Huolehdimme iäkkäistä
”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanoin tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” (1. JOH. 3:18)
1, 2. a) Mitä haasteita monet perheet kohtaavat, ja mitä kysymyksiä herää? b) Miten vanhemmat ja lapset voivat varautua muuttuviin olosuhteisiin?
VOI olla sydäntä raastavaa huomata, että aikaisemmin niin vahvat ja itsenäiset vanhempamme eivät enää tule toimeen omin avuin. Kenties isä tai äiti on kaatunut ja häneltä on murtunut lonkka, hän on eksynyt menetettyään ajan ja paikan tajun tai hänellä on todettu jokin vakava sairaus. Toisaalta iäkkäiden itsensä voi olla vaikea hyväksyä terveydentilaansa tai muihin asioihin liittyviä muutoksia, jotka nyt rajoittavat heidän vapauttaan (Job 14:1). Mitä on tehtävissä? Millä tavoin heistä voidaan huolehtia?
2 Eräässä iäkkäistä huolehtimista käsittelevässä kirjoituksessa sanotaan: ”Vaikka ikääntymisen ongelmista on vaikea puhua, perhe pystyy selviytymään paremmin mistä tahansa eteen tulevasta, kun se on keskustellut vaihtoehdoista ja yksissä tuumin tehnyt suunnitelmia.” Tällainen keskustelu on tärkeää, sillä kukaan ei voi kokonaan välttyä iän mukana tulevilta koettelemuksilta. Voimme kuitenkin varautua niihin ja tehdä etukäteen joitakin ratkaisuja. Katsotaanpa, miten perheenjäsenet voivat vastata näihin haasteisiin tekemällä yhdessä suunnitelmia rakkauden hengessä.
SUUNNITELMIA ”ONNETTOMIEN PÄIVIEN” VARALLE
3. Mitä perheenjäsenten on ehkä tehtävä, kun iäkkäät vanhemmat tarvitsevat aiempaa enemmän apua? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)
3 Useimmille iäkkäille koittaa aika, jolloin he eivät enää pysty täysin huolehtimaan itsestään vaan tarvitsevat apua. (Lue Saarnaajan 12:1–7.) Kun ikääntyneet vanhemmat eivät enää pärjää omin avuin, heidän ja heidän aikuisten lastensa tulisi selvittää, millaista apua olisi perheen taloudelliset resurssit huomioon ottaen parasta järjestää. Yleensä on viisasta kutsua perhe koolle neuvottelemaan siitä, mitkä ovat tarpeet, miten ne täytetään ja miten jokainen voi tehdä osansa. Kaikkien, erityisesti vanhempien, tulee olla realistisia ja kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan avoimesti. Olisi ehkä hyvä miettiä, voivatko vanhemmat asua edelleen turvallisesti omassa kodissaan, mikäli he saavat lisää apua.a Lisäksi saatettaisiin pohtia, miten kukin omainen voi vastuiden hoitamisessa hyödyntää vahvoja puoliaan. (Sananl. 24:6.) Esimerkiksi joku pystyy hoitamaan vanhempia päivästä päivään, kun taas toisten on mahdollista antaa enemmän aineellista tukea. Kaikkien tulee ymmärtää, että jokaisella on oma tehtävänsä, joka tosin saattaa ajan kuluessa muuttua. Joistakin velvollisuuksista voidaan ehkä huolehtia vuorotellen.
4. Mistä perheenjäsenet voivat saada apua?
4 Aluksi on tärkeää selvittää hoitoa tarvitsevan vanhemman terveydentila mahdollisimman tarkoin. Jos hänellä on jokin etenevä sairaus, hankkikaa tietoa siitä, mitä on odotettavissa. (Sananl. 1:5.) Ottakaa yhteyttä kunnallisiin tai muihin palveluntarjoajiin saadaksenne selville, millaista apua yhteiskunta järjestää iäkkäille sekä miten voitte helpottaa tehtäväänne ja parantaa hoidon laatua. Edessä olevat muutokset perheen tilanteessa voivat herättää epämiellyttäviä tunteita, kuten surua, järkytystä tai hämmennystä. Kerro ajatuksistasi luotettavalle ystävälle. Mikä tärkeintä, vuodata sydämesi Jehovalle. Hän voi antaa sinulle mielenrauhan, jota tarvitset pystyäksesi selviytymään mistä tahansa tilanteesta. (Ps. 55:22; Sananl. 24:10; Fil. 4:6, 7.)
