Lampaankaltaisten ihmisten laidun navajojen maassa

HÓZHÓNÍ merkitsee ’kaunista’ navajo-intiaanien kielellä, ja siten navajot kuvailevat maataan. Vuodesta 1868 lähtien Yhdysvaltain hallitus on antanut navajoille yhteensä noin 62 000 neliökilometriä maata reservaatiksi Koillis-Arizonasta neljäksi kulmaksi sanotun paikan ympäriltä, missä neljä osavaltiota – Arizona, Colorado, New Mexico ja Utah – kohtaavat. Monument Valley, jonka lännenfilmit ovat tehneet kuuluisaksi, on nykyään navajo-heimon rauhoitettua asuma-aluetta ja houkuttelee puoleensa turisteja kaikkialta maailmasta. Alueen tyypillinen piirre ovat vaikuttavat, 300 metriä korkeat punaiset hiekkakivivuoret, jotka seisovat ylhäisessä yksinäisyydessään korkealla sijaitsevilla autiomaatasangoilla. Laakson navajonkielinen nimi tarkoittaa osuvasti ’tilaa kallioiden välissä’.

Navajot tunnetaan yleensä nöyryyttä ilmaisevista tavoistaan, lämpimästä vieraanvaraisuudestaan ja kiinteistä suurperheistään. Reservaatin 170 000 asukasta elävät pääasiassa syrjäisillä asutusalueilla ja noudattavat perinnäistapojaan. Jotkut kasvattavat edelleen lampaita ja asuvat maapeitteisissä, seiväskehyksisissä majoissa, joita kutsutaan nimellä hogan. Navajojen taide ja käsityöt ovat saaneet laajaa suosiota. Erityisen arvostettuja ovat heidän lampaanvillasta kudotut mattonsa ja huopansa värikkäine geometrisine tai perinteisine kuvioineen. Tunnettuja ovat myös navajojen hopeakorut, joihin on istutettu turkoosia ja muita luonnon materiaaleja.

Hyvä uutinen tuodaan navajojen maahan

Yli 30 vuoden ajan Jehovan todistajat ovat käyneet navajojen maassa, eivät vain katselemassa nähtävyyksiä, vaan myös kertomassa Jumalan valtakunnan hyvää uutista tämän syrjäisen alueen ihmisille (Matteus 24:14). Jehovan todistajien vakituisina ja erikoistienraivaajina toimivat sananpalvelijat ovat ottaneet saarnaamistyössä johdon. Monet heistä ovat tulleet matkavalvojien ja paikallisten todistajien pyynnöstä auttamaan alueelle, missä tarve on ollut suuri. Jotkut ovat tulleet lähiseurakunnista, kun taas toiset – muiden muassa Amerikan eri alkuperäisheimojen jäsenet – ovat tulleet eri puolilta Yhdysvaltoja.

Nämä uhrautuvaiset miehet ja naiset ovat verranneet täällä suorittamaansa palvelusta lähetystyöhön. Miksi? Ensinnäkin paikallisia kieliä on äärimmäisen vaikea oppia niissä olevien monimutkaisten äänteiden, rakenteiden ja ilmausten vuoksi. Toiseksi alkuperäisasukkaat pitävät yleensä lujasti kiinni perinnäistavoistaan, kun on kyse uskonnosta, perherakenteesta ja elämisestä lähellä maata. Lisäksi asuntoja ja työtä on tarjolla ei-intiaaneille niukalti, minkä vuoksi alueelle muuttaneiden on vaikea jäädä sinne pysyvästi. Lopuksi näiden ihmisten pitkään jatkunut huono kohtelu valkoisen miehen käsissä on ymmärrettävästikin juurruttanut heihin jossain määrin epäluottamusta ulkopuolisia kohtaan.a

Aluksi kun todistajat tekivät talosta-taloon-työtä siististi pukeutuneina ja solmio kaulassa, heitä luultiin mormoneiksi eivätkä monet avanneet ovea. Kun he muuttivat vaatetustaan rennommaksi, heidät toivotettiin tervetulleiksi sisään, usein vähintäänkin tunniksi. Nyt ihmiset tunnistavat Jehovan todistajat, vaikka he pukeutuvat palvelukseen jälleen virallisemmin.

Jo meneminen navajojen luokse reservaattiin on todellinen haaste. Ajaminen kilometrikaupalla merkitsemättömiä teitä, jotka saattavat olla kivisiä, hiekkaisia ja mutaisia, on sääntö. Luonnollisestikin tämä koettelee ajoneuvoja ja matkustajia tavallista enemmän. Ajoneuvot voivat myös juuttua kiinni, mutta ohikulkijat ovat tavallisesti valmiita ojentamaan auttavan kätensä. Kiinnostuneiden luona käyminen, Raamatun kotitutkisteluun meneminen tai jonkun hakeminen kristilliseen kokoukseen merkitsee usein monen tunnin matkaa. Mutta todistajat antavat alttiisti aikaansa ja voimiaan osoittaen näin rakkautensa näitä alkuperäisasukkaita kohtaan (vrt. 1. Tessalonikalaisille 2:8).

Navajot keskustelevat mielellään Raamatusta. Tavallisesti he kokoavat yhteen koko perheen – lapset, vanhemmat ja isovanhemmat – kuulemaan ihmiskunnan edessä olevasta toivosta, tulevasta paratiisikodista. Kun eräältä navajo-mieheltä kysyttiin, millaiseksi hän kuvitteli paratiisin, hän vastasi tavalla, joka kuvastaa heidän rakkauttaan maahan ja katraisiinsa: ”Se on vihreä, ja siellä on paljon lampaita.” He arvostavat myös raamatullista kirjallisuutta, minkä osoituksena he tukevat Valtakunnan palvelusta lahjoittamalla toisinaan helminauhoja, saippuatangon, maitopurkin tai jotakin muuta vastaavaa. Muuan erikoistienraivaaja hankki noin 200 Vartiotorni- ja Herätkää!-lehden tilausta vuodessa, kaksi niistä mieheltä, joka istui hevosen selässä.

