Jehovan todistajat – vuosikirjan 1991 raportti

KAUPUNGISSA ei asunut maanviljelijöitä. Silti se, mitä hän kirjoitti joillekin tämän kaupan ja politiikan linnoituksen asukkaille, liittyi maanviljelyksen perusperiaatteisiin. ’Istuttakaa ensin siemen’, hän sanoi. ’Sitten kastelkaa ja viljelkää satoa.’ Seuraavaksi hän paljasti kolmannen perustekijän, joka on kaikkein tärkein kasvin kasvulle. Hän sanoi: ’Jumala saa sen kasvamaan.’ – 1. Kor. 3:6.

Kaupunki oli Korintin kannaksella sijaitseva Korinton kaupunki, ja silloin elettiin ensimmäistä vuosisataa. Kirjoittaja oli kristitty apostoli Paavali, ja hänen käsittelemänsä ydinasia oli Kristuksen seuraajien hengellinen kasvu. Kuuntele, kun Paavali esittää kolme ytimekästä lausuntoa kristillisen kypsyyden saavuttamisesta: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala sai aikaan jatkuvan kasvun.” Käsittääksemme varmasti asian hän sitten sanoo: ”Joten ei istuttaja ole mitään eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka saa aikaan kasvun.” (1. Kor. 3:7) Istuttaminen ja kasteleminen auttavat asiaa, mutta se, mitä Jehova Jumala tekee, on kokonaan eri tasolla. Jumala tekee sellaista, mihin kukaan ihminen ei pysty: Hän saa aikaan kasvun.

’Jumala saa aikaan jatkuvan kasvun’

Apostoli Paavali saattoi hyvin aiheellisesti sanoa ponnisteluistaan sananpalveluksessa, että ”Jumala sai aikaan jatkuvan kasvun”. Miten suuresti Jehova siunasikaan Paavalin puolitoistavuotista palvelusta Korintossa! (Apt. 18:9–11) Jumala sai aikaan kasvua muillakin alueilla, joilla Paavali suoritti palvelustaan, kuten Efesoksessa, Filippissä ja Tessalonikassa. – Apt. 20:17–38; Fil. 1:3–7; 1. Tess. 1:3–10.

Tarkastellessamme sitä istuttamis- ja kastelutyötä, jota Jehovan todistajien kansainvälinen veljesseura on menneen vuoden aikana tehnyt, mekin voimme kiitollisina sanoa: ”Jumala sai aikaan jatkuvan kasvun.” Menneen palvelusvuoden aikana meillä oli keskimäärin 3846311 Valtakunnan julistajaa, ja huippu oli 4017213 julistajaa. Kastettujen lukumäärä oli kaikkien aikojen korkein: 301518. Miten on tulevan kasvun laita? Kun kuukausittain pidetään 3624091 raamatuntutkistelua ja kun Jeesuksen kuoleman muistonvietossa viime huhtikuun 10. päivänä oli läsnä 9950058 henkeä, niin edellytykset kasvulle ovat erittäin hyvät.

Huipusta huippuun

Eri puolilta maailmaa tulleet raportit osoittavat, että veljemme ovat olleet ahkeria hengellisessä viljelytyössään. He hankkivat Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdille 2968309 uutta tilausta, mikä oli 23 prosentin lisäys. Sen lisäksi, että lähes kaikki haaratoimistot raportoivat julistajahuippuja, monissa maissa oli useita huippuja. Ruotsi raportoi palvelusvuoden 1990 aikana 5 huippua ja Itävalta, Ranska ja Sveitsi raportoivat 6 huippua kukin. Tšekkoslovakia ja Norsunluurannikko raportoivat 11 huippua vuoden aikana, Puola 12 ja Jugoslavia 7. Brasilia sai 9 huippua, ja tuorein niistä oli yhteensä 293466 julistajaa.

Erityisen huomattava on Irlanti. Veljemme saivat siellä tänä vuonna 12 huippua, mikä merkitsee sitä, että he ovat saaneet 29 huippua peräkkäin, ja he iloitsevat 10 prosentin lisäyksestä julistajissa edelliseen vuoteen verrattuna. Guatemalassa on ollut 41 huippua menneiden 42 kuukauden aikana. Entä Meksiko? Siellä on ollut 78 huippua menneiden 80 kuukauden aikana, ja julistajia on nyt yli 304000.

Mitä ahkerammin työskentelemme ja mitä enemmän Valtakunnan siemeniä istutamme, sitä runsaammin Jumala saa aikaan jatkuvaa kasvua. Tarkastele esimerkiksi Venezuelaa. Seurakunnan julistajat käyttävät siellä palvelukseen kuukaudessa keskimäärin 14 tuntia ja johtavat yhtä raamatuntutkistelua. Muistonvietossaan heillä oli läsnä 197211 henkeä, mikä on lähes neljä kertaa maan julistajien määrä ja 33000 enemmän kuin viime vuonna. Kuudessa vuodessa heidän julistajiensa määrä kaksinkertaistui, 25305:stä 51933:een, mikä oli 105 prosentin lisäys! Menneenä vuonna heillä oli kahdeksan julistajahuippua. Samanlainen raportti tulee Ecuadorista. ”Tämä on ollut Valtakunnan laajennuksen kannalta paras vuosi työn historiassa”, sanoi haaratoimisto. Maassa johdettiin lähes kaksi kertaa niin paljon Raamatun kotitutkisteluja kuin on julistajia. Elokuussa he raportoivat 18069 julistajan huipun. He saavuttivat seitsemän huippua menneen palvelusvuoden aikana.

Japani on maa, jossa Jehova tosiaan on saanut aikaan kasvua, sillä elokuussa 1990 siellä oli 140. perättäinen julistajahuippu kentällä – 147622. Ja kysymys on maasta, jossa Suuren Babylonin lähetystyöntekijät luopuivat toivosta sanoen: ”Ei ole olemassa mitään keinoa, jolla kristillisyys todella koskaan juurtuisi Japaniin.”

’Lasten suusta’

Eivät ainoastaan miehet ja naiset palvele Jumalan työtovereina, vaan myös pienet lapset voivat tuottaa ylistystä Jehova Jumalalle. Niinpä kerran Jeesuksen palveluksen aikana nuoret lapset lauloivat hänelle ylistystä. Tämä vaivasi suuresti hänen uskonnollisia vastustajiaan, mutta hän vastasi heidän huomautuksiinsa sanomalla: ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä: ’Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut ylistystä’?” – Matt. 21:16.

Onko joukossamme nykyäänkin lapsia, jotka ylistävät Jumalaa? Aivan varmasti on! Esimerkiksi Myanmarissa asuu pieni nelivuotias Mi Mi, joka kieltäytyi yhtymästä luokkansa kanssa rukoukseen. Hänen opettajansa kysyi: ”Miksi et yhdy rukouksiin, kun kerran olet kristitty?” Mi Mi vastasi: ”Minä olen kyllä kristitty, mutta te rukoilette kolminaisuutta, ja minä rukoilen Jehovaa.”

Kun eräs opettaja Uudessa-Seelannissa vei nuoren Jehovan todistaja -tytön rehtorin puhutteluun, koska tyttö kieltäytyi laulamasta kansallishymniä, rehtori purskahti nauramaan. Sitten hän sanoi todistajalapselle pahoittelevansa sitä, että opettaja oli saattanut tytön kiusalliseen tilanteeseen, ja lisäsi: ”Jatka rohkeita tekojasi, koska ihailen uskontoasi ja sitä rohkeutta, jota se on osoittanut sekä täällä koulussa että sen ulkopuolella.”

Sitten on pieni Juancito, nelivuotias poika Uruguayssa. Kumpikaan hänen vanhemmistaan ei ole Jehovan todistaja, mutta hänen isoäitinsä on. Isoäiti huolehtii pojasta vanhempien ollessa työssä. Poika on opettanut vanhempansa kumartamaan päänsä, kun hän rukoilee aterioilla. Käyttäen Herätkää!-lehden tupakka-aihetta käsittelevää numeroa hän patisteli vanhempiaan, kunnes he molemmat luopuivat tupakoinnista. Pojan ponnistelujen ansiosta hänen molemmat vanhempansa ja jotkut muutkin sukulaiset lukevat nyt Jehovan todistajien kirjallisuutta.

Kun kuusivuotias Rodolfo Argentiinassa vei Kirjansa Raamatun kertomuksista kouluun, yhden hänen luokkatoverinsa uteliaisuus heräsi, ja tämä pyysi häntä tulemaan kotiinsa. Mikä oli tulos? Rodolfo aloitti raamatuntutkistelun luokkatoverilleen. Ennen pitkää vanhemmat kiinnostuivat, ja nyt kaikki perheenjäsenet ovat kastettuja Jehovan todistajia.

Seitsenvuotiasta Englannissa asuvaa Louise-tyttöä pyydettiin tuomaan kouluun jotakin Egyptiin liittyvää osana Egyptin maata koskevaa ryhmätyötä. Hän otti mukaan Kirjansa Raamatun kertomuksista, koska siinä oli useita Egyptiä käsitteleviä lukuja. Lisäksi hän otti mukaansa näytelmäkasetin Jehovan nimi on julistettava kaiken maan päällä, jossa kerrotaan kymmenestä vitsauksesta. Opettaja kuunteli nauhan itsekseen, ja se teki häneen suuren vaikutuksen. Hän järjesti niin, että kaikki lapset kokoontuisivat joka tiistai kuuntelemaan osan nauhasta ja keskustelemaan vitsauksista. Yhteensä 70 koululaista ja kolme opettajaa oli läsnä. Se, että Louise ilmaisi oma-aloitteisuutta viemällä tämän nauhan kouluun, on nyt saanut aikaan sen, että kaikki tuntevat hyvin Jehovan nimen.

Italiassa haaratoimisto korosti lehtien levittämistä erityisesti erään kuukauden aikana. Muuan kahdeksanvuotias pikkutyttö käytti siinä kuussa kenttäpalvelukseen 60 tuntia ja levitti 51 lehteä, ja toinen, kymmenvuotias pikkutyttö käytti 61 tuntia ja levitti 110 lehteä samassa kuussa. Ei ole epäilystäkään siitä, että nykyään kuten menneisyydessäkin pienillä lapsilla on oma tärkeä osansa Jehovan ylistämisessä.

Avustuskampanja Romanian hyväksi

Vuoden 1990 alussa järjestettiin huomattava avustuskampanja tarpeessa olevien Romaniassa asuvien työtoveriemme auttamiseksi. Tämä hyödytti heitä suuresti sekä hengellisillä että aineellisilla tavoin. Itävallasta, Jugoslaviasta, Tšekkoslovakiasta ja Unkarista lähetettiin tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana yli 70 tonnia ruokatarvikkeita. Lisäksi lähetettiin tuhansia kiloja pesuaineita ja muita tarvikkeita, sekä jaettiin suuri vaate- ja kenkälähetys. Eurooppalaisten veljiemme osoittama vastakaiku oli todella vaikuttava. Jopa pikkulapset, jotka kuulivat romanialaisten veljiemme ahdingosta, lahjoittivat rahaa heidän auttamisekseen.

Romanialaiset veljemme ilmaisivat suurta arvostusta saamiensa lahjojen johdosta, ja he ovat päättäneet tehdä kaikki voitavansa kertoakseen totuutta toisille. Veljet kirjoittavat: ”Monet maailmalliset ihmiset olivat hämmästyneitä, kun saimme suunnattomia määriä avustustarvikkeita veljiltämme eri puolilta maailmaa. Osa tavaroista jaettiin maailmallisille ihmisille, ja tämä auttoi monia muuttamaan käsityksensä Jehovan todistajista. Monet saivat apua meiltä, vaikka he eivät saaneet mitään apua papeiltaan. Joka kerta kun apua annettiin, veljet käyttivät tilaisuutta hyväkseen antaakseen perusteellisen todistuksen.”