5. Miksi on viisasta hankkia etukäteen tietoa mahdollisista vaihtoehdoista?
5 Iäkkäiden ja heidän omaistensa on viisasta hankkia etukäteen tietoa mahdollisista vaihtoehdoista. He voivat selvittää, olisiko vanhemman käytännöllistä asua poikansa tai tyttärensä luona tai hyödyntää palveluasumista tai muita tarjolla olevia mahdollisuuksia. Näin voidaan nähdä, mitä ”vaivaa ja vahingollista” tuleviin aikoihin saattaa sisältyä, ja valmistautua niihin (Ps. 90:10). Aivan liian usein käy niin, että perheet eivät laadi suunnitelmia ja joutuvat sitten kriisitilanteessa tekemään vaikeita ratkaisuja hätiköiden. Erään asiantuntijan mukaan tämä ”on melkein poikkeuksetta mahdollisimman huono aika sellaisen ratkaisun tekemiseen”. Kiireen keskellä tunnelma voi kiristyä ja perheenjäsenten välille saattaa syntyä ristiriitoja. Jos taas suunnitelmat tehdään hyvissä ajoin, tulevat muutokset aiheuttavat vähemmän painetta. (Sananl. 20:18.)
6. Miksi iäkkäiden vanhempien asumisjärjestelyistä kannattaa keskustella?
6 Voi tuntua kiusalliselta puhua vanhempien kanssa heidän asumisjärjestelyistään ja muutoksista, joita mahdollisesti on edessä. Monien mielestä tällaiset keskustelut ovat kuitenkin jälkeenpäin osoittautuneet hyödyllisiksi. Miksi? Niiden aikana on tarjoutunut tilaisuus tehdä käytännöllisiä suunnitelmia hyvän yhteisymmärryksen vallitessa. Ajatustenvaihto rakkaudellisessa ja huomaavaisessa hengessä on helpottanut suuresti ratkaisujen tekoa, kun niiden aika on tullut. Vaikka iäkkäät haluavat tulla toimeen omin avuin ja hallita elämäänsä niin pitkään kuin mahdollista, heidän ilman muuta kannattaa keskustella lastensa kanssa siitä, millaista hoitoa he toivoisivat, jos se käy tarpeelliseksi.
7, 8. Mistä asioista perheenjäsenten on hyvä keskustella ja miksi?
7 Vanhemmat, kertokaa tällaisen keskustelun aikana, mitä toivotte, mihin teillä on varaa ja mitä vaihtoehtoja pidätte parhaina. Näin perheenne jäsenet voivat tehdä hyviä ratkaisuja, mikäli te ette jossakin vaiheessa pysty siihen. He haluavat todennäköisesti kunnioittaa tahtoanne ja antaa teidän mahdollisimman pitkälle säilyttää itsenäisyytenne (Ef. 6:2–4). Odotatteko esimerkiksi, että joku lapsistanne pyytää teitä muuttamaan luokseen, vai toivotteko jotain muuta? On hyvä olla realistinen ja ymmärtää, että kaikki eivät ehkä suhtaudu asioihin teidän tavallanne ja että sopeutuminen vie aikaa jokaiselta – niin vanhemmilta kuin lapsiltakin.
8 Kaikkien tulisi ymmärtää, että suunnittelemalla ja keskustelemalla voidaan välttää monet ongelmat (Sananl. 15:22). Vanhemmat, puhukaa siitä, millaista lääkärinhoitoa toivotte saavanne. On tärkeää käydä läpi esimerkiksi ne seikat, jotka tuodaan esiin Jehovan todistajien käyttämässä hoitotahdossa. Teillä on oikeus saada tietoa tarjolla olevista hoitomuodoista ja joko suostua niihin tai kieltäytyä niistä. Hoitotahdossa ihminen ilmaisee oman kantansa. Nimittämällä valtuutetun edustajan (kun edustajan käyttö on laillista ja hyväksyttävää) hän voi varmistaa, että luotettava henkilö tekee tarvittaessa hänen puolestaan hyviä ratkaisuja. Asianosaisten on suositeltavaa pitää ajantasaiset dokumentit saatavilla tarpeen varalta. Jotkut säilyttävät niitä samassa paikassa kuin testamenttia, vakuutus- ja raha-asioita koskevia papereita sekä muita virallisia asiakirjoja.
MITEN SOPEUTUA MUUTTUVIIN OLOSUHTEISIIN?
9, 10. Mitkä muutokset vanhemman toimintakyvyssä voivat vaatia lapsia auttamaan häntä enemmän?
