”Tuo – – kirjakääröt, varsinkin pergamentit”

APOSTOLI Paavali pyysi yllä olevin sanoin lähetystyöntekijätoveriaan Timoteusta tuomaan hänelle kirjallista aineistoa. Millaisia kirjakääröjä ja pergamentteja Paavali tarkoitti? Miksi hän pyysi niitä? Mitä me voimme oppia tästä pyynnöstä?

Ensimmäisen vuosisadan puolivälin paikkeilla, jolloin Paavali kirjoitti nuo sanat, Raamatun heprealaisten kirjoitusten 39 kirjaa oli jaettu 22 tai 24 kirjaksi, joista useimmat olivat todennäköisesti erillisinä kirjakääröinä. Professori Alan Millardin mukaan nämä kirjakääröt olivat kalliita, mutta eivät ”kohtalaisen hyvätuloisten saavuttamattomissa”. Jotkut pystyivät hankkimaan ainakin yhden käärön. Esimerkiksi etiopialaisella eunukilla oli vaunuissaan kirjakäärö, ja hän oli ”lukemassa ääneen profeetta Jesajaa”. Hän oli ”etiopialaisten kuningattaren, kandaken, alainen vallanpitäjä, – – koko hänen aarteistonsa hoitaja”. Hänen on täytynyt olla niin varakas, että hän saattoi omistaa osia Raamatusta. (Apt. 8:27, 28.)

Paavali pyysi Timoteusta: ”Tuo tullessasi viitta, jonka jätin Troakseen Karpoksen luo, ja kirjakääröt, varsinkin pergamentit.” (2. Tim. 4:13.) Näistä sanoista voidaan päätellä, että Paavali omisti useampia kirjoja. Millä olisikaan ollut suurempi arvo hänen kirjakokoelmassaan kuin Jumalan sanalla? Hänen mainitsemistaan ”pergamenteista” raamatunoppinut A. T. Robertson sanoi: ”Ne olivat todennäköisesti Vanhan testamentin kirjojen jäljennöksiä – pergamentti oli kalliimpaa kuin papyrus.” Paavali oli nuoruudessaan ”kasvatettu – – Gamalielin jalkojen juuressa”. Gamaliel oli koko kansan arvostama Mooseksen lain opettaja. Paavali olisi siis ymmärrettävästikin voinut hankkia itselleen kirjakääröjä, jotka sisälsivät osia Jumalan sanasta. (Apt. 5:34; 22:3.)

Miten kristityt käyttivät kirjakääröjä?

Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan omistaneet Pyhän Raamatun kirjakääröjä. Miten sitten kristityt yleensä pääsivät tuohon aikaan hyötymään Jumalan sanasta? Voimme päätellä vastauksen siitä, mitä Paavali oli aiemmin kirjoittanut Timoteukselle: ”Kiinnitä jatkuvasti huomiota julkiseen lukemiseen – – kunnes tulen.” (1. Tim. 4:13.) Julkinen lukeminen oli ollut perinteinen käytäntö Jumalan kansan keskuudessa Mooseksen päivistä lähtien ja kuului kristillisten seurakuntien kokousohjelmaan (Apt. 13:15; 15:21; 2. Kor. 3:15).

Ääneen lukeminen hyödytti niitä, joilla ei ollut omia jäljennöksiä Raamatun kirjoituksista, ja siksi Timoteuksen täytyi vanhimpana kiinnittää siihen huomiota. Kun Jumalan sanaa luettiin julkisesti, kaikki varmasti kuuntelivat tarkkaavaisina, jotteivät olisi menettäneet sanaakaan. Ja epäilemättä vanhemmat ja lapset keskustelivat kotona siitä, mitä kokouksissa oli luettu.

Kuolleenmeren alueelta löydetty kuuluisa Jesajan kirjakäärö on yli seitsemän metriä pitkä. Kun kirjakääröjen kummassakin päässä vielä oli sauva ja ympärillä suojus, ne olivat painavia. Useimmat kristityt eivät saarnatessaan luultavasti voineet kuljettaa monia kääröjä mukanaan. Vaikka Paavalilla ehkä oli omassa käytössään Raamatun kirjoituksia sisältäviä kääröjä, hän tuskin olisi voinut ottaa niitä kaikkia mukaansa matkoilleen. Todennäköisesti hän jätti joitakin ystävänsä Karpoksen luo Troakseen.

Mitä voimme oppia Paavalin esimerkistä?

Kirjoittaessaan Timoteukselle Paavali oli toista kertaa vangittuna Roomassa, ja juuri ennen esittämäänsä pyyntöä hän sanoi: ”Olen taistellut hyvän taistelun, olen juoksun päättänyt – –. Tästä lähtien minulle on varattuna vanhurskauden kruunu.” (2. Tim. 4:7, 8.) Hän kirjoitti nämä sanat luultavasti noin vuonna 65 keisari Neron nostattaman vainon aikana. Tällä kerralla vankeusaika oli erityisen kovaa. Paavali aavisti teloittamisensa olevan aivan lähellä. (2. Tim. 1:16; 4:6.) On ymmärrettävää, että Paavali toivoi hartaasti saavansa kirjakääröt käsiinsä. Vaikka hän oli vakuuttunut siitä, että hän oli taistellut hyvän taistelun loppuun asti, hän halusi edelleen vahvistaa itseään tutkimalla Jumalan sanaa.

Saadessaan Paavalin kirjeen Timoteus oli luultavasti yhä Efesoksessa (1. Tim. 1:3). Matka Efesoksesta Troaksen kautta Roomaan on noin 1 600 kilometriä. Samassa kirjeessä Paavali kehotti hartaasti Timoteusta: ”Tee kaikkesi saapuaksesi ennen talvea.” (2. Tim. 4:21.) Raamattu ei kerro, pääsikö Timoteus jossakin laivassa Roomaan Paavalin toivomana aikana.

Mitä voimme oppia Paavalin pyynnöstä tuoda ”kirjakääröt, varsinkin pergamentit”? Hän säilytti kaipauksen Jumalan sanaan tänä elämänsä ahdistavimpana aikana. Epäilemättä juuri tästä johtui se, että hän oli aina hengellisesti vireä ja aktiivinen ja rohkaisuksi monille.

On suuri siunaus, että useimmilla meistä on nykyään koko Raamattu omassa käytössämme. Joillakuilla niitä on jopa monia kappaleita ja eri laitoksia. Meidän tulee Paavalin tavoin pyrkiä innokkaasti syventämään Raamatun ymmärrystämme. Niistä 14 henkeytetystä kirjeestä, jotka Paavali sai kirjoittaa, hänen toinen kirjeensä Timoteukselle oli viimeinen. Hänen pyyntönsä, että Timoteus toisi ”kirjakääröt, varsinkin pergamentit”, on lähellä kirjeen loppua. Se oli siis yksi hänen viimeisistä muistiin merkityistä toivomuksistaan.

Tunnetko sinä Paavalin tavoin palavaa halua taistella uskon hyvä taistelu loppuun asti? Tahdotko pysyä hengellisesti vireänä ja valmiina todistustyöhön niin kauan kuin Herra toivoo meidän sitä jatkavan? Kiinnitä siinä tapauksessa ”alituista huomiota itseesi ja opetukseesi” tutkimalla innokkaasti ja säännöllisesti Raamattua, joka on nykyään useampien saatavilla kuin koskaan ennen – käytännöllisemmässä muodossa kuin kirjakääröjen aikaan (1. Tim. 4:16).

[Kartta/Kuvat s. 18, 19]

(Ks. painettu julkaisu)

Efesos

Troas

Rooma