MATTEUS
27. luvun tutkimisviitteet
vanhimmat: Ks. Mt 16:21, tutkimisviite.
käskynhaltija Pilatukselle: Juudean roomalainen käskynhaltija (prefekti), jonka keisari Tiberius oli nimittänyt vuonna 26 ja joka hallitsi noin kymmenen vuotta. Pilatus mainitaan ei-raamatullisissa teksteissä. Esimerkiksi roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti, että Pilatus antoi Tiberiuksen hallituskaudella määräyksen teloittaa Kristus. Lisäksi muinaisesta roomalaisesta teatterista Kesareasta Israelista on löytynyt latinankielinen piirtokirjoitus, jossa on sanat ”Pontius Pilatus, Juudean prefekti”. (Ks. liite B10, johon on merkitty Pontius Pilatuksen hallintoalue.)
tunsi tunnontuskia: Tässä käytetty kreikan sana metamélomai voi olla merkitykseltään myönteinen (käännetty vastineilla ”olla pahoillaan” tai ”pahoitella” Mt 21:29, 32; 2Ko 7:8:ssa), mutta mikään ei viittaa siihen, että Juudas olisi katunut aidosti. Kun Raamattu puhuu katumuksesta Jumalan edessä, se käyttää sanaa metanoéō (käännetty sanalla ”katua” Mt 3:2; 4:17; Lu 15:7; Ap 3:19:ssä). Se tarkoittaa ajattelutavan, asenteen tai tarkoituksen perusteellista muuttamista. Juudas palasi samojen miesten luo, joiden kanssa hän oli juonitellut, ja teki sitten itsemurhan, mikä osoittaa, että hänen ajattelutapansa pysyi vääristyneenä eikä muuttunut paremmaksi.
viattoman: Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa lukee ”vanhurskaan” (vrt. Mt 23:35).
temppeliin: Tässä käytetty kreikan sana naós voi tarkoittaa koko temppelikompleksia esipihoineen, ei pelkästään pyhäkkörakennusta.
hirttäytyi: Kuvaillessaan Juudaksen kuolemaa Ap 1:18:ssa Luukas kertoo, että Juudas putosi ja hänen ruumiinsa repesi. Matteus keskittyy nähtävästi itsemurhan tapaan, kun taas Luukas kuvailee sen seurausta. Kun kertomukset yhdistetään, näyttää siltä, että Juudas hirttäytyi kalliojyrkänteen reunalla mutta sitten köysi tai puunoksa katkesi, ja kun hän putosi alla olevaan kivikkoon, hänen ruumiinsa halkesi. Jerusalemin ympäristössä on paikkoja, joissa näin olisi voinut tapahtua.
pyhien lahjoitusten joukkoon: ”Pyhiä lahjoituksia” voitiin antaa temppelissä ilmeisesti naisten esipihalla, jolla oli 13 ”rahalipasta” (Joh 8:20; ks. liite B11). Temppelissä oli todennäköisesti myös aarrevarasto, säilö, johon rahalippaiden rahat koottiin.
veren hinta: Tai ”verirahoja”, ts. veren vuodattamisesta saatuja rahoja.
he ostivat rahoilla: Vain Matteus mainitsee, että ylipapit ostivat 30 hopearahalla maapalstan. Ap 1:18, 19:n mukaan sen osti Juudas, mutta ilmeisesti siinä sanotaan näin siksi, että ylipapit ostivat sen Juudaksen palauttamilla rahoilla.
savenvalajan maapalstan: 300-luvulta lähtien on ajateltu, että tuo maapalsta olisi sijainnut Hinnominlaakson etelärinteessä lähellä kohtaa, josta alkaa Kidroninlaakso. Tuolla alueella savenvalajat ilmeisesti harjoittivat ammattiaan. Maapalstaa alettiin sanoa Akeldamaksi eli Veripelloksi, kuten Mt 27:8 ja Ap 1:19 osoittavat. (Ks. liite B12.)
muukalaisten: Ts. juutalaisten, jotka olivat tulleet muista maista, tai ei-juutalaisten.
