Pysyköön teidän veljellinen rakkautenne!

”Pysyköön teidän veljellinen rakkautenne.” (HEPREALAISILLE 13:1)

 1. Mitä tekisit pitääksesi tulen palamassa kylmänä iltana, ja mikä samanlainen velvollisuus meillä kaikilla on?

ULKONA on tulipalopakkanen, joka vain kiristyy. Talosi ainoa lämmönlähde on takassa räiskyvä tuli. Ihmisten hengissä säilyminen riippuu siitä, että pidät sen palamassa. Istutko vain katselemassa, kun liekit sammuvat ja punaisena hehkuva hiillos hiipuu harmaaksi, elottomaksi tuhkaksi? Et tietenkään. Lisäät väsymättä puita tuleen pitääksesi sen palamassa. Eräässä mielessä meillä jokaisella on samankaltainen työ, kun on kysymys paljon tärkeämmästä ”tulesta”, jonka pitäisi palaa sydämessämme: rakkaudesta.

 2. a) Miksi voitaisiin sanoa, että rakkaus on jäähtynyt näinä viimeisinä päivinä? b) Miten tärkeää rakkaus on tosi kristityille?

² Me elämme aikaa, jolloin rakkaus kylmenee kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa eri puolilla maailmaa, kuten Jeesus kauan sitten ennusti (Matteus 24:12). Jeesus viittasi tärkeimpään rakkauden lajiin, rakkauteen Jehova Jumalaa ja hänen Sanaansa, Raamattua, kohtaan. Muutkin rakkauden lajit ovat heikkenemässä. Raamatussa on ennustettu, että ”viimeisinä päivinä” monet olisivat ”vailla luonnollista kiintymystä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Miten totta se onkaan! Perheen pitäisi olla luonnollisen kiintymyksen satama, mutta senkin piirissä ovat yleistyneet väkivalta ja toisten huono kohtelu, joskus kauhistuttavan raa’assa muodossa. Tämän maailman kylmässä ilmapiirissä eläviä kristittyjä käsketään kuitenkin paitsi rakastamaan toisiaan myös ilmaisemaan uhrautuvaa rakkautta, asettamaan toiset itsensä edelle. Meidän on määrä osoittaa tätä rakkautta niin selvästi, että se on ilmeinen kaikille, jolloin toiset voivat tunnistaa siitä tosi kristillisen seurakunnan (Johannes 13:34, 35).

 3. Mitä on veljellinen rakkaus, ja mitä sen pysyminen merkitsee?

³ Apostoli Paavali henkeytettiin käskemään: ”Pysyköön teidän veljellinen rakkautenne.” (Heprealaisille 13:1.) Erään selitysteoksen mukaan tässä ”veljelliseksi rakkaudeksi” käännetty kreikkalainen sana (fi·la·del·fiʹa) ”viittaa hellään rakkauteen, huomaavaisuuden ja myötätunnon osoittamiseen, avun tarjoamiseen”. Entä mitä Paavali tarkoitti sanoessaan, että tuon rakkautemme pitäisi pysyä? ”Se ei saa koskaan jäähtyä”, sanotaan samassa teoksessa. Ei siis riitä, että tunnemme kiintymystä veljiämme kohtaan; meidän täytyy antaa sen näkyä. Lisäksi meidän täytyy tehdä tästä rakkaudesta kestävä, niin ettemme anna sen koskaan jäähtyä. Haastavaako? Kyllä, mutta Jehovan henki voi auttaa meitä kehittämään veljellistä kiintymystä ja pitämään sitä yllä. Tarkastellaanpa kolmea tapaa ruokkia tämän rakkauden tulta sydämessämme.

Ole myötäelävä

 4. Mitä on myötäeläminen?

⁴ Jos haluat rakastaa kristittyjä veljiäsi ja sisariasi enemmän, sinun täytyy ehkä ensin tuntea myötätuntoa heitä kohtaan, eläytyä niihin koettelemuksiin ja haasteisiin, joita heillä on elämässä. Apostoli Pietari ehdotti tätä, kun hän kirjoitti: ”Olkaa kaikki samanmielisiä, myötäeläviä, veljellistä kiintymystä osoittavia, hellän sääliväisiä, nöyrämielisiä.” (1. Pietarin kirje 3:8.) Tässä käytettyä ilmausta ”myötäeläviä” vastaava kreikkalainen sana merkitsee ’kanssa kärsiviä’. Eräs Raamatun kreikan asiantuntija sanoo tästä sanasta: ”Se kuvailee sitä mielentilaa, joka syntyy, kun tunnemme toisten tunteet ikään kuin ne olisivat omiamme.” Tarvitaan siis empatiaa. Eräs uskollinen iäkäs Jehovan palvelija sanoi kerran: ”Empatiaa on sinun tuskasi minun sydämessäni.”

