Osoita arvostavasi Jehovan anteliaisuutta
JEHOVA on antelias Jumala (Jaak. 1:17). Hänen luomakuntansa – suunnattomasta tähtitaivaasta aina maan vehreään kasvipeitteeseen saakka – laulaa hänen anteliaisuuttaan (Ps. 65:12, 13; 147:7, 8; 148:3, 4).
Psalmista arvosti Luojaansa niin syvästi, että se sai hänet sepittämään laulun Jehovan tekojen ylistykseksi. Lukiessasi psalmia 104 pohdi, jaatko sinä hänen tunteensa. Psalmista lausui: ”Tahdon laulaa Jehovalle läpi elämäni, tahdon antaa sävelmän soida Jumalalleni niin kauan kuin olen.” (Ps. 104:33.) Onko tämä myös sinun sydämesi halu?
YLIVERTAINEN ESIMERKKI ANTELIAISUUDESTA
Jehova haluaa meidän jäljittelevän hänen esimerkkiään anteliaisuudesta. Hän esittää meille myös hyvät syyt, joiden vuoksi olla anteliaita. Hän henkeyttikin apostoli Paavalin kirjoittamaan: ”Käske niitä, jotka ovat rikkaita nykyisessä asiainjärjestelmässä, etteivät ylvästele eivätkä pane toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme; että he tekevät työtä hyvässä, ovat rikkaita hyvissä teoissa, ovat anteliaita, auliita jakelemaan, ja kokoavat siten turvallisesti itselleen aarteeksi hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta he saisivat lujan otteen todelliseen elämään.” (1. Tim. 6:17–19.)
Kun Paavali kirjoitti toisen henkeytetyn kirjeensä Korintin seurakunnalle, hän korosti oikeaa asennetta antamisessa. Hän sanoi: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” (2. Kor. 9:7.) Sitten Paavali mainitsi ne, jotka hyötyvät anteliaisuudesta: vastaanottajat, joiden tarpeet tyydytetään, ja lahjoittajat, jotka rikastuvat hengellisten siunausten johdosta (2. Kor. 9:11–14).
Paavali päätti tämän osuuden kirjeestään viittaamalla suurimpaan todisteeseen Jumalan anteliaisuudesta. Hän kirjoitti: ”Kiitos olkoon Jumalalle hänen sanoin kuvaamattomasta ilmaisesta lahjastaan.” (2. Kor. 9:15.) Jehovan lahjaan kuuluvat selvästikin kaikki ne tavat, joilla hän vuodattaa hyvyyttä kansalleen Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Se on jotakin niin ylevää, etteivät sanat riitä kuvailemaan sen arvoa.
Miten voimme osoittaa arvostavamme kaikkea sitä, mitä Jehova ja hänen Poikansa ovat tehneet ja tulevat vielä tekemään hyväksemme? Esimerkiksi uhraamalla auliisti aikaamme, voimiamme ja varojamme Jehovan puhtaan palvonnan edistämiseen – pystymmepä sitten antamaan vähän tai paljon (1. Aik. 22:14; 29:3–5; Luuk. 21:1–4).