Pyri rauhaan

”Pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa.” (ROOM. 14:19)

 1, 2. Miksi Jehovan todistajien keskuudessa vallitsee rauha?

TODELLISTA rauhaa on nykymaailmassa vaikea löytää. Uskonnolliset, poliittiset ja sosiaaliset erot jakavat usein jopa samaan kansalliseen ryhmään kuuluvia ja samaa kieltä puhuvia ihmisiä. Toisaalta Jehovan palvojat ovat yksimielisiä, vaikka he ovatkin ”kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä” (Ilm. 7:9).

² Keskuudessamme yleensä vallitseva rauha ei ole sattumaa. Se on tuloksena ennen kaikkea siitä, että ”nautimme rauhasta Jumalan kanssa”, koska uskomme hänen Poikaansa, jonka vuodattama veri peittää syntimme (Room. 5:1; Ef. 1:7). Lisäksi tosi Jumala antaa uskollisille palvelijoilleen pyhää henkeä, ja tuon hengen hedelmään kuuluu rauha (Gal. 5:22). Vielä yksi syy rauhaamme ja ykseyteemme on se, että ”emme ole osa maailmasta” (Joh. 15:19). Emme ota kantaa poliittisiin kiistoihin vaan pysymme puolueettomina. Koska olemme ”takoneet miekkamme auranvantaiksi”, emme osallistu sisällissotiin sen enempää kuin kansainvälisiin sotiin (Jes. 2:4).

 3. Minkä keskinäinen rauhamme mahdollistaa, ja mitä tässä kirjoituksessa käsitellään?

³ Keskinäinen rauhamme merkitsee enemmän kuin sitä, että pidätymme vahingoittamasta veljiämme. Vaikka oman seurakuntamme jäsenet saattavat edustaa monia erilaisia etnisiä ryhmiä ja kulttuureja, me ”rakastamme toisiamme” (Joh. 15:17). Tällaisen rauhan ansiosta meidän on mahdollista ”tehdä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa” (Gal. 6:10). Rauhaisa hengellinen paratiisimme on varjelemisen arvoinen. Katsotaanpa sen vuoksi, miten voimme pyrkiä rauhaan seurakunnan sisäpuolella.

Kun kompastumme

 4. Miten voimme pyrkiä rauhaan, kun olemme loukanneet jotakuta?

⁴ ”Me kaikki kompastumme monta kertaa”, kirjoitti opetuslapsi Jaakob. ”Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies.” (Jaak. 3:2.) Uskovien keskuudessa syntyy siis väistämättä erimielisyyksiä ja väärinkäsityksiä (Fil. 4:2, 3). Yksilöiden väliset ongelmat voidaan silti selvittää häiritsemättä seurakunnan rauhaa. Jos esimerkiksi tajuamme, että olemme saattaneet loukata jotakuta, meidän tulisi toimia Jeesuksen esittämän neuvon mukaisesti. (Lue Matteuksen 5:23, 24.)

 5. Miten voimme pyrkiä rauhaan, kun joku on aiheuttanut meille mielipahaa?

⁵ Entä jos joku on aiheuttanut meille mielipahaa? Pitäisikö meidän odottaa tuon rikkojan tulevan luoksemme pyytämään anteeksi? Meidän tulisi muistaa, että rakkaus ”ei pidä kirjaa pahasta” (1. Kor. 13:5). Tultuamme loukatuksi pyrimme rauhaan antamalla anteeksi ja unohtamalla asian. (Lue Kolossalaiskirjeen 3:13.) Vähäpätöiset rikkomukset on parasta hoitaa tällä tavoin, sillä se edistää rauhaisia suhteita toisiin uskoviin ja antaa meille mielenrauhan. Viisas sananlasku sanoo: ”On kaunista sivuuttaa rikkomus.” (Sananl. 19:11.)

 6. Mitä meidän tulisi tehdä, jos jokin loukkaus tuntuu meistä liian suurelta sivuutettavaksi?

⁶ Entä jos jokin loukkaus tuntuu meistä liian suurelta sivuutettavaksi? Ei varmastikaan ole viisasta kertoa asiasta kaikille, jotka haluaisivat kuulla siitä. Tällainen juoruilu järkyttää seurakunnan rauhaa. Miten ongelma voidaan selvittää rauhaisasti? Matteuksen 18:15 kehottaa: ”Jos veljesi tekee synnin, mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken. Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi.” Vaikka Matteuksen 18:15–17:ssä tarkoitetaan vakavaa syntiä, meidän tulisi jakeen 15 periaatteen mukaisesti keskustella ystävällisesti meitä loukanneen kanssa kahden kesken ja yrittää palauttaa rauhaisa suhde häneen.a