 5. Mistä tiedämme, että Jehova on myötäelävä?

⁵ Myötäelääkö Jehova tällä tavoin? Aivan varmasti. Esimerkiksi kerrottaessa hänen kansansa Israelin kärsimyksistä mainitaan: ”Koko heidän ahdinkonsa ajan oli ahdistavaa hänelläkin.” (Jesaja 63:9.) Jehova ei ainoastaan nähnyt heidän vaikeuksiaan, vaan hän tunsi myötätuntoa kansaa kohtaan. Jehovan tunteiden syvyyttä valaisee se, mitä hän itse sanoi kansalleen Sakarjan 2:8:ssa: ”Joka koskee teihin, se koskee silmäterääni.”a Muuan kommentoija sanoo tästä jakeesta: ”Silmä on ihmisruumiin monimutkaisimpia ja hienoimpia rakenteita, ja pupilli – aukko, josta taivaan valo virtaa sisään mahdollistamaan näön – on tuon rakenteen herkin ja tärkein osa. Mikään ei voi hienommin välittää ajatusta siitä, miten äärimmäisen hellästi Jehova huolehtii rakkautensa kohteista.”

 6. Miten Jeesus Kristus on ilmaissut myötäelämisen kykyä?

⁶ Jeesuskin on aina ollut syvästi myötäelävä. Toistuvasti hän ”liikuttui säälistä” sairaiden tai vaikeuksissa olevien lähimmäistensä ahdingon vuoksi (Markus 1:41; 6:34). Hän toi ilmi, että kun joku ei kohtele hänen voideltuja seuraajiaan huomaavaisesti, hänestä tuntuu kuin häntä itseään kohdeltaisiin siten (Matteus 25:41–46). Ja nykyään hän voi taivaallisena ’ylimmäisenä pappinamme’ ”suhtautua myötätuntoisesti heikkouksiimme” (Heprealaisille 4:15).

 7. Miten myötäeläminen voisi auttaa meitä, kun joku veli tai sisar ärsyttää meitä?

⁷ ”Suhtautua myötätuntoisesti heikkouksiimme” – eikö se olekin lohdullinen ajatus? Siksi me varmasti haluamme kohdella toisiamme samalla tavoin. Heikkouksien etsiminen on tietysti paljon helpompaa (Matteus 7:3–5). Mutta kun joku veli tai sisar seuraavan kerran ärsyttää sinua, miksi et yrittäisi toimia näin: Kuvittele itsesi tuon ihmisen olosuhteisiin, niin että sinulla olisi sama tausta, persoonallisuus ja samanlaiset viat, joiden kanssa kamppailla. Voitko olla varma siitä, ettet tekisi samoja virheitä – tai kenties vielä pahempia? Sen sijaan että odottaisimme toisilta liian paljon, meidän pitäisi olla myötäeläviä, mikä auttaa meitä olemaan järkeviä niin kuin Jehova, joka ”muistaa, että me olemme tomua” (Psalmit 103:14; Jaakobin kirje 3:17). Hän tietää rajoituksemme. Hän ei koskaan odota meiltä enempää kuin mihin kohtuullisesti pystymme (vrt. 1. Kuninkaiden kirja 19:5–7). Olkaamme kaikki tällä tavoin myötäeläviä toisia kohtaan.

