Kuka todellisuudessa hallitsee maailmaa?

ET OLE todennäköisesti koskaan tavannut ketään järjestäytyneen rikollisuuden johtohahmoa. Merkitseekö se sitä, ettei rikollisjohtajia ole olemassa? He ovat taitavia kätkemään henkilöllisyytensä, tai he saattavat toimia jopa kaltereiden takaa. Silti sanomalehtiuutiset vaikkapa huumesodista, prostituutioringeistä ja ihmiskaupasta muistuttavat heidän olemassaolostaan ja heidän toimintansa turmelevasta vaikutuksesta ja hirvittävistä seurauksista. Tiedämme rikollisjohtajien olevan olemassa, koska näemme heidän yhteiskuntaan jättämänsä jäljen.

Jumalan sana Raamattu kertoo, että Saatana on todellinen persoona, joka vaikutusvaltaisen rikollisjohtajan tavoin pitää huolen siitä, että hänen tahtonsa toteutuu ”valheellisten tunnusmerkkien” ja ”epävanhurskaan petoksen” välityksellä. Raamattu sanoo, että hän jopa ”muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi”. (2. Tessalonikalaisille 2:9, 10; 2. Korinttilaisille 11:14.) Paholaisenkin olemassaolo voidaan osoittaa hänen jättämiensä jälkien perusteella. Useimmista ihmisistä on kuitenkin vaikea uskoa näkymättömään, pahaan henkipersoonaan. Ennen kuin tarkastelemme lähemmin, mitä Raamattu sanoo Saatanasta, kiinnitämme huomion joihinkin yleisiin vastaväitteisiin ja vääriin käsityksiin, jotka estävät monia uskomasta, että hän on todellinen persoona.

◼ ”Miten rakastava Luoja olisi voinut luoda Paholaisen?” Koska Raamattu sanoo, että Jumala on hyvä ja täydellinen, tuntuu ristiriitaiselta, että hän olisi luonut jonkun pahansuovan, häijyn ja julman persoonan. Raamatussa ei todellisuudessa sanotakaan, että Jumala olisi luonut ketään sellaista, vaan siinä päinvastoin kuvaillaan häntä seuraavasti: ”Hän on Kallio, täydellistä on hänen työnsä, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeutta. Uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta, vanhurskas ja oikeamielinen hän on.” (5. Mooseksen kirja 32:4; Psalmit 5:4.)

Herää kysymys, voisiko sitten Jumalan luoma täydellinen persoona toimia muutoin kuin oikein. Jumala ei suinkaan tehnyt luomuksistaan robotteja, vaan antoi heille vapaan tahdon – kyvyn tehdä omia valintoja. Täydellinen, älykäs luomus kykenee siis päättämään, tekeekö hän hyvää vai pahaa. Todellista moraalista merkitystä on vain sellaisen älykkään luomuksen – joko ihmisen tai henkiolennon – teoilla, jolla on vapaa tahto.

Jumala ei näin ollen olisi varmastikaan antanut luomuksilleen moraalista vapautta ja samaan aikaan estänyt heitä tekemästä pahaa, jos se olisi ollut heidän valintansa. Jeesus puhui tahdonvapauden väärinkäytöstä sanoessaan, että Saatana Panettelija ei ”pysynyt lujana totuudessa” (Johannes 8:44). Näiden sanojen perusteella on selvää, että persoona, josta tuli Saatana, oli alun perin täydellinen henkiluomus, joka jossain vaiheessa ”pysyi lujana totuudessa”.a Jehova Jumala antoi luomuksilleen vapaan tahdon, koska hän rakastaa heitä ja luottaa heihin. (Ks. tekstiruutu ”Saattoiko täydellinen luomus menettää täydellisyytensä?” s. 6.)

◼ ”Paholainen on Jumalan palvelija.” Joidenkin mielestä Raamatun Jobin kirja tukee tätä ajatusta. Erään Raamatun selitysteoksen mukaan se, että Saatanan sanotaan olleen ”maata kiertelemässä”, viittaa muinaisen Persian vakoojien toimintaan, kun nämä kulkivat paikasta toiseen ja raportoivat havainnoistaan kuninkaalle (Job 1:7). Mutta jos Saatana tosiaan oli Jumalan vakooja, miksi hänen olisi täytynyt selittää Jumalalle, että hän oli ollut ”maata kiertelemässä”? Jobin kirja ei suinkaan kuvaile Paholaista Jumalan liittolaiseksi, vaan kutsuu häntä nimellä Saatana, joka tarkoittaa ’vastustajaa’, osoittaen näin, että hän on todellisuudessa Jumalan päävihollinen (Job 1:6). Mistä sitten on peräisin ajatus, jonka mukaan Saatana on Jumalan palveluksessa?