 7. Miksi kiistat tulisi sopia nopeasti?

⁷ Apostoli Paavali kirjoitti: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä; älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa, älkääkä antako Panettelijalle sijaa.” (Ef. 4:26, 27.) Jeesus kehotti: ”Ole valmis sopimaan nopeasti asioista sen kanssa, jolla on kanne sinua vastaan oikeudessa.” (Matt. 5:25.) Rauhan vuoksi kiistat on siis syytä sopia nopeasti. Muussa tapauksessa erimielisyydet voisivat jäädä kiusaamaan meitä, kuten hoitamaton, tulehtunut haava. Älkäämme antako ylpeyden, kateuden tai rahanrakkauden estää meitä selvittämästä kiistoja mahdollisimman pian niiden syntymisen jälkeen (Jaak. 4:1–6).

Kun riita-asiassa on useita osapuolia

 8, 9. a) Millaisia näkemyseroja oli Rooman seurakunnassa ensimmäisellä vuosisadalla? b) Mitä neuvoja Paavali antoi Rooman kristityille heidän kiistansa ratkaisemiseksi?

⁸ Joskus seurakunnan sisäisissä erimielisyyksissä on mukana kahden sijasta useampia henkilöitä. Tämä piti paikkansa niiden Roomassa asuvien kristittyjen tapauksessa, joille apostoli Paavali kirjoitti henkeytetyn kirjeen. Sikäläisen seurakunnan juutalais- ja pakanakristittyjen keskuudessa ilmeni kiistaa. Jotkut heistä nähtävästi halveksuivat niitä, joiden omatunto oli heikko eli liian rajoittava. Nämä taas väärin perustein tuomitsivat toiset sellaisissa kysymyksissä, joissa kukin sai tehdä henkilökohtaisen ratkaisun. Miten Paavali neuvoi tätä seurakuntaa? (Room. 14:1–6.)

⁹ Paavali antoi tässä kiistassa neuvoja kummankin näkemyksen kannattajille. Niitä joiden käsityksen mukaan Mooseksen lakia ei tarvinnut enää noudattaa, Paavali kielsi halveksumasta veljiään (Room. 14:2, 10). Heidän ylimielinen asenteensa olisi voinut kompastuttaa ne uskovat, joiden mielestä oli edelleen iljettävää syödä Laissa kiellettyjä ruokia. ”Lakkaa repimästä maahan Jumalan työtä vain ruoan tähden”, Paavali neuvoi heitä. ”On hyvä olla syömättä lihaa tai juomatta viiniä tai tekemättä mitään, mihin veljesi kompastuu.” (Room. 14:14, 15, 20, 21.) Toisten kristittyjen omatunto taas oli rajoittavampi. Paavali kehotti heitä olemaan tuomitsematta niitä, joilla oli avarampi näkemys. (Room. 14:13.) Hän sanoi, ettei kenenkään kristityn tullut ”ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella” (Room. 12:3). Neuvottuaan kiistan molempia osapuolia Paavali kirjoitti: ”Niinpä siis pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa ja mikä on rakentavaa toisillemme.” (Room. 14:19.)

10. Mitä erimielisyyksien selvittämiseksi tulisi tehdä nykyään, kuten tehtiin ensimmäisellä vuosisadalla Rooman seurakunnassa?

¹⁰ Voimme olla varmoja, että Rooman seurakunta osoitti vastakaikua Paavalin neuvoille ja teki tarvittavat korjaukset. Kun erimielisyyksiä ilmenee kristittyjen keskuudessa nykyään, ne tulisi vastaavasti selvittää ystävällisessä hengessä etsimällä nöyrästi neuvoja Raamatusta ja noudattamalla niitä. Samoin kuin roomalaisten tapauksessa niin nykyäänkin saattaa olla tarpeen, että kaikki riita-asian osapuolet tekevät korjauksia ”säilyttääkseen rauhan keskenään” (Mark. 9:50).

