He vaeltavat jatkuvasti totuudessa
”Minulla ei ole suurempaa kiitollisuuden syytä kuin se, että kuulen lasteni yhä vaeltavan totuudessa.” (3. JOHANNEKSEN KIRJE 4)
1. Mihin ”hyvän uutisen totuus” keskittää huomion?
JEHOVALLE ovat otollisia vain ne, jotka palvovat häntä ”hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:24). He tottelevat totuutta ja hyväksyvät kaikki Jumalan sanaan perustuvat kristilliset opetukset. Tämä ”hyvän uutisen totuus” keskittää huomion Jeesukseen Kristukseen ja Jehovan suvereeniuden saattamiseen kunniaan Valtakunnan välityksellä (Galatalaisille 2:14). Jumala antaa ”erheen mennä vaikuttamaan” niihin, jotka pitävät parempana valhetta, mutta voidakseen pelastua täytyy uskoa hyvään uutiseen ja vaeltaa totuudessa (2. Tessalonikalaisille 2:9–12; Efesolaisille 1:13, 14).
2. Mistä apostoli Johannes oli erityisen kiitollinen, ja millainen oli hänen suhteensa Gaiukseen?
2 Valtakunnan julistajat ovat ”työtovereita totuudessa”. Apostoli Johanneksen ja hänen ystävänsä Gaiuksen tavoin he pitävät päättäväisesti kiinni totuudesta ja vaeltavat siinä. Johanneksella oli Gaius mielessään, kun hän kirjoitti: ”Minulla ei ole suurempaa kiitollisuuden syytä kuin se, että kuulen lasteni yhä vaeltavan totuudessa.” (3. Johanneksen kirje 3–8.) Vaikka iäkäs Johannes ei olisikaan itse opettanut Gaiukselle totuutta, apostolin korkean iän, kristillisen kypsyyden ja isällisen kiintymyksen vuoksi oli sopivaa, että tätä ilmeisesti nuorempaa miestä pidettiin yhtenä Johanneksen hengellisistä lapsista.
Totuus ja kristillinen palvonta
3. Mikä oli varhaiskristittyjen kokousten tarkoitus, ja mitä hyötyä niistä oli?
3 Saadakseen tietoa totuudesta varhaiskristityt kokoontuivat yhteen seurakuntina, usein yksityiskodeissa (Roomalaisille 16:3–5). Näin he saivat rohkaisua ja kannustivat toisiaan rakkauteen ja hyviin tekoihin (Heprealaisille 10:24, 25). Tertullianus (syntyi noin vuonna 155 ja kuoli vuoden 220 jälkeen) kirjoitti niistä, jotka myöhempinä aikoina tunnustautuivat kristityiksi: ”Me kokoonnumme lukemaan Jumalan kirjoja – – ruokimme noilla pyhillä sanoilla uskoamme, ylennämme toivoamme, lujitamme luottamustamme.” (Apology, 39. luku.)
4. Millainen osa laulamisella on ollut kristillisissä kokouksissa?
4 Todennäköisesti varhaiskristittyjen kokouksissa myös laulettiin (Efesolaisille 5:19; Kolossalaisille 3:16). Professori Henry Chadwick kirjoittaa toisella vuosisadalla eläneestä Kelsos-nimisestä kristillisyyden kritisoijasta, että kristityiksi tunnustautuvien ilmeisesti melodiset laulut olivat ”niin kauniita, että niiden vaikutus tunteisiin suorastaan ärsytti häntä”. Chadwick lisää: ”Klemens Aleksandrialainen on ensimmäinen kristitty kirjoittaja, joka käsittelee sitä, millainen musiikki sopii kristilliseen käyttöön. Hänen mukaansa sen ei tule olla sellaista, joka voitaisiin yhdistää eroottiseen tanssimusiikkiin.” (The Early Church s. 274, 275.) Samoin kuin alkukristityt ilmeisesti lauloivat kokouksissaan, Jehovan todistajatkin usein laulavat Raamattuun perustuvia innostavia lauluja, jotka ylistävät Jumalaa ja Valtakuntaa.
5. a) Miten varhaiskristillisissä seurakunnissa annettiin hengellistä ohjausta? b) Miten tosi kristityt ovat soveltaneet Matteuksen 23:8, 9:ssä olevia Jeesuksen sanoja?
