Palvo Jumalaa ”hengessä”

”Keneenkä siis te vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te hänet teette?” (JESAJA 40:18, VUODEN 1938 KIRKKORAAMATTU)

OLET kenties vilpittömästi vakuuttunut siitä, että Jumalan palvonnassa on sopivaa käyttää ikoneita. Sinusta saattaa tuntua, että pääset niiden avulla lähemmäksi rukouksen Kuulijaa, joka on näkymätön ja voi vaikuttaa persoonattomalta ja abstraktilta.

Mutta onko meillä täysi vapaus valita, miten lähestymme Jumalaa? Eikö Jumalalla itsellään pitäisi olla lopullinen sananvalta siinä, mikä on sopivaa ja mikä ei? Jeesus selitti Jumalan näkökannan kuvien käyttöön, kun hän sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Johannes 14:6.)a Jo pelkästään nämä sanat sulkevat pois ikonien ja kaikkien muiden pyhien esineiden käytön.

Jehova Jumala hyväksyy siis vain tietynlaisen palvonnan. Millaisen palvonnan? Eräässä toisessa yhteydessä Jeesus selitti: ”Tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Johannes 4:23, 24.)

Voiko aineellinen kuva edustaa Jumalaa, joka ”on Henki”? Ei voi. Olipa ikoni kuinka vaikuttava tahansa, se ei voi koskaan vetää vertoja Jumalan kirkkaudelle. Jumalankuva ei voisi koskaan kuvata Jumalaa totuudenmukaisesti. (Roomalaisille 1:22, 23.) Palvoisiko ihminen ”totuudessa”, jos hän lähestyisi Jumalaa ihmistekoisen ikonin välityksellä?

Selvä Raamatun opetus

Jumalan laki kielsi kuvien tekemisen palvontaa varten. Toinen kymmenestä käskystä kuului: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä.” (2. Mooseksen kirja 20:4, 5.) Jumalan henkeyttämissä Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käskettiin lisäksi: ”Paetkaa epäjumalanpalvelusta.” (1. Korinttilaisille 10:14.)

Monet ovat tosin vakaasti sitä mieltä, ettei heidän kuvien käyttönsä ole epäjumalanpalvelusta. Esimerkiksi ortodoksit kieltävät usein palvovansa ikoneita, joiden edessä he kumartavat, polvistuvat ja rukoilevat. Eräs ortodoksipappi kirjoitti: ”Me osoitamme niille kunnioitusta, koska ne ovat pyhiä esineitä ja koska kunnioitamme sitä, mitä ne esittävät.”

Mutta miten on, hyväksyykö Jumala edes sitä, että ikoneita käytetään epäsuoran kunnioituksen osoittamiseen? Mikään kohta Raamatussa ei tue tällaista tapaa. Kun israelilaiset tekivät vasikkapatsaan, jonka välityksellä he väittivät kunnioittavansa Jehovaa, hän ilmaisi voimakkaan paheksuntansa ja sanoi heidän syyllistyneen luopumukseen (2. Mooseksen kirja 32:4–7).

Piilevä vaara

Esineiden käyttämiseen palvonnassa liittyy vaaroja. Ihminen voi helposti alkaa palvoa Jumalan sijasta sitä esinettä, jonka on tarkoitus edustaa Jumalaa. Toisin sanoen esineestä tulee epäjumalanpalveluksen kohde.

Näin kävi monelle esineelle israelilaisten päivinä. Mooses esimerkiksi valmisti kuparikäärmeen israelilaisten vaeltaessa erämaassa. Alun perin tuo tankoon kiinnitetty käärme toimi parannuskeinona. Ne, joita oli rangaistu käärmeenpuremalla, saattoivat saada Jumalalta apua katsomalla tuota kuparikäärmettä. Näyttää kuitenkin siltä, että kun kansa oli asettunut asumaan Luvattuun maahan, se teki tästä patsaasta epäjumalan, ikään kuin kuparikäärmeellä itsellään olisi ollut voimaa parantaa. Ihmiset suitsuttivat sille ja antoivat sille jopa nimen, Nehustan. (4. Mooseksen kirja 21:8, 9; 2. Kuninkaiden kirja 18:4.)

