Lasten kasvattaminen vieraassa maassa – haasteet ja hyvät tulokset

MILJOONAT muuttavat ulkomaille kohentaakseen elinmahdollisuuksiaan. Euroopassa elää tätä nykyä yli 20 miljoonaa siirtolaista, Yhdysvaltojen asukkaista yli 26 miljoonaa on tullut muualta, ja Australian väestöstä yli 21 prosenttia on ulkomailla syntyneitä. Siirtolaisperheet joutuvat usein näkemään paljon vaivaa oppiakseen uuden kielen ja sopeutuakseen uuteen kulttuuriin.

Lapset oppivat yleensä nopeasti uuden asuinmaansa kielen ja alkavat ajatella sillä. Vanhemmilta se saattaa viedä kauemmin. Kun lapset kasvavat maassa, joka on heidän vanhemmilleen vieras, voivat kieliongelmat saada aikaan hankalan viestintäkuilun.

Sen lisäksi, että uusi kieli vaikuttaa lasten ajattelutapaan, saattaa uuden asuinmaan kulttuuri vaikuttaa heidän tunteisiinsa. Lasten suhtautuminen joihinkin asioihin voi tuntua vanhemmista käsittämättömältä. Siirtolaisvanhemmat, jotka yrittävät kasvattaa lapsensa ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”, kohtaavat siis erityishaasteita.

Haasteena tavoittaa sekä mieli että sydän

Kristityt vanhemmat haluavat opettaa lapsilleen Raamatun totuuden ”puhdasta kieltä”, ja heillä on myös velvollisuus tehdä se (Sefanja 3:9). Mutta jos lapset ovat oppineet vanhempiensa puhumasta kielestä vain alkeet eivätkä nämä pysty ilmaisemaan ajatuksiaan tehokkaasti lasten puhumalla kielellä, kuinka vanhemmat onnistuvat teroittamaan Jehovan lakia lasten sydämeen? (5. Mooseksen kirja 6:7.) Lapset saattavat kyllä ymmärtää vanhempiensa käyttämät sanat, mutta jos ajatukset eivät tavoita heidän sydäntään, niin lapset saattavat vieraantua perheestä.

Etelä-Amerikasta Australiaan muuttaneet Pedro ja Sandra ovat kohdanneet tämän haasteen kasvattaessaan kahta teini-ikäistä poikaansa.a Pedro sanoo: ”Hengellisistä asioista puhuttaessa täytyy tavoittaa sydän ja koskettaa tunteita. Silloin täytyy pystyä ilmaisemaan syvällisiä ja sisällökkäitä ajatuksia, joten tarvitaan melko laajaa sanavarastoa.” Sandra lisää: ”Jos lapsemme eivät hallitse täysin äidinkieltämme, heidän hengellinen elämänsä on vaarassa. Totuus voi jäädä etäiseksi, elleivät he hahmota oppimansa pohjana olevaa periaatetta. Hengellinen tarkkanäköisyys voi kärsiä ja suhde Jehovaan heiketä.”

Gnanapirakasam ja Helen muuttivat Sri Lankasta Saksaan, ja heillä on nykyään kaksi lasta. He toteavat yksimielisesti: ”Meistä on hyvin tärkeää, että lapsemme puhuvat myös äidinkieltämme samalla kun he opettelevat saksaa. Heidän täytyy pystyä puhumaan meille tunteistaan, keskustelemaan kanssamme syvällisesti.”

Uruguaysta Australiaan muuttaneet Miguel ja Carmen sanovat: ”Tässä tilanteessa vanhempien täytyy ponnistella tavallista enemmän. Heidän tulee joko opetella uusi kieli niin hyvin, että he ymmärtävät ja pystyvät selittämään hengellisiä asioita tällä kielellä, tai opettaa lapsensa puhumaan vanhempiensa kieltä todella hyvin.”

Perheen sisäinen asia

Siirtolaisperheen hengellisen hyvinvoinnin kannalta on ensiarvoisen tärkeää päättää, mitä kieltä perhe käyttää ollessaan ”Jehovan opettamia” (Jesaja 54:13). Jos heidän äidinkieltään puhuva seurakunta on lähellä, he saattavat päättää osallistua sen toimintaan. Joskus perhe voi valita sellaisen seurakunnan, jossa puhutaan uuden maan valtakieltä. Millä perusteella tällainen päätös tehdään?

Dimitrios ja Patrulla, jotka muuttivat Kyproksesta Englantiin, ja ovat kasvattaneet siellä viisi lasta, kertovat ratkaisuunsa vaikuttaneista tekijöistä: ”Aluksi kävimme kreikankielisessä seurakunnassa. Se antoi meille vanhemmille paljon, mutta lastemme hengellistä kasvua se jarrutti. Heillä oli kreikan perussanasto hallinnassa, mutta he eivät ymmärtäneet kielen vivahteita. Huomasimme sen hidastavan melko lailla heidän hengellistä edistymistään. Perheemme alkoi käydä englanninkielisessä seurakunnassa, ja näimme heti, miten hyvä vaikutus sillä oli lapsiimme. He ovat vahvistuneet hengellisesti. Päätöstä ei ollut helppo tehdä, mutta meidän tapauksessamme se oli viisasta.”