Kasvua Beetel-kodeissa

Kentällä työskentelevien määrän kasvaessa tarvitaan lisää työntekijöitä myös 93 Beetel-kotiin. Beetelissä toimivat kokoajanpalvelijat auttavat organisoimaan maassaan työskentelevien julistajien Valtakunnan saarnaamista ja toimittavat heille kirjallisuutta. Vuonna 1980 maailmanlaajuinen Beetel-perhe käsitti 5039 jäsentä; kymmenen vuotta myöhemmin tuo luku on 11092.

Beetelissä työskentelevät ahkeroivat myös kenttäpalveluksessa. Tiiviin työskentelyaikataulunsa vuoksi hyvin harva heistä voi toimia osa-ajan tienraivaajina. Eräs Guatemalan Beetel-kodissa palveleva sisar oli kuitenkin huhtikuussa osa-ajan tienraivaajana. Todistaessaan kadulla ennen aamiaista ja päivän työtuntien jälkeen hän levitti 556 lehteä.

Moniväripainannan yleistyessä eri puolilla maailmaa kävi Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevalle Vartiotorni-seuran päätoimistolle menneenä vuonna tarpeelliseksi ostaa, tarkastaa, pakata ja lähettää viisi nopeakäyntistä nelivärirullaoffsetpainokonetta. Ne lähetettiin seuraaviin haaratoimistoihin: Argentiina, Brasilia, Espanja, Kolumbia ja Ranska. Myös Etelä-Afrikkaan on tilattu painokone.

Nämä asiat muistuttavat meitä siitä, mitä Jehova ennusti Jesajan 65:13, 14:ssä: ”Katso, minun palvelijani syövät, mutta te näette nälkää; katso, minun palvelijani juovat, mutta te kärsitte janoa; katso, minun palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään. Katso, minun palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta.”

Me varmasti iloitsemme siitä, miten Jehova siunaa ponnistelujamme. Haluamme kuitenkin muistaa kaksi asiaa: Ensinnäkin meidän täytyy innokkaasti istuttaa ja kastella. Toiseksi: Jumala saa aikaan kasvun. Tämän toisen seikan tulisi pitää kaikki Jumalan palvelijat nöyrinä. Me olemme kuin maanviljelijä, joka istuttaa ja viljelee, mutta jonka saama hyvä sato riippuu Jumalan antamasta auringonpaisteesta ja sateesta. – Matt. 5:45.

Kasvua päätoimistossa

”Altis on sinun kansasi – – sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta.” Näin lauloi kuningas Daavid Jehovan kansan vapaaehtoisuuden hengestä. (Ps. 110:3) Jehovan näkyvässä järjestössä on nykyään lukuisia nuoria miehiä ja naisia, jotka kastepisaroiden tavoin suorittavat virkistävää palvelusta Jumalalle ja palvojatovereilleen. Yli 4000 heistä palvelee beeteliläisinä Vartiotorni-seuran päätoimistossa Brooklynissa New Yorkissa ja läheisillä maatiloilla. Koska Jehovan todistajien määrä kasvaa nopeasti kautta maailman, myös päätoimistossa tapahtuu kasvua.

Brooklynissa tarvitaan lisää vapaaehtoisia työntekijöitä ja myös enemmän tilaa näiden majoittamiseksi. Siksi hallintoelin päätti, että vuonna 1986 ostettu Jay Street 160:ssa sijaitseva yhdeksänkerroksinen tehdasrakennus, jota ei ole vielä uudistettu, puretaan, ja paikalle rakennetaan 30-kerroksinen Beetelin asuinrakennus, jonka tunnuksena on uusi osoite, Sands Street 90. Tähän rakennukseen voidaan majoittaa tuhat henkeä. Viranomaisten lopullinen hyväksyntä hankkeelle saatiin 30. elokuuta 1990. Koko hankkeen saaminen päätökseen kestää noin kolme vuotta.

Menneenä vuonna Seura saattoi viedä päätökseen Jay Street 85:n nimellä tunnetun kiinteistön oston; siihen sisältyy useita erikokoisia rakennuksia. Se sijaitsee kahden korttelin päässä kirjapainokompleksista ja siinä on pohjapinta-alaa 9100 neliömetriä, mikä on enemmän kuin nykyisissä viidessä kirjapainorakennuksessa yhteensä. Kiinteistö pidetään tulevia tarpeita varten.

Keväällä 1989 Seura osti Livingston Street 67:ssä sijaitsevan vastarakennetun talon, jonka sisäosia ei ollut vielä viimeistelty ja joka on noin 15 minuutin kävelymatkan päässä Vartiotornin keskustoimistoista. Se on 29-kerroksinen kapea rakennus (jota kutsutaan Tikuksi), johon mahtuu asumaan noin 150 beeteliläistä. Talo otettiin käyttöön vuoden 1990 lopussa.

Vuoden 1989 alussa ilmoitettiin, että oli käynnistetty kaikkien aikojen suurin rakennushanke, jonka Seuran suunnittelu- ja rakennusjoukko oli koskaan ottanut hoitaakseen – Vartiotornin koulutuskeskus. Tuo keskus sijaitsee 266 hehtaarin suuruisella maa-alueella luonnonkauniissa laaksossa New Yorkin osavaltion Pattersonissa 110 kilometriä Brooklynista pohjoiseen ja 72 kilometriä Vartiotornin maatiloilta itään. Alueelle on suunniteltu koulu- ja toimistorakennusten kokonaisuutta, sekä asuin- ja huoltorakennuksia peräti 1200 opiskelijalle ja Beetelin työntekijälle. Lopullinen yleisasemapiirros hyväksyttiin 30. elokuuta 1990, samana päivänä kuin Sand Street 90:n rakennus hyväksyttiin Brooklynissa.

Pattersonin maatilalta kerrotaan tämän suunnattoman hankkeen rakennuslupien hankkimisesta seuraavaa: ”Jehovan ohjaus on näissä asioissa ollut ilmeinen. Yksi esimerkki tästä on osavaltion äskeinen ilmoitus, ettei tällä vesistöalueella enää hyväksytä uusia jätevedenkäsittelylaitoksia. Viimeinen hyväksytty laitos oli meidän.”

Syyskuun 1. päivänä 1990 avattiin vierailijoiden keskus, joka toimii jokaisena viikonpäivänä klo 8:sta klo 16:een. Siinä on näköalatasanne, josta on hyvä mahdollisuus katsella lähes kaikkea koulutuskeskuksessa meneillä olevaa rakennustoimintaa.

Kiinnittäkäämme seuraavaksi huomio kirjallisuuden tuotantoon Brooklynin kirjapainoissa. Siellä painettiin 44 prosenttia enemmän Raamattuja kuin viime vuonna – yhteensä 3155811 Raamattua, joista 1161189 kappaletta oli loistopainosta. Ulkomaanpostitusosasto huolehti siitä, että yli 8,5 miljoonaa kiloa painotuotteita lähti asianomaisiin paikkoihin eri puolille maailmaa, kun taas kotimaanpostitusosasto toimitti 4,8 miljoonaa kiloa materiaalia Yhdysvaltoihin.

Meidän on puhdistettava kaikki painotyöstämme aiheutuvat saasteet. Siksi viidestä kirjapainorakennuksestamme yhden katolle asennettiin suuri saastekontrolliyksikkö. Tämä uusi Katec-yksikkö korvaa viisi aiempaa saastekontrollilaitetta. Tämä uusi yksikkö polttaa musteliuottimia jopa 760°C:een nousevassa lämpötilassa. Tämä on ensimmäisiä tämän tyyppisiä New Yorkin kaupunkiin asennettuja laitteita. Ympäristönsuojeluvirasto sanoi uskovansa, että Seuran järjestelmää käytettäisiin normina New Yorkin alueella tulevaisuudessa rakennettaville vastaaville laitteille. Minkä syyn he esittivät? He luottivat siihen, että Seura noudattaisi sen rakentamisessa tiukasti hallituksen säännöksiä ja että tuon yksikön asennus olisi jäljittelyn arvoinen malli.

Vartiotornin maatiloilta kerrottiin, että loka- ja marraskuussa 1989 järjestetyssä tilausrynnistyksessä saatiin 596087 tilausta – 36 prosentin lisäys Yhdysvalloissa! Määrään sisältyy 57 prosentin lisäys hankituissa uusissa tilauksissa. Seuran oma tietokonejärjestelmä, MEPS, on käytössä yli 90 maassa ja se voi käsitellä yli 190 kieltä.

Muistettavia tapahtumia Saksassa

DDR:ssä (Saksan demokraattisessa tasavallassa) vuonna 1989 sattuneet hätkähdyttävät tapahtumat johtivat näennäisesti voittamattoman hallintojärjestelmän kukistumiseen. Jehovan todistajat saivat laillisen aseman 14. maaliskuuta 1990, mikä teki lopun heidän toimintaansa 40 vuotta rajoittaneesta kiellosta. Miten sykähdyttävä asia se olikaan veljille! Ulkopuolisetkin reagoivat myönteisesti lailliseen tunnustamiseemme. ”Hyvä uutinen!” kirjoitti muuan lukija Berliinissä ilmestyvälle sanomalehdelle. ”Vaikka en kuulukaan mihinkään uskontoon, olen syvästi liikuttunut.”

Laillisen aseman myötä saatiin vapaus viedä Vartiotorni-seuran kirjallisuutta DDR:ään. Kuvittele, millainen innostus vallitsi Saksan haaratoimistossa Seltersissä, Saksan liittotasavallan länsiosassa! Maaliskuun 30. päivänä 1990 lastattiin kuorma-autoon 25 tonnia kirjallisuuttamme, joka oli määrä viedä DDR:ään. Hallintoelimeen kuuluvat Milton G. Henschel ja Theodore Jaracz olivat todistamassa tätä historiallista tapahtumaa.

Toimitukset jatkuivat. DDR:ään lähetettiin kahden seuraavan kuukauden aikana lisää 250 tonnia kirjallisuutta, muun muassa 115000 Raamattua, mikä melkein tyhjensi Seltersin kirjallisuusvaraston. Ja vuoden 1990 toukokuun 1. päivän Vartiotornista ja toukokuun 8. päivän Herätkää!-lehdestä lähtien DDR:n Jehovan todistajat ovat saaneet kaikki tarvitsemansa lehdet. Mutta mitä Itä-Saksan veljemme tekisivät kaikella tällä kirjallisuudella?

Vapauden suomat mahdollisuudet

”Aiotteko osallistua politiikkaan?” kysyi lehtimies DDR:n työn koordinaattorilta, veli Helmut Martinilta. Se oli luonnollinen kysymys, sillä monet papit ovat olleet eturintamassa edistämässä poliittisia uudistuksia. ”Emme”, hän vastasi, ”se ei ole uskontomme tarkoitus. Jeesus antoi opetuslapsilleen raamatullisen tehtävän, ja me ymmärrämme sen olevan päätyömme.” DDR:ssä odotettiin innokkaasti kirjoja ja lehtiä käytettäväksi ”päätyössämme”, Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa. – Matt. 24:14.

Ensimmäinen lähetys saapui Dresdenin lähellä sijaitsevaan Bautzeniin. Sinne järjestettiin ryhmä purkamaan kirjallisuuslastit ja valmistamaan lähetykset kuljetettavaksi seurakuntiin. Veljet ja sisaret tekivät vuorotyötä, jopa oman ansiotyönsä jälkeen, saadakseen kirjat ja lehdet viivytyksettä ystäville. Joillekuille tämä oli hyvin liikuttava kokemus. Missä suhteessa?