Israelilaiset yrittivät käyttää myös liiton arkkua taikakaluna vihollisiaan vastaan – tuhoisin seurauksin (1. Samuelin kirja 4:3, 4; 5:11). Jeremian päivinä taas Jerusalemin asukkaat olivat kiinnostuneempia temppelistä kuin siellä palvottavasta Jumalasta (Jeremia 7:12–15).

Taipumus palvoa esineitä Jumalan sijasta on edelleen voimissaan. Tutkija Vitali Ivanovitš Petrenko sanoi: ”Ikonista – – tulee palvonnan kohde, ja ihminen on vaarassa syyllistyä epäjumalanpalvelukseen – –. On myönnettävä, että tämä on pohjimmiltaan pakanallinen ajatus.” Ortodoksinen pappi Demetrios Constantelos sanoo samaten ortodoksista kirkkoa käsittelevässä kirjassaan: ”Kristitty voi tehdä ikonista palvonnan kohteen.” (Understanding the Greek Orthodox Church.)

Väite, jonka mukaan ikonit ovat vain apukeinoja suhteellisessa palvonnassa, on erittäin kyseenalainen. Miksi? Eikö joitakin Mariaa ja ”pyhiä” esittäviä ikoneita pidetäkin suuremman kunnioituksen arvoisina ja voimakkaampina kuin toisia ikoneita, jotka esittävät samaa kauan sitten kuollutta henkilöä? Esimerkiksi kahdella Mariaa esittävällä ikonilla, joista toinen on Kreikassa Tínoksen saarella ja toinen Pohjois-Kreikassa Sumelássa, on kummallakin oma yhtä harras kannattajajoukkonsa. Molemmat ryhmät uskovat, että heidän ikoninsa on arvokkaampi ja saa aikaan vaikuttavampia ihmeitä kuin tuo toinen, vaikka molemmat esittävät samaa kauan sitten kuollutta henkilöä. Käytännössä ihmiset siis yhdistävät joihinkin ikoneihin todellisia voimia ja palvovat niitä.

”Pyhien” tai Marian rukoileminen?

Mitä sitten on sanottava ihmisten, kuten Marian tai ”pyhien”, kunnioittamisesta? Kun Saatana kiusasi Jeesusta, tämä viittasi 5. Mooseksen kirjan 6:13:een ja sanoi: ”Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.” (Matteus 4:10.) Myöhemmin hän sanoi, että tosi palvojat palvoisivat ”Isää” eivätkä ketään muuta (Johannes 4:23). Enkeli, jota apostoli Johannes yritti palvoa, tiesi tämän ja nuhteli Johannesta: ”Varo, ettet sitä tee; – – kumartaen rukoile Jumalaa.” (Ilmestys 22:9.)

Onko sopivaa rukoilla Jeesuksen ihmisäitiä Mariaa tai ”pyhiä” ja pyytää heitä rukoilemaan Jumalaa puolestamme? Raamatun suora vastaus on: ”[On] yksi – – välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” (1. Timoteukselle 2:5.)

Varjele suhdettasi Jumalaan

Ikonien käyttäminen palvonnassa, mikä on vastoin Raamatun selvää opetusta, ei voi auttaa ihmistä saamaan Jumalan hyväksyntää ja pelastusta. Jeesus sitä vastoin sanoi, että ikuisen elämän saaminen riippuu siitä, hankimmeko ainoan tosi Jumalan tuntemusta, niin että tutustumme hänen verrattomaan persoonallisuuteensa, hänen tarkoituksiinsa ja siihen, miten hän on ollut kanssakäymisissä ihmisten kanssa (Johannes 17:3). Ikonit, jotka eivät näe, tunne eivätkä puhu, eivät auta ihmistä tuntemaan Jumalaa ja palvomaan häntä hyväksyttävästi (Psalmit 115:4–8). Tätä kaikkein tärkeintä tietoa voi hankkia vain tutkimalla Jumalan sanaa, Raamattua.

Sen lisäksi, että ikonien palvonnasta ei ole hyötyä, se voi myös olla vaarallista hengellisessä mielessä. Miten niin? Ennen kaikkea se voi vahingoittaa ihmisen suhdetta Jehova Jumalaan. Jumala ennusti israelilaisista, jotka ”herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan”: ”Minä peitän heiltä kasvoni.” (5. Mooseksen kirja 32:16, 20.) Voidakseen korjata suhteensa Jumalaan israelilaisten oli hylättävä syntiset epäjumalansa (Jesaja 31:6, 7).