 8. Miten meidän pitäisi suhtautua, kun joku veli tai sisar kokee kovia?

⁸ Paavali kirjoitti, että seurakunta on kuin ruumis; siinä on erilaisia jäseniä, joiden täytyy työskennellä yhdessä ykseydessä. Hän lisäsi: ”Jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki toiset jäsenet kärsivät sen kanssa.” (1. Korinttilaisille 12:12–26.) Meidän täytyy kärsiä niiden kanssa, jotka käyvät läpi jotakin koettelemusta, eli tuntea empatiaa heitä kohtaan. Vanhimmat ottavat tässä johdon. Lisäksi Paavali kirjoitti: ”Kuka on heikko minun olematta heikko? Kenet saatetaan kompastumaan minun tulistumatta?” (2. Korinttilaisille 11:29.) Vanhimmat ja matkavalvojat jäljittelevät Paavalia tässä suhteessa. He pyrkivät puheissaan, paimennustyössään ja jopa oikeudellisissa asioissa olemaan myötäeläviä. Paavali suositteli: ”Itkekää itkevien kanssa.” (Roomalaisille 12:15.) Kun lampaat tuntevat, että paimenet suhtautuvat heihin todella empaattisesti, että nämä ymmärtävät heidän rajoituksensa ja tuntevat myötätuntoa niiden vastoinkäymisten vuoksi, joita he kohtaavat, he ottavat yleensä halukkaammin vastaan neuvontaa, ohjausta ja kuritusta. He käyvät innokkaasti kokouksissa ja luottavat siihen, että he saavat ’virvoituksen sielulleen’ (Matteus 11:29).

Arvostuksen ilmaiseminen

 9. Miten Jehova osoittaa arvostavansa sitä hyvää, mitä meissä on?

⁹ Toinen tapa lisätä puita veljellisen rakkauden tuleen on arvostuksen ilmaiseminen. Voidaksemme arvostaa toisia meidän täytyy keskittää huomiomme heidän hyviin ominaisuuksiinsa ja ponnisteluihinsa ja pitää niitä arvossa. Tehdessämme näin jäljittelemme itse Jehovaa (Efesolaisille 5:1). Hän antaa meille joka päivä anteeksi monia vähäisiä syntejä. Hän antaa anteeksi vakaviakin syntejä, kunhan kadumme niitä aidosti. Kun hän sitten antaa syntimme anteeksi, hän ei jää hautomaan niitä (Hesekiel 33:14–16). Psalmista kysyi: ”Jos sinä erheitä tarkkailisit, oi Jah, oi Jehova, kuka voisi kestää?” (Psalmit 130:3.) Jehova kiinnittää huomionsa siihen, mitä hyvää teemme palvellessamme häntä (Heprealaisille 6:10).

10. a) Miksi aviopuolisoiden on vaarallista lakata arvostamasta toisiaan? b) Mitä pitäisi tehdä, jos arvostus aviopuolisoa kohtaan alkaa heiketä?

¹⁰ On erityisen tärkeää noudattaa tätä esimerkkiä perheessä. Kun vanhemmat osoittavat arvostavansa toisiaan, he vakiinnuttavat perheelle mallin. Nykyisenä kertakäyttöavioliittojen aikana on liiankin helppoa pitää aviopuolisoa itsestään selvänä sekä suurennella vikoja ja vähätellä hyviä ominaisuuksia. Tällainen kielteinen ajattelu jäytää avioliittoa ja muuttaa sen ilottomaksi taakaksi. Jos arvostuksesi aviopuolisoasi kohtaan on heikkenemässä, kysy itseltäsi, eikö aviopuolisollasi tosiaankaan ole hyviä ominaisuuksia. Muistele syitä, joiden vuoksi rakastuit ja menit naimisiin. Ovatko kaikki nuo syyt rakastaa tätä ainutlaatuista ihmistä todella kadonneet? Eivät varmaankaan. Yritä siksi kovasti arvostaa puolisosi hyviä puolia ja ilmaise arvostuksesi sanoin (Sananlaskut 31:28).

11. Mitä tapoja täytyy välttää, jottei rakkaus aviopuolisoa kohtaan olisi ulkokultaista?

¹¹ Lisäksi arvostus auttaa aviopuolisoita pitämään rakkautensa vapaana ulkokultaisuudesta (vrt. 2. Korinttilaisille 6:6; 1. Pietarin kirje 1:22). Sellaisessa rakkaudessa, jota sydämestä lähtevä arvostus pitää yllä, ei ole sijaa julmalle käytökselle kodin seinien sisäpuolella, siinä ei ole sijaa loukkaaville eikä nöyryyttäville sanoille, eikä siinä ole sijaa kylmäkiskoiselle kohtelulle, niin ettei kenties päiväkausiin lausuta yhtään ystävällistä tai kohteliasta sanaa, eikä siinä varmastikaan ole sijaa fyysiselle väkivallalle (Efesolaisille 5:28, 29). Aviomies ja vaimo, jotka todella arvostavat toisiaan, kunnioittavat toinen toistaan. He eivät kunnioita toisiaan ainoastaan silloin, kun he ovat ihmisten nähtävillä, vaan aina, kun Jehova näkee heidät – toisin sanoen kaiken aikaa (Sananlaskut 5:21).