Jo sellaisissa ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevissa apokryfikirjoissa kuin Qumranin lahkon ”Riemuvuosien kirjassa” ja ”Yhdyskuntasäännössä” kerrottiin, että Saatana olisi neuvotellut Jumalan kanssa, mutta alistunut kuitenkin tämän tahtoon. Kirjassaan Mephistopheles historiantutkija J. B. Russell selitti, että protestanttinen uskonpuhdistaja Martti Luther katsoi Saatanan olevan Jumalan työkalu, ”aivan kuin vesuri tai kuokka, jota hän käyttää puutarhansa hoitamisessa”. Russellin mukaan Lutherin ajatuksena oli se, että ”kuokka hävittää rikkakasveja mielellään”, mutta pysyy Jumalan väkevässä kädessä täyttäen näin hänen tahtonsa. Lutherin opetus, jonka ranskalainen teologi Jean Calvin myöhemmin omaksui, loukkasi monien uskovien oikeustajua. Miten rakastava Jumala voisi paitsi sallia pahuutta myös jopa tahtoa sitä? (Jaakobin kirje 1:13.) Tuo opetus samoin kuin 1900-luvun kauheudet ovat vieneet monien uskon niin Jumalaan kuin Paholaiseenkin.

◼ ”Paholainen vain edustaa pahan käsitettä.” Jos Paholaisen katsotaan vain edustavan pahan käsitettä, joistakin raamatunkohdista tulee lähes käsittämättömiä. Esimerkiksi kenen kanssa Jumala siinä tapauksessa kävi Jobin 2:3–6:ssa kuvaillun keskustelun? Puhuiko hän mahdollisesti Jobissa piilevälle abstraktille pahalle vai jopa itselleen? Olisiko Jumala ensin ylistänyt Jobin hyviä ominaisuuksia ja heti perään koetellut häntä ankarasti? Jos Jumalaa syytettäisiin tällaisesta, se merkitsisi sitä, että hän olisi kieroutunut eikä suinkaan sellainen, ”jossa ei ole epävanhurskautta” (Psalmit 92:15). Todellisuudessa Jumala ei kuitenkaan suostunut ojentamaan kättään Jobia vastaan. Saatana ei selvästikään edusta pahan käsitettä tai Jumalan persoonallisuuden pimeää puolta, vaan hän on henkipersoona, joka teki itsestään Jumalan vihollisen.

Kuka todellisuudessa hallitsee maailmaa?

Nykyään monista tuntuu vanhanaikaiselta uskoa Paholaiseen, mutta pahuuden karua todellisuutta ei voida selittää tyydyttävästi mitenkään muuten. Yritys päästä eroon siitä ajatuksesta, että Saatana on olemassa, on johtanut siihen, että monet ovat hylänneet Jumalan ja kaikki moraalisäännöt.

”Paholaisen taitavimpia juonia on vakuuttaa – –, ettei häntä ole olemassa”, kirjoitti 1800-luvulla elänyt runoilija Charles Baudelaire. Salaamalla identiteettinsä Saatana on herättänyt epäilyksiä jopa Jumalan olemassaolosta. Jos Saatanaa ei olisi, eikö kaikesta pahasta olisikin silloin vastuussa Jumala? Juuri näin Saatana haluaa ihmisten ajattelevan.

Saatana on kuin rikollisjohtaja, joka salaa henkilöllisyytensä saavuttaakseen päämääränsä. Raamatussa tuo päämäärä kuitenkin paljastetaan: ”Tämän asiainjärjestelmän jumala on sokaissut ei-uskovien mielet, jotta Kristusta, joka on Jumalan kuva, koskevan loistoisan hyvän uutisen valaistus ei säteilisi läpi.” (2. Korinttilaisille 4:4.)

Jäljelle jää vielä yksi tärkeä kysymys: mitä Jumala tekee tälle nerokkaalle, piilossa pysyttelevälle persoonalle, joka on kaiken pahuuden ja kärsimyksen takana? Tätä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 5]

Onko Saatana Jumalan palvelija vai vastustaja?

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

Saattoiko täydellinen luomus menettää täydellisyytensä?

Täydellisyys, jonka Jumala antoi älykkäille luomuksilleen, oli suhteellista. Vaikka Aadam luotiin täydelliseksi, hänen täytyi kunnioittaa Luojan hänelle asettamia fyysisiä rajoituksia. Hän ei esimerkiksi voinut syödä multaa, soraa tai puuta kärsimättä vahinkoa. Jos hän olisi jättänyt huomiotta painovoimalain ja olisi hypännyt korkealta kalliolta, hän olisi kuollut tai loukkaantunut vakavasti.

Samoin yksikään täydellinen luomus, olipa hän ihminen tai enkeli, ei voi rikkoa Jumalan moraalinormeja altistumatta huonoille seurauksille. Niinpä kun älyllinen luomus käyttää vapaata tahtoaan väärin, hän tekee helposti virheitä ja lankeaa syntiin. (1. Mooseksen kirja 1:29; Matteus 4:4.)