Kun vanhimmilta pyydetään apua

11. Miten vanhimman tulisi toimia, jos kristitty haluaa puhua hänelle kiistasta, johon liittyy joku toinen uskova?

¹¹ Entä jos kristitty haluaa puhua vanhimmalle ongelmasta, johon liittyy joku sukulainen tai toinen uskova? Sananlaskujen 21:13:ssa sanotaan: ”Joka tukkii korvansa alhaisen valitushuudolta, tulee itsekin huutamaan saamatta vastausta.” Vanhin ei varmastikaan halua ”tukkia korvaansa”. Eräs toinen sananlasku kuitenkin varoittaa: ”Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa – kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.” (Sananl. 18:17, Kirkkoraamattu 1992.) Vanhimman tulisi kuunnella huomaavaisesti, mutta hänen on varottava asettumasta sen puolelle, joka kertoo ongelmasta. Kuunneltuaan loppuun asti hän voisi kysyä, onko loukkaantunut osapuoli puhunut asiasta sille, joka sai hänet pois tolaltaan. Vanhin saattaisi myös kerrata hänen kanssaan, mitkä askeleet hän voi Raamatun mukaan ottaa rauhan rakentamiseksi.

12. Mitkä esimerkit osoittavat, että on vaarallista toimia hätäisesti kuultuaan valituksen?

¹² Sitä miten vaarallista on toimia hätäisesti kuultuaan vain yhtä kiistan osapuolta, valaisee kolme raamatullista esimerkkiä. Kun Potifarin vaimo kertoi Joosefin yrittäneen raiskata hänet, Potifar uskoi häntä, vihastui syyttä ja heitätti Joosefin vankilaan (1. Moos. 39:19, 20). Kuningas Daavid uskoi Sibaa, joka sanoi herransa Mefibosetin siirtyneen Daavidin vihollisten puolelle. ”Katso! Sinun on kaikki se, mikä kuuluu Mefibosetille”, Daavid lupasi hätäisesti. (2. Sam. 16:4; 19:25–27.) Kuningas Artakserkseelle kerrottiin, että juutalaiset rakensivat uudelleen Jerusalemin muureja ja aikoivat kapinoida Persian maailmanvaltaa vastaan. Hän uskoi tämän valheen ja määräsi lopettamaan Jerusalemin jälleenrakentamisen. Niinpä juutalaiset lakkasivat rakentamasta Jumalan temppeliä. (Esra 4:11–13, 23, 24.) Kristittyjen vanhinten on viisasta noudattaa Paavalin Timoteukselle esittämää neuvoa ja välttää tekemästä hätiköityjä ratkaisuja. (Lue 1. Timoteuksen kirjeen 5:21.)

13, 14. a) Mitä on muistettava käsiteltäessä toisten kiistoja? b) Mikä auttaa vanhimpia tekemään oikeita ratkaisuja ongelmatilanteissa?

¹³ Silloinkin kun kiistan molemmat osapuolet näyttävät sanoneen sanottavansa, on tärkeää pitää mielessä seuraava ajatus: ”Jos joku luulee hankkineensa tietoa jostakin, hän ei vielä tunne sitä niin kuin hänen pitäisi se tuntea.” (1. Kor. 8:2.) Tiedämmekö tosiaan kaikki tuohon kiistaan johtaneet seikat? Ymmärrämmekö täysin sen osapuolien taustat? Käsitellessään ongelmatilanteita vanhimmat eivät saa antaa pettää itseään valheilla, ovelalla taktikoinnilla tai huhupuheilla! Jumalan asettama Tuomari, Jeesus Kristus, tuomitsee vanhurskaasti. Hän ei ”tuomitse vain silmillään näkemänsä mukaan eikä ojenna pelkästään korvillaan kuulemansa mukaan” (Jes. 11:3, 4). Sen sijaan Jeesusta ohjaa Jehovan henki. Myös kristittyjen vanhinten tulee noudattaa Jumalan pyhän hengen opastusta.

¹⁴ Ennen kuin vanhimmat tekevät ratkaisuja uskonveljiään koskevissa ongelmatilanteissa, heidän on rukoiltava Jehovalta hänen henkeään. Lisäksi heidän tulee turvautua hengen opastukseen tarkastelemalla Jumalan sanaa sekä ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” tuottamia julkaisuja (Matt. 24:45).

Onko rauhaan pyrittävä hinnalla millä hyvänsä?

15. Missä tapauksessa meidän tulisi kertoa vakavasta synnistä, josta olemme saaneet tietää?

¹⁵ Meitä kristittyjä kehotetaan pyrkimään rauhaan. Mutta Raamatussa sanotaan myös: ”Ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa.” (Jaak. 3:17.) Rauhan säilyttämistäkin tärkeämpää on siveellinen puhtaus eli se, että kannattaa Jumalan puhtaita moraalinormeja ja noudattaa hänen vanhurskaita vaatimuksiaan. Jos kristitty saa tietää uskonveljensä tehneen vakavan synnin, hänen tulisi kehottaa tätä tunnustamaan se vanhimmille. (1. Kor. 6:9, 10; Jaak. 5:14–16.) Mikäli väärintekijä ei toimi niin, synnistä selvillä olevan kristityn tulisi kertoa asiasta. Jos tuo kristitty pysyy vaiti säilyttääkseen rauhan synnintekijän kanssa, hänestä tulee osallinen tämän väärintekoon. (3. Moos. 5:1; lue Sananlaskujen 29:24.)

