Jehovan pelko johtaa onnellisuuteen!

”Onnellinen on se mies, joka pelkää Jehovaa.” (PSALMIT 112:1)

 1, 2. Mitä Jehovan pelko voi saada aikaan?

ONNELLISUUTTA ei ole helppo saavuttaa. Todellinen onnellisuus riippuu siitä, että tekee hyviä ratkaisuja, toimii oikein ja kääntyy pois pahasta. Tekijämme Jehova on antanut meille Sanansa Raamatun opettamaan meille, miten voimme elää parhaalla mahdollisella tavalla. Kun etsimme ja noudatamme Jehovan ohjausta ja näin ilmaisemme pelkäävämme häntä, voimme olla aidosti tyytyväisiä ja onnellisia. (Psalmit 23:1; Sananlaskut 14:26.)

² Tässä kirjoituksessa tarkastelemme Raamatusta ja nykyajalta esimerkkejä siitä, miten aito Jumalan pelko antaa voimaa vastustaa painetta toimia väärin ja rohkeutta toimia oikein. Näemme, että Jumalan pelko voi tuoda meille onnellisuutta, koska se panee meidät oikaisemaan väärän menettelyn, kuten kuningas Daavidin piti tehdä. Lisäksi näemme, että Jehovan pelko on todella kallisarvoinen perintö, jonka vanhemmat voivat antaa lapsilleen. Raamatussa vakuutetaankin: ”Onnellinen on se mies, joka pelkää Jehovaa.” (Psalmit 112:1.)

Kadotettu onnellisuus takaisin

 3. Mikä auttoi Daavidia toipumaan synneistään?

³ Kuten edellisestä kirjoituksesta kävi ilmi, Daavidilta puuttui kolmessa ratkaisevassa tilanteessa oikeaa Jumalan pelkoa ja hän teki syntiä. Se miten hän suhtautui Jehovalta saamaansa kuritukseen, osoitti kuitenkin hänen olleen pohjimmiltaan jumalaapelkäävä ihminen. Syvä kunnioitus Jumalaa kohtaan sai hänet myöntämään syyllisyytensä, oikaisemaan menettelynsä ja luomaan uudelleen hyvän suhteen Jumalaan. Vaikka hänen hairahduksensa aiheuttivat kärsimystä hänelle itselleen ja toisille, Jehova tuki ja siunasi häntä jatkuvasti hänen vilpittömän katumuksensa vuoksi. Daavidin esimerkki voi epäilemättä valaa rohkeutta niihin nykyään eläviin kristittyihin, jotka saattavat langeta vakavaan syntiin.

 4. Miten Jumalan pelko voi auttaa ihmistä saamaan onnellisuuden takaisin?

⁴ Ajatellaanpa, mitä tapahtui Sonjalle.a Vaikka hän toimi kokoaikaisena evankelistana, hän joutui huonoon seuraan ja syyllistyi epäkristilliseen käytökseen. Tämän vuoksi hänet jouduttiin erottamaan kristillisestä seurakunnasta. Tultuaan järkiinsä Sonja ryhtyi kaikkiin tarpeellisiin toimiin korjatakseen suhteensa Jehovaan. Aikanaan hänet otettiin takaisin seurakuntaan. Missään vaiheessa Sonja ei menettänyt haluaan palvella Jehovaa. Lopulta hän astui jälleen kokoaikaiseen tienraivauspalvelukseen. Myöhemmin hän meni naimisiin esimerkillisen kristityn vanhimman kanssa, ja nykyään hän on onnellinen palvellessaan miehensä rinnalla seurakunnan yhteydessä. Vaikka Sonja pahoittelee tilapäistä harhautumistaan kristilliseltä polulta, hän on onnellinen siitä, että Jumalan pelko auttoi häntä palaamaan takaisin.

Parempi kärsiä kuin tehdä syntiä

 5, 6. Miten ja miksi Daavid säästi kahdesti Saulin hengen?