aina tähän päivään asti: Tämä ilmaus osoittaa, että tapahtumien ja kirjoitusajankohdan välillä kului aikaa. Matteus kirjoitti evankeliuminsa luultavasti noin vuonna 41.
täyttyi se, mitä oli sanottu profeetta Jeremian välityksellä: Näitä sanoja seuraava lainaus näyttää olevan pääosin Sak 11:12, 13:sta, mutta Matteus esitti ennustuksen toisin sanoin ja sovelsi sen Jumalan hengen ohjauksessa tilanteeseen, jossa se täyttyi. Matteuksen aikana Jeremian kirja oli ensimmäinen profeettakirjoista ja nimi Jeremia saattoi tarkoittaa niitä kaikkia, Sakarjan kirja mukaan luettuna. (Ks. Mt 1:22, tutkimisviite.)
Jehova: Tässä Raamatun heprealaisista kirjoituksista otetussa lainauksessa (ks. Mt 27:9, tutkimisviite) on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)
Oletko sinä juutalaisten kuningas: Yksikään kuningas ei saanut hallita Rooman imperiumin alueella ilman keisarin hyväksymystä. Siksi Pilatus keskittyi kuulustelussaan nähtävästi kysymykseen Jeesuksen kuninkuudesta.
Sinä itse sanot niin: Tämä vastaus ilmeisesti vahvistaa, että Pilatuksen sanat pitävät paikkansa. (Vrt. Mt 26:25, 64, tutkimisviitteet.) Jeesus myöntää Pilatukselle olevansa kuningas mutta eri merkityksessä kuin Pilatus kuvittelee, sillä Jeesuksen valtakunta ”ei ole osa tästä maailmasta”, joten se ei ole uhka Roomalle (Joh 18:33–37).
tapana – – päästää vapaaksi joku vanki: Kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa ovat kirjoittaneet muistiin tämän tilanteen (Mr 15:6–15; Lu 23:16–25; Joh 18:39, 40). Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei ole perustetta tälle tavalle eikä ennakkotapausta sellaisesta, mutta juutalaiset olivat nähtävästi alkaneet noudattaa tällaista käytäntöä Jeesuksen aikaan mennessä. Se ei todennäköisesti tuntunut roomalaisista oudolta, sillä on todisteita siitä, että he vapauttivat vankeja kansanjoukkojen miellyttämiseksi.
tuomarinistuimella: Tavallisesti ulkona sijainnut koroke, jolla istuessaan viranomaiset puhuivat ihmisjoukoille ja ilmoittivat oikeudelliset päätöksensä.
viattoman: Tai ”vanhurskaan”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)
unen: Uni oli ilmeisesti lähtöisin Jumalalta. Matteus on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka sisällyttää tämän tapauksen Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuun kertomukseen.
pesi kätensä: Symbolinen ele, jolla haluttiin osoittaa oma syyttömyys ja vetäydyttiin vastuusta. Tämä juutalainen tapa mainitaan 5Mo 21:6, 7:ssä ja Ps 26:6:ssa.
Me ja meidän lapsemme otamme vastuun hänen verestään: Tai ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle”. Ts. kansa otti vastuun hänen kuolemastaan.
ruoskitti: Roomalaiset ruoskivat uhrejaan hirvittävällä välineellä, jonka latinalainen nimi oli flagellum. Siitä tulee tässä käytetty kreikan verbi (fragellóō ’ruoskia’). Ruoskan kahvaan oli kiinnitetty useita naruja tai nahkahihnoja, joissa oli solmuja. Joskus näihin siimoihin oli laitettu painoiksi teräviä luunpaloja tai metallikappaleita, jotta iskut olisivat mahdollisimman tuskallisia. Ruoskiminen aiheutti syviä ruhjeita ja repi lihakset riekaleiksi. Uhri saattoi jopa kuolla iskuihin.