5 Varhaiskristillisissä seurakunnissa valvojat opettivat totuutta ja avustavat palvelijat auttoivat muita uskovia monin tavoin (Filippiläisille 1:1). Hallintoelin, joka turvautui Jumalan sanaan ja pyhään henkeen, antoi hengellistä ohjausta (Apostolien teot 15:6, 23–31). Uskonnollisia arvonimiä ei käytetty, koska Jeesus oli antanut opetuslapsilleen käskyn: ”Teitä älköön kutsuttako rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, taivaallinen.” (Matteus 23:8, 9.) Näissä ja monissa muissa suhteissa Jehovan todistajat muistuttavat varhaiskristittyjä.
Vainottuja totuuden saarnaamisen vuoksi
6, 7. Vaikka tosi kristityt julistavat rauhaisaa sanomaa, niin miten heitä on kohdeltu?
6 Vaikka varhaiskristityt julistivat rauhaisaa Valtakunnan sanomaa, heitä vainottiin, kuten Jeesustakin oli vainottu (Johannes 15:20; 17:14). Historioitsija John L. von Mosheim sanoi ensimmäisen vuosisadan kristittyjen olleen ”joukko mitä vaarattomimman luontoisia ihmisiä, jotka eivät koskaan hautoneet mielessään valtion hyvinvoinnille vihamielisiä toiveita tai ajatuksia”. Tri Mosheim mainitsi, että ”roomalaisia ärsytti kristityissä näiden palvonnan yksinkertaisuus, joka ei lainkaan muistuttanut keidenkään muiden pyhiä menoja”. Hän lisäsi: ”Heillä ei ollut uhreja, temppeleitä, kuvia, oraakkeleita eikä pappissäätyä, ja tämä riitti nostattamaan heitä kohtaan pilkkaa siinä tietämättömässä joukossa, joka kuvitteli, ettei mitään uskontoa saattanut olla ilman näitä. Heitä pidettiin näin ollen eräänlaisina ateisteina, ja Rooman lait julistivat ne, joita syytettiin ateismista, yhteiskunnan tuholaisiksi.”
7 Papit, käsityöläiset ja muut epäjumalanpalveluksesta elatuksensa hankkivat ihmiset yllyttivät kansaa kristittyjä vastaan, koska nämä eivät harjoittaneet epäjumalanpalvelusta (Apostolien teot 19:23–40; 1. Korinttilaisille 10:14). Tertullianus kirjoitti: ”Heidän mielestään kristityt ovat syynä kaikkiin kansaa kohtaaviin onnettomuuksiin ja vastoinkäymisiin. Jos Tiber nousee muureille, jos Niili ei tulvi vainioille, jos sää ei muutu, jos maa järisee, jos on nälänhätä tai rutto, niin heti huudetaan: ’Heittäkää kristityt leijonille!’” Ovatpa seuraukset millaisia hyvänsä, tosi kristityt ’varjelevat itseään epäjumalilta’ (1. Johanneksen kirje 5:21).
Totuus ja uskonnolliset juhlat
8. Miksi totuudessa vaeltavat eivät vietä joulua?
8 Totuudessa vaeltavat karttavat epäraamatullisia juhlia, koska ’valolla ja pimeydellä ei ole mitään yhteistä’ (2. Korinttilaisille 6:14–18). He eivät vietä esimerkiksi joulua, joka sattuu joulukuun 25. päiväksi. Seuraavassa on tähän liittyviä lainauksia joistakin tietoteoksista: ”Kukaan ei tiedä Kristuksen syntymän tarkkaa ajankohtaa.” (The World Book Encyclopedia.) ”Saturnalia, roomalaisten joulukuun puolivälissä viettämä juhla, tarjosi mallin monille joulun ilonpitotavoille.” (The Encyclopedia Americana, vuoden 1956 painos.) ”Joulua ei vietetä Jumalan määräyksestä, eikä se ole peräisin Uudesta testamentista.” (M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia.) Kirjassa Sellaista oli elämä Jeesuksen ajan Palestiinassa todetaan vielä: ”Laumat – – olivat talvella karjatarhoissa, ja tämä osoittaa, että perinnäinen joulupäivä on tuskin oikealla paikallaan, koska lammaslaumojen mainitaan olleen ulkona.” (Luukas 2:8–11.)
9. Miksi menneisyydessä eläneet ja nykyiset Jehovan palvelijat ovat pidättyneet kristikunnan pääsiäisen vietosta?
9 Kristikunta sanoo viettävänsä pääsiäistä Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi, mutta luotettavat lähteet paljastavat, että tuo juhla on kytköksissä väärään palvontaan. Erään Raamatun sanakirjan mukaan kristikunnan pääsiäinen (engl. Easter, saks. Ostern) oli ”alun perin kevätjuhla, jota anglosaksit viettivät nimellä Eastre [tai Eostre] tunnetun germaanien valon- ja keväänjumalattaren kunniaksi” (The Westminster Dictionary of the Bible). Joka tapauksessa ”Uudessa testamentissa – – ei ole merkkiäkään [kristikunnan] pääsiäisjuhlan vietosta” (Encyclopædia Britannica, 11. painos). Varhaiskristityt eivät viettäneet nykyisen kaltaista pääsiäistä, eivätkä Jehovan palvelijat vietä sitä nykyäänkään.