12. Miksi vanhempien pitäisi ilmaista arvostusta sen hyvän johdosta, mitä heidän lapsissaan on?

¹² Lastenkin täytyy saada tuntea, että heitä arvostetaan. Ei niin, että vanhemmat hukuttaisivat heidät tyhjiin kehuihin, vaan heidän tulisi antaa näille tunnustusta kiitettävistä ominaisuuksista ja siitä hyvästä, mitä nämä vilpittömästi tekevät. Muista, millaisen esimerkin Jehova antoi ilmaistessaan hyväksyvänsä Jeesuksen (Markus 1:11). Muista myös, millainen esimerkki Jeesus oli erään vertauksen ”isäntänä”. Hän kiitti kumpaakin ’hyvää ja uskollista orjaa’ samalla tavoin, vaikka siinä, mitä kumpikin sai, ja vastaavasti siinä, mitä kumpikin tuotti, oli eroa (Matteus 25:20–23; vrt. Matteus 13:23). Viisaat vanhemmat etsivät samoin keinoja ilmaista arvostusta jokaisen lapsen ainutlaatuisten ominaisuuksien, kykyjen ja aikaansaannosten johdosta. Samalla he yrittävät olla korostamatta aikaansaannoksia siinä määrin, että heidän lapsensa tuntisivat alituisia suorituspaineita. He eivät halua lastensa kasvavan aikuisiksi ärsyyntyneinä tai masentuneina (Efesolaisille 6:4; Kolossalaisille 3:21).

13. Ketkä ottavat johdon arvostuksen osoittamisessa jokaista seurakunnanjäsentä kohtaan?

¹³ Kristillisessä seurakunnassa vanhimmat ja matkavalvojat ottavat johdon arvostuksen osoittamisessa jokaista Jumalan lauman yksityistä jäsentä kohtaan. Heidän asemansa on vaikea, sillä heillä on myös raskas vastuu kurittaa vanhurskaudessa, palauttaa erehtyviä kohdalleen lempeyden hengessä ja tarjota voimakkaita neuvoja niille, jotka tarvitsevat niitä. Miten he saattavat nämä erilaiset velvollisuudet tasapainoon? (Galatalaisille 6:1; 2. Timoteukselle 3:16.)

14, 15. a) Miten Paavali osoitti tasapainoisuutta voimakkaiden neuvojen antamisessa? b) Miten kristityt valvojat voivat löytää tasapainon oikaisemisen ja kiittämisen välillä? Valaise asiaa.

¹⁴ Paavalin esimerkistä on paljon apua. Hän oli huomattava opettaja, vanhin ja paimen. Hänen piti auttaa seurakuntia, joilla oli vakavia ongelmia, eikä hän arkaillut antaa voimakkaita neuvoja, kun niitä tarvittiin (2. Korinttilaisille 7:8–11). Paavalin sananpalvelusta tarkastellessamme havaitsemme, että hän nuhteli toisia vain harvoin – ainoastaan silloin kun tilanne teki sen tarpeelliseksi tai suositeltavaksi. Tässä hän osoitti jumalista viisautta.

¹⁵ Jos vanhimman sananpalvelusta seurakunnan edessä verrattaisiin musiikkikappaleeseen, niin ojennus ja nuhde olisivat kuin yksi kokonaisuuteen sopiva sävel. Tuo sävel sopii omalle paikalleen. (Luukas 17:3; 2. Timoteukselle 4:2.) Kuvittele, jos laulussa olisi vain tuo yksi sävel, jota toistettaisiin yhä uudelleen. Se alkaisi nopeasti vihloa korviamme. Samoin kristityt vanhimmat yrittävät parantaa opetuksensa laatua ja tehdä sen vaihtelevaksi. He eivät rajoita sitä ongelmien käsittelemiseen. Se on pikemminkin yleissävyltään myönteistä. Jeesuksen Kristuksen tavoin rakkaudelliset vanhimmat pitävät ennen kaikkea silmällä sitä hyvää, mistä kiittää, eivät virheitä, joita arvostella. He arvostavat sitä kovaa työtä, jota heidän kristityt toverinsa tekevät. He luottavat siihen, että jokainen tekee yleensä parhaansa palvellakseen Jehovaa. Ja vanhimmat pukevat auliisti tuon tunteen sanoiksi (vrt. 2. Tessalonikalaisille 3:4).