käskynhaltijan palatsiin: Kreikan sana praitṓrion (latinan sanasta praetorium) tarkoittaa Rooman käskynhaltijoiden virka-asuntoa. Jerusalemissa se oli luultavasti Herodes Suuren rakennuttama palatsi, joka sijaitsi yläkaupungin eli Etelä-Jerusalemin luoteiskulmassa (ks. liite B12, jossa näkyy palatsin sijaintipaikka). Pilatus oli Jerusalemissa vain juhlien ja eräiden muiden tilaisuuksien aikaan, koska kaupungissa syntyi helposti levottomuuksia. Hänen vakituinen virka-asuntonsa oli Kesareassa.
kirkkaanpunaiseen viittaan: Tällaista viittaa tai viittamaista vaatetta käyttivät kuninkaat, oikeusviranomaiset ja upseerit. Mr 15:17:n ja Joh 19:2:n mukaan vaate oli purppuranpunainen, mutta ennen muinoin ”purppuranpunainen” tarkoitti mitä tahansa siniseen vivahtavaa punaista. Lisäksi katselukulma, valon heijastuminen ja tausta saattoivat vaikuttaa siihen, miltä väri näytti. Tämä pieni ero värin kuvailemisessa osoittaa, että evankeliumien kirjoittajat eivät vain kopioineet toistensa kertomuksia.
kruunun – – ruokokepin: Kirkkaanpunaisen viitan lisäksi (Mt 27:28) Jeesukselle annettiin orjantappuroita kruunuksi ja ruokokeppi valtikaksi, ja näin hänen kuninkuudestaan tehtiin pilaa.
polvistuivat hänen eteensä: Polvistuminen ilmaisi yleensä kunnioitusta ylemmässä asemassa olevaa kohtaan, mutta sotilaat halusivat tälläkin tavalla pilkata Jeesusta (ks. Mt 17:14, tutkimisviite).
Terve: Kirjaim. ”Iloitse”. Sotilaat tervehtivät häntä samalla tavalla kuin keisaria ilmeisesti pitääkseen häntä pilkkanaan, koska hän väitti olevansa kuningas.
kyreneläisen: Kyrene oli kaupunki Pohjois-Afrikan rannikolla Kreetan saaresta etelälounaaseen (ks. liite B13).
pakottivat hänet palvelukseen: Ks. Mt 5:41, tutkimisviite.
kidutuspaalua: Tai ”teloituspaalua”. (Ks. sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”; ks. myös Mt 10:38; 16:24; tutkimisviitteet, joissa selitetään sanan ”kidutuspaalu” kuvaannollista käyttöä.)
Golgataksi: Nimi tulee ’pääkalloa’ merkitsevästä heprean sanasta gulgólet (ks. Joh 19:17; vrt. Tu 9:53, jossa gulgólet on käännetty ”kalloksi”). Jeesuksen aikana tämä paikka sijaitsi Jerusalemin muurien ulkopuolella, mutta sen tarkkaa sijaintia ei tiedetä (ks. liite B12). Raamatussa ei sanota, että Golgata olisi ollut mäen päällä, mutta siinä kyllä mainitaan, että jotkut seurasivat teloitusta jonkin matkan päästä (Mr 15:40; Lu 23:49).
Pääkallonpaikaksi: Ks. Mr 15:22, tutkimisviite.
sappea: Kreikan sana kholḗ tarkoittaa tässä kasveista valmistettua kitkerää nestettä tai yleensä jotain kitkerää ainetta. Matteus osoittaa, että tämä tilanne täytti ennustuksen, sillä hän lainaa Ps 69:21:tä, jossa Septuaginta kääntää tällä kreikan sanalla ”myrkkyä” vastaavan heprean sanan. Jerusalemin naiset olivat nähtävästi valmistaneet viinin ja sapen sekoituksen teloitettavien tuskan turruttamiseksi, eivätkä roomalaiset kieltäneet antamasta sitä. Mr 15:23:n rinnakkaiskertomuksen mukaan viiniin oli ”sekoitettu mirhaa”, joten juomassa oli ilmeisesti sekä huumaavaa mirhaa että kitkerää sappea.