”Lammasleirin” perustaminen

Kun tulee kesä, navajo-paimenen on aika siirtää katraansa lammasleiriin. Tämä lampaiden kesäkoti, joka valitaan vihreiden laidunten ja hyvien vesipaikkojen läheisyydestä, edistää katraan hyvinvointia. Valtakunnansalia voidaan kuvaannollisessa mielessä verrata tällaiseen leiriin: se on hengellinen laidun ja totuuden vesien lähde. Sinne tulevat ihmiset voivat saada hengellistä ravintoa, joka tekee heistä hengellisesti terveitä ja vahvoja.

Kokouksia pidettiin jonkin aikaa erään koulun luokkahuoneessa Kayentassa Arizonassa. Sitten elokuussa 1992 Kayentaan rakennettiin monista eri osavaltioista tulleiden satojen Jehovan todistajien talkoolaisten avustuksella uusi valtakunnansali. Tämä ja alueen muutamat muut valtakunnansalit välittävät paikallisille asukkaille sellaisen tunteen, että saarnaamistyö on vakiintunut. Muita tätä valtavaa aluetta palvelevia valtakunnansaleja ovat muun muassa Tuba Cityn ja Chinlen salit, jotka molemmat ovat reservaatissa, Keams Canyonin sali hopi-heimon maalla navajojen reservaatin sisällä sekä jotkin muut salit reservaattia ympäröivissä kaupungeissa. Millainen vaikutus niillä on ollut?

Valtakunnan sanoma otetaan innokkaasti vastaan

Valtakunnansalin rakentamisen jälkeen on Kayentassa kastettu toistakymmentä paikkakuntalaista, mikä osoittaa Jehovan siunaavan tätä tosi palvonnan paikkaa. Sali todistaa, että Jehovan todistajat ovat täällä pysyvästi, ja rakentaa luottamusta Valtakunnan hyvää uutista kohtaan, jota he saarnaavat. Äskettäin salissa pidettiin ensimmäinen navajonkielinen raamatullinen esitelmä. Seurakunnan 40 jäsentä olivat iloisia voidessaan toivottaa tervetulleiksi 245 henkeä kuuntelemaan tuota vanhempien vastuuta käsittelevää puhetta. Eräs kahdeksanhenkinen perhe tuli kuulemaan puhetta arvostavin mielin kolmen tunnin matkan päästä; tämä oli heidän ensimmäinen käyntinsä valtakunnansalissa.

Eräs Jehovan antama hyödyllinen apuväline on navajonkielinen kirjanen Nauti elämästä maan päällä ikuisesti!. Kirjasen kääntäminen navajoksi, joka on äärimmäisen monimutkainen kieli, oli valtava haaste. Kääntäjät käyttivät työhön yhteensä yli tuhat tuntia, sillä he halusivat varmistua siitä, että kirjanen välittää Valtakunnan sanoman asianmukaisesti. Siitä lähtien kun se julkaistiin vuoden 1995 lopussa, paikalliset todistajat ovat levittäneet sitä tuhansittain ja aloittaneet sen avulla kymmeniä raamatuntutkisteluja totuutta etsivien ihmisten kanssa.

Navajon kieltä käytetään palveluksessa yhä enemmän sitä mukaa kuin Valtakunnan julistajat oppivat sitä. Jotkin alueen seurakunnat ovat alkaneet käyttää navajoa teokraattisessa palveluskoulussa, ja julistajille pidetään navajon kielen kursseja. Lisäksi ohjelma käännetään myös paikallisissa konventeissa navajoksi. Kaikki tämä vaivannäkö saa reservaatissa varmasti yhä suurempaa vastakaikua.

Huomionarvoisiin Valtakunnan hedelmiin tässä intiaanireservaatissa kuuluvat navajo-veljiemme erinomaiset hengelliset ominaisuudet. Jimmy ja Sandra toivat seitsemän vuoden ajan viisi lastaan viikoittaisiin kokouksiin 120 kilometrin päästä. Perheellä on miellyttäviä muistoja Valtakunnan laulujen laulamisesta ja Raamatun tutkimisesta yhdessä pitkillä matkoillaan. Vanhempien rakkaus ja into totuutta kohtaan synnytti lapsissa halun seurata heidän esimerkkiään ja tulla vihkiytyneiksi Jehovan ylistäjiksi. Neljä heistä palvelee nykyään vakituisina tienraivaajina, ja Jimmy on vanhin. Perheen iloa lisää se, että Jimmyn sisaresta Elsiestä tuli hiljattain ensimmäinen vain navajoa puhuva kastettu ihminen.

Paikalliset paimenet katraineen tuovat idyllistä rauhaa navajojen reservaatin jylhien kivimonumenttien keskelle. Profeetta Jesaja ennusti kauan sitten Jehovasta: ”Paimenen tavoin hän kaitsee laumaansa. Käsivarrellaan hän kerää karitsat, ja povellaan hän kantaa niitä. Imettäviä hän ohjaa varovasti.” (Jesaja 40:11.) Jehova kokoaa parhaillaan Hyvän Paimenensa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä hengelliselle laitumelleen kaikkia niitä navajojen reservaatin asukkaita, jotka haluavat kuulla Valtakunnan hyvän uutisen ja päästä niiden joukkoon, joita odottaa hänen ikuinen siunauksensa.

[Alaviite]

[Kuva s. 24]

Navajo-paimen kuulee hyvän uutisen