16. Miten Paavalin arvostava ja empaattinen asenne vaikutti hänen kristittyihin tovereihinsa?

¹⁶ Aivan varmasti useimmat kristityt, joita Paavali palveli, tunsivat hänen arvostavan heitä ja olevan myötäelävä. Mistä tiedämme tämän? Ajattele, miten he suhtautuivat Paavaliin. He eivät pelänneet häntä, vaikka hänellä oli paljon valtaa. Ei, vaan häntä rakastettiin ja häntä oli helppo lähestyä. Kun hän oli lähdössä eräältä alueelta, vanhimmat ’lankesivat hänen kaulaansa ja suutelivat häntä hellästi’! (Apostolien teot 20:17, 37.) Miten kiitollisia vanhinten – ja meidän kaikkien – tulisikaan olla siitä, että meillä on Paavalin esimerkki jäljiteltävänämme! Osoittakaamme tosiaan arvostusta toisiamme kohtaan.

Rakkaudellisen huomaavaisuuden tekoja

17. Mitä hyvää huomaavaiset teot saavat aikaan seurakunnassa?

¹⁷ Tehokkaimpia veljellisen rakkauden ylläpitäjiä ovat yksinkertaiset huomaavaisuuden teot. Kuten Jeesus sanoi, ”onnellisempaa on antaa kuin saada” (Apostolien teot 20:35). Annammepa jotakin hengellistä tai aineellista tai aikaamme ja energiaamme, teemme onnellisiksi paitsi toiset myös itsemme. Seurakunnassa huomaavaisuus on tarttuvaa. Yksi huomaavainen teko synnyttää vuorostaan muita samanlaisia tekoja. Ennen pitkää veljellinen kiintymys kukoistaa! (Luukas 6:38.)

18. Mitä Miikan 6:8:ssa mainittu ”huomaavaisuus” merkitsee?

¹⁸ Jehova kehotti kansaansa Israelia osoittamaan huomaavaisuutta. Miikan 6:8:ssa sanotaan: ”Hän on ilmoittanut sinulle, oi ihminen, mikä on hyvää. Ja mitä muuta Jehova vaatii sinulta takaisin kuin että noudatat oikeutta ja rakastat huomaavaisuutta ja olet vaatimaton vaeltaessasi Jumalasi kanssa?” Mitä merkitsee se, että ’rakastaa huomaavaisuutta’? Tässä ”huomaavaisuudesta” käytetty heprean kielen sana (ḥeʹsed) on käännetty suomeksi myös sanalla ”armo”. Teoksen The Soncino Books of the Bible mukaan tuo sana ”on merkitykseltään aktiivisempi kuin abstrakti – – sana armo. Se merkitsee ’teoiksi muutettua armoa’, henkilökohtaisten rakkaudellisen huomaavaisuuden tekojen tekemistä paitsi köyhille ja hätää kärsiville myös kaikille lähimmäisille.” Eräs oppinut sanookin, että ḥeʹsed merkitsee ”toiminnaksi muutettua rakkautta”.

19. a) Millä tavoin voisimme ottaa aloitteen huomaavaisuuden osoittamisessa muita seurakunnassa olevia kohtaan? b) Mainitse esimerkki siitä, miten veljellistä rakkautta on osoitettu sinua kohtaan.

