Tulisiko kristittyjen olla mustasukkaisia?

ONKO mustasukkaisuus ominaisuus, jota kristittyjen tulisi kehittää? Raamattu kannustaa kristittyjä pyrkimään rakkauteen, ja siinä sanotaan, että ”rakkaus ei ole mustasukkainen” (1. Korinttilaisille 13:4; 14:1). Toisaalta Raamatussa sanotaan myös, että ”Jehova – – on mustasukkainen Jumala”, ja meitä kehotetaan tulemaan ”Jumalan jäljittelijöiksi” (2. Mooseksen kirja 34:14; Efesolaisille 5:1). Mistä tämä näennäinen ristiriita johtuu?

Se johtuu siitä, että Raamattuun ”mustasukkaisuudeksi” käännetyillä heprean ja kreikan sanoilla on laaja merkityssisältö. Niillä on joko myönteinen tai kielteinen merkitys käyttötarkoituksen mukaan. ”Mustasukkaisuudeksi” käännetty heprean sana voi esimerkiksi tarkoittaa ’yksinomaisen antaumuksen vaatimusta, suvaitsemattomuutta kilpailua kohtaan, palavaa intoa, kiivautta, mustasukkaisuutta (vanhurskasta tai syntistä) ja kateutta’. Vastaavalla kreikan sanalla on samankaltainen merkitys. Nämä sanat voivat viitata vinoutuneeseen tunteeseen epäiltyä kilpailijaa tai jotakuta sellaista kohtaan, jonka uskotaan olevan edullisemmassa asemassa (Sananlaskut 14:30). Ne voivat viitata myös Jumalan antamaan myönteiseen ominaisuuteen, haluun suojella jotakuta rakasta vahingolta (2. Korinttilaisille 11:2).

Paras esimerkki

Jehova antaa parhaan esimerkin oikeanlaisen mustasukkaisuuden osoittamisesta. Hänen vaikuttimensa ovat puhtaat: hän haluaa suojella kansaansa hengelliseltä ja moraaliselta turmelukselta. Hän sanoi muinaisesta kansastaan, josta puhutaan kuvaannollisesti Siionina: ”Minä olen oleva mustasukkainen Siionin puolesta suurella mustasukkaisuudella, niin, suuresti vihastuneena olen oleva mustasukkainen sen puolesta.” (Sakarja 8:2.) Aivan niin kuin rakastava isä on aina valpas suojelemaan lapsiaan vahingolta, Jehovakin suojelee valppaasti palvelijoitaan fyysiseltä ja hengelliseltä vaaralta.

Varjellakseen kansaansa Jehova on antanut Sanansa Raamatun. Siinä hänen palvelijoitaan kannustetaan toistuvasti toimimaan viisaasti, ja se kertoo monista, jotka tekivät siten. Jesajan 48:17:ssä sanotaan: ”Minä, Jehova, olen sinun Jumalasi, joka opetan sinua hankkimaan hyötyä itsellesi, joka panen sinut astumaan sitä tietä, jota sinun tulee vaeltaa.” On hyvin lohduttavaa tietää, että Jehovan mustasukkaisuus saa hänet huolehtimaan meistä. Jos hän ei olisi mustasukkainen tällä myönteisellä tavalla, kärsisimme kaikenlaista vahinkoa oman kokemattomuutemme takia. Jehovan mustasukkaisuuden ilmaukset eivät ole millään tavoin itsekkäitä.

Mitä eroa jumalisella mustasukkaisuudella ja väärällä mustasukkaisuudella sitten on? Tarkastellaanpa Mirjamin ja Pinehasin esimerkkiä. Pane merkille heidän vaikuttimensa.

Mirjam ja Pinehas

Mirjam oli Mooseksen ja Aaronin vanhempi sisar. Mooses ja Aaron johtivat Israelin kansaa, kun se pakeni Egyptistä, mutta erämaassa Mirjam tuli mustasukkaiseksi Moosekselle. Raamatussa kerrotaan: ”Mirjam ja Aaron alkoivat puhua Moosesta vastaan kuusilaisen vaimon takia, jonka hän oli ottanut – –. Ja he sanoivat toistuvasti: ’Ainoastaan Mooseksenko kautta Jehova on puhunut? Eikö hän ole puhunut myös meidän kauttamme?’” Ilmeisesti Mirjam johti tätä Mooseksen vastaista hanketta, sillä Jehova ei rangaissut Aaronia vaan Mirjamia. Mirjam sai epäkunnioittavan käytöksensä vuoksi spitaalin, joka kesti viikon. (4. Mooseksen kirja 12:1–15.)