Kiellon aikana jotkut olivat tarjoutuneet kuljettamaan kirjallisuutta rajan yli DDR:ään. Jokainen heistä antautui suureen vaaraan palvellessaan toisia hengellisesti. Yksi sellainen veli työskenteli nyt tässä Bautzenin ryhmässä palvellen veljiään aivan erilaisissa olosuhteissa. Kyyneleet tulivat hänen silmiinsä, kun sitä samaa kirjallisuutta, jota hän oli kuljettanut pienissä erissä, oli hänen edessään suuri, useita tonneja painava lähetys. Toiset muistivat Jehovan todistajien katkeran vainon. Bautzenissa sijaitseva vankila, johon monia oli suljettu, on näköetäisyydellä siitä rakennuksesta, josta käsin veljet nyt vapaasti levittivät kristillistä kirjallisuutta.

Ensimmäinen esitelmä

Huhtikuussa 1990 nähtiin muitakin virstanpylväitä DDR:n Jehovan todistajien historiassa. Silloin pidettiin ensimmäinen esitelmä sen jälkeen kun rajoitukset saatettiin voimaan 40 vuotta sitten. Bautzenissa vuokrattiin sali, joka koristeltiin tilaisuuden arvon mukaisesti. Veljet vuodattivat ilon kyyneleitä saapuessaan sisään. Jotkut tapasivat ensi kertaa vuosikausiin, toiset ensi kertaa koko elämässään, vaikka olivat asuneet samassa kaupungissa. Vapaus toi tosiaan tullessaan monia muutoksia. Siihen saakka kokouksia oli pidetty 10–12 hengen ryhmissä, joille annettiin käyttöön vain kolme kappaletta Vartiotorni-lehden tiivistelmiä. Nyt kaikilla 238 läsnä olleella todistajalla oli oma lehtensä, joka oli kaiken lisäksi monivärinen!

Veljemme ovat kaikissa Saksan osissa kiitollisia Jehovalle siitä, että saarnaamistyötä voidaan suorittaa vapaammin. Ylimääräinen työtaakka Bautzenissa ja muualla nähdään Valtakunnan toiminnan iloisena laajenemisena. Seltersissä joudutaan tekemään ylityötä Itä-Euroopan maiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Eräs Beetel-perheen jäsen sanoi: ”Sydämemme sykähtää joka kerta, kun tuotantoluvut kohoavat. On suurenmoista olla mukana tässä toiminnassa.”

Konventit tekevät historiaa

Kun Itä-Saksan (DDR:n) ja Länsi-Saksan väliset rajamuodollisuudet poistettiin 1. heinäkuuta 1990, saksalaisessa sanomalehdessä oli otsikko: ”Sunnuntaiset tapahtumat rajalla menivät yli sen, mitä silmä ja mieli pystyivät käsittämään.” Itä-Saksasta tulleet noin 30000 Jehovan todistajaa tunsivat samoin ollessaan läsnä kansainvälisessä ”Puhtaan kielen” erikoiskonventissa, joka pidettiin 24.–27. heinäkuuta Länsi-Berliinin olympiastadionilla. Noin 45000 osanottajaa 64 maasta, heidän joukossaan seitsemän jäsentä hallintoelimestä, näki, miten tehtiin teokraattista historiaa.

Muuan itäsaksalainen Jehovan todistaja huomautti: ”Kiellon poistamisen jälkeen olemme saaneet viettää ylellistä ykseyden, rakkauden ja sopusoinnun juhlaa. Se osoittaa, että laitonta toimintaa kannatti jatkaa noiden 40 vuoden ajan.”

Konventti järjestettiin erityisesti Itä-Saksan veljien hyödyksi, ja he ottivat kutsun vastaan innostuneina ja odotuksen vallassa. Dresdenin Jehovan todistajat olivat istuttaneet 16000 kukkaa, jotka kukkivat juuri oikeaan aikaan ja koristivat konventin kahta puhujalavaa, joilta ohjelma esitettiin saksan ja englannin kielillä.

Itä-Saksan viranomaiset järjestivät 13 erikoisjunaa, jotka kuljettivat 9500 Jehovan todistajaa Berliinin konventtiin, ja jokaisella Itä-Berliinin rautatieasemalla konventin osanottajat toivotettiin kovaäänisten välityksellä tervetulleiksi. Lisäksi seurakunnilla oli käytössään 200 tilausbussia. Kaikki vierailijat voitiin majoittaa, koska veljet olivat hyvin vieraanvaraisia ja etsivät uutterasti yksityiskotimajoituksia ja koska viranomaiset niin idässä kuin lännessäkin antoivat huomaavaisesti kouluja käytettäväksi.

Eräs Länsi-Saksasta oleva osanottaja huomautti: ”Havaitsimme Itä-Saksan veljien olevan tavattoman sydämellisiä ja vieraanvaraisia. Meidän isäntämme löysi tilaa 22 aikuiselle ja 6 lapselle. Hänen kodistaan tuli pienoiskokoinen joukkomajoituspaikka. Ja muille hän löysi lisää tilaa naapuristostaan.” Muuan Itä-Berliinissä asuva pariskunta, jolla oli kahden huoneen asunto ja neljä telttaa pihassa, majoitti ennen konventtia ja sen aikana 26 vierasta.

Miksi konventti tuntui Itä-Saksan Jehovan todistajista niin erikoiselta? Monille se oli ensimmäinen tilaisuus olla konventissa oman seurakuntansa kanssa. Toisiin teki suuren vaikutuksen Valtakunnan laulujen laulaminen yhdessä, ja toisille kohokohta oli vanhojen ystävien tapaaminen uudelleen. Hengellisen ravinnon saaminen ja uuden kirjallisuuden julkaiseminen herättivät syvää kiitollisuutta.

Veljet arvostivat suuresti myös niiden itäsaksalaisten vanhinten pitämiä puheita, jotka olivat rohkeasti useiden vuosien ajan palvelleet veljiään. Muuan todistaja kertoi: ”On vaikea ilmaista sanoin tunteitani, joita koin nähdessäni ensimmäisen idästä tulleen veljen seisovan puhujalavalla käsittelemässä päivän tekstiä – tiesin, miten paljosta hän oli huolehtinut kiellon voimassaolovuosina.”

Kastepuheen jälkeen 1018 kasteelle aikovaa olivat näky, joka erään henkilön kuvauksen mukaan nosti ”riemun ylimmilleen”. Suosionosoitukset jatkuivat stadionilla keskeytyksettä 19 minuutin ajan, kun kasteelle aikovat käsiään heiluttaen kävelivät ulos. Monet läsnäolijoista eivät voineet pidättää ilon ja liikutuksen kyyneleitä. ”Tähän mennessä olemme nähneet tällaista vain kirjallisuudessa tai diakuvaesityksissä”, huomautti muuan todistaja. Toiset itäsaksalaiset veljet muistelivat omaa kastettaan, joka kiellon alaisuudessa tapahtui kylpyammeessa.

Rakkaus ja hyvä henki ulottuivat stadionin ulkopuolellekin, ja muut panivat sen merkille. Länsi-Berliinin liikennepiirin johtaja sanoi: ”Olen 20 vuoden aikana ollut mukana yleisötapahtumissa, mutta en ole koskaan nähnyt tällaista kohteliaisuutta, huomaavaisuutta ja itsehillintää.” Muuan julkisen liikenteen koordinaattori lisäsi: ”Olisipa meillä aina näin miellyttäviä matkustajia. Tulkaa pian uudelleen!”

Loppupuheessa veli M. G. Henschel kiitti Länsi-Berliinin poliisin lisäksi myös Itä-Berliinin poliisia liikenteen ohjaamisesta. Monien niiden mielestä, jotka muistivat kiellon aikana vallinneen tilanteen, se oli uskomaton ele. Dresdenistä tullut veli teki yhteenvedon Itä-Saksan edustajien tunteista: ”Tapaus tuntui meistä niin ihmeelliseltä, että huomasin kysyväni itseltäni, oliko tämä vain unta vai totta. Saimme hiukan esimakua uudesta maailmasta.”

Muita erikoiskonventteja Itä-Euroopassa

2.–5. elokuuta kokoontui noin 22000 henkeä Budapestissa ja kolmessa muussa Unkarin kaupungissa. Viikkoa myöhemmin, 9.–12. elokuuta, pidettiin kansallinen konventti Prahassa Tšekkoslovakiassa, ja läsnä oli 23876. Samaan aikaan konventin ohjelma esitettiin Varsovan suurimmalla stadionilla venäjäksi ja puolaksi, ja läsnä oli yli 35000, heidän joukossaan yli 17000 edustajaa Neuvostoliitosta. Tämä oli historiallinen tapaus Neuvostoliitosta tulleille Jehovan todistajille, sillä koko ohjelma esitettiin venäjän kielellä. Sitä ei ollut tapahtunut koskaan aiemmin. Miellyttävä yllätys heille oli myös se, että konventtiohjelmakirjanen sisälsi 73 Valtakunnan laulua heidän omalla kielellään, ja niiden joukossa olivat kaikki konventissa lauletut laulut. Se oli todella sopiva aika laulaa ylistyksiä Jehovalle! Heinä- ja elokuun aikana Puolassa pidettiin lisäksi kymmenen muuta konventtia, ja niissä oli yhteensä läsnä 152460 henkeä.

Ensi kertaa yli 40 vuoteen Romanian Jehovan todistajat kokoontuivat piirikonventteihin. Braşovin ja Cluj-Napocan kaupungit olivat konventtipaikkoina, ja läsnä oli arviolta 36000. Berliinin ja Itä-Euroopan kaupunkien konventeissa kastettiin yhteensä 10481.

Ja ensimmäistä kertaa koskaan Bulgarian Jehovan todistajat kuulivat koko piirikonventin ohjelman omalla kielellään. He olivat niiden 6537:n joukossa, jotka olivat koolla Salonikissa Kreikassa 23.–26. elokuuta 1990. He kuulivat Bulgariasta tulleiden veljien pitävän neljä puhetta. Muu ohjelma käännettiin kreikasta bulgariaksi. Ja vielä yksi ennennäkemätön asia: Jugoslaviassa oli piirikonventteja jokaisessa kuudesta osavaltiosta. Konventeista julkaistiin uutistietoja sanomalehdissä, niitä kuultiin radiossa ja nähtiin televisiossa.

Monissa osissa maailmaa kansallisuusongelmat jakavat ihmisiä samankin maan sisällä. Jehovan todistajat osoittavat rauhaisien kansainvälisten kokoontumistensa avulla, että he elävät ja työskentelevät yhdessä ykseydessä huolimatta siitä, että he ovat lähtöisin eri kansoista. Siten ’Jumala saa aikaan jatkuvan kasvun’. – 1. Kor. 3:6.

Haaratoimistojen vihkiäisiä: ’Jumala sai ne kasvamaan’

Terve lapsi kasvaa, niin että vaatteet käyvät hänelle nopeasti pieniksi ja hänen vanhempiensa on lähdettävä hankkimaan hänelle suurempia asusteita. Samalla tavoin kuin jonkin maan julistajamäärä kasvaa, työn valvonnasta vastuussa olevat pyrkivät hankkimaan suurempia tiloja Valtakunnan saarnaajien kasvavan joukon tarpeiden tyydyttämiseksi.

Haaratoimistokomitea pitää tätä iloisena haasteena. Se on todistus siitä, että Jumala siunaa heidän haaratoimistoaan kasvulla. (1. Kor. 3:6) Viime palvelusvuonna neljä haaratoimistoa vihki uusia tiloja Jehovan palvelukseen.

Australia

Vihkiäisohjelma pidettiin 25. marraskuuta 1989. Haaratoimiston alkuperäinen osa rakennettiin vuonna 1982 ja vihittiin vuoden 1983 alussa. Vuonna 1987 laajennettiin toimistoa. Mutta nyt vihittiin viisikerroksinen asuinrakennus ja kirjapainon kolmikerroksinen lisärakennus.