Perheessä pidettiin silti yllä taitoa puhua vanhempien äidinkieltä, ja se maksoi vaivan. Lapset kertovat: ”On hyvä asia osata useampaa kuin yhtä kieltä. Englanti on vahvin kielemme, mutta kreikan kielen taito on auttanut meitä lujittamaan ja lähentämään suhteita perheenjäseniimme, erityisesti isovanhempiimme. Se on myös auttanut meitä olemaan myötätuntoisempia siirtolaisia kohtaan, ja lisäksi se loi luottamusta siihen, että voimme oppia vielä yhden kielen. Kun me lapset vähän kasvoimme, perheemme siirtyikin tukemaan albaniankielistä seurakuntaa.”

Hristoforos ja Margaritakin muuttivat Kyproksesta Englantiin ja kasvattivat siellä kolme lasta. He päättivät käydä kreikankielisessä seurakunnassa. Heidän poikansa Nikos, joka palvelee nykyään yhdessä tuonkielisessä seurakunnassa vanhimpana, kertoo: ”Meitä kannustettiin liittymään vasta perustettuun kreikankieliseen seurakuntaan. Perheemme piti sitä teokraattisena tehtävämääräyksenä.”

Margarita sanoo: ”Kun pojat olivat seitsemän ja kahdeksan ikäisiä, he liittyivät teokraattiseen palveluskouluun. Olimme vanhempina hieman huolissamme heidän heikosta kreikan kielen taidostaan. Otimme jokaisen puhetehtävän kuitenkin koko perheen hankkeeksi ja autoimme heitä tuntikausia puheiden valmistamisessa.”

Heidän tyttärensä Ioanna sanoo: ”Muistan, kuinka isä opetti meille kreikan aakkoset kirjoittamalla ne kotona liitutaululle, ja meidän piti oppia ne juurta jaksaen. Monet opiskelevat uutta kieltä vuosikausia, mutta äidin ja isän avulla me opimme kreikkaa tarvitsematta käyttää siihen kovin paljon aikaa.”

Jotkut perheet päättävät käydä omakielisessä seurakunnassa, koska vanhemmat ovat sitä mieltä, että heidän täytyy saada opetusta äidinkielellään, jotta he voisivat edistyä ”hengellisessä käsityskyvyssä” (Kolossalaisille 1:9, 10; 1. Timoteukselle 4:13, 15). Perhe voi myös haluta hyödyntää kielitaitoaan totuuden opettamisessa toisille siirtolaisille.

Toinen perhe saattaa katsoa parhaaksi liittyä sellaiseen seurakuntaan, jossa puhutaan maan valtakieltä (Filippiläisille 2:4; 1. Timoteukselle 3:5). Perheen pään tulee tehdä päätös rukouksen hengessä keskusteltuaan tilanteesta muun perheen kanssa (Roomalaisille 14:4; 1. Korinttilaisille 11:3; Filippiläisille 4:6, 7). Millaiset ehdotukset voivat olla näille perheille avuksi?

Käytännöllisiä ehdotuksia

Edellä mainitut Pedro ja Sandra sanovat: ”Meillä kotona saa puhua vain espanjaa, jotta äidinkielemme ei unohtuisi. Sääntöä on vaikea noudattaa, sillä poikamme tietävät meidän ymmärtävän englantia. Mutta jos emme pitäisi säännöstä kiinni, he saattaisivat pian unohtaa espanjan.”

Miguel ja Carmen, joita on myös lainattu kirjoituksessa aiemmin, suosittelevat seuraavaa: ”Jos vanhemmat johtavat säännöllisesti perhetutkistelua ja keskustelevat päivän tekstistä äidinkielellä, lapset oppivat muutakin kuin kielen alkeet. He oppivat esittämään hengellisiä ajatuksia tuolla kielellä.”

Miguel ehdottaa puolestaan: ”Todistamisesta voi tehdä mukavaa. Meillä on alueena laaja osa suurkaupunkia, ja siksi joudumme ajelemaan paljon autolla, kun etsimme kieltämme puhuvia ihmisiä. Käytämme matkoihin kuluvan ajan raamatullisten leikkien leikkimiseen ja tärkeistä asioista keskustelemiseen. Pyrin suunnittelemaan kenttämatkat niin, että pystymme tekemään useita hyviä uusintakäyntejä. Näin lapset saavat kenttäpäivän aikana osallistua ainakin yhteen sisällökkääseen keskusteluun.”

Haasteena kulttuurierot

Jumalan sana kehottaa nuoria: ”Kuuntele, poikani, isäsi kuria äläkä hylkää äitisi lakia.” (Sananlaskut 1:8.) Eteen voi tulla ongelmia, kun isän näkemys kurista ja äidin ”laki” ovat muovautuneet erilaisessa kulttuuriympäristössä, mihin lapset ovat uudessa maassa tottuneet.

