Vaella Jumalan kanssa ja niitä sitä mikä on hyvää
”Tuulta he – – kylvävät, ja myrskytuulta he saavat niittää.” (HOOSEA 8:7)
1. Miten voimme vaeltaa Jehovan kanssa?
MATKA vaarallisen seudun halki tuntuu turvallisemmalta, jos kokenut opas näyttää tietä. On varmasti viisaampaa kulkea sellaisen oppaan seurassa kuin taivaltaa omin päin. Me olemme jossakin mielessä juuri tämän kaltaisessa tilanteessa. Jehova on tarjoutunut kuvaannollisesti puhuen opastamaan meidät nykyisen jumalattoman maailman suunnattoman erämaan halki. Meidän on viisaampaa vaeltaa hänen kanssaan kuin yrittää itse ohjata omia askeleitamme. Miten voimme vaeltaa Jumalan kanssa? Noudattamalla hänen Sanansa ohjausta.
2. Mitä tässä kirjoituksessa käsitellään?
2 Edellisessä kirjoituksessa käsiteltiin vertauskuvallista näytelmää, joka kerrotaan Hoosean luvuissa 1–5. Kuten huomasimme, tämän näytelmän opetukset voivat auttaa meitä vaeltamaan Jumalan kanssa. Tarkastellaanpa nyt joitakin keskeisiä ajatuksia luvuista 6–9. Ehkä kannattaa aluksi luoda yleiskatsaus näihin neljään lukuun.
Lyhyt yleiskatsaus
3. Kerro lyhyesti Hoosean lukujen 6–9 sisältö.
3 Jehova lähetti Hoosean profetoimaan pääasiassa Israelin pohjoiselle kymmenen heimon valtakunnalle, joka tunnettiin sen hallitsevan heimon mukaan myös nimellä Efraim. Tuo kansa oli hylännyt Jumalan. Hoosean luvut 6–9 osoittavat, että israelilaiset ilmaisivat uskottomuutta rikkomalla Jehovan liiton ja harjoittamalla jumalattomuutta (Hoosea 6:7). He luottivat liittoihin, joita he solmivat muiden maiden kanssa, sen sijaan että olisivat palanneet Jehovan luo. Koska he kylvivät jatkuvasti sitä, mikä oli pahaa, he myös niittäisivät sitä, mikä oli pahaa. Toisin sanoen heitä odotti epäsuotuisa tuomio. Hoosean profetia sisältää kuitenkin myös sydäntä lämmittävän sanoman. Kansalle vakuutettiin, että se voisi palata Jehovan luo ja saada armon, jos se vain ilmaisisi sydämestä lähtevää katumusta.
4. Mitä Hoosean profetian käytännöllisiä opetuksia tarkastelemme?
4 Näistä neljästä Hoosean profetian luvusta voimme saada lisää opastusta, joka auttaa meitä vaeltamaan Jumalan kanssa. Tarkastelemme nyt neljää käytännöllistä opetusta: 1) aito katumus ilmaistaan teoin eikä vain sanoin; 2) pelkät uhrit eivät miellytä Jumalaa; 3) Jehova tuntee tuskaa, kun hänen palvojansa hylkäävät hänet; 4) jos haluamme niittää sitä, mikä on hyvää, meidän täytyy kylvää sitä, mikä on hyvää.
Miten aito katumus ilmaistaan?
5. Kerro pääpiirteet Hoosean 6:1–3:sta.
5 Hoosean profetia opettaa meille paljon katumuksesta ja armosta. Hoosean 6:1–3:ssa sanotaan: ”Tulkaa, ja palatkaamme toki Jehovan luo, sillä hän itse on raadellut, mutta hän parantaa meidät. Hän löi toistuvasti, mutta hän sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua. Kolmantena päivänä hän saa meidät nousemaan pystyyn, ja me elämme hänen edessään. Ja me tahdomme tuntea, me tahdomme pyrkiä tuntemaan Jehovan. Hänen esiin tulemisensa on vakaata kuin aamunkoitto. Ja hän tulee meille kuin rankkasade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.”