Neljäkymmentä vuotta sitten Australiassa oli vain vähän yli 4000 julistajaa, mutta nyt siellä on yli 51000, mikä on yli 1100 prosentin lisäys. Lähes 22000 näistä on tullut totuuteen menneiden kymmenen vuoden aikana. Kirjapaino on laajentunut huolehtimaan Australian lisäksi myös Uuden-Seelannin ja monien Tyynenmeren saarien tarpeista. Julkaisuja valmistetaan nykyään 37 kielellä.

Guatemala

Onnelliset sydämet ja hymyilevät kasvot olivat päivän tunnuksena Guatemalan kaupungissa 26. marraskuuta 1989. 13882 Jehovan todistajaa kokoontui silloin viettämään uusien haaratoimistotilojensa vihkiäisiä. Päivä kruunasi seitsenvuotisen toiminnan, joka johti sellaisen haaratoimiston rakentamiseen, jonka lattiapinta-ala osoittautui yli kahdeksan kertaa suuremmaksi kuin edellisessä rakennuksessa. Nykyinen tontti käsittää 1,1 hehtaaria, ja sillä kasvaa runsaasti eukalyptuspuita, sypressejä ja mäntyjä. Tässä miellyttävässä ympäristössä maalaukselliset tulivuoret taustanaan tuo valkoseinäinen ja punatiilikattoinen Guatemalan uusi haaratoimisto esiintyy todella edukseen.

Uuden haaratoimiston tarve oli jo useiden vuosien ajan ollut ilmeinen. Lähellä kaupungin keskustaa sijainnut vanha haaratoimistorakennus oli ollut käytössä vuodesta 1949 lähtien, jolloin maassa oli vain 218 julistajaa. Kun kiinteistö uutta haaratoimistoa varten ostettiin vuonna 1985, julistajien määrä oli noussut 8135:een. Rakennuksen valmistuessa neljä vuotta myöhemmin julistajien määrä oli kohonnut 11147:n uuteen huippuun, mikä edusti 37 prosentin lisäystä.

Rakennustyö kesti todellisuudessa kaksi ja puoli vuotta. Tuona aikana paikallisista seurakunnista oli työssä 269 vakituista työntekijää ja yli 2000 talkoolaista viikonloppuisin. Lisäksi tuli 215 ulkomailta, muun muassa lähistöllä sijaitsevasta Costa Ricasta ja niinkin kaukaa kuin Kanadasta, Suomesta ja Yhdysvalloista. Nämä vapaaehtoiset työntekijät valmensivat paikallisia veljiä eri ammateissa, esimerkiksi betoni- ja laattatyössä ja huonekalun valmistuksessa.

Vieraille järjestettiin erikoispäivä lauantaina 25. marraskuuta, ja se alkoi kiertokäynneillä rakennuksessa. Päivän päätteeksi tarjoiltiin illallinen takapihalla; marimballa soitettu musiikki sekoittui vilkkaan keskustelun ääniin ja ystävien nauruun heidän iloitessaan miellyttävästä kristillisestä toveruudesta.

Honduras

Ilma oli kylmä, mutta sydämet lämpimiä Tegucigalpassa 22. lokakuuta 1989, kun 5085 henkeä oli läsnä erikoisen kaksipäiväisen kokouksen toisena päivänä. Vihkiäisohjelmassa 21. päivänä kerrottiin saarnaamistyön historia Hondurasissa vuodesta 1945 lähtien, jolloin haaratoimisto avattiin.

Aivan alkuperäisen haaratoimistorakennuksen vieressä, joka rakennettiin vuonna 1961 ja laajennettiin vuonna 1978, on haaratoimiston uusi lisärakennus. Uudet tilat, joissa on kolme kerrosta, lähes kolminkertaistavat käytössä olevan lattiapinta-alan. Katettu käytävä yhdistää uuden rakennuksen entiseen, joka uudistettiin kokonaan. Haaratoimistossa on nyt yhteensä 13 asuinhuonetta, joista kymmenen on uudessa rakennuksessa ja kolme uudistetussa. Siinä on nyt riittävästi tilaa Beetel-perheen nykyisille 13 jäsenelle ja laajennukselle, koska haaratoimistoon voi nyt majoittua jopa 26 henkeä. Rakennustyö piti noin 125 kansainvälistä vapaaehtoista rakennustyöntekijää ja yli 1500 paikallista veljeä ja sisaria ahkerina kahden vuoden ajan.

Nigeria

Tammikuun 20. päivänä 1990, jolloin Nigerian uusi haaratoimisto vihittiin, läsnä oli 4209 henkeä 29 maasta. Seuraavana päivänä yli 60000 oli läsnä erikoiskokouksissa kolmessa Nigerian kaupungissa.

Uusi Beetel-koti ja haaratoimisto sijaitsevat maaseudulla lähellä Igieduman kylää noin 360 kilometriä Lagosista. Tuo 57 hehtaarin maa-alue hankittiin vuonna 1983. Tontilta oli raivattava pois puita ja pensaita, mutta kasvillisuutta jätettiin kylliksi alueelle jääneiden antilooppien suojaksi. Satoja hedelmäpuita ja 7000 ananaskasvia kylvettiin. Eräänä päivänä rakennustyön alkuvaiheessa paikalle tuli metsänhoitaja kysymään hankkeen valvojalta, miksi puut hakattiin pois. Hänelle näytettiin aluetta ja kerrottiin suunnitelmista sekä rakennusmenetelmästä vapaaehtoisen avun ja lahjavarojen turvin, ja se teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän kysyi lähtiessään: ”Missä on lahjalaatikko?” Sitten hän pani siihen lahjoituksensa eikä sanonut enää mitään puiden kaatamisesta ja luvista.

Palvelijain valmennuskoulu varustaa tulevaan kasvuun

Yhdysvalloissa pidettiin menneen palvelusvuoden aikana kaksi palvelijain valmennuskoulun kurssia, viides ja kuudes, Los Angelesissa Kaliforniassa ja St. Louisissa Missourissa. Kokeneita opettajia lähetettiin Yhdysvalloista johtamaan ensimmäistä kurssia Isossa-Britanniassa, ja sen päättäjäiset olivat 17. kesäkuuta 1990. Lisää opettajia valmennettiin tuossa maassa pidettävän koulun tulevia kursseja varten.

Vanhinten ja avustavien palvelijoiden kurssilla olleiden keski-ikä oli 29–32 vuotta. Nämä veljet olivat jo saaneet kokemusta seurakuntavastuiden hoitamisesta. Useimmat olivat palvelleet jossakin kokoajanpalveluksen muodossa ennen kouluun ilmoittautumistaan. Näiltä kolmelta kurssilta ilmoittautuneita kutsuttiin tehtäviinsä paikoissa, joissa heistä on tarvetta, esimerkiksi Chilessä, Ecuadorissa, El Salvadorissa, Guatemalassa, Hondurasissa, Isossa-Britanniassa, Leewardsaarilla, Ranskan Guyianassa, Sambiassa, Senegalissa, Taiwanissa ja Yhdysvalloissa.

Koulu käsittää tiiviin kurssin, jolla käydään läpi suuri määrä Raamatun opetuksia, järjestön menettelytapoja ja neuvoja paimennusvastuista huolehtimiseksi ja kristillisen elämän ongelmien käsittelemiseksi. Niitä kouluun tulleita, joilla oli vain vähän kokemusta puhumisesta, paimennuksesta ja opettamisesta, valmennettiin kehittämään tätä kokemusta, jotta he olisivat paremmin varustautuneita omaksumaan suuremman vastuun tulevaisuudessa. Koulun oppilaat arvostivat syvästi niiden veljien huomaavaisuutta ja vieraanvaraisuutta, jotka majoittivat heidät koulun ajaksi. Oppilaat saivat aamiaisen ja päiväaterian konventtisalissa, jossa kurssit pidettiin. Joka aamu ennen aamiaista he tarkastelivat päivän tekstin samaan tapaan kuin se tarkastellaan Seuran haaratoimistoissa.

Kaikki kursseilta valmistuneet ilmaisivat suurta arvostusta kaikkea sitä kohtaan, mitä järjestö tekee heidän puolestaan. Esimerkiksi kuudennen kurssin jäsenet pitivät koulua aivan poikkeuksellisena ja sanoivat, että ohjelma antoi erinomaisen perustan, jolle rakentaa elämäänsä. Ison-Britannian kurssi huomautti: ”Me koemme Jehovan opetettavana olemisen ilon ja suosittelemme koko sydämestämme, että naimattomat veljet tavoittelevat tätä päämäärää.”

Järjestelyjä on tehty kurssien pitämiseksi tämän palvelusvuoden aikana useilla muilla kielillä, muun muassa espanjaksi, italiaksi, ranskaksi ja saksaksi. Tänä vuonna piirivalvojat pitävät monissa maissa kokouksen niiden naimattomien vanhinten ja avustavien palvelijoiden kanssa, jotka ovat kiinnostuneita tulemaan kouluun, ja keskustelee heidän kanssaan vaatimuksista, jotka heidän täytyy täyttää ollakseen kelvollisia tähän valmennukseen.

Sairaalatietopalvelu – auttaja hädän hetkellä

Jehovan todistajain hallintoelin perusti tammikuussa 1988 sairaalatietopalvelun (STP) Brooklynin päätoimistossa New Yorkissa. Mitä tarkoitusta varten? Tutkimaan verettömiä lääketieteellisiä hoitomuotoja käsittelevää lääketieteellistä kirjallisuutta, luomaan kortistoa yhteistoiminnallisista lääkäreistä ja pitämään sitä yllä ja valmentamaan tehtävään valittuja vanhimpia auttamaan lääkärinhoitoa tarvitsevia Jehovan todistajia sekä valvomaan näihin liittyviä asioita. – Vrt. Matteus 25:36.

Miksi sellainen palvelu on nyt järjestetty? Apostolien tekojen 15:28, 29 osoittaa selvästi, että tosi kristittyjen täytyy ’karttaa verta’, samoin kuin he karttavat epäjumalanpalvelusta ja haureutta. Tämän Jumalan lain tunnollinen noudattaminen on saattanut Jehovan todistajat ristiriitaan tämän maailman yhden voimakkaan osatekijän kanssa, joka haluaa heidän sovittelevan ja usein pelottelee heitä antamaan periksi uhkaamalla pakottaa Jehovan todistajille heidän vihittyyn ruumiiseensa kohdistuvaa saastuttavaa väkivaltaa. (Roomalaisille 12:1) Jehovan todistajat ovat kuitenkin ’lujia’ päätöksessään totella Jumalaa ja pidättyä ottamasta verta. – 5. Moos. 12:23–25.

Toiset käsittävät tämän kannan väärin niin, että me hylkäämme kaiken lääkärinhoidon tai käytämme niin kutsuttua oikeutta kuolla. Jehovan todistajat eivät halua kuolla; sen sijaan he haluavat saada vaihtoehtoista lääkärinhoitoa, jossa ei käytetä toisen ihmisen verta. Joskus todistajat joutuvat antamaan lääkintähenkilökunnalle tietoja käytettävissä olevasta tehokkaasta verettömästä hoidosta tai heidän edessään on ongelma yrittää löytää yhteistoiminnallinen lääkäri, joka kunnioittaa potilaan oikeutta valita sellainen hoito.

Yhdysvalloissa onkin vuodesta 1988 lähtien valmennetty yhteensä 18 STP-seminaarissa yli 600 vanhinta palvelemaan Yhdysvaltain suurissa kaupungeissa toimivien 100 sairaalayhteyskomitean verkostona. Nämä komiteat ovat siitä lähtien järjestäneet satoja valistavia esityksiä eri sairaaloiden lääkintähenkilökunnalle heidän auttamisekseen ymmärtämään Jehovan todistajien järkevä kanta veren lääketieteelliseen käyttöön. Miten tämä on tapahtunut?