Mikä sai Mirjamin nousemaan Moosesta vastaan? Oliko syynä huoli tosi palvonnasta ja halu suojella israelilaisia vahingolta? Ilmeisesti ei. Nähtävästi Mirjam oli antanut sopimattoman vallanhalun kasvaa sydämessään. Naisprofeettana hän nautti suurta arvonantoa Israelin kansan ja erityisesti naisten taholta. Hän johti naisia soitossa ja laulussa, kun Israel oli pelastunut ihmeen välityksellä Punaisellamerellä. Nyt Mirjam saattoi kuitenkin asiattomasti pelätä menettävänsä arvovaltaansa Mooseksen vaimolle, jota hän mahdollisesti epäili kilpailijakseen. Vaikuttimenaan itsekäs mustasukkaisuus hän lietsoi tyytymättömyyttä Moosesta kohtaan, jonka Jehova oli nimittänyt. (2. Mooseksen kirja 15:1, 20, 21.)

Pinehasilla oli sitä vastoin toisenlainen vaikutin. Juuri ennen Luvattuun maahan astumista, kun Israel oli leiriytyneenä Moabin tasangoille, moabilaiset ja midianilaiset naiset houkuttelivat monia israelilaismiehiä moraalittomuuteen ja epäjumalanpalvelukseen. Israelin tuomareita käskettiin tappamaan kaikki syylliset miehet, jotta leiri saataisiin puhdistettua ja Jehovan suuttumuksen hehku kääntyisi pois. Simeonilainen johtomies Simri toi moraalittomissa aikeissa röyhkeästi leiriin ”Israelin poikien koko kansankokouksen silmien editse” midianilaisen naisen Kosbin. Pinehas toimi päättäväisesti. Mustasukkaisuus – into – Jehovan palvonnan puolesta ja halu pitää leiri moraalisesti puhtaana sai hänet teloittamaan nuo haureuden harjoittajat telttaansa. Häntä kiitettiin ”mustasukkaisesta suuttumuksesta”, siitä että hän ei ”suvainnut – – mitään kilpailua” Jehovaa vastaan. Pinehasin ripeä toiminta pysäytti rangaistukseksi aiheutetun vitsauksen, joka oli vaatinut jo 24000 ihmisen hengen, ja Jehova palkitsi hänet tekemällä hänen kanssaan liiton, jonka mukaan pappeus pysyisi hänen suvussaan ajan hämärään asti. (4. Mooseksen kirja 25:4–13; The New English Bible.)

Mitä eroa näillä kahdella mustasukkaisuuden ilmauksella oli? Mirjam nousi veljeään vastaan itsekkään mustasukkaisuuden vuoksi, kun taas Pinehas toteutti oikeuden jumalisen mustasukkaisuuden takia. Joskus meidänkin eteemme tulee tilanteita, joissa meidän pitäisi Pinehasin tavoin tuntea velvollisuudeksemme puolustaa Jehovan nimeä, palvontaa ja kansaa joko sanoin tai teoin.

Virheellinen mustasukkaisuus

Entä voiko ihminen erheellisesti tuntea mustasukkaisuutta jonkin väärän asian puolesta? Kyllä voi. Näin oli yleisesti ensimmäisen vuosisadan juutalaisten keskuudessa. He vartioivat mustasukkaisesti Jumalan antamaa Lakia ja perinteitään. Yrittäessään suojella Lakia he muodostivat lukemattomia yksityiskohtaisia säännöksiä ja rajoituksia, joista tuli kansalle raskas taakka (Matteus 23:4). Koska he joko eivät tajunneet tai eivät halunneet tajuta, että Jumala oli korvannut Mooseksen lain sen esikuvaamalla todellisuudella, heidän mustasukkaisuutensa sai heidät virheellisesti purkamaan hillitsemätöntä raivoaan Jeesuksen Kristuksen seuraajia kohtaan. Apostoli Paavali, joka itse oli ollut mustasukkaisen uskollinen Laille erheellisessä mielessä, totesi, että Lakia puolustavilla ihmisillä oli ”palavaa intoa [mustasukkaisuutta] Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaan” (Roomalaisille 10:2; Galatalaisille 1:14).

Jopa monien sellaisten juutalaisten, joista tuli kristittyjä, oli vaikeaa kitkeä itsestään tätä liiallista intoa Lain puolesta. Kolmannen lähetysmatkansa jälkeen Paavali raportoi ensimmäisen vuosisadan hallintoelimelle kansojen kääntymyksestä. Tuhannet juutalaiskristityt olivat tuolloin ”palavan innokkaita Lain puolesta”. (Apostolien teot 21:20.) Tilanne oli tällainen vuosia sen jälkeen, kun hallintoelin oli päättänyt, ettei pakanakristittyjen tarvitse ympärileikkauttaa itseään. Lain noudattamiseen liittyvät kiistakysymykset olivat aiheuttaneet seurakunnassa eripuraa. (Apostolien teot 15:1, 2, 28, 29; Galatalaisille 4:9, 10; 5:7–12.) Jotkut juutalaiskristityt eivät täysin ymmärtäneet, miten Jehova nyt menetteli kansansa suhteen, minkä vuoksi he pitivät itsepintaisesti kiinni näkemyksistään ja arvostelivat toisia (Kolossalaisille 2:17; Heprealaisille 10:1).