6–8. Mitä väärää oli Israelin katumuksessa?
6 Kuka sanoi näihin jakeisiin muistiin merkityt sanat? Jotkut pitävät niitä uskottomien israelilaisten esittäminä, ja heidän mukaansa tottelematon kansa teeskenteli katumusta ja käytti väärin Jumalan armoa. Toisten mielestä puhujana oli kuitenkin profeetta Hoosea, joka anoi kansaa palaamaan Jehovan luo. Esittipä nämä sanat kuka tahansa, ratkaisevan tärkeä kysymys on: palasiko pääosa Israelin kymmenen heimon valtakunnasta Jehovan luo ja ilmaisiko se aitoa katumusta? Ei. Jehova sanoo Hoosean välityksellä: ”Mitä minä teen sinulle, oi Efraim? Mitä minä teen sinulle, oi Juuda, kun teidän rakkaudellinen huomaavaisuutenne on kuin aamupilvet ja kuin varhain haihtuva kaste?” (Hoosea 6:4.) Se oli selvä osoitus Jumalan kansan huonosta hengellisestä tilasta. Rakkaudellinen huomaavaisuus eli uskollinen rakkaus oli miltei kadonnut – kuin aamusumu, joka hälvenee nopeasti auringon noustessa. Vaikka kansa ilmeisesti teeskenteli katumusta, Jehova ei löytänyt perustetta osoittaa armoa. Missä oli vika?
7 Israelilaiset eivät katuneet todella sydämestään. Hoosean 7:14:ssä kuvaillaan Jehovan tyytymättömyyttä kansaansa: ”Eivätkä he huutaneet minua avuksi sydämestään, vaikka he parkuivat jatkuvasti vuoteillaan.” Jakeessa 16 lisätään: ”He kääntyivät takaisin, eivät mihinkään korkeampaan”, toisin sanoen ”eivät ylevämpään palvontamuotoon” (engl. viitelaitoksen alav.). Kansa ei halunnut palata Jehovan korotetun palvonnan puoleen eikä tehdä tarvittavia muutoksia korjatakseen suhteensa häneen. He eivät todellisuudessa halunneet vaeltaa Jumalan kanssa.
8 Israelin katumukseen liittyi toinenkin ongelma. Kansa harjoitti edelleen syntiä, todellisuudessa lukuisia syntejä, joita olivat muun muassa pettäminen, murhaaminen, varastaminen, epäjumalanpalvelus ja epäviisaiden liittojen solmiminen toisten kansojen kanssa. Hoosean 7:4:ssä kansaa verrataan leipurin ”uuniin” epäilemättä siksi, että väärät halut roihusivat heidän sisällään. Koska he olivat hengellisesti näin surkeassa tilassa, ansaitsivatko he armoa? Eivät todellakaan! Hoosea ilmoittaa kapinalliselle kansalle, että Jehova tulee ”muistamaan heidän erheensä” ja ”kiinnittämään huomiota heidän synteihinsä” (Hoosea 9:9). Ei puhettakaan armosta!
9. Mitä Hoosean sanat opettavat meille katumuksesta ja armosta?
9 Mitä Hoosean sanat opettavat meille katumuksesta ja armosta? Uskottomien israelilaisten varoittava esimerkki opettaa meille, että voidaksemme hyötyä Jehovan armosta meidän täytyy ilmaista sydämestä lähtevää katumusta. Miten sitä ilmaistaan? Kyynelillä tai pelkillä sanoilla ei Jehovaa petetä. Aito katumus ilmaistaan teoin. Saadakseen armon väärintekijän täytyy tyystin hylätä syntinen menettelynsä ja saattaa elämänsä sopusointuun Jehovan ylevän palvonnan korkeiden normien kanssa.
Pelkät uhrit eivät miellytä Jehovaa
10, 11. Miksi pelkät uhrit eivät miellytä Jehovaa, kuten ilmeni Israelin tapauksessa?
10 Pohditaanpa nyt toista opetusta, joka voi auttaa meitä vaeltamaan Jehovan kanssa: pelkät uhrit eivät miellytä Jumalaa. Hoosean 6:6:ssa sanotaan: ”Rakkaudelliseen huomaavaisuuteen minä [Jehova] olen mieltynyt enkä teurasuhriin ja Jumalan tuntemukseen ennemmin kuin kokonaispolttouhreihin.” Huomaa, että Jehova mieltyy rakkaudelliseen huomaavaisuuteen eli uskolliseen rakkauteen, joka on sydämen ominaisuus, ja hänen tuntemukseensa. Saatat kuitenkin ihmetellä, miksi tuossa jakeessa sanotaan, että Jehova ei mielly ”teurasuhriin” eikä ”kokonaispolttouhreihin”. Eikö Mooseksen laki vaatinut uhraamaan niitä?
11 Laki tosiaan vaati esittämään teurasuhreja ja muita uhreja, mutta Hoosean aikalaisten uhreihin liittyi eräs vakava ongelma. Ilmeisesti jotkut israelilaiset uhrasivat velvollisuudentuntoisesti noita uhreja vain näyttääkseen muiden silmissä hurskailta. Samaan aikaan he jatkoivat synnin harjoittamista ja ilmaisivat siten, ettei heidän sydämessään ollut uskollista rakkautta. Lisäksi he osoittivat, että he olivat hylänneet Jumalan tuntemuksen, sillä he eivät eläneet sopusoinnussa sen kanssa. Jos kansan sydämentila ei ollut oikea ja jos he eivät noudattaneet oikeaa elämäntapaa, mitä arvoa oli heidän teurasuhreillaan? Heidän uhrinsa olivat Jehova Jumalalle vastenmielisiä.
12. Minkä varoituksen Hoosean 6:6 sisältää nykyään eläville ihmisille?
12 Hoosean sanat sisältävät varoituksen monille nykyajan kirkossakävijöille. Vaikka he uhraavat Jumalalle uhreja harjoittamalla uskonnollisia tapoja, heidän palvontansa ei vaikuta juuri lainkaan heidän päivittäiseen käytökseensä. Miellyttävätkö tällaiset ihmiset todella Jumalaa, jos heidän sydämensä ei pane heitä hankkimaan täsmällistä tietoa hänestä eikä soveltamaan tuota tietoa ja hylkäämään syntistä menettelyään? Turha kuvitellakaan, että uskonnolliset teot itsessään miellyttäisivät Jumalaa! Jehova ei mielly ihmisiin, jotka eivät elä hänen Sanansa ohjeiden mukaan vaan yrittävät saada hänen suosionsa harjoittamalla pelkkää muodollista palvontaa (2. Timoteukselle 3:5).
13. Millaisia uhreja uhraamme, mutta mitä meidän pitäisi muistaa niiden arvosta?
13 Myös meidän tosi kristittyjen tulee pitää mielessämme, että pelkät uhrit eivät miellytä Jumalaa. Me emme tosin uhraa Jehovalle eläinuhreja, mutta me uhraamme ”Jumalalle ylistysuhria, toisin sanoen niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään” (Heprealaisille 13:15). Meidän on erittäin tärkeää varoa ajattelemasta Hoosean ajan syntisten israelilaisten tavoin, että voisimme tällaisten hengellisten uhrien välityksellä hyvittää Jumalalle väärintekomme. Mietihän erään sellaisen nuoren esimerkkiä, joka oli harjoittanut salaa sukupuolista moraalittomuutta. Hän myönsi myöhemmin: ”Lisäsin kenttäpalvelustani ajatellen, että se jotenkin peittäisi rikkomuksen.” Uppiniskaiset israelilaiset yrittivät tehdä juuri näin. Ylistysuhrimme ovat kuitenkin otollisia Jehovalle vain, jos niihin liittyy oikea sydämen vaikutin ja jumalinen käytös.
Jehova tuntee tuskaa kun hänen palvojansa hylkäävät hänet
14. Mitä Hoosean profetia paljastaa Jumalan tunteista?
14 Kolmanneksi Hoosean luvut 6–9 paljastavat meille sen, miltä Jehovasta tuntuu, kun hänen palvojansa hylkäävät hänet. Jumalalla on sekä voimakkaita että helliä tunteita. Hänellä on helliä ilon ja säälin tunteita niitä kohtaan, jotka katuvat syntejään. Mutta kun hänen kansansa ei kadu, hän ryhtyy päättäväisesti ankariin toimiin. Koska Jumala on syvästi kiinnostunut hyvinvoinnistamme, hän iloitsee, kun vaellamme uskollisesti hänen kanssaan. Psalmissa 149:4 sanotaan: ”Jehova on mielistynyt kansaansa.” Mutta miltä Jehovasta tuntuu, kun hänen palvelijansa ovat uskottomia?
15. Miten jotkut israelilaiset Hoosean 6:7:n mukaan toimivat?
15 Jehova sanoo uskottomista israelilaisista: ”He itse ovat ihmisen tavoin rikkoneet liiton. Siinä he ovat menetelleet petollisesti minua kohtaan.” (Hoosea 6:7.) Hepreankielinen sana, joka on käännetty vastineella ”menetellä petollisesti”, merkitsee myös ’menetellä vilpillisesti, (menetellä) uskottomasti’. Malakian 2:10–16:ssa tuota samaa heprealaista sanaa käytetään kuvailtaessa niiden israelilaisten petollista käytöstä, jotka olivat uskottomia puolisolleen. Selittäessään tämän sanan käyttöä Hoosean 6:7:ssä eräs lähde mainitsee, että kyseessä on ”kuvaannollinen avioliitto” ja että se kertoo tilanteesta, jossa ”rakkautta on loukattu”.
16, 17. a) Miten Israel toimi sen liiton suhteen, jonka Jumala oli solminut sen kanssa? b) Mikä tekoihimme liittyvä asia meidän tulisi muistaa?
16 Jehova piti Israelia kuvaannollisena vaimonaan, koska hän oli liittosuhteessa sen kanssa. Niinpä kun hänen kansansa rikkoi tämän liiton ehdot, se teki ikään kuin aviorikoksen. Jumala oli kuin uskollinen aviomies, mutta hänen kansansa hylkäsi hänet!
17 Miten on meidän laitamme? Jumala on kiinnostunut siitä, vaellammeko hänen kanssaan vai emme. Meidän tulisi muistaa, että ”Jumala on rakkaus” ja että tekomme vaikuttavat häneen (1. Johanneksen kirje 4:16). Jos toimimme väärin, saatamme tuottaa Jehovalle tuskaa ja herätämme hänessä varmasti tyytymättömyyttä. Tämän muistaminen voi estää meitä antamasta periksi kiusaukselle.
Miten voimme niittää sitä mikä on hyvää?
18, 19. Mikä periaate esitetään Hoosean 8:7:ssä, ja miten tämä periaate piti paikkansa israelilaisista?
18 Tarkastellaanpa nyt neljättä Hoosean profetiaan sisältyvää opetusta: miten voimme niittää sitä, mikä on hyvää? Hoosea kirjoittaa israelilaisista ja heidän uskottoman menettelynsä typeryydestä ja turhuudesta: ”Tuulta he – – kylvävät, ja myrskytuulta he saavat niittää.” (Hoosea 8:7.) Tämä periaate meidän kannattaa pitää mielessämme: se mitä teemme nyt, vaikuttaa suoranaisesti siihen, mitä meille tapahtuu myöhemmin. Miten tämä periaate osoittautui todeksi uskottomien israelilaisten tapauksessa?
19 Harjoittamalla syntiä israelilaiset kylvivät sitä, mikä oli pahaa. Pystyisivätkö he jatkamaan sen tekemistä niittämättä huonoja seurauksia? He eivät voisi mitenkään välttyä epäsuotuisalta tuomiolta. Hoosean 8:13:ssa sanotaan, että Jehova ”tulee muistamaan heidän erheensä ja vaatimaan heidät tilinteolle heidän synneistään”. Ja Hoosean 9:17:ssä kerrotaan: ”Jumalani hylkää heidät, sillä he eivät ole kuunnelleet häntä, ja heistä tulee pakolaisia kansakuntien keskuuteen.” Jehova pitäisi israelilaisia tilivelvollisina synneistään. Koska he kylvivät sitä, mikä oli pahaa, he niittäisivätkin sitä, mikä oli pahaa. Jumalan tuomio heitä vastaan pantiin täytäntöön vuonna 740 eaa., kun assyrialaiset kukistivat Israelin kymmenen heimon valtakunnan ja ottivat sen asukkaat vangeiksi.
20. Mitä israelilaisten kokemus opettaa meille?
20 Noiden israelilaisten kokemus opettaa meille erään perustotuuden: me niitämme sitä, mitä kylvämme. Jumalan sana varoittaa: ”Älkää eksykö: Jumalaa ei voida pitää pilkkana. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Galatalaisille 6:7.) Jos kylvämme sitä, mikä on pahaa, me myös niitämme sitä, mikä on pahaa. Esimerkiksi moraalittomasti elävät niittävät karvasta satoa. Katumatonta väärintekijää odottaa surkea loppu.
21. Miten voimme niittää sitä, mikä on hyvää?
21 Miten sitten voimme niittää sitä, mikä on hyvää? Tähän kysymykseen voitaisiin vastata yksinkertaisen kuvauksen avulla. Jos maanviljelijä haluaa korjata vehnää, kylvääkö hän ohraa? Ei tietenkään! Hänen täytyy kylvää sitä, mitä hän haluaa niittää. Samoin jos me haluamme niittää hyvää satoa, meidän täytyy kylvää hyvää siementä. Haluatko sinä edelleen niittää sitä, mikä on hyvää: saada antoisan elämän nyt ja toivon elää ikuisesti Jumalan uudessa maailmassa? Jos haluat, niin sinun täytyy kylvää jatkuvasti sitä, mikä on hyvää, toisin sanoen vaeltaa Jumalan kanssa ja elää hänen vanhurskaiden normiensa mukaisesti.
22. Mitä opetuksia olemme saaneet Hoosean luvuista 6–9?
22 Olemme saaneet Hoosean luvuista 6–9 neljä opetusta, jotka voivat auttaa meitä vaeltamaan Jumalan kanssa: 1) aito katumus ilmaistaan teoin; 2) pelkät uhrit eivät miellytä Jumalaa; 3) Jehova tuntee tuskaa, kun hänen palvojansa hylkäävät hänet; 4) jos haluamme niittää sitä, mikä on hyvää, meidän täytyy kylvää sitä, mikä on hyvää. Miten tämän raamatunkirjan viisi viimeistä lukua voivat auttaa meitä vaeltamaan Jumalan kanssa?
Miten vastaisit?
• Miten aito katumus ilmaistaan?
• Miksi pelkät uhrit eivät miellytä taivaallista Isäämme?
• Mitä Jehova tuntee, kun hänen palvojansa hylkäävät hänet?
• Mitä meidän täytyy kylvää, jos haluamme niittää sitä, mikä on hyvää?
[Kuva s. 23]
Israelin uskollinen rakkaus katosi kuin aamupilvet
[Kuva s. 23]
Israelin väärät halut roihusivat kuin uuni
[Kuva s. 24]
Miksi Jehova hylkäsi kansansa teurasuhrit?
[Kuva s. 25]
Niittääksemme sitä, mikä on hyvää, meidän täytyy kylvää sitä, mikä on hyvää