9 Yleensä koko perhe haluaa, että iäkkäät saavat toimintakykyynsä ja rajoituksiinsa nähden pysyä mahdollisimman itsenäisinä. He pystyvät ehkä valmistamaan ruokaa, siivoamaan, huolehtimaan lääkkeistään ja kommunikoimaan vaikeuksitta. Tämän perusteella lapset päättelevät, ettei heidän päivittäiseen elämäänsä tarvitse liiemmin puuttua. Ajan mittaan liikkuminen saattaa kuitenkin käydä vanhemmille vaikeaksi, eivätkä he ehkä pysty käymään kaupassa, tai heillä voi olla vakavia muistikatkoksia. Siinä tapauksessa lasten on todennäköisesti tehtävä asialle jotakin.
10 Ikääntyminen voi aiheuttaa sekavuutta, masennusta ja pidätyskyvyttömyyttä sekä heikentää kuuloa, näköä ja muistia. Usein näihin ongelmiin on kuitenkin saatavissa apua, joten jos niitä ilmaantuu, kääntykää lääkärin puoleen. Lasten on ehkä otettava tässä aloite. Jossakin vaiheessa he voivat myös joutua kantamaan vastuuta sellaisista asioista, joista iäkäs vanhempi huolehti aiemmin itse. Jotta vanhemmat saisivat mahdollisimman hyvää hoitoa, lasten on kenties omaksuttava aktiivisempi rooli, esimerkiksi puhuttava heidän puolestaan, autettava paperitöissä ja annettava kuljetusapua. (Sananl. 3:27.)
11. Miten muutosten aiheuttamaa huolta voidaan vähentää?
11 Jos vanhempien ongelmia ei voida ratkaista, heidän hoito- ja asumisjärjestelyissään on ehkä tehtävä muutoksia. Mitä pienempiä muutokset ovat, sitä helpompaa niihin todennäköisesti on sopeutua. Jos asutte kaukana vanhemmistanne, riittäisikö, että joku todistaja tai naapuri kävisi heidän luonaan säännöllisesti ja kertoisi sitten teille heidän voinnistaan? Tarvitsevatko he apua ainoastaan ruoanlaitossa ja siivouksessa? Olisiko esimerkiksi kotona liikkuminen ja peseytyminen heille helpompaa ja turvallisempaa, jos asunnossa tehtäisiin pieniä muutostöitä? Ehkä vanhemmat pystyisivät säilyttämään toivomansa itsenäisyyden joidenkin kotihoidon palvelujen turvin. Mikäli heidän ei kuitenkaan ole turvallista asua omillaan, voidaan tarvita pysyvämpää ja jatkuvampaa apua. Onpa tilanne mikä tahansa, tutkikaa, mitä palveluja paikkakunnalla on saatavissa.b (Lue Sananlaskujen 21:5.)
MITEN JOTKUT VASTAAVAT HAASTEESEEN?
12, 13. Miten jotkut aikuiset lapset, jotka asuvat kaukana vanhemmistaan, ovat kunnioittaneet heitä ja huolehtineet heistä?
12 Rakastavat lapset haluavat vanhempien tuntevan olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. He voivat olla rauhallisin mielin tietäessään, että näistä pidetään huolta. Muiden velvollisuuksien vuoksi monet aikuiset lapset eivät kuitenkaan asu lähellä vanhempiaan. Tällaisissa tapauksissa jotkut lapset ovat käyneet loma-aikoinaan huolehtimassa vanhempiensa tarpeista ja hoitamassa askareita, joita he eivät enää pysty itse tekemään. Säännölliset – jos mahdollista päivittäiset – puhelinsoitot, kirjeet tai sähköpostiviestit saavat vanhemmat vakuuttumaan siitä, että heitä rakastetaan. (Sananl. 23:24, 25.)
13 Onpa tilanne mikä tahansa, on tarpeen arvioida, millaista päivittäistä apua vanhemmat tarvitsevat. Jos et asu heidän lähellään ja he ovat todistajia, voit puhua heidän seurakuntansa vanhinten kanssa ja pyytää ehdotuksia. Älä myöskään unohda rukoilla asian johdosta. (Lue Sananlaskujen 11:14.) Vaikkeivät vanhempasi olisikaan todistajia, haluat varmasti ”kunnioittaa isääsi ja äitiäsi” (2. Moos. 20:12; Sananl. 23:22). Kaikissa perheissä ei tietenkään tehdä samanlaisia ratkaisuja. Jotkut järjestävät niin, että iäkäs isä tai äiti muuttaa heidän luokseen tai lähemmäksi heitä, mutta aina se ei ole mahdollista. Kaikki vanhemmat eivät asu mielellään aikuisen lapsensa luona, koska he arvostavat itsenäisyyttään eivätkä halua olla taakaksi. Joillakuilla on varaa maksaa hoidosta ja asua edelleen kotonaan, ja he pitävät tätä vaihtoehtoa parempana. (Saarn. 7:12.)