Komitea kertoo sairaalahenkilökunnalle nykyään käytettävissä olevista monista vaihtoehtoisista menettelytavoista ja selittää siihen kuuluville, miten Jehovan todistajien terveysongelmia voidaan hoitaa ja hoidetaan käyttämättä toisen ihmisen verta. Komitea tarjoutuu siten tekemään mielipidetutkimuksen lääkintähenkilökunnan keskuudessa sen selville saamiseksi, ketkä haluavat olla yhteistoiminnassa todistajien kanssa. Jotkut näistä sairaaloista ovat sen jälkeen muuttaneet käytäntöään, niin että ne voivat hoitaa Jehovan todistaja -potilaita. Toisista on tulossa vaihtoehtoisen verettömän hoidon keskuspaikkoja. Jehovalle kiitos siitä, että nämä muutokset ovat suuresti vähentäneet konflikteja, joita todistajat aiemmin kohtasivat.

Sairaalayhteyskomiteoita koulutetaan myös valmentamaan Jehovan todistajia puhumaan sairaalan johtajille, kirurgiryhmille ja muille potilaan lääketieteellisten tarpeiden verettömästä hoidosta. Lisäksi komiteat voivat auttaa järjestämään neuvotteluja myötämielisten lääkäreiden kanssa, niin että vähemmän kokeneet kirurgit voivat saada tietoa siitä, miten hoitaa Jehovan todistajia ilman toisen ihmisen verta. Hätätilanteessa komiteat ovat voineet selvittää satoja hankalia tilanteita ja poistaneet pakkoverensiirtojen uhkaa. – Vrt. Jesaja 32:1, 2.

Esimerkiksi muuan todistaja-mies loukkaantui vakavasti pahassa auto-onnettomuudessa. Hänen vasen lonkkansa ja lantionsa murtui, häneltä katkesi useita kylkiluita, hän sai viisi senttimetriä pitkän haavan vasempaan ohimoonsa. Hänen vasen käsivartensa ruhjoutui pahoin, kyynärpää murskaantui, ja siinä oli ankara verenvuoto. Jotkut lääkärit väittivät, että verenvuodon pysähdyttämiseksi tarvittavan leikkauksen suorittamiseksi vaadittiin verta.

Loukkaantuneen veljen sukulaiset ottivat yhteyttä lähimpään sairaalayhteyskomiteaan saadakseen apua toisen lääkärin tai toisen sairaalan löytämiseksi, jossa leikkaus suoritettaisiin Raamatun mittapuiden mukaisesti. Mutta koska arvokasta aikaa oli kulunut lääkäreiden yrittäessä turhaan suostutella perhettä hyväksymään verensiirtoa, potilaan hemoglobiini oli laskenut vaarallisen alhaiseksi (4,5 grammaa). Tämä teki hänen siirtämisensä muualle epäviisaaksi. Järjestettiin kuitenkin neuvottelu ensiapua antaneen lääkärin ja suotuisasti suhtautuvan kirurgin välillä. Mihin se johti? Koska kirurgiryhmä ymmärsi nyt paremmin, mitä voitiin tehdä, se suostui leikkaamaan ilman verta. Leikkaus onnistui hyvin, ja potilas pääsi takaisin kotiin alle kuukauden kuluttua onnettomuudesta.

Eräässä toisessa tapauksessa aivokalvontulehdusta sairastava 1 vuoden ja 4 kuukauden ikäinen lapsi alkoi kärsiä pahenevasta anemiasta. Anemia johtui tässä tapauksessa samoin kuin monissa muissakin niistä monista verikokeista, joita lapselle rutiininomaisesti tehtiin. Lastenlääkärit halusivat antaa verensiirron parantaakseen aiheuttamansa anemian. Sairaalayhteyskomitean yhteydessä työskentelevä STP lähetti sairaalaan eräässä lääketieteellisessä lehdessä olleen kirjoituksen, joka selitti keinoja vähentää verikokeissa otettavan veren määrän. Lasta hoitava lääkäri otti tiedon vastaan ja muutti menettelyään, ja lapsi hoidettiin terveeksi ilman verta.

Myös eräässä tapauksessa vastasyntyneelle kehittyi hyperbilirubinemiaksi kutsuttu keltatauti. STP lähetti paikallisille komiteoille lääketieteellisiä kirjoituksia, jotka selittävät valohoidon hyötyä tällaisessa tilanteessa, ja ne puhuivat kyseiselle lääkäreille. Tämän hoitomenetelmän ansiosta ei tarvittu ”normaalia” verensiirtohoitoa.

Tämän vuoden helmi- ja maaliskuussa STP:n jäsenet pitivät neljä seminaaria kahdeksaa Tyynenmeren haaratoimistoa varten ja vielä kymmenen seminaaria on suunniteltu pitää Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Rukoilemme, että Jehova siunaa jatkuvasti tätä rakkaudellista järjestelyä veljiemme auttamiseksi hädän hetkellä.

Afrikka

”Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapautat kurjan väkevämmästään?” kysyy Psalmi 35:10. Jehovan kansan toiminnalle asetetut rajoitukset on poistettu joissakin Afrikan maissa. Millainen aihe se onkaan kiittää Jehovaa vapautuksesta!

Beninissä viranomaiset poistivat työtä lähes 14 vuoden ajan rajoittaneen kiellon 23. tammikuuta 1990. Hallituksen antaman säädöksen mukaan Pennsylvaniassa rekisteröity Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseura tunnustetaan laillisesti ja se voi vapaasti suorittaa uskonnollisia toimintojaan. Sitten, huhtikuun alussa, julkaistiin toinen säädös, joka antoi luvan Jehovan todistajien lähetystyölle ja mitätöi aiemman säädöksen, jolla lähetystyöntekijät karkotettiin huhtikuussa 1976. Säädöksessä jopa lueteltiin niiden lähetystyöntekijäin nimet, jotka oli silloin karkotettu, ja mainittiin heidän samoin kuin muiden Jehovan todistajien lähetystyöntekijöiden saavan vapaasti harjoittaa lähetystoimintaansa Beninissä.

Siitä lähtien Beninin veljet ovat työskennelleet hyvin innokkaasti saadakseen työn uudelleen järjestetyksi ja rakentaakseen uusia valtakunnansaleja sekä saadakseen jälleen haltuunsa haaratoimiston kiinteistön ja valtakunnansalit, jotka vallankumoushallitus oli aiemmin ottanut haltuunsa. Uusi hallitus on luvannut, että kaikki takavarikoidut kiinteistöt palautetaan oikeille omistajilleen. Tämän kirjoittamisen aikaan haaratoimistokiinteistö Cotonoussa, lähetyskoti Porto Novossa ja useita valtakunnansaleja on palautettu veljille. Vaikka ne kaikki kaipaavat korjausta ja uudistamista, niin valtakunnansaleja käytetään jälleen seurakunnankokouksiin.

Heti kun Seuran haaratoimistokiinteistö palautettiin heinäkuun puolivälissä vuonna 1990, veljet suunnittelivat kaksi erikoiskonventtia pidettäviksi 11. ja 12. elokuuta Beetel-kotia ympäröivällä maa-alueella. Siten paikalliset ihmiset näkisivät, että Jehovan todistajat olivat ottaneet jälleen haltuunsa heille kuuluvan kiinteistön. Beninin työtä valvova Nigerian haaratoimisto suostui ajatukseen.

Veljiä askarrutti, ehditäänkö valmistelut tehdä ajoissa, koska heillä oli vain kuukausi aikaa maa-alueen puhdistamiseen ja tasoittamiseen, bambukeppien leikkaamiseen katosten ja istuinten rakentamiseksi 3000 ihmiselle, ruokailualueen ja muiden osastojen rakentamiseen, WC-tilojen valmistamiseen ja kaikkien katosten päällystämiseen olkipunosmatoilla. He olivat iloisesti yllättyneitä, kun vierailevan puhujan saapuessa työ oli tehty ja kiinteistöä ympäröivä betonimuurikin kokonaan valkaistu. Myös Beetelin ja valtakunnansalin pääovi oli uudelleen maalattu ja pahoin turmeltunut kiinteistö kunnostettu. Veljet olivat poistaneet edellisten haltijoiden suunnattoman kilven ja asettaneet sijaan kauniisti maalatun vartiotornin, jonka yhteydessä olivat sanat ”VARTIOTORNI-SEURA”. Pääportille oli pystytetty toinen kilpi, jossa oli teksti: ”Tervetuloa Jehovan todistajien Beeteliin”.

Koska kiinteistön vieressä on laguuni ja sinne johtaa portti, veljet rakensivat veteen saakka ulottuvat portaat, ja 22 henkeä kastettiin noiden kahden erikoiskonventtipäivän aikana. Kaikki iloitsivat siitä, että Beeteliä käytettiin jälleen Jehovan ylistykseksi.

Zairen presidentin 24. huhtikuuta 1990 pitämä puhe ja lehdistökonferenssi merkitsivät huomattavaa muutosta suhtautumisessa Jehovan todistajien toimintaan Zairessa.

Tässä lehdistötilaisuudessa, jossa oli läsnä sekä Zairen että muiden maiden lehtimiehiä, presidentti vakuutti, että Zairessa ovat voimassa kaikki perusvapaudet, muun muassa lehdistön ja uskonnon vapaus. Siksi suurelle yleisölle ei ole yllätys nähdä Jehovan todistajien saarnaavan ja kokoontuvan entistä avoimemmin ja suorittavan uskonnollista toimintaansa. Veljet, joita oli pidetty vankilassa saarnaamisen tai uskonnollisissa kokouksissa käymisen vuoksi, vapautettiin. Veljet ovat kiitollisia tästä suotuisasta kehityksestä, koska hyvin monet ovat kiinnostuneita totuudesta, mikä käy ilmi useista uusista huipuista julistajissa ja raamatuntutkisteluissa vuonna 1990.

Togossa oli työ ollut kiellettynä vuoden 1978 toukokuusta lähtien. Mutta 21. lokakuuta 1987 Togon hallitus asetti ihmisoikeuksien kansallisena komissiona tunnetun toimikunnan tutkimaan tietoja ihmisoikeuksien loukkauksista ja suosittelemaan ratkaisuja. Myöhemmin kun oli tehty anomus palvontavapauden saamiseksi, viisi Togon Jehovan todistajia edustavaa vanhinta kutsuttiin ihmisoikeuskomission työkomitean eteen selittämään todistajien asennetta moniin kysymyksiin, joiden yhteydessä heidät oli esitetty väärässä valossa.

Sen jälkeen, 12. lokakuuta 1989, ihmisoikeuksien kansallinen komissio järjesti julkisen keskustelutilaisuuden aiheesta ”Palvontavapaus ja yleinen järjestys” ja kutsui jälleen viisi vanhinta tilaisuuteen. Koska keskustelutilaisuus televisioitiin ja sitä selostettiin laajalti sanomalehdissä, totuudesta voitiin antaa tehokas todistus kautta maan. Sen ansiosta Jehovan todistajien ahdistelu ja kiellon aiheuttama jännitys Togossa lientyivät.

Seurakunnat ovat käyttäneet suhteellisen rauhallista tilannetta täysin määrin hyväkseen voimistaakseen Valtakunnan toimintaa sellaisessa mitassa, jollaista ei Togon historiassa ole ennen nähty. Palvelusvuoden aikana saatiin yhdeksän julistajahuippua ja 20 prosentin kasvu. Keskimäärin seurakunnanjulistajat suorittivat kuukausittain 15 tuntia palvelusta ja johtivat lähes kahta raamatuntutkistelua.

Veljet kirjoittavat: ”Olemme todella kiitollisia Jehovalle vapaudesta, josta saamme nyt nauttia. Rukoilemme, että kielto poistetaan kokonaan.”

Huomattavimpia tapahtumia Mosambikissa palvelusvuoden 1990 aikana sattui 27. toukokuuta, kun Maputossa perustettiin Mosambikin Jehovan todistajien seuran laillinen järjestö. Tämä oli merkittävä askel kohti sitä, että hallitus tunnustaa työn laillisesti. Seuraavana päivänä Seuran peruskirja esitettiin hallituksen edustajalle Maputossa. Veljet odottavat nyt, miten asia etenee.