Raamattu neuvoo siksi erittäin aiheellisesti: ”Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.” (1. Johanneksen kirje 5:21.)

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 6]

Heitä autettiin palvomaan ”hengessä”

Albanialainen Olivera oli harras ortodoksi. Kun Albania kielsi uskonnot vuonna 1967, Olivera jatkoi uskontonsa harjoittamista salaa. Hän käytti suurimman osan pienestä eläkkeestään kultaisten ja hopeisten ikonien sekä suitsukkeen ja kynttilöiden ostamiseen. Koska hän pelkäsi, että joku näkisi tai varastaisi ne, hän piti ne piilossa sängyssään ja nukkui usein itse viereisessä tuolissa. Kun Jehovan todistajat kävivät hänen luonaan 1990-luvun alkupuolella, hän tunnisti Raamatun totuuden soinnin heidän sanomassaan. Olivera näki, että Raamatun mukaan Jumalaa tulisi palvoa ”hengessä”, ja hän sai tietää, mitä Jumala ajattelee ikonien käytöstä (Johannes 4:24, vuoden 1938 kirkkoraamattu). Todistaja, joka tutki Raamattua hänen kanssaan, huomasi, että ikoneita oli vähemmän joka kerta, kun hän kävi hänen luonaan. Lopulta niitä ei ollut enää yhtään. Kasteensa jälkeen Olivera sanoi: ”Nyt minulla on hyödyttömien ikonien sijasta Jehovan pyhää henkeä. Olen hyvin kiitollinen siitä, että hänen henkensä tavoittaa minut ilman minkäänlaisia ikoneita.”

Kreikasta Lesboksen saarelta kotoisin oleva Athiná oli erittäin aktiivinen ortodoksisen kirkon jäsen. Hän kuului kirkon kuoroon ja noudatti tunnontarkasti uskonnollisia perinteitä, joten hän käytti myös ikoneita. Jehovan todistajat auttoivat Athináa havaitsemaan, että kaikki se, mitä hänelle oli opetettu, ei ollut sopusoinnussa Raamatun kanssa. Tämä päti muun muassa ikonien ja ristien käyttöön. Athiná halusi ehdottomasti ottaa itse selvää näiden uskonnollisten esineiden alkuperästä. Tutkittuaan perusteellisesti eri hakuteoksia hän vakuuttui siitä, ettei niiden alkuperä ollut kristillinen. Koska hän halusi palvoa Jumalaa ”hengessä”, hän hankkiutui eroon ikoneistaan niiden rahallisesta arvosta huolimatta. Athiná oli kuitenkin valmis kärsimään millaisen menetyksen hyvänsä voidakseen palvoa Jumalaa hengellisesti puhtaalla ja hyväksyttävällä tavalla. (Apostolien teot 19:19.)

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

Ovatko ikonit pelkkiä taideteoksia?

Ortodoksisia ikoneita on viime vuosina keräilty ympäri maailmaa. Keräilijät eivät yleensä pidä ikonia pyhänä uskonnollisena esineenä, vaan Bysantin kulttuuria ilmentävänä taideteoksena. Ei ole epätavallista nähdä useita ikoneita koristamassa jonkun sellaisen ihmisen kotia tai toimistoa, joka sanoo olevansa ateisti.

Vilpittömät kristityt eivät kuitenkaan unohda ikonin pääasiallista käyttötarkoitusta. Se on palvonnan kohde. Vaikka kristityt eivät kiistä toisten oikeutta omistaa ikoneita, heillä itsellään ei ole niitä edes keräilyesineinä. Tämä on sopusoinnussa 5. Mooseksen kirjan 7:26:ssa olevan periaatteen kanssa, joka kuuluu vuoden 1938 kirkkoraamatun mukaan: ”Äläkä vie sitä kauhistusta [palvonnassa käytettyä kuvaa] taloosi, ettet sinäkin samoin kuin se joutuisi vihittäväksi tuhon omaksi. Katso se inhottavaksi ja kauhistavaksi.”

[Kuva s. 7]

Jumala ei suvainnut kuvien käyttöä palvonnassa

[Kuva s. 8]

Raamatun tuntemus auttaa meitä palvomaan Jumalaa hengessä