14. Mitä ongelmia vanhempien ensisijaisella hoitajalla saattaa olla?
14 Usein hoitovastuu näyttää lankeavan suureksi osaksi sen pojan tai tyttären harteille, joka asuu lähimpänä vanhempiaan. Vanhempien ensisijaisen hoitajan tulee kuitenkin olla tasapainoinen ja huolehtia myös oman perheensä tarpeista. Jokaisella on käytössään vain rajallisesti aikaa ja energiaa. Hoitajan tilanne saattaa sitä paitsi muuttua, niin että tehtyjä järjestelyjä täytyy tarkistaa. Onko jollekulle perheessä langennut liian paljon vastuuta? Voisivatko toiset lapset tehdä enemmän, esimerkiksi osallistua hoitamiseen vuorotellen?
15. Mitä voidaan tehdä, jottei hoitaja palaisi loppuun?
15 Kun iäkäs isä tai äiti tarvitsee jatkuvaa apua, hoitaja on vaarassa palaa loppuun (Saarn. 4:6). Rakastavat lapset haluavat tehdä voitavansa vanhempien hyväksi, mutta tehtävän kasvavat haasteet saattavat käydä ylivoimaisiksi. Tällaisessa tilanteessa on oltava realistinen ja mahdollisesti pyydettävä apua. Kun joku toinen ottaa hoitovastuun aika ajoin kannettavakseen, voidaan ehkä välttää vanhemman ennenaikainen muutto hoitokotiin.
16, 17. Mitä haasteita lapset saattavat kohdata hoitaessaan iäkkäitä vanhempiaan, ja miten he voivat selviytyä niistä? (Ks. myös tekstiruutu ”Arvostavaa huolenpitoa”.)
16 On järkyttävää nähdä ikääntymisen tuskalliset vaikutukset rakkaisiin vanhempiin. Omaisiaan hoitavat tuntevat usein surua, huolta, turhautuneisuutta, suuttumusta, syyllisyyttä ja jopa katkeruutta. Toisinaan iäkäs vanhempi saattaa puhua epäystävällisesti tai vaikuttaa kiittämättömältä. Jos näin tapahtuu, älä loukkaannu herkästi. Eräs mielenterveyden asiantuntija sanoo: ”Paras tapa käsitellä mitä tahansa tunnetta – erityisesti jos sen kokee kiusalliseksi – on myöntää se itselleen. Älä kiellä sitä äläkä tuomitse itseäsi sen vuoksi ankarasti.” Puhu tunteistasi puolisollesi, jollekin toiselle perheenjäsenelle tai luotettavalle ystävälle. Tällaiset keskustelut voivat auttaa sinua näkemään tunteesi oikeissa mittasuhteissa.
17 Jossakin vaiheessa perheellä ei ehkä enää ole resursseja eikä asiantuntemusta hoitaa vanhusta kotona, jolloin voi olla pakko turvautua laitoshoitoon. Muuan kristitty sisar kävi katsomassa äitiään hoitokodissa melkein joka päivä. Hän kertoo perheestään: ”Emme pystyneet antamaan äidille hänen tarvitsemaansa ympärivuorokautista hoitoa. Äidin siirtäminen hoitokotiin ei ollut helppo ratkaisu vaan henkisesti hyvin raskasta. Se koitui kuitenkin hänen parhaakseen hänen elämänsä viimeisinä kuukausina, ja hän hyväksyi sen.”
18. Mistä iäkkäitä vanhempiaan hoitavat voivat olla varmoja?
18 Ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen voi olla monin tavoin haastavaa ja henkisesti raskasta. Heidän hoitoonsa ei ole olemassa vain yhtä oikeaa ratkaisumallia. Viisaan suunnittelun, hyvän yhteistoiminnan, avoimen kommunikoinnin ja ennen kaikkea sydämestä lähtevän rukouksen avulla voit kuitenkin kantaa vastuusi ja kunnioittaa rakkaita vanhempiasi. Tällöin sinulle tuo tyydytystä tieto siitä, että he saavat tarvitsemansa hoidon ja huomion. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 13:4–8.) Mikä tärkeintä, voit olla varma siitä, että vanhempien kunnioittaminen tuo sinulle mielenrauhan ja Jehovan siunauksen (Fil. 4:7).
a Paikallinen kulttuuri saattaa vaikuttaa siihen, millaisia ratkaisuja vanhemmat ja lapset tekevät. Joillakin alueilla on yleistä, että monta sukupolvea asuu yhdessä tai on hyvin läheisesti tekemisissä keskenään, ja sitä pidetään jopa parhaana vaihtoehtona.
b Jos isäsi tai äitisi asuu edelleen kotona, varmista, että luotettavat hoitajat saavat asunnon avaimet pystyäkseen auttamaan hätätilanteessa.