Neljä kuukautta aiemmin, 27. ja 28. tammikuuta 1990, Jehovan todistajat pitivät ensimmäisen kierroskonventtinsa julkisesti Manga-stadionilla Beirassa, jossa oli läsnä 753 henkeä ja 42 heistä kastettiin. Tämän konventin ansiosta Raamatun kotitutkistelujen ja seurakunnankokouksissa kävijöiden määrä on suuresti kasvanut tuossa kaupungissa. Tämä kierroskonventti avasi hengellisesti joidenkin veljiemmekin silmät, sillä monet heistä eivät olleet koskaan totuudessaolovuosinaan olleet ’suuressa kokoontumisessa’.

Aasia

”Ylistäkää Jahia, sillä on hyvä esittää sävelmiä Jumalallemme; sillä se on mieluista – ylistäminen on soveliasta”, lauloi psalmista. (Ps. 147:1, UM) Huolimatta uskonkoetuksista Aasian julistajat ovat havainneet, että Jehovan ylistäminen on hyvin mieluista.

Filippiinien haaratoimisto kertoo, että Lapu-Lapussa muuan sisar, joka on myös opettaja, omaksui lujan ja sovittelemattoman asenteen totuuden puolesta. Kuuntele hänen kertomustaan: ”Eräänä päivänä minut kutsuttiin piiritarkastajamme toimistoon ja minulle sanottiin, että joutuisin antamaan tietyn summan syntymäpäivälahjan ostamiseksi toiselle opettajalle. Mieleeni tuli kolme asiaa. Ensiksikin haluttu summa oli aivan mitätön. Toiseksi lahjoitukseni miellyttäisi esimiestäni ja voisi parantaa asemaani. Kolmanneksi jos antaisin summan, ei kukaan seurakunnassa, ei edes aviomieheni, tietäisi.

”Tajusin kuitenkin, minkä ansan Saatana oli virittänyt, ja siksi sanoin rauhallisesti esimiehelleni: ’Tässä tapauksessa en halua osallistua. Jumala neuvoo minua pysymään erossa maailman juhlanvietoista, myös syntymäpäivistä, eikä omatuntoni salli minun olla hänelle tottelematon.’ Silloin hän huusi minulle herjauksia ja käski minun lähteä koulusta, jos en voinut mukautua ryhmätoimintaan. Hän ei pystynyt pakottamaan minua maksamaan, mutta painosti minua työssäni ja antoi minulle ylimääräisiä opetustehtäviä kenties löytääkseen työssäni vikaa ja erottaakseen minut. Toteutin kuitenkin hänen pyyntönsä velvollisuudentuntoisesti, nopeasti ja tehokkaasti. Se johti siihen, että esimies, jota kieltäydyin tottelemasta syntymäpäivälahja-asiassa, myöhemmin ylensi minut. Suurinta onnea ei minulle kuitenkaan tuottanut tuo ylennys, vaan perheeni hengellinen edistyminen. Samana vuonna kuin sain ylennyksen kaksi lapsistamme kastettiin.”

Kaukaisilla Bengalinlahdessa sijaitsevilla Andamaanien saarilla seurakunta halusi lisätä Jehovan ylistystään levittämällä Vartiotorni-lehtiä. Siksi lehtirynnistyksen aikana seurakunnan innostusta tilaustarjousta kohtaan kehitettiin kannustamalla jokaista julistajaa asettamaan tavoitteekseen hankkia yksi tilaus viikossa, ja jos tuo tavoite saavutettiin, asettamaan tavoitteekseen kaksi. Seurakunnankokouksissa ilmoitettiin joka viikko veljien hankkimien tilausten yhteismäärä, ja julistajia pyydettiin palveluskokouksen aikana kertomaan kokemuksiaan tilausten hankkimisesta. Mikä oli tulos? Tämä pieni seurakunta sai kuukauden aikana 150 tilausta. Se oli sama määrä kuin seurakunta oli saanut yhteensä menneiden kahden ja puolen vuoden aikana.

Koreassa muuan kuuluisa TV-näyttelijätär totesi maineensa tuoneen hänelle vain onnettomuutta; se oli muun muassa pilannut hänen avioliittonsa. Häneen tekivät suuren vaikutuksen erään hänen työtoverinsa, Jehovan todistajan, erinomaiset moraalimittapuut, ja tämä aloittikin hänelle raamatuntutkistelun. Lopulta hänet kastettiin kesäkuussa 1989. Hän oli kuukauden osa-aikaisena tienraivaajana, ja hänet tunnettiin kaikkialla, missä hän todisti ovelta-ovelle-palveluksessa. Nyt hän sanoo haluavansa tulla tunnetuksi mieluummin Jehovan palvelijana kuin TV-näyttelijättärenä.

Eurooppa

”Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.” Nuo Psalmin 79:11 sanat ovat lohduttaneet monia sorrettuja. Mutta nyt muutoksen tuulet ovat pyyhkineet yli Euroopan ja tuoneet tullessaan suuremman uskonnollisen vapauden Jehovan todistajille.

Romaniasta kerrotaan seuraavaa: ”42 pitkän vuoden jälkeen olemme onnellisia voidessamme lähettää iloisen raportin Romanian toiminnasta. Olemme kiitollisia rakkaudelliselle Isällemme Jehova Jumalalle, joka on kuullut miljoonien veljien kiihkeät rukoukset ja lopettanut armottoman vainon. – Dan. 2:21.

”Maaliskuusta lähtien olemme organisoineet talosta-taloon-palvelusta kaukaisiin kyliin. Tavallisesti me saarnaamme koko kylässä ja kutsumme kaikkia kuuntelemaan ilmaista raamatullista esitelmää vuokraamaamme paikalliseen kokoussaliin. Eräässä 1200 asukkaan kylässä esitelmää tuli kuuntelemaan yli 500 henkeä. Ohjelman jälkeen muuan professori kiitti kaikkien läsnäolijoiden puolesta veljiä erinomaisista Raamatun selityksistä. Yli 200 henkeä jätti veljillemme osoitteensa ja pyysi kotikäyntiä.”

Jehova on avannut suuren toimintaan johtavan oven Unkarissa, ja monet Unkarin veljistä ovat astuneet siitä sisään. Heillä on kalenterivuoden alusta lähtien ollut moniväriset lehdet, ja he ovat käyttäneet niitä hyvin hyvän uutisen saarnaamisessa. Noin 100000 lehteä levitettiin kuukausittain, mikä ilmaisee kasvanutta kiinnostusta väestössä. Maassa tehtiin 13000 uusintakäyntiä enemmän ja johdettiin 1100 raamatuntutkistelua enemmän kuin keskimäärin kuukaudessa edellisen palvelusvuoden aikana. Tuloksena oli, että maan neljässä ”Puhtaan kielen” piirikonventissa 901 henkeä vertauskuvasi vihkiytymisensä vesikasteella.

Menneenä vuonna tapahtui suuria muutoksia myös Bulgariassa. Maan ensimmäisen valtakunnansalin rakentaminen käynnistyi, ja se epäilemättä täyttyy pian, koska kiinnostuneita on niin paljon. Bulgarian muuttuneen tilanteen vuoksi jotkut todistajat ovat muuttaneet sinne muista maista. Siksi siellä on jo joitakin vakituisia ja osa-aikaisia tienraivaajia. Lisäksi veljiä Tšekkoslovakiasta, Puolasta ja Kreikasta on vieraillut maassa auttaakseen hengellisen ravinnon levittämisessä ja kokousten ja kenttäpalveluksen järjestämisessä.

Mennyt palvelusvuosi oli hyvin innostava Jugoslaviassa. Vuoden aikana saavutettiin seitsemän julistajahuippua. Raamatun kotitutkistelujen määrä lisääntyi jatkuvasti, ja samoin lisääntyi kastettujen määrä. Vakituinen tienraivauspalvelus oli myös lisääntymässä. Kun julistajamäärä kasvoi, oli rakennettava uusia valtakunnansaleja. Tänä vuonna vihittiin seitsemän uutta valtakunnansalia. Veljet iloitsevat siitä, että he saavat lehtensä monivärisinä ja että Herätkää!-lehteä julkaistaan nyt kuukausittain.

Eräs julistaja Norjassa meni uudelleen taloon, jossa kukaan ei ollut aiemmin ollut kotona. Hän oli yrittänyt useita kertoja eri aikoina. Kun hän oli lähdössä talosta, sen isäntä perheineen saapui. He olivat lähteneet, mutta palasivat huolehtimaan jostakin unohtamastaan asiasta. Julistaja kutsuttiin sisään, ja sitten vaimo kertoi, että hänet oli useita vuosia aiemmin erotettu tupakoinnin vuoksi. Nyt hän halusi palata seurakuntaan, mutta ajatteli sen olevan vaikeaa, koska hän oli ollut poissa niin kauan. Tämä veli, joka on vanhin, neuvoi hänelle, mitä askeleita hänen pitäisi ottaa. Hänen miehensä, jonka kanssa hän oli mennyt naimisiin erottamisensa jälkeen, kuunteli tarkkaavaisesti ja suostui heti raamatuntutkisteluun. Vaimo oli jo useasti todistanut hänelle.

Vaimo otettiin pian takaisin, ja hän on siitä lähtien ollut toimelias ja innokas julistaja. Miehen edellisestä avioliitosta oleva täysikasvuinen poika vastusti isäänsä, mutta tämän tyynet ja ystävälliset selitykset saivat pojan suostumaan raamatuntutkisteluun. Totuus on aiheuttanut hänen elämässään suuria muutoksia. Helmikuussa 1990 poika ja hänen isänsä kastettiin.

Färsaarilla Pohjois-Atlantilla toimiva pieni julistajajoukko on hyvin tarmokkaasti etsinyt arvollisia, vaikka tuo etsintä edellyttää menemistä pienille, syrjäisille saarille. Raamatuntutkistelujen määrä on 39 prosenttia suurempi kuin viime palvelusvuonna.

Eräs vuoden aikana kastetuista färsaarelaisista on Elisabeth. Hän asuu saarella, jolla ei ole valtakunnansalia. Päästäkseen kokouksiin hänen täytyy muiden kanssa matkustaa autolla ja veneellä. Pian hänen kasteensa jälkeen muuan sukulainen kehotti häntä saarnaamaan oman kotikylänsä ihmisille. Päättäväisesti hän otti mukaansa 20 lehteä ja alkoi käydä kaikissa naapureissaan. Palattuaan hän oli pelkkänä hymynä. Hän oli levittänyt kaikki lehdet kahta lukuun ottamatta. Sillä välin hänen luokseen oli tullut hänen miehensä sukulaisia; nämä saivat viimeiset kaksi lehteä.

Latinalainen Amerikka

”Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi”, sanoo Psalmi 74:21. Kun talous kääntyy epäterveeseen suuntaan, elämän jokapäiväisten tarpeiden hankkimisesta tulee todellinen haaste. Tästä huolimatta Jehovan todistajat Latinalaisessa Amerikassa kaiuttavat yhä ylistystä Kaikkivaltiaalle Jumalalle, Jehovalle.

Maaliskuun 15. päivä 1990 muistetaan kauan Brasiliassa silloin koetun taloudellisen järkytyksen vuoksi. Hallitus toteutti suunnitelmansa pysäyttää valloilleen päässyt inflaatio, joka laukkasi 80 prosentin kuukausivauhtia. Yksi toimenpide oli pankkitilien jäädyttäminen tietyn summan ylittävältä osalta puoleksitoista vuodeksi. Tämä merkitsi sitä, että yksityisillä ihmisillä ja yhtiöillä oli käytössään ainoastaan noilta tileiltä saatava minimimäärä ja silloin käteisenä ollut raha.