hän kieltäytyi juomasta: Ilmeisesti Jeesus halusi pitää kaikki henkiset kykynsä täysin hallinnassa tämän uskonkoetuksen aikana.
he jakoivat hänen päällysvaatteensa: Joh 19:23, 24:ssä kerrotaan yksityiskohtia, joita Matteus, Markus ja Luukas eivät mainitse. Neljä evankeliumikertomusta yhdessä antavat tapahtumista seuraavan kokonaiskuvan: roomalaiset sotilaat heittivät arpaa nähtävästi sekä päällimmäisestä että alimmaisesta vaatteesta; sotilaat jakoivat päällysvaatteet ”neljään osaan, yhden osan kullekin sotilaalle”; he eivät halunneet jakaa alimmaista vaatetta vaan heittivät siitä arpaa; arvan heittäminen Messiaan vaatteista täytti Ps 22:18:n. Teloittajilla oli ilmeisesti tapana ottaa uhrin vaatteet itselleen, joten rikolliset riisuttiin ennen teloitusta, mikä teki koettelemuksesta vielä nöyryyttävämmän.
heittämällä arpaa: Ks. sanasto, ”Arpa”.
ryöstäjää: Tai ”rosvoa”. Kreikan sana lēistḗs voi tarkoittaa väkivaltaan turvautuvaa ryöstäjää ja joskus kapinallista. Samaa sanaa käytetään Barabbaasta (Joh 18:40), joka Lu 23:19:n mukaan oli vankilassa ”kapinan” lietsonnasta ja ”murhasta” syytettynä. Rinnakkaiskertomuksessa Lu 23:32, 33, 39:ssä miehiä kuvaillaan ”rikollisiksi”. Tätä vastaava kreikan sana (kakū́rgos) merkitsee kirjaimellisesti ’pahantekijää’, ’pahaa tekevää’.
pudistelivat päätään: Tällä eleellä ilmaistiin pilkallisuutta, halveksuntaa tai ivaa, ja samalla yleensä sanottiin jotain. Ohikulkijat täyttivät tietämättään Ps 22:7:n ennustuksen.
kidutuspaalusta: Tai ”teloituspaalusta”. (Ks. Mt 27:32, tutkimisviite; sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”.)
kidutuspaalusta: Tai ”teloituspaalusta”. (Ks. Mt 27:32, tutkimisviite; sanasto ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”.)
Kuudennella tunnilla: Ts. noin klo 12. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)
pimeys: Ks. Mr 15:33, tutkimisviite.
yhdeksänteen tuntiin: Ts. noin klo 15. (Ks. Mt 20:3, tutkimisviite.)
Eli, Eli, lama sabaktani: Joidenkin mielestä nämä sanat ovat arameaa, mutta todennäköisesti ne ovat silloista hepreaa, jossa oli aramean vaikutusta. Matteus ja Markus translitteroivat ne kreikkaan, mutta translitteroinnista ei voida päätellä alkukieltä täysin varmasti.
Jumalani, Jumalani: Huutaessaan taivaallista Isäänsä ja tunnustaessaan hänet Jumalakseen Jeesus täytti Ps 22:1:n. Jeesuksen tuskanhuuto on voinut tuoda kuulijoiden mieleen monet muutkin tämän psalmin häntä koskevat ennustukset: häntä pidettäisiin pilkkana ja halveksittaisiin, hänen käsiään ja jalkojaan runneltaisiin ja hänen vaatteensa jaettaisiin arpomalla (Ps 22:6–8, 16, 18).