¹⁹ Veljellinen rakkautemme ei ole teoreettista tai käsitteellistä. Se on konkreettista todellisuutta. Etsi siksi tapoja tehdä jotakin huomaavaista veljillesi ja sisarillesi. Ole Jeesuksen kaltainen, joka ei aina vain odottanut, että ihmiset lähestyisivät häntä pyytääkseen apua, vaan otti usein itse aloitteen (Luukas 7:12–16). Ajattele erityisesti niitä, jotka ovat suurimmassa puutteessa. Haluaisiko joku iäkäs tai huonokuntoinen ihminen, että häntä käytäisiin katsomassa, tai kaipaako hän kenties jonkinlaista apua askareiden suorittamisessa? Tarvitseeko ’isätön lapsi’ jonkin verran aikaa ja huomiota? Kaipaako masentunut sielu kuulevaa korvaa tai joitakin lohduttavia sanoja? Sikäli kuin pystymme, varatkaamme aikaa tällaisiin huomaavaisiin tekoihin. (Job 29:12; 1. Tessalonikalaisille 5:14; Jaakobin kirje 1:27.) Älä milloinkaan unohda, että koska seurakunta on täynnä epätäydellisiä ihmisiä, tärkeimpiä huomaavaisuuden tekoja on anteeksi antaminen – se että päästää kaunan auliisti haihtumaan mielestään, vaikka valitukseen olisikin aiheellinen syy (Kolossalaisille 3:13). Aulis anteeksi antaminen auttaa pitämään seurakunnasta poissa jakaumat, kaunantunteet ja riidat, jotka märkien huopien tavoin tukahduttavat veljellisen rakkauden tulen.

20. Miten meidän kaikkien pitäisi jatkuvasti tutkia itseämme?

²⁰ Päättäkäämme kaikki pitää tämä elintärkeä rakkauden tuli palamassa sydämessämme. Tutkikaamme jatkuvasti itseämme. Olemmeko myötäeläviä? Osoitammeko arvostusta toisia kohtaan? Teemmekö toisille huomaavaisia tekoja? Niin kauan kuin toimimme näin, rakkauden tuli lämmittää veljesseuraamme, tuleepa tämä maailma miten purevan kylmäksi ja tunteettomaksi hyvänsä. ”Pysyköön teidän veljellinen rakkautenne” siis nyt ja ikuisesti! (Heprealaisille 13:1.)

[Alaviite]

Mitä ajattelet?

◻ Mitä on veljellinen rakkaus, ja miksi sen pitäisi pysyä meissä?

◻ Miten myötäeläminen auttaa meitä säilyttämään veljellisen rakkautemme?

◻ Mikä osa arvostuksella on veljellisessä rakkaudessa?

◻ Miten huomaavaisuuden teot saavat veljellisen rakkauden kukoistamaan kristillisessä seurakunnassa?

[Tekstiruutu s. 16]

Rakkaus toiminnassa

Joitakin vuosia sitten eräällä miehellä, joka oli tutkinut jonkin aikaa Raamattua Jehovan todistajien kanssa, oli vielä joitakin epäilyksiä veljellisestä rakkaudesta. Hän tiesi, että Jeesus oli sanonut: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35.) Mutta hänestä sitä oli vaikea uskoa. Eräänä päivänä hän sai nähdä kristillistä rakkautta käytännössä.

Vaikka tämä mies joutui käyttämään pyörätuolia, hän oli matkalla kaukana kotoa. Betlehemissä Israelissa hän oli läsnä seurakunnankokouksessa. Siellä muuan arabitodistaja halusi välttämättä kutsua erään todistajaturistin perheensä luo yöksi, ja tämä Raamattua tutkiva mies kutsuttiin hänen kanssaan. Ennen nukkumaan menoa tuo kiinnostunut mies pyysi isännältään lupaa mennä aamulla kuistille katselemaan auringonnousua. Hänen isäntänsä kielsi häntä ehdottomasti menemästä sinne. Seuraavana päivänä tämä arabiveli selitti syyn. Hän sanoi tulkin välityksellä, että jos hänen naapurinsa saisivat tietää, että hänellä oli vieraita, joilla oli juutalainen tausta – kuten oli tällä kiinnostuneella – he polttaisivat hänen talonsa maan tasalle ja hänet perheineen sen mukana. Hämmentyneenä mies kysyi häneltä: ”Miksi sitten antauduit tällaiseen vaaraan?” Arabiveli katsoi häntä silmiin ja sanoi ilman tulkin apua yksinkertaisesti: ”Johannes 13:35.”

Selvästi ilmenevä veljellinen rakkaus teki syvän vaikutuksen tuohon Raamatun tutkijaan. Hänet kastettiin pian sen jälkeen.

[Kuva s. 18]

Apostoli Paavalia oli helppo lähestyä hänen ulospäin suuntautuneen ja arvostavan luonteensa vuoksi