Tilanne vaikutti kirjallisuuden levitykseen kentällä. Seurakunnilla ja julistajilla oli vaikeuksia vuokransa ja muiden kuukausittaisten maksujensa hoitamisessa. Myös haaratoimistolla oli ongelmia kuukausittaisten paperilähetystensä ja tarvikkeidensa maksamisessa ja 1230 erikoistienraivaajan, 228 matkavalvojan ja heidän vaimojensa sekä Beetel-perheen 800 jäsenen pitämisessä palvelustehtävissään. Epävarmaa oli myös se, voitaisiinko painon puolivalmiiden lisätilojen rakennustöitä jatkaa. Miten veljet selviytyivät tästä kriisistä?

Kaikkia ostoja, jotka eivät olleet ehdottoman välttämättömiä, lykättiin. Rakennustyö keskeytettiin. Beetel-perhe suostui jäämään joksikin aikaa ilman kuukausittaisia korvauksiaan. Sitten haaratoimistoon alkoi tulla puhelinsoittoja veljiltä, jotka tarjosivat lahjoituksia ja lainoja. Viikkojen mittaan kriisikin meni ohitse. Lopulta hallitus salli voittoa tuottamattomien järjestöjen nostaa jonkin verran varoja, ja Seura saattoi vähitellen palata normaaliin toimintaansa.

Taloudellisesta järkytyksestä huolimatta maaliskuussa saatiin uusi julistajahuippu, palvelusvuoden viides. Kun palvelusvuoden aikana saatiin vielä neljä huippua, Brasiliassa raportoi sen päättyessä 293466 Valtakunnan julistajaa. Tämä lisäys teki tarpeelliseksi muodostaa vuoden aikana 13 uutta kierrosta.

El Salvador on viime vuosina tullut tunnetuksi taloudellisten mullistusten ja hillittömän laittomuuden maana. Näissäkin koettelevissa olosuhteissa Jehovan todistajat pysyivät hengellisesti voimakkaina ja toimeliaina ja odottivat innokkaasti joulu- ja tammikuuksi suunniteltuja piirikonventteja.

Lauantaipäivän 11. marraskuuta 1989 lähestyessä loppuaan puhkesi sota, ja yhteenottoja sattui eri puolilla maata. Seuraavien viikkojen aikana menetettiin paljon ihmisiä ja omaisuutta. Tuhannet ihmiset, heidän joukossaan useita veljiämme, jättivät kotinsa paetessaan väkivaltaisilta alueilta, ja joukoittain ihmisiä etsi keinoja paeta maasta. Monien oli pakko jäädä kotiinsa viikkokaudeksi vähäisen ruoka- ja vesimäärän turvin, ja he ahtautuivat turvallisimpaan löytämäänsä paikkaan. Miten erinomaista kristillistä rakkautta monet vähemmän vaarallisella alueella asuvat veljet osoittivatkaan avatessaan kotinsa tarpeessa oleville veljilleen. Haaratoimisto ryhtyi heti toimiin järjestääkseen välttämättömyydet veljille, jotka olivat paenneet vain vaatteensa yllään. Taistelun loppuessa monet veljet olivat jääneet kodittomiksi, ja toisten oli korjattava vahingoittuneet talonsa. Illalla pidettävien kokousten aikataulua täytyi muuttaa, jotta jokainen voisi palata kotiin ennen ulkonaliikkumiskiellon astumista voimaan. Surullista kyllä kaksi sisartamme menetti henkensä tämän väkivaltaisen kauden aikana.

Miten kaikki tämä vaikutti suunnitelmiin neljän piirikonventin pitämiseksi. Haaratoimiston raportti selittää: ”Konventtiemme kaltaiset suuret kokoukset eivät olisi siihen aikaan tulleet kysymykseenkään. Luotimme siihen, että Jehova avaa tien – – ja jatkoimme suunnitelmia, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Konventtikomiteat menivät tapaamaan sotilasviranomaisia, joiden tehtävänä oli antaa lupia julkisten kokouksien pitämiseen. San Miguelissa oli paljon väkivaltaa vielä joulukuun lopullakin, eikä sieltä saatu lupaa. Haaratoimistokomitean jäsenet puhuivat silloin sotilasjohtajalle ja selittivät, mitä oli suunniteltu ja miten konventtimme saisi ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että kaikki oli palaamassa normaaliksi. Lupa saatiin. Saimme myös tarvittavan luvan konventtiemme pitämiseen San Salvadorissa ja Santa Anassa. Monien mielestä se oli todellinen ihme.”

Piirikonventit olivat juuri sitä, mitä he tarvitsivat. Läsnäolijoiden huippu noissa neljässä konventissa kohosi 32137:ään, ja 758 kastettiin. Muistonvietossa läsnäolijoiden määrä antoi heille lisätodisteen siitä, että työ oli kasvamassa, sillä läsnä oli 60783, neljä prosenttia enemmän kuin vuonna 1989. Vaikka paljon ihmisiä pakenee maasta, useimmiten saadakseen aineellisia etuja muualla, haaratoimistosta sanotaan: ”Me olemme onnellisia saadessamme olla El Salvadorissa ja nähdessämme Jehovan käden ohjaavan työtä ja monien lampaankaltaisten ihmisten tulevan Jehovan järjestön yhteyteen etsiessään totuutta.”

Pohjois-Amerikka ja Karibianmeren saaret

”Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä”, julisti Daavid. (Ps. 109:30) Nykyään Jehovan todistajat ylistävät Jehovaa monien edessä, jopa tuomioistuinten edessä.

Yhdysvalloissa kolmen osavaltion korkeimmat oikeudet tekivät Jehovan todistajille suotuisan ratkaisun kolmessa tärkeässä oikeusjutussa, jotka koskivat potilaiden oikeutta kieltäytyä verensiirroista. Huhtikuussa 1986 eräs sisar Floridassa meni kohtuverenvuodon vuoksi lääkärinhoitoon. Hän ilmoitti sairaalahenkilöstölle, ettei hän missään olosuhteissa ottaisi vastaan verta. Asiasta järjestettiin kuulustelu, ja tuomari valtuutti antamaan verensiirtoja, koska sisarella oli huollettavanaan kaksi teini-ikäistä poikaa. Verta annettiin, mutta tapauksesta valitettiin. 16. maaliskuuta 1989 Floridan korkein oikeus ratkaisi asian kuudella äänellä yhtä vastaan Jehovan todistaja -potilaan hyväksi. Tämä ratkaisu vahvisti aikuisten Jehovan todistajien oikeuden kieltäytyä verensiirroista, vaikka heillä onkin alaikäisiä lapsia. Kaksi Floridan korkeimman oikeuden tuomaria meni jopa niin pitkälle, että he meille suotuisaa kantaansa perustellessaan lainasivat sanasta sanaan Seuran kirjelmää ja esittivät ajatukset omana kantanaan.

Vuoden 1987 alkupuolella Illinois’n osavaltiossa asuvan 17-vuotiaan sisaren todettiin sairastavan leukemiaa. Jouduttuaan sairaalaan hän kieltäytyi verituotteiden käytöstä. Hänen äitinsä tuki hänen päätöstään verettömästä hoidosta. Sairaala haki oikeudenpäätöstä, joka valtuuttaisi käyttämään verta, ja sai sen. 13. marraskuuta 1989 Illinois’n korkeimmasta oikeudesta viiden tuomarin enemmistö päätti, että vaikka Jehovan todistaja oli alaikäinen, hänellä oli oikeus kieltäytyä hänelle vastentahtoisesta lääkärinhoidosta. Oikeus perusteli päätöstään sillä, että sisarella oli kirjoittamattoman lain mukaan oikeus päättää itse omasta ruumiistaan. Oikeus sanoi, että kirjoittamaton laki oli jo pitkään tunnustanut kypsien alaikäisten oikeuden tehdä itseään koskevat lääketieteelliset ratkaisut. Tämä on ensimmäinen alaikäistä Jehovan todistajaa koskeva suotuisa korkeimman oikeuden päätös, mitä osavaltiossa on koskaan tehty.

New Yorkin osavaltiossa puitiin tapausta, jossa Jehovan todistaja -äiti sai oikeuden määräämän verensiirron. Oikeuden ratkaistavana oli kysymys: Voidaanko potilas pakottaa alistumaan vastentahtoiseen hoitoon alaikäisten lastensa vuoksi? New Yorkin vetoomustuomioistuin antoi 18. tammikuuta 1990 kieltävän vastauksen. Oikeus mainitsi: ”Lyhyesti sanottuna potilaalla oli täysivaltaisena aikuisena oikeus päättää omasta hoidostaan, ja siihen sisältyi oikeus kieltäytyä verensiirroista.”

Nämä kolme verikysymyksessä saatua voittoa edustavat sitä erittäin merkittävää työtä, jota kymmenien vuosien kuluessa on tehty Jehovan todistajien oikeuksien suojelemiseksi, jotta heille ei annettaisi väkisin verensiirtoja. Lisäksi Seuran lakiosasto toimitti lasten pakkohuostaanottoasiasta satoja tietopaketteja sellaisille Jehovan todistajille, jotka joutuivat taistelemaan tuomioistuimessa oikeudestaan Jehovan todistaja -vanhempina kasvattaa omat lapsensa.

Talvi voi joissakin Alaskan osissa olla ankara. Viime talvena oli Fairbanksissa ja sitä lähellä, pohjoisella napapiirillä sijaitsevassa kaupungissa useiden viikkojen ajan poikkeuksellisen kylmää, 35–50 astetta pakkasta, mutta julistajat eivät lakanneet saarnaamasta. Valdezissa satanut ennätyksellinen lumimäärä, yli 15 metriä, nosti lumikinokset omakotitaloja korkeammalle. Tästä huolimatta veljet jatkoivat kenttäpalvelusta kävellen kattojen yläpuolella olevia polkuja pitkin ja astuen oviaukkojen kohdalla alas löytääkseen asukkaat.

Miten arvokkaaksi Beetelissä käynti voi osoittautua? Dominikaanisen tasavallan Beetel auttoi erästä merimiestä muuttamaan kurssiaan. Merimiehen vaimo alkoi tutkia Raamattua erään Jehovan todistajan kanssa ja lähetti sitten hänelle raamatullista kirjallisuutta hänen ollessaan merellä. Lentotukialus, jossa hän palveli, pysähtyi Santo Domingon satamaan. Hänen merimiestoverinsa olivat innokkaita pääsemään maihin maallisempien syiden vuoksi, mutta hän kertoi aikovansa ”vierailla Beetelissä”. Hänen toverinsa kysyivät: ’Mikä ihmeen paikka on Beetel?’ Tietämättä varmasti itsekään hän vastasi: ”Luultavasti jonkinlainen Vatikaani!”

Vaikka häntä pelotti, hän vieraili Beetelissä. Hänet otettiin sydämellisesti vastaan ja hänet vietiin kiertokäynnille sen tiloihin. Koska oli lauantai, hän lähti erään beeteliläisen mukaan huolehtimaan joistakin asioista, ja tällä matkalla he tapasivat useita todistajia. Kun tuli aika palata laivalle, hän ei olisi millään tahtonut lähteä. Muutamaa kuukautta myöhemmin haaratoimistoperhe sai tiedon, että hän oli saanut vapautuksen armeijasta, vaikka hänellä oli huippusalaista tietoa. Hän ja hänen vaimonsa kastettiin pian, ja hän kirjoittaa: ”Päivä, jonka vietin luonanne, vaikutti minuun enemmän kuin voin koskaan todella ilmaista sanoin. Heinäkuun 10. päivänä erosin merivoimista. Syyskuussa minusta tuli kastamaton julistaja. Maaliskuussa vertauskuvasin vihkiytymiseni Jehovalle kasteella. Tässä kuussa olen osa-ajan tienraivaajana. En olisi mitenkään osannut odottaa tällaista puolitoista vuotta sitten, mutta Jehova tuntee sydämemme ja ohjaa meitä, jos vain seuraamme häntä.”