10. Minkä juhlan Jeesus pani alulle, ja ketkä ovat viettäneet sitä asianmukaisesti?
10 Jeesus ei käskenyt seuraajiaan viettämään syntymänsä enempää kuin ylösnousemuksensakaan muistoa, mutta hän pani kyllä alulle uhrikuolemansa muiston vieton (Roomalaisille 5:8). Tämä onkin ainoa tapahtuma, jonka muistoa hän käski opetuslapsiaan viettämään (Luukas 22:19, 20). Jehovan todistajat viettävät tätä niin sanottua Herran illallista edelleen vuosittain (1. Korinttilaisille 11:20–26).
Totuutta julistetaan kautta maailman
11, 12. Miten totuudessa vaeltavat ovat aina tukeneet saarnaamistoimintaansa?
11 Ne jotka tuntevat totuuden, ovat onnellisia voidessaan omistaa aikaansa, energiaansa ja muita voimavarojaan hyvän uutisen saarnaamiseen (Markus 13:10). Varhaiskristillistä saarnaamistoimintaa tuettiin vapaaehtoisin lahjoituksin (2. Korinttilaisille 8:12; 9:7). Tertullianus kirjoitti: ”Vaikka onkin jonkinlainen rahakirstu, niin se ei täyty sisäänpääsymaksuista, ikään kuin uskonnossa olisi sitouduttu maksamaan jostakin. Jokainen tuo jonkin vaatimattoman rovon kerran kuussa – tai milloin tahansa hän haluaa ja vain jos hän todella haluaa ja vain jos hän voi, sillä ketään ei pakoteta; se on vapaaehtoinen uhri.” (Apology, 39. luku.)
12 Myös Jehovan todistajien maailmanlaajuista Valtakunnan saarnaamista tuetaan vapaaehtoisin lahjoituksin. Todistajien lisäksi myös kiitollisuutta tuntevat kiinnostuneet pitävät etuna tukea tätä toimintaa lahjoituksillaan. Tässäkin vallitsee yhtäläisyys ensimmäisten kristittyjen ja Jehovan todistajien välillä.
Totuus ja henkilökohtainen käytös
13. Mistä käytöstä koskevasta Pietarin neuvosta Jehovan todistajat ottavat vaarin?
13 Koska varhaiskristityt vaelsivat totuudessa, he noudattivat apostoli Pietarin neuvoa: ”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansakuntien keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa hänen tarkastuspäivänään.” (1. Pietarin kirje 2:12.) Jehovan todistajat suhtautuvat noihin sanoihin vakavasti.
14. Miten kristityt suhtautuvat moraalittomaan viihteeseen?
14 Senkin jälkeen kun luopumus oli alkanut vaikuttaa, kristityiksi tunnustautuvat karttoivat moraalittomuutta. Kirkkohistorian professori W. D. Killen kirjoitti: ”100- ja 200-luvuilla teatteri oli jokaisen suuren kaupungin huvielämän keskus. Näyttelijöiden moraali oli yleensä hyvin alhainen, ja myös heidän esityksensä ruokkivat jatkuvasti tuolle ajalle ominaisia turmeltuneita haluja. – – kaikissa tosi kristityissä teatteri herätti vastenmielisyyttä. – – sen säädyttömyys hätkähdytti heitä, ja näytelmissä tiheään toistuneet vetoomukset pakanajumaliin ja -jumalattariin loukkasivat heidän uskonnollista vakaumustaan.” (The Ancient Church s. 318, 319.) Jeesuksen tosi seuraajat karttavat myös nykyään säädyttömiä ja moraalisesti rappeuttavia viihteen muotoja (Efesolaisille 5:3–5).
Totuus ja ”esivallat”
15, 16. Mitä tarkoitetaan ”esivalloilla”, ja miten totuudessa vaeltavat ovat suhtautuneet niihin?
15 Huolimatta varhaiskristittyjen erinomaisesta käytöksestä useimmat Rooman keisarit väheksyivät heitä. Historioitsija E. G. Hardy sanoo, että keisarit pitivät heitä ”jossain määrin halveksittavina intoilijoina”. Bithynian maaherran Plinius nuoremman ja keisari Trajanuksen välinen kirjeenvaihto osoittaa, ettei hallitseva luokka yleensä tuntenut kristillisyyden todellista luonnetta. Miten kristityt suhtautuvat valtioon?