⁵ On tietysti paljon parempi, että Jumalan pelko auttaisi ihmistä alun alkaenkin karttamaan synnin tekemistä. Tämä nähtiin Daavidin tapauksessa. Ajaessaan kerran Daavidia takaa Saul, kolmituhantinen miesjoukko mukanaan, meni erääseen luolaan – juuri siihen luolaan, jossa Daavid miehineen piileskeli. Miehet yllyttivät Daavidia lyömään Saulin kuoliaaksi. Eikö juuri Jehova tällä tavalla antanut Daavidin veriviholliset hänen käsiinsä? Vaivihkaa Daavid ryömi Saulin luo ja leikkasi liepeen hänen vaatteestaan. Koska Daavid pelkäsi Jumalaa, jopa tämä suhteellisen viaton teko vaivasi hänen omaatuntoaan. Daavid pani kiihtyneet miehensä hajaantumaan sanoen: ”Jehovan kannalta katsoen minusta on mahdotonta ajatella, että tekisin tämän herralleni, Jehovan voidellulle.”b (1. Samuelin kirja 24:1–7.)

⁶ Myöhemmin Saul oli kerran eräänä yönä leiriytyneenä, ja hänet ja hänen miehensä oli vallannut ”Jehovalta tullut sikeä uni”. Daavid ja hänen rohkea sisarenpoikansa Abisai hiipivät leirin keskelle ja seisoivat aivan nukkuvan Saulin vieressä. Abisai halusi iskeä hänet siinä paikassa kuoliaaksi. Daavid esti Abisain aikeet kysymällä: ”Kuka on ojentanut kätensä Jehovan voideltua vastaan ja pysynyt viattomana?” (1. Samuelin kirja 26:9, 12.)

 7. Mikä pidätti Daavidia tekemästä syntiä?

⁷ Miksi Daavid ei tappanut Saulia, vaikka hänellä oli kahdesti siihen tilaisuus? Koska hän pelkäsi Jehovaa enemmän kuin Saulia. Oikean jumalanpelkonsa vuoksi Daavid oli halukas ennemmin kärsimään, jos se olisi tarpeen, kuin tekemään syntiä (Heprealaisille 11:25). Hän luotti täysin siihen, että Jehova pitää huolta kansastaan ja hänestä henkilökohtaisesti. Daavid tiesi, että Jumalan totteleminen ja häneen luottaminen tuottaisivat onnellisuutta ja monia siunauksia, kun taas hänen jättämisensä huomiotta johtaisi hänen epäsuosioonsa (Psalmit 65:4). Daavid tiesi myös, että Jumala tekisi lupauksensa mukaisesti hänestä kuninkaan ja poistaisi Saulin omana aikanaan ja omalla tavallaan (1. Samuelin kirja 26:10).

Jumalan pelko tuo onnellisuutta

 8. Miten Daavid toimi paineen alaisena esimerkillisesti?

⁸ Kristittyinä voimme odottaa pilkkaa, vainoa ja muita koettelemuksia (Matteus 24:9; 2. Pietarin kirje 3:3). Toisinaan saatamme kokea vaikeuksia jopa palvojatovereittemme vuoksi. Tiedämme kuitenkin, että Jehova näkee kaiken, kuulee rukouksemme ja korjaa asiat oikeana aikana oman tahtonsa mukaisesti (Roomalaisille 12:17–21; Heprealaisille 4:16). Siksi emme pelkää vastustajiamme vaan pelkäämme Jumalaa ja odotamme, että hän vapauttaa meidät. Daavidin tavoin mekään emme itse kosta emmekä tingi vanhurskaista periaatteista välttyäksemme kärsimykseltä. Loppujen lopuksi tämä saa aikaan onnellisuutta. Mutta miten?