Eliaa: Heprealainen nimi merkitsee ’Jumalani on Jehova’.
hapanviiniin: Tai ”viinietikkaan”. Kreikan sana tarkoittaa todennäköisesti kirpeää tai hapanta laimeaa viiniä, jonka latinalainen nimi oli acetum (viinietikka) tai posca, kun sitä oli laimennettu vedellä. Se oli edullinen juoma, jota köyhä kansa ja roomalaiset sotilaat joivat janoonsa. Samaa kreikan sanaa óksos käytetään Septuagintassa myös Ps 69:21:ssä, jossa ennustettiin, että Messiaalle annettaisiin juotavaksi ”etikkaa”.
ruokokepin: Tai ”kepin”, ”sauvan”. Johannes puhuu ”iisopinvarresta” (Joh 19:29; ks. sanasto, ”Iisoppi”).
pelastamaan häntä: Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa lukee lisäksi: ”Eräs toinen mies otti keihään ja lävisti hänen kylkensä, ja verta ja vettä tuli ulos.” Näitä sanoja ei kuitenkaan ole muissa tärkeissä käsikirjoituksissa. Samanlainen virke on Joh 19:34:ssä, mutta Joh 19:33:n mukaan Jeesus oli siinä vaiheessa jo kuollut. Useimmat auktoriteetit, kuten Nestle-Alandin ja Yhtyneiden Raamattuseurojen kreikkalaisten tekstien laatijat, uskovat, että jäljentäjät lisäsivät Johanneksen kertomuksen sanat myöhemmin Matteuksen kertomukseen. Westcott ja Hort sisällyttivät ne kreikkalaiseen tekstiinsä kaksinkertaisissa hakasulkeissa, mutta heidänkin mukaansa ”on pidettävä erittäin todennäköisenä, että jäljentäjät ovat lisänneet” tekstiin tämän virkkeen. Matteuksen kertomuksen lukutavoissa on siis eroja eri käsikirjoituksissa, mutta Johanneksen evankeliumin lukutavasta ei ole epäselvyyttä. Näin ollen tapahtumat esitetään ilmeisesti Joh 19:33, 34:ssä oikeassa järjestyksessä: Jeesus oli jo kuollut, kun roomalainen sotilas lävisti hänet keihäällä. Siksi nuo sanat on tässä käännöksessä poistettu Mt 27:49:stä.
antoi henkensä: Tai ”kuoli”, ”lakkasi hengittämästä”. ”Henki” (kreik. pneúma) voi tässä tarkoittaa hengitystä tai elämänvoimaa. Tätä päätelmää tukee se, että kreikan verbiä ekpnéō (kirjaim. ’hengittää ulos’) käytetään rinnakkaiskertomuksessa Mr 15:37:ssä (jossa se on käännetty ilmauksella ”kuoli” tai tutkimisviitteen mukaan ”veti viimeisen henkäyksensä”). Joidenkin mielestä vastineella ”antoi” käännetty kreikan sana tarkoittaa sitä, että Jeesus lakkasi omasta tahdostaan taistelemasta pysyäkseen elossa, sillä kaikki oli jo saatu päätökseen (Joh 19:30). Hän halusi ”vuodattaa elämänsä aina kuolemaan asti” (Jes 53:12; Joh 10:11).
pyhäkön: Kreikan sana naós tarkoittaa tässä itse temppelirakennusta, jossa oli pyhä ja kaikkeinpyhin.
väliverho: Tämä kauniisti kuvioitu verho erotti toisistaan temppelin kaikkeinpyhimmän ja pyhän. Juutalaisen perimätiedon mukaan tämä painava verho oli noin 18 m pitkä, 9 m leveä ja 7 cm paksu. Väliverhon repeytyminen kahtia oli paitsi ilmaus Jehovan vihasta hänen Poikansa surmaajia kohtaan myös merkki siitä, että nyt oli mahdollista päästä taivaaseen (Hpr 10:19, 20). (Ks. sanasto.)
Haudat: Tai ”Muistohaudat”. (Ks. sanasto.)
nousi ylös: Kreikan verbi egeírō ’nostaa ylös’, ’nousta ylös’ voi viitata ylösnousemukseen, mutta sitä käytetään usein muissakin tekstiyhteyksissä. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi, kun joku ”nostaa” jotain ylös kuopasta tai ”nousee” maasta jaloilleen (Mt 12:11; 17:7). Matteus ei sano, että ”pyhät” nousivat ylös vaan että ”pyhien ruumiita” nousi ylös. Maanjäristys oli ilmeisesti niin voimakas, että haudat murtuivat auki ja niistä paiskautui ruumiita ulos.
ne tulivat – – näkyviin: Viittaa ilmeisesti jakeessa 52 mainittuihin ruumiisiin. (Ks. Mt 27:52, tutkimisviite.)