Meidän täytyy samoin varoa sitä ansaa, että yrittäisimme mustasukkaisesti varjella meille rakkaita ajatuksia tai tapoja, jotka eivät perustu vankasti Jumalan sanaan. Meidän on hyvä ottaa vastaan Jumalan sanaa koskeva uusi valo, jota saamme Jehovan nykyään käyttämän kanavan välityksellä.

Ole mustasukkainen Jehovan puolesta

Jumalisella mustasukkaisuudella on joka tapauksessa paikkansa tosi palvonnassa. Kun alamme olla liian huolestuneita omasta maineestamme tai oikeuksistamme, jumalinen mustasukkaisuus kääntää huomiomme Jehovaan. Se saa meidät etsimään keinoja julistaa totuutta hänestä ja puolustamaan hänen teitään ja kansaansa.

Jehovan todistajien kokoaikainen sananpalvelija Akiko sai töykeän vastaanoton eräältä ovenavaajalta, jolla oli vääriä käsityksiä verta koskevasta Jumalan laista. Akiko puolusti Jumalan sanaa tahdikkaasti ja kertoi jopa verensiirtojen aiheuttamista komplikaatioista ja muista niihin liittyvistä lääketieteellisistä ongelmista. Hän huomasi, että perimmäinen syy tuon naisen vastaväitteisiin oli se, ettei tämä uskonut Luojan olemassaoloon, ja palava halu puhua Jehovasta sai hänet ohjaamaan keskustelun tuohon aiheeseen. Akiko perusteli ovenavaajalle, miten luomakunta puoltaa Luojaan uskomista. Se että hän puolusti uskoaan rohkeasti, johti paitsi naisen perusteettomien ennakkoluulojen hälvenemiseen myös raamatuntutkistelun aloittamiseen. Nykyään tuo aiemmin vihainen ovenavaaja on Jehovan ylistäjä.

Oikeanlainen mustasukkaisuus – into – tosi palvonnan puolesta pakottaa meidät olemaan valppaita ja tarttumaan tilaisuuteen, kun meille avautuu mahdollisuus puolustaa uskoamme työpaikalla, koulussa, kaupassa ja matkoilla. Esimerkiksi Midorin tavoitteena on puhua uskostaan työtovereilleen. Eräs nelissäkymmenissä oleva työtoveri sanoi, ettei hän halunnut olla missään tekemisissä Jehovan todistajien kanssa. Kun he keskustelivat myöhemmin, tuo nainen valitti, että hänen tyttärelleen oli kehittymässä epämiellyttäviä luonteenpiirteitä. Midori näytti hänelle kirjaa Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksiaa ja tarjoutui järjestämään tyttärelle siitä tutkistelun. Tutkistelu aloitettiin, mutta äiti ei ollut mukana keskusteluissa. Midori päätti näyttää hänelle videon Jehovan todistajat – järjestö tämän nimen takana.b Se oikaisi monia vääriä käsityksiä, joita hänellä oli ollut ja sai hänet sanomaan: ”Haluan olla sellainen kuin Jehovan todistajat.” Hän liittyi tyttärensä raamatuntutkisteluun.

Oikealla mustasukkaisuudella on paikkansa myös kristillisessä seurakunnassa. Se edistää lämmintä rakkauden ja huolenpidon ilmapiiriä ja saa meidät vastustamaan kaikkea, mikä vaikuttaa haitallisesti hengellisiin veljiimme, kuten vahingollista juoruilua ja luopioiden ajatuksia. Jumalinen mustasukkaisuus saa meidät tukemaan vanhinten päätöksiä, kun he katsovat joskus tarpeelliseksi ojentaa väärintekijöitä. (1. Korinttilaisille 5:11–13; 1. Timoteukselle 5:20.) Paavali kirjoitti, miten hän oli mustasukkainen Korintin seurakunnan jäsenistä: ”Olen näet mustasukkainen teistä jumalisella mustasukkaisuudella, sillä kihlasin teidät henkilökohtaisesti yhdelle aviomiehelle esittääkseni teidät siveellisesti puhtaana neitsyenä Kristukselle.” (2. Korinttilaisille 11:2.) Meidänkin mustasukkaisuutemme saa meidät tekemään kaikkemme suojellaksemme seurakunnan opillista, hengellistä ja moraalista puhtautta.

Oikeista vaikuttimista johtuvalla mustasukkaisuudella – jumalisella mustasukkaisuudella – on myönteinen vaikutus toisiin. Se on ominaisuus, joka tuo Jehovan hyväksymyksen ja jonka tulisi ilmetä kristityistä nykyään. (Johannes 2:17.)

[Alaviite]

[Kuvat s. 29]

Pinehasin toiminta johtui jumalisesta mustasukkaisuudesta

[Kuva s. 30]

Varo virheellisen mustasukkaisuuden ansaa

[Kuvat s. 31]

Jumalinen mustasukkaisuus saa meidät kertomaan uskostamme ja vaalimaan veljesseuraamme