16 Jeesuksen varhaisten seuraajien tavoin Jehovan todistajat osoittavat suhteellista alamaisuutta hallitseville ”esivalloille” (Roomalaisille 13:1–7). Jos jokin ihmisten vaatimus on ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, he vastaavat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:29.) Eräässä kristillisyyden alkuvaiheista kertovassa kirjassa sanotaan: ”Vaikka kristityt eivät ehkä osallistuneet keisarinpalvontaan, he eivät olleet mitään kansankiihottajia, eikä heidän uskonnostaan – vaikka se tuntui pakanoista oudolta ja joskus vastenmieliseltä – koitunut imperiumille mitään todellista uhkaa.” (After Jesus—The Triumph of Christianity.)
17. a) Minkä hallituksen puolesta varhaiskristityt puhuivat? b) Miten Kristuksen tosi seuraajat ovat soveltaneet Jesajan 2:4:n sanoja elämäänsä?
17 Varhaiskristityt olivat Jumalan valtakunnan puolestapuhujia. Samoin kuin patriarkat Abraham, Iisak ja Jaakob he uskoivat tuohon luvattuun ’kaupunkiin, jonka tekijä on Jumala’ (Heprealaisille 11:8–10). Herransa tavoin Jeesuksen opetuslapsetkaan eivät olleet ”osa maailmasta” (Johannes 17:14–16). Ja kun oli kyse ihmisten välisistä sodista ja riidoista, he olivat pyrkineet rauhaan ’takomalla miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi’ (Jesaja 2:4). Kirkkohistorian lehtori Geoffrey F. Nuttall pani merkille kiinnostavan rinnakkaisuuden: ”Varhaiskristittyjen suhtautuminen sotaan muistutti Jehovan todistajiksi itseään sanovien ihmisten suhtautumista niin suuresti, että se tekee olomme epämukavaksi.”
18. Miksi yhdelläkään hallituksella ei ole mitään syytä pelätä Jehovan todistajia?
18 Puolueettomat, ”esivalloille” alamaiset alkukristityt eivät muodostaneet uhkaa millekään poliittisille valloille – ja samoin on Jehovan todistajien laita. ”Sen uskominen, että Jehovan todistajat ovat jonkinlaisena uhkana poliittiselle hallitukselle, vaatii fanaattista ja vainoharhaista mielikuvitusta”, kirjoitti muuan pohjoisamerikkalainen toimittaja. ”He ovat niin epäkumouksellisia ja rauhaa rakastavia kuin uskonnollinen yhteisö voi olla.” Valistuneet viranomaiset tietävät, ettei heillä ole Jehovan todistajien taholta mitään pelättävää.
19. Mitä voidaan sanoa varhaiskristityistä ja Jehovan todistajista, kun on kyse veroista?
19 Varhaiskristityt osoittivat kunnioitusta ”esivaltoja” kohtaan muun muassa maksamalla veronsa. Kirjoittaessaan Rooman keisarille Antoninus Piukselle (138–161) Justinus Marttyyri sanoi, että kristityt maksoivat veronsa ”halukkaammin kuin ketkään muut” (First Apology, 17. luku). Ja Tertullianus sanoi roomalaisille vallanpitäjille, että heidän veronkantajansa olivat ”kiitollisuudenvelassa kristityille”, koska nämä maksoivat veronsa tunnollisesti (Apology, 42. luku). Kristityt hyötyivät pax Romanasta eli Rooman rauhasta, jonka ansiosta lakia ja järjestystä pidettiin kunniassa, tiet olivat hyviä ja meriteitse matkustaminen oli suhteellisen turvallista. Koska he ymmärsivät olevansa velkaa yhteiskunnalle, he noudattivat Jeesuksen sanoja: ”Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Markus 12:17.) Jehovan palvelijat tottelevat nykyään tätä neuvoa, ja heitä on kiitelty siitä, että he ovat rehellisiä esimerkiksi verojen maksamisessa (Heprealaisille 13:18).
Totuus – yhdistävä side
20, 21. Mitä voidaan sanoa rauhaisan veljeyden vallitsemisesta sekä varhaiskristittyjen että Jehovan nykyisten palvelijoiden keskuudessa?