Sen jälkeen kun hänet oli herätetty kuolleista: Ts. kun Jeesus oli herätetty kuolleista. Sulkeissa kerrotaan ylösnousemuksen jälkeisistä tapahtumista.
haudoilta: Tai ”muistohaudoilta”. (Ks. sanasto.)
lähteneitä ihmisiä: Tai ”lähteneitä”. Kreikan verbi on monikon maskuliinissa, minkä perusteella lähtijät olivat ihmisiä eivätkä jakeessa 52 mainittuja ruumiita (kreikan sana on neutri). He olivat ilmeisesti ohikulkijoita, jotka näkivät maanjäristyksessä (jae 51) esiin tulleet ruumiit ja menivät kaupunkiin kertomaan näkemästään.
pyhään kaupunkiin: Ts. Jerusalemiin. (Ks. Mt 4:5, tutkimisviite.)
upseeri: Tai ”sadanpäämies”, ”senturio”, ts. Rooman armeijan upseeri, jonka alaisuudessa oli noin 100 sotilasta. Tämä upseeri oli ehkä paikalla, kun Pilatus kuulusteli Jeesusta, ja hän saattoi kuulla juutalaisten sanovan, että Jeesus väitti olevansa Jumalan Poika (Mt 27:27; Joh 19:7).
Maria Magdaleena: Lisänimi Magdaleena (merk. ’Magdalasta oleva’, ’Magdalaan kuuluva’) tulee todennäköisesti Magdalan kaupungista, joka sijaitsi Galileanjärven länsirannalla suunnilleen puolimatkassa Kapernaumin ja Tiberiaan välillä. Magdalan arvellaan olleen Marian kotikaupunki tai asuinpaikka. (Ks. Mt 15:39; Lu 8:2; tutkimisviitteet.)
Jaakobin: Tästä Jaakobista käytetään myös nimeä ”Jaakob nuorempi” tai ”Jaakob lyhyempi” (Ks. Mr 15:40, tutkimisviite).
Joseksen: Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa lukee ”Joseksen” tilalla ”Joosef”. Useimmissa vanhoissa käsikirjoituksissa lukee rinnakkaiskertomuksessa Mr 15:40:ssä ”Joses”.
Sebedeuksen poikien äiti: Ts. apostolien Jaakobin ja Johanneksen äiti. (Ks. Mt 4:21; 20:20; tutkimisviitteet.)
Arimatiasta: Kaupungin nimi juontuu ’korkeutta’ merkitsevästä heprean sanasta. Lu 23:51:ssä kaupunkia sanotaan ”juudealaisten kaupungiksi”. (Ks. liite B10.)
Joosef-niminen: Evankeliumien kirjoittajien yksilöllisyys ilmenee siitä, että he mainitsevat Joosefista eri asioita. Veronkantaja Matteus toteaa, että hän oli ”rikas”. Roomalaisille kirjoittanut Markus kertoo, että hän oli ”arvostettu neuvoston jäsen”, joka odotti Jumalan valtakuntaa. Myötätuntoinen lääkäri Luukas kuvailee häntä ”hyväksi ja oikeamieliseksi” mieheksi, joka ei antanut ääntään neuvoston päätökselle ryhtyä toimiin Jeesusta vastaan. Ainoastaan Johannes kertoo, että hän oli ”juutalaisten pelosta salaa” opetuslapsi. (Mr 15:43–46; Lu 23:50–53; Joh 19:38–42.)
hautaansa: Tai ”muistohautaansa”. Pehmeään kalkkikiveen hakattu kammio, ei luonnon muovaama luola. Tällaisissa haudoissa oli usein penkkimäisiä hyllyjä tai syvennyksiä, joihin ruumiit asetettiin. (Ks. sanasto.)
suuren kiven: Ilmeisesti kiekