivät ole puhtaat, jos hän ei ole nuhteeton? Erään irlantilaisen munkkikunnan johtaja, joka hiljakkoin erosi tehtävästään, on valaiseva esimerkki. The Independent -lehden mukaan hän myönsi ”antaneensa erään pedofiilipapin jatkaa työskentelyään lasten parissa vielä pitkään sen jälkeen, kun oli tullut ilmi, että hän käytti lapsia hyväkseen”. Hyväksikäytön kerrottiin jatkuneen yli 24 vuotta. Pappi joutui vankilaan neljäksi vuodeksi, mutta ajattele, mitä nämä väkivallan kohteena olleet lapset joutuivat kärsimään noiden vuosien aikana siksi, että hänen esimiehensä ei moraalisen ryhdittömyytensä vuoksi tarttunut toimeen!
Nuhteettomuuden palkka
Apostoli Johannes oli peloton mies. Hänen ja hänen veljensä Jaakobin tulisen innokkuuden vuoksi Jeesus sanoi heitä ”ukkosenjylinän pojiksi” (Markus 3:17). Huomattavan nuhteettomana miehenä Johannes selitti yhdessä Pietarin kanssa juutalaisille hallintomiehille, että hän ’ei voinut lakata puhumasta’ siitä, mitä hän oli nähnyt ja kuullut ollessaan Jeesuksen seurassa. Johannes oli myös yksi niistä apostoleista, jotka sanoivat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 4:19, 20; 5:27–32.)
Näyttää siltä, että ollessaan pitkälti yli 90-vuotias hänet karkotettiin Patmoksen saarelle ”Jumalasta puhumisen ja Jeesuksesta todistamisen vuoksi” (Ilmestys 1:9). Hän on saattanut ajatella, että tuon ikäisenä hänen palveluksensa oli päättynyt. Mutta vain hänen kaltaiselleen tinkimättömälle miehelle voitiin uskoa tehtäväksi kirjoittaa muistiin Ilmestyksen jännittävä näky. Sen Johannes suoritti uskollisesti. Millainen etuoikeuksinen tehtävä se hänelle olikaan! Ja lisää oli tulossa. Ollessaan myöhemmin ilmeisesti Efesoksen lähistöllä hän kirjoitti evankeliuminsa ja kolme kirjettään. Millaiset suuret tehtävät 70 vuoden uskollisen, luotettavan palveluksen huipuksi!
Se että on yleensäkin nuhteeton, antaa syvän tyydytyksen tunteen. Luotettavuus Jumalan silmissä tuo ikuisia palkintoja. Tosi palvojien ”suurta joukkoa” valmistetaan nykyään astumaan rauhaisaan ja harmoniseen uuteen maailmaan ikuinen elämä silmämääränä (Ilmestys 7:9). Nuhteettomuudesta on pidettävä kiinni moraaliin ja palvontaan liittyvissä erittäin tärkeissä kysymyksissä huolimatta tämän asiainjärjestelmän koettelemuksista ja niistä monista haasteista, joita Saatana saattaa aiheuttaa. Voit olla varma siitä, että Jehovan voimassa sinä voit onnistua! (Filippiläisille 4:13.)
Psalmista Daavid lujittaa meidän kaikkien luottamusta sanoessaan nykyhetkeen ja tulevaisuuteen soveltuvassa kiitosrukouksessa Jehovalle: ”Minua taas olet tukenut nuhteettomuuteni vuoksi, ja sinä asetat minut kasvojesi eteen ajan hämärään asti. Siunattu olkoon Jehova – –. Aamen ja aamen.” (Psalmit 41:12, 13.)
[Alaviitteet]
a Teoksesta The New Testament of Our Lord and Saviour Jesus Christ, according to the Authorised Version, with a brief commentary by various authors.
b Nimi Saatana merkitsee ’vastustajaa’.
[Kuva. 4]
Virheistään huolimatta Daavid osoittautui luottamuksen arvoiseksi
[Kuva s. 5]
Jeesus antoi meille parhaan esimerkin luotettavuudesta
[Kuvat s. 7]
Luotettavuudesta saa suurta tyydytystä