20 Koska varhaiskristityt vaelsivat totuudessa, heidät yhdisti rauhaisan veljeyden side, kuten se yhdistää Jehovan todistajat nykyään (Apostolien teot 10:34, 35). Eräässä moskovalaisessa lehdessä julkaistiin kirje, jossa sanottiin: ”[Jehovan todistajat] tunnetaan hyvin miellyttävinä, huomaavaisina ja sopuisina ihmisinä, joiden kanssa on helppo olla tekemisissä, jotka eivät koskaan painosta muita ihmisiä ja jotka pyrkivät aina rauhaan suhteessaan muihin ihmisiin – –. Heidän joukossaan ei ole lahjuksen ottajia, juoppoja tai huumeiden käyttäjiä, ja syy siihen on hyvin yksinkertainen: he yrittävät antaa Raamattuun perustuvan vakaumuksensa opastaa heitä kaikessa, mitä he tekevät tai sanovat. Jos kaikki ihmiset maailmassa edes yrittäisivät elää Raamatun mukaisesti niin kuin Jehovan todistajat tekevät, niin julma maailmamme olisi täysin erilainen.” (The Moscow Times.)
21 Eräässä varhaiskristillisyyttä käsittelevässä tietoteoksessa sanotaan: ”Alkukirkko piti itseään aivan uutena ihmisperheenä, jossa aiemmin vihamieliset ryhmät, juutalaiset ja pakanat, saattoivat elää yhdessä rauhassa.” (Encyclopedia of Early Christianity.) Myös Jehovan todistajat ovat rauhaa rakastava kansainvälinen veljesjoukko – he ovat todella uuden maailman yhteiskunta. (Efesolaisille 2:11–18; 1. Pietarin kirje 5:9; 2. Pietarin kirje 3:13.) Kun Etelä-Afrikassa sijaitsevan Pretorian erään näyttelyalueen turvallisuuspäällikkö näki, miten eri rotuja edustavat todistajat pitivät siellä konventtia kaikessa rauhassa, hän sanoi: ”Jokainen oli ja on kohtelias, ihmiset puhuvat toisilleen kauniisti, muutaman viime päivän aikana ilmaistu asenne – tämä kaikki kertoo siitä, että yhteisönne jäsenillä on korkea moraali ja että kaikki elävät yhdessä kuin yksi onnellinen perhe.”
Siunattuja totuuden opettamisen vuoksi
22. Mitä on tapahtunut siksi, että kristityt ovat tehneet totuutta ilmeiseksi?
22 Käytöksellään ja saarnaamistoiminnallaan Paavali ja muut kristityt tekivät ”totuuden ilmeiseksi” (2. Korinttilaisille 4:2). Eivätkö Jehovan todistajat toimi samoin ja opeta kaikille kansoille totuutta? Kautta maailman ihmiset omaksuvat tosi palvonnan, ja heitä virtaa kasvavin joukoin ”Jehovan huoneen vuorelle” (Jesaja 2:2, 3). Joka vuosi kastetaan tuhansia ihmisiä sen vertauskuvaksi, että he ovat vihkiytyneet Jumalalle, ja tämän johdosta muodostetaan koko ajan uusia seurakuntia.
23. Miten suhtaudut niihin, jotka opettavat kaikille kansoille totuutta?
23 Vaikka Jehovan palvelijoilla on erilaisia taustoja, he ovat yksimielisiä tosi palvonnassa. Heidän ilmaisemansa rakkaus osoittaa heidän olevan Jeesuksen opetuslapsia (Johannes 13:35). Voitko nähdä, että ’Jumala on todella heidän keskuudessaan’? (1. Korinttilaisille 14:25.) Oletko asennoitunut niiden puolelle, jotka opettavat kaikille kansoille totuutta? Jos olet, niin heijastukoon sinusta jatkuvasti kiitollisuus totuutta kohtaan ja olkoon sinulla etu vaeltaa siinä ikuisesti.
Miten vastaisit?
• Mitä yhtäläisyyksiä on varhaiskristittyjen ja Jehovan todistajien palvontatavassa?
• Mikä on ainoa uskonnollinen juhla, jota totuudessa vaeltavat viettävät?
• Mitä tarkoitetaan ”esivalloilla”, ja miten kristityt suhtautuvat niihin?
• Miten totuus on yhdistävä side?
[Kuva s. 21]
Kristilliset kokoukset ovat aina koituneet siunaukseksi niille, jotka vaeltavat totuudessa
[Kuvat s. 23]
Jeesus käski seuraajiaan viettämään hänen uhrikuolemansa muistoa
[Kuva s. 24]
Jehovan todistajat osoittavat varhaiskristittyjen tavoin kunnioitusta ”esivaltoja” kohtaan