Valtakunnan julistajat kertovat
He pakenivat Jehovan teokraattiseen järjestöön
KAUAN sitten profeetta Jesaja julisti: ”He totisesti kirkastavat Jehovaa – – meren saarilla.” (Jesaja 24:15.) Jehovan todistajat pitävät meren saaria osana sitä ”asuttua maata”, jossa Jeesuksen sanojen mukaan ”hyvä uutinen täytyy saarnata” (Matteus 24:14; Markus 13:10).
Marquesassaaret sijaitsevat noin 1 400 kilometriä Tahitista koilliseen. Ne kuuluvat Ranskan Polynesiaksi kutsuttuun kaukaiseen saariryhmään, joka sijaitsee Tyynellämerellä. Saarten maaperä on hedelmällinen ja tuliperäinen, ja niiden ilmasto on lämmin ja kostea, minkä vuoksi kasvillisuus menestyy siellä hyvin. Mutta Marquesassaaret tuottavat myös muunlaista hedelmää. Ajattelepa esimerkiksi erästä perhettä, joka otti Valtakunnan sanoman vastaan Hiva Oan saarella.
Jean ja hänen vaimonsa Nadine eivät olleet lainkaan tyytyväisiä Länsi-Euroopan niin sanottuun sivistykseen, jonka keskellä he elivät. Niinpä he päättivät jättää taakseen tuon kiireisen elämäntavan ja muuttaa lapsensa kanssa Marquesassaarille. Heidän bambuista rakennettu uusi asuntonsa oli erään syrjäisen laakson suojissa. Lähimpään naapuriin päästäkseen heidän täytyi patikoida epätasaista vuoristopolkua kaksi tuntia. Lähimpään kylään, jossa oli lääkäri, koulu ja kauppa, oli jeepillä kolmen tunnin matka.
Jeania ja Nadinea ei uskonto kiinnostanut. Silti he saattoivat keskustella elämän alkuperästä. Usein he kehittelivät monimutkaisia evoluutiota koskevia teorioita. Mutta mikään näistä teorioista ei tyydyttänyt heitä.
Elettyään kuusi vuotta eristyksissä he yllättyivät, kun kaksi Jehovan todistajaa tuli käymään heidän luonaan. Todistajat olivat saaneet kuulla Jeanin ja Nadinen olinpaikasta lähikylän asukkailta. Keskustelu tietenkin ohjautui evoluutioteoriaan. Pariskunnan iloksi todistajilla oli mukanaan Jehovan todistajien julkaisema kirja Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos?. Jean ja Nadine olivat iloisia saadessaan kirjan, joka tarkasteli perusteellisesti sitä, miten elämä sai alkunsa maan päällä.
Hiukan myöhemmin aloitettiin raamatuntutkistelu. Noin kolmen vuoden aikana Jean ja Nadine edistyivät jatkuvasti. He vakuuttuivat siitä, että pian koko maasta tehtäisiin paratiisi. Kun heidän lastensa määrä oli noussut kolmeen, heidän oli todella haasteellista matkustaa neljä tuntia päästäkseen kristillisiin kokouksiin valtakunnansalille. Tämä ei kuitenkaan saanut heitä jäämään pois kokouksista. Aikanaan Jean ja Nadine menivät Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi vesikasteelle. Sen he tekivät pääkylässä pidetyssä konventissa, jossa oli parhaimmillaan läsnä 38 henkeä!
Voidakseen auttaa tätä pientä Valtakunnan julistajien ryhmää perhe päätti jättää syrjäisen kotinsa. He muuttivat noin tuhannen asukkaan kylään, ja Jean palvelee nyt sikäläisessä Jehovan todistajien seurakunnassa avustavana palvelijana. Tämä perhe, joka aikanaan pakeni sivistystä näille saarille, pitää nyt etuna sitä, että he ovat löytäneet ainoan tosi pyhäkön, Jehovan teokraattisen järjestön.