Tyynenmeren saaret

”Jumala, niinkuin sinun nimesi, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin saakka.” (Ps. 48:11) Lehtien avulla todistaminen on psalmistan sanojen mukaisesti vienyt Raamatun totuuden ’maan äärissä’ sijaitseviin saariin saakka.

Vanuatun saariston väestö asuu hyvin hajallaan. Ihmisiä on vaikea tavoittaa. Siksi lehdet, kirjaset ja kirjat ovat tehokkaita välineitä hyvän uutisen levittämisessä. Ei ole yllättävää löytää joitakin Vartiotornin numeroita tai muita julkaisuja kaukaisten saarten pienistä kylistä. Herätkää!-lehti onkin käännetty bislaman kielelle, ja sen ensimmäinen numero, joka käsitteli tupakkaa ja jonka otsikkona oli ”Myytävänä kuolema”, sai innostuneen vastaanoton. Terveysministeri luki sen, havaitsi siinä esitetyt todisteet erittäin hyviksi ja pyysi useampia numeroita levitettäväksi. Myös pääministerin vaimo, joka on lehtinainen, lainaa artikkeleissaan usein Herätkää!-lehteä. Vaikka viranomaiset vastustavat työtämme, julkaisuista pidetään, ja ne ovat tehokkaita välineitä vilpittömien ihmisten auttamiseksi löytämään totuus.

Lehdet otetaan suopeasti vastaan muuallakin Uuden-Kaledonian haaratoimistolle määrätyllä alueella. Muuan veli esimerkiksi sai puhelinsoiton paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajalta, joka pyysi saada 200 kappaletta maaliskuun 22. päivän 1990 Herätkää!-lehteä, jossa oli kirjoitussarja aiheesta ”Sademetsät uhattuina”. Hän halusi jakaa niitä kouluissa ja antaa niitä yhdistyksensä aktiivisille jäsenille. Tuo mies sanoi: ”Kirjoitukset on perusteltu hyvin, ja niiden kirjoittajat tuntevat hyvin ongelman. Esitetyt syyt ja todistelut ovat erittäin yksinkertaisia ja selviä, ja piirrokset hyödyllisiä. Kuka tahansa lukija pystyy ymmärtämään trooppisten metsien tuhon vaikutuksen. Olen varma, että nämä artikkelit auttavat monia tajuamaan paremmin tämän vaaran ja kunnioittamaan enemmän luontoa.”

Valtakunnan saarnaamistyö Papua-Uudessa-Guineassa saa yhä enemmän vauhtia. Ensi kertaa moneen vuoteen kirjojen levitys lisääntyi huomattavasti, noin 20 prosenttia edellisestä vuodesta. Myös lehdillä on voimakas vaikutus tässä maassa, kuten muuallakin maailmassa. Haaratoimisto esimerkiksi sai kirjeen eräältä Pohjoisilla Salomonsaarilla asuvalta kiinnostuneelta naiselta ja käänsi hänen huomautuksensa Uuden-Guinean pidginin kielestä.

Hän kirjoitti: ”12-vuotias tyttäreni on 6. luokalla Tonivan kansainvälisessä peruskoulussa ja käyttää säännöllisesti Herätkää!-lehteä valmistautuessaan koulutehtäviin. Koulussa opettajat antavat kultaisia tähtiä poikkeuksellisen hyvästä työstä. Olen iloinen voidessani kertoa, että tyttäreni on saanut monta kertaa kultaisen tähden ja korkeita arvosanoja kotitehtävistään. Olen myös iloinen voidessani kertoa teille, että tyttäreni on levittänyt lehtiä toisille oppilaille. Eräänä päivänä hän jakoi 13 lehteä.” Lopuksi tämä kiinnostunut nainen sanoo: ”Siksi ajattelin, että haluaisin kirjoittaa ja kiittää teitä hyvistä lehdistä, joita toimitatte.”

Maat joissa työ on kielletty

”Jumalaan, jonka sanaa minä ylistän, Jumalaan minä luotan, en pelkää mitään; mitä voivat ihmiset minulle tehdä?” Daavidin sanat kuvastavat hyvin niiden Jehovan todistajien tunteita, jotka palvelevat uskollisesti vaikeissa olosuhteissa. – Ps. 56:5, The Jerusalem Bible.

Erään Aasian maan lainsäädäntö on rajoittanut työtämme nyt 14 vuoden ajan. Kun 31. joulukuuta 1989 oli menossa kierroskonventti, paikalliset viranomaiset tunkeutuivat kokouspaikkaan ja keskeyttivät ohjelman. 200 läsnäolijasta 47 veljeä vietiin armeijan kuorma-autolla paikalliselle sotilasalueelle. 12 heistä jätettiin sinne kuulusteltaviksi. Kävi ilmi, että tämä oli paikallisten pappien salajuoni. He kirjoittivat yhdessä viranomaisille vastalauseen, jossa vaadittiin tekemään ratsia Jehovan todistajien tilaisuuteen ja keskeyttämään se.

Ratsiaan yllyttänyt kirkon johtaja esitti useita vääriä syytöksiä ja levitti Jehovan todistajista inhottavia valheita. Vihoissaan hän jopa maalasi erään Jehovan todistajan omistaman talon ulkoseinään pilkallisen tekstin: ”Näytä se toteen, Jehova!” Seuraavana yönä ratsian jälkeen naapurit kuulivat huutoja tuon kirkon johtajan talosta. Hänen sydämensä oli pysähtynyt. Hän kuoli ehtimättä nähdä seuraavan päivän valkenemista!

Vaikka viranomaiset sulkivat sinetillä konventtisalin, joka oli myös valtakunnansalina, ja vaikka sitä ei voida tällä hetkellä käyttää, tämä huomattava kokemus ei jäänyt paikallisilta ihmisiltä eikä viranomaisilta huomaamatta. Se johti siihen, että veljiä ei vangittu ja että he voivat jatkaa hienovaraisesti palvontaansa. Huhtikuussa 1990 pidetyssä erikoiskonventissa kastettiin viisi. Elonkorjuu jatkuu.

Eräässä Afrikan maassa, jossa toimii yli 11000 julistajaa, tänä vuonna sattunut ankara kuivuus vaati 10000 ihmisen hengen vain kolmen kuukauden kuluessa. Ihmisiä lysähti kaduille. Karjaa kuoli laumoittain. Maanviljelijät keskeyttivät maan viljelemisen, koska kaikki, mikä kasvoi, varastettiin. Todistajat söivät henkensä pitimiksi jonkin aikaa kasvien juuria ja keitettyjä avokadon kiviä. Joissakin paikoin veljet epäröivät osallistua julkiseen sananpalvelukseen, koska heillä ei ollut kelvollisia vaatteita.

Heidän ahdingossaan tapahtui dramaattinen muutos, kun Jehova ohjaili asioita, niin että he saivat 25 tonnia käsittävän avustuslähetyksen, johon sisältyi ruokaa, saippuaa ja vaatteita. (Ps. 37:25) Hallitus antoi virallisen luvan tämän lähetyksen maahantuonnille ja jakamiselle Jehovan todistajille. Sotilassaattue varmisti sen viemisen turvallisesti perille. Veljet ovat hyvin liikuttuneita näistä tapahtumista. Monet kiittävät Jehovaa ja järjestöä, jota hän käyttää huolehtimaan kansastaan.

”Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra.” (Jer. 1:8) Tosi kristityt ovat saaneet lohtua Jehovan Jeremialle esittämistä vakuuttavista sanoista. He ovat menneet pelottomasti eteenpäin, ja Jehova on pitänyt sanansa.

[Taulukko s. 6]

(Ks. painettu julkaisu)

’Jumala saa aikaan kasvun’ kautta maailman

Julistajia 6000000

1950 373430

1960 916332

1970 1483430

1980 2272278

1990 4017213

Tienraivaajia 550000

1950 14093

1960 30584

1970 88871

1980 137861

1990 536508

Seurakuntia 70000

1950 13238

1960 21008

1970 26524

1980 43181

1990 63016

[Taulukko s. 38–45]

JEHOVAN TODISTAJIEN MAAILMANLAAJUISEN TOIMINNAN RAPORTTI PALVELUSVUODELTA 1990

(Ks. painettu julkaisu)

[Kuvat s. 11]

Brooklynissa Livingston Street 67:ssä sijaitseva rakennus on kapea ja 29-kerroksinen. Useimmissa kerroksissa on 3 Beetel-huonetta, ja rakennukseen mahtuu näin ollen yhteensä 150 beeteliläistä

Sand Street 90:n rakennukseen tulee 30 kerrosta ja 506 asuinhuonetta sekä toimistoja, keittiö ja ruokailutilat 1050 hengelle. Rakennukseen voidaan majoittaa 1000 Beetel-perheen jäsentä

[Kuvat s. 12]

Vartiotornin koulutuskeskus Pattersonissa New Yorkin osavaltiossa tulee olemaan 1200 ihmisen kotina

Vieraat majoitetaan 144 huonetta käsittävään Patterson Inn -hotelliin

Koulutuskeskuksen piha-alue

[Kuvat s. 13]

1. syyskuuta 1990 avattiin vierailijoiden keskus näköalatasanteineen.

Työt kuusiosaisen Patterson Inn -hotellin rakentamiseksi saadaan valmiiksi vuoden 1991 alkupuolella

[Kuva s. 14]

Brasilia on vain yksi niistä 21 haaratoimistosta, joita parhaillaan laajennetaan. Lisäksi 25 muuhun haaratoimistoon on ehdotettu tai suunnitteilla laajennuksia. Australian, Japanin ja Saksan haaratoimistoihin on perustettu alueelliset suunnittelutoimistot

[Kuvat s. 19]

30. maaliskuuta 1990 ensimmäinen kirjallisuuslähetys DDR:ään

40 vuoden kiellon jälkeen Bautzenin Jehovan todistajilla on omat ”Vartiotorninsa”

[Kuvat s. 20]

Berliinin olympiastadion

Itä-Saksan Jehovan todistajat istuttivat 16000 kukkaa konventin kaunistukseksi

Aikoinaan DDR:ssä vankilassa olleet veljet tapaavat konventissa

[Kuvat s. 21]

”Puhtaan kielen” konventti Berliinissä 24.–27. heinäkuuta 1990 oli 40 vuoteen ensimmäinen kerta, kun Itä-Saksan Jehovan todistajat saattoivat kokoontua vapaasti. Läsnä oli yhteensä 44532

Itä-Saksan puhujilla oli paljon tehtäviä konventin ohjelmassa

[Kuvat s. 22]

Kaikki Itä-Saksasta tulleet edustajat saivat lahjaksi konventin uusia julkaisuja ”Miten veri voi pelastaa elämäsi?” ja ”Ihmiskunta etsii Jumalaa”

[Kuvat s. 27]

Australiassa vihittiin 25. marraskuuta 1989 51 huonetta käsittävä viisikerroksinen asuinrakennus ja kirjapainon kolmikerroksinen lisärakennus

[Kuvat s. 28]

Guatemalan haaratoimisto vihittiin 26. marraskuuta 1989. Nykyään 28 henkeä käsittävällä haaratoimistoperheellä on tilaa laajennukselle

[Kuvat s. 29]

Hondurasin uusi haaratoimisto rakennettiin entisen viereen ja vihittiin 31. lokakuuta 1989

[Kuvat s. 30]

Nigerian haaratoimisto vihittiin 20. tammikuuta 1990. Siinä on neljä asuinrakennusta, ja siinä voidaan majoittaa yli 400 henkeä

[Kuva s. 33]

Ensimmäinen Isossa-Britanniassa pidetty palvelijain valmennuskoulun kurssi valmistui 17. kesäkuuta 1990 Sheffieldissä Englannissa

[Kuvat s. 34]

Palvelijain valmennuskoulun viides kurssi Yhdysvalloissa valmistui 14. tammikuuta 1990, ja kuudes kurssi 10. kesäkuuta 1990