Jokaisen perheenpään tulee tietysti päättää itse, miten perhettään johtaa, eikä hänen pidä antaa toisten perheitten tekemien ratkaisujen vaikuttaa liikaa itseensä (Galatalaisille 6:4, 5). Toisaalta hyvä viestintä vanhempien ja lasten välillä saattaa joskus auttaa hyväksymään uusia tapoja.

Monet teollisuusmaissa yleistyneet tavat ovat kuitenkin kristityn hengelliselle terveydelle vaarallisia. Viihdemusiikki ja ajanviete ihannoivat usein seksuaalista moraalittomuutta, ahneutta ja kapinallisuutta (Roomalaisille 1:26–32). Kristityillä vanhemmilla ei ole varaa laiminlyödä vastuutaan valvoa lastensa musiikki- ja ajanvietevalintoja vain siksi, että kieli on heille vaikeaa. Heidän täytyy asettaa selvät rajat. Tämä voi kyllä olla melkoinen haaste.

Carmen sanoo: ”Emme useinkaan ymmärrä lastemme kuunteleman musiikin sanoja. Melodia saattaa kuulostaa mukavalta, mutta emme pysty huomaamaan piiloviestejä tai mahdollisia moraalittomia slangi-ilmauksia.” Miten he ovat päättäneet lähestyä ongelmaa? Miguel sanoo: ”Käytämme paljon aikaa siihen, että opetamme lapsemme ymmärtämään moraalittoman musiikin vaarat, ja yritämme auttaa heitä valitsemaan musiikkia, jonka Jehova hyväksyy.” Kulttuurierojen käsittelemisessä tarvitaan siis valppautta ja järkevyyttä (5. Mooseksen kirja 11:18, 19; Filippiläisille 4:5).

Hyvät tulokset

On hyvin ilmeistä, että lasten kasvattaminen vieraassa maassa vaatii paljon aikaa ja ponnistelua. Mutta sekä vanhemmat että lapset saavat vaivannäöstään suuren palkan.

Azzam ja hänen vaimonsa Sara muuttivat Turkista Saksaan, missä he ovat kasvattaneet kolme lasta. Vanhin poika palvelee nykyään Jehovan todistajien haaratoimistossa Seltersissä. Azzam sanoo: ”Lapsille on paljon hyötyä siitä, että he voivat kehittää ominaisuuksia, jotka ovat vahvuuksia molemmissa kulttuureissa.”

Antonio ja Lutonadio muuttivat Angolasta Saksaan, ja kasvattavat siellä yhdeksää lastaan. Perhe puhuu lingalaa, ranskaa ja saksaa. Antonio sanoo: ”Monikielisyyden ansiosta perheemme voi todistaa useista eri maista tulleille ihmisille. Nautimme siitä kovasti.”

Erään Englantiin muuttaneen japanilaispariskunnan kahden lapsen mielestä on erittäin hyödyllistä osata sekä japania että englantia. Nuoret sanovat: ”Saimme työpaikat juuri kaksikielisyytemme ansiosta. Olemme voineet osallistua suuriin englanninkielisiin konventteihin, ja meillä on myös mahdollisuus palvella japaninkielisessä seurakunnassa, jossa tarve on suuri.”

Onnistuminen on mahdollista

Lasten kasvattaminen perheen asuessa sellaisten ihmisten keskuudessa, joiden kulttuuriarvot ovat erilaiset, on raamatullisista ajoista asti ollut haasteena Jumalan palvelijoille. Mooseksen vanhemmat onnistuivat kasvatuksessaan, vaikka perhe asuikin Egyptissä (2. Mooseksen kirja 2:9, 10). Monet Babylonissa pakkosiirtolaisina asuneet juutalaiset kasvattivat lapsia, jotka myöhemmin palasivat halukkaasti Jerusalemiin ennallistamaan tosi palvontaa (Esra 2:1, 2, 64–70).

Samoin kristityt vanhemmat voivat nykyään onnistua. Jonain päivänä he saattavat kuulla lastensa esittävän samankaltaisia palkitsevia ajatuksia, kuin eräs pariskunta sai kuulla omilta lapsiltaan: ”Meillä on hyvin kiinteä perhe, koska isä ja äiti ovat pitäneet meistä rakkaudellista huolta. Olemme voineet aina keskustella avoimesti. Olemme onnellisia siitä, että saamme kuulua Jehovaa palvelevaan maailmanlaajuiseen perheeseen.”

[Alaviite]

[Kuva s. 24]

Kun puhutte kotona vain äidinkieltänne, myös lapset oppivat puhumaan sitä

[Kuva s. 24]

Yhteinen kieli isovanhempien kanssa auttaa lapsia säilyttämään hyvät välit heihin

[Kuva s. 25]

Raamatun tutkiminen lasten kanssa kehittää heidän ’hengellistä käsityskykyään’