16. Mitä voimme oppia Jeehun ja kuningas Joramin kohtaamisesta?

¹⁶ Eräs Jeehua koskeva kertomus osoittaa, että Jumalan vanhurskaus on asetettava rauhan säilyttämisen edelle. Jumala lähetti Jeehun panemaan täytäntöön Hänen tuomionsa kuningas Ahabin huoneelle. Jumalaton kuningas Joram, Ahabin ja Isebelin poika, ajoi vaunuissaan tapaamaan Jeehua ja kysyi: ”Onko rauha, Jeehu?” Mitä Jeehu vastasi? ”Mitä rauhaa voisi olla niin kauan kuin äitisi Isebelin haureudet ja hänen monet noituutensa ovat olemassa?” (2. Kun. 9:22.) Sitten Jeehu otti jousensa ja ampui nuolen Joramin sydämen läpi. Vanhinten tulee jäljitellä Jeehun päättäväistä toimintaa siten, että he eivät tee rauhan vuoksi myönnytyksiä tahallisille, katumattomille synnin harjoittajille. He erottavat katumattomat synnintekijät seurakunnasta, jotta se voi edelleen nauttia rauhasta Jumalan kanssa. (1. Kor. 5:1, 2, 11–13.)

17. Mitä kaikkien kristittyjen on tarpeen tehdä rauhan säilyttämiseksi?

¹⁷ Useimpiin veljien välisiin kiistoihin ei liity vakavaa väärintekoa, joka vaatisi oikeudellisia toimia. On siis hyvä rakkaudellisesti peittää toisten erehdykset. Jumalan sanassa sanotaan: ”Joka peittää rikkomuksen, tavoittelee rakkautta, mutta joka jankuttaa jostakin, erottaa keskenään läheiset toisistaan.” (Sananl. 17:9.) Näiden sanojen soveltaminen auttaa meitä kaikkia pitämään yllä seurakunnan rauhaa ja säilyttämään hyvän suhteen Jehovaan (Matt. 6:14, 15).

Rauhaan pyrkiminen tuo siunauksia

18, 19. Mitä hyötyä on rauhaan pyrkimisestä?

¹⁸ Kun ”pyrimme siihen, mikä edistää rauhaa”, saamme osaksemme runsaita siunauksia. Jäljitellessämme Jehovan menettelyä voimme nauttia läheisestä suhteesta häneen. Edistämme myös hengellisessä paratiisissamme vallitsevaa rauhaa ja ykseyttä. Rauhan hyväksi työskenteleminen seurakunnan sisäpuolella auttaa meitä lisäksi näkemään, miten voimme pyrkiä rauhaan niiden kanssa, joille saarnaamme ”rauhan hyvää uutista” (Ef. 6:15). Opimme olemaan ”hellävaraisia kaikkia kohtaan” ja ”itsemme hillitseviä pahaa kärsiessämme” (2. Tim. 2:24).

¹⁹ Muista myös, että Raamatussa luvataan: ”Tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apt. 24:15.) Kun nämä sanat täyttyvät täällä maan päällä, kuolleista herätetään miljoonia ihmisiä, jotka ovat hyvin erilaisia taustaltaan ja luonteeltaan – ja jotka ovat eläneet eri aikoina ”maailman perustamisesta asti”! (Luuk. 11:50, 51.) Tulee totisesti olemaan suunnaton ilo opettaa kuolleista herätettyjä rakastamaan rauhaa. Se että meitä nykyään valmennetaan olemaan rauhantekijöitä, on silloin suureksi avuksi!

[Alaviite]

Mitä opit?

• Miten voimme pyrkiä rauhaan, jos olemme loukanneet jotakuta?

• Mitä meidän tulisi tehdä rauhan hyväksi, kun meille on tehty vääryyttä?

• Miksi on viisasta olla puolueeton toisten kiistojen suhteen?

• Miksi rauhaan ei tule pyrkiä hinnalla millä hyvänsä?

[Kuvat s. 29]

Jehova rakastaa niitä, jotka antavat auliisti anteeksi toisille.