 9. Kerro esimerkki siitä, miten Jumalan pelko voi johtaa onnellisuuteen huolimatta vainosta.

⁹ ”Mieleeni on jäänyt eräs äiti ja hänen teini-ikäinen tyttärensä, jotka kristillisen puolueettomuutensa vuoksi kieltäytyivät ostamasta poliittisia puoluekortteja”, kertoo eräs pitkään Afrikassa toiminut lähetystyöntekijä. ”Joukko miehiä pahoinpiteli heitä raa’asti, ja sitten heidän käskettiin lähteä kotiin. Matkalla äiti yritti lohduttaa itkevää tytärtään, jonka oli vaikea ymmärtää, miksi tällaista oli tapahtunut. Sillä hetkellä he eivät olleet iloisia, mutta heillä oli puhdas omatunto. Myöhemmin he olivat hyvin onnellisia siitä, että he olivat totelleet Jumalaa. Jos he olisivat ostaneet puoluekortit, tuo joukko olisi ollut riemuissaan. Miehet olisivat antaneet heille virvoitusjuomia ja tanssineet heidän ympärillään koko matkan kotiin. Mutta silloin tuo tyttö ja hänen äitinsä olisivat olleet maailman onnettomimmat ihmiset, koska he olisivat tienneet tinkineensä nuhteettomuudestaan.” Heidän Jumalan pelkonsa säästi heidät tältä.

10, 11. Mitä hyviä tuloksia koitui siitä, että eräs nainen pelkäsi Jumalaa?

¹⁰ Jumalan pelon osoittaminen johtaa onnellisuuteen myös kohdattaessa koettelemuksia, jotka koskevat elämän pyhyyden kunnioittamista. Kun Mary odotti kolmatta lastaan, lääkäri kehotti häntä hankkimaan abortin. ”Tilasi on huolestuttava”, hän sanoi. ”Se voi muuttua kriittiseksi milloin tahansa, ja saatat kuolla vuorokauden kuluessa. Silloin lapsikin kuolisi. Eikä ole mitään takeita siitä, että se syntyy terveenä.” Mary oli tutkinut Raamattua Jehovan todistajien kanssa, muttei ollut vielä käynyt kasteella. ”Olin silti päättänyt palvella Jehovaa ja totella häntä, tapahtuupa mitä tahansa”, Mary sanoo. (2. Mooseksen kirja 21:22, 23.)

¹¹ Raskautensa aikana Mary tutki ahkerasti Raamattua ja huolehti perheestään. Aikanaan lapsi syntyi. Se oli poika. ”Synnytys oli vähän vaikeampi kuin kahdella edellisellä kerralla, mutta se sujui ilman pahoja komplikaatioita”, Mary kertoo. Jumalan pelko auttoi häntä säilyttämään hyvän omantunnon, ja pian hänet kastettiin. Kun poika kasvoi, hänkin oppi pelkäämään Jehovaa, ja tällä hetkellä hän palvelee eräässä Jehovan todistajien haaratoimistossa.

Vahvista itseäsi Jehovan avulla

12. Miten Jumalan pelko vahvisti Daavidia?

¹² Daavidin pelko Jehovaa kohtaan ei ainoastaan pidättänyt häntä tekemästä väärin. Se vahvisti häntä toimimaan päättäväisesti ja viisaasti vaikeissa olosuhteissa. Vuoden ja neljä kuukautta Daavid oli miehineen Saulia paossa Siklagissa, filistealaisten maaseutukaupungissa (1. Samuelin kirja 27:5–7). Kerran kun miehet olivat poissa, ryöstöretkelle tulleet amalekilaiset polttivat tuon kaupungin ja veivät pois kaikkien miesten vaimot, lapset ja katraat. Palattuaan ja nähtyään, mitä oli tapahtunut, Daavid ja hänen miehensä itkivät. Suru muuttui nopeasti katkeruudeksi, ja miehet puhuivat Daavidin kivittämisestä. Ahdingostaan huolimatta Daavid ei vaipunut epätoivoon (Sananlaskut 24:10). Se että hän pelkäsi Jehovaa, sai hänet kääntymään Jehovan puoleen, ja hän ”ryhtyi vahvistamaan itseään Jehovan, Jumalansa, avulla”. Jumalan avulla Daavid ja hänen miehensä tavoittivat amalekilaiset ja saivat kaiken takaisin. (1. Samuelin kirja 30:1–20.)

13, 14. Miten Jumalan pelko auttoi erästä kristittyä tekemään hyviä ratkaisuja?

¹³ Jumalan palvelijoiden eteen tulee nykyäänkin tilanteita, joissa vaaditaan luottamusta Jehovaan ja rohkeutta toimia päättäväisesti. Ajatellaanpa esimerkiksi Kristinaa. Hän tutki lapsena Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Hän halusi kuitenkin konserttipianistiksi ja edistyi hyvin kohti tuota tavoitetta. Sitä paitsi toisille saarnaaminen tuntui hänestä kiusalliselta, ja siksi hän pelkäsi ottaa kannettavakseen kasteen mukana tulevia velvollisuuksia. Jatkaessaan Jumalan sanan tutkimista Kristina alkoi kuitenkin tuntea sen voiman. Hän oppi pelkäämään Jehovaa ja tajusi, että Jehova odottaa palvelijoidensa rakastavan häntä koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan (Markus 12:30). Tämä sai hänet vihkiytymään Jehovalle ja menemään kasteelle.

¹⁴ Kristina pyysi Jehovalta apua edistyäkseen hengellisesti. ”Tiesin, että elämä konserttipianistina olisi jatkuvaa matkustamista ja konsertteja, joita tulisi vuodessa jopa neljäsataa”, hän selittää. ”Siksi päätin sen sijaan elättää itseni opettajana ja toimia kokoaikaisena evankelistana.” Tuolloin Kristinan oli jo määrä pitää ensikonserttinsa maan tunnetuimmassa konserttisalissa. ”Ensikonserttini muodostui jäähyväiskonsertikseni”, hän kertoo. Kristina on sittemmin mennyt naimisiin kristityn vanhimman kanssa. Yhdessä he toimivat nyt eräässä Jehovan todistajien haaratoimistossa. Kristina on onnellinen siitä, että Jehova vahvisti häntä tekemään oikeita ratkaisuja ja että hän voi nyt käyttää aikansa ja voimansa hänen palveluksessaan.

Kallisarvoinen perintö

15. Mitä Daavid halusi antaa lapsilleen, ja miten hän sen teki?

¹⁵ ”Tulkaa, te pojat, kuunnelkaa minua”, kirjoitti Daavid. ”Jehovan pelkoa minä teille opetan.” (Psalmit 34:11.) Isänä Daavid halusi antaa lapsilleen kallisarvoisen perinnön: aidon, tasapainoisen, terveen pelon Jehovaa kohtaan. Sanoillaan ja teoillaan Daavid ilmaisi, että Jehova ei ole vaativa ja pelottava Jumala, joka on valmiina tarttumaan jokaiseen rikkomukseen, joita ihmiset tekevät hänen lakejaan vastaan. Jehova on sen sijaan maallisten lastensa rakastava, huolehtivainen ja anteeksiantava Isä. ”Kuka voi pitää lukua harha-askelista?” kysyi Daavid. Hän osoitti luottavansa siihen, että Jehova ei alituisesti tutki virheitämme, kun hän lisäsi: ”Katso minut viattomaksi huomaamatta jääneisiin asioihin.” Daavid oli varma siitä, että jos hän tekisi parhaansa, hänen sanansa ja ajatuksensa voisivat olla Jehovalle otollisia. (Psalmit 19:12, 14, Byington.)

16, 17. Miten vanhemmat voivat opettaa lapsille Jehovan pelkoa?

¹⁶ Daavid on hyvä malli vanhemmille nykyään. ”Vanhempamme kasvattivat meitä tavalla, joka teki totuudessa olemisesta nautittavaa”, sanoo Ralph, joka toimii yhdessä veljensä kanssa eräässä Jehovan todistajien haaratoimistossa. ”Kun olimme pieniä, he ottivat meidät mukaan keskusteluihinsa seurakunnan toiminnoista, ja meistä tuli totuudessa yhtä innokkaita kuin he olivat. He saivat meidät vakuuttuneiksi siitä, että voisimme tehdä hyvää Jehovan palveluksessa. Perheemme asuikin useita vuosia maassa, jossa tarvitaan kipeästi Valtakunnan julistajia, ja olimme mukana perustamassa sinne uusia seurakuntia.”

¹⁷ ”Meitä ei pitänyt oikealla tiellä kokoelma tiukkoja sääntöjä vaan se, että Jehova oli vanhemmillemme todellinen, erittäin huomaavainen ja hyvä. He pyrkivät tuntemaan Jehovan yhä paremmin ja miellyttämään häntä, ja me opimme heiltä aitoa pelkoa ja rakkautta häntä kohtaan. Silloinkaan kun toimimme väärin, vanhempamme eivät antaneet meille sellaista kuvaa, ettei Jehova enää rakastanut meitä, eivätkä vihoissaan asettaneet meille mielivaltaisia rajoituksia. Useimmiten he käskivät meitä istuutumaan ja vain keskustelivat tyynesti kanssamme. Äidillä oli joskus kyyneleet silmissään, kun hän yritti tavoittaa sydämemme. Se toimi. Opimme vanhempiemme sanojen ja tekojen välityksellä, että Jehovan pelko on jotakin kaunista ja että hänen todistajanaan oleminen on iloista ja miellyttävää, ei mikään taakka.” (1. Johanneksen kirje 5:3.)

18. Mitä hyvää meille koituu siitä, että pelkäämme tosi Jumalaa?

¹⁸ ”Daavidin viimeisiin sanoihin” sisältyi seuraava ajatus: ”Kun ihmiskuntaa hallitseva on vanhurskas ja hallitsee Jumalan pelossa, niin se on kuin aamun valo auringon noustessa paistamaan.” (2. Samuelin kirja 23:1, 3, 4.) Daavidin poika ja seuraaja Salomo ilmeisesti sisäisti tämän asian, sillä hän pyysi Jehovaa antamaan hänelle ”tottelevaisen sydämen” ja kyvyn erottaa ”hyvä ja paha” (1. Kuninkaiden kirja 3:9). Salomo tajusi, että Jehovan pelko on viisasta ja saa aikaan onnellisuutta. Myöhemmin hän tiivisti Saarnaajan kirjan seuraaviin sanoihin: ”Johtopäätös asiasta, kun kaikki on kuultu, on: Pelkää tosi Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä on näet ihmisen koko velvollisuus. Sillä tosi Jumala saattaa kaikenlaisen työn tuomiolle kaiken salatun suhteen siitä, onko se hyvää vai pahaa.” (Saarnaaja 12:13, 14.) Jos noudatamme tätä neuvoa, havaitsemme, että ”nöyryyden ja Jehovan pelon seuraus” on paitsi viisaus ja onnellisuus myös ”rikkaus ja kunnia ja elämä” (Sananlaskut 22:4).

19. Mikä auttaa meitä ymmärtämään ”Jehovan pelon”?

¹⁹ Raamatun esimerkeistä ja nykyajan kokemuksista havaitsemme, että oikea Jumalan pelko vaikuttaa myönteisesti hänen aitojen palvelijoidensa elämään. Tällainen pelko voi estää meitä toimimasta tavalla, joka ei miellytä taivaallista Isäämme. Lisäksi se voi antaa meille rohkeutta kohdata vihollisemme ja voimaa kestää eteemme tulevia koettelemuksia ja vaikeuksia. Olemmepa siis nuoria tai vanhoja, tutkikaamme ahkerasti Jumalan sanaa, miettikäämme oppimaamme ja lähestykäämme Jehovaa säännöllisesti hartaassa rukouksessa. Kun teemme näin, löydämme ”Jumalan tuntemuksen” ja lisäksi ymmärrämme ”Jehovan pelon” (Sananlaskut 2:1–5).

[Alaviitteet]

Osaatko selittää?

Miten Jumalan pelko voi

• auttaa toipumaan vakavasta synnistä?

• tuoda onnellisuutta koettelemuksissa ja vainossa?

• vahvistaa meitä tekemään Jumalan tahdon?

• olla lapsillemme kallisarvoinen perintö?

[Kuva s. 26]

Jehovan pelko esti Daavidia käymästä kuningas Sauliin käsiksi

[Kuvat s. 29]

Jumalan pelko on kallisarvoinen perintö, jonka vanhemmat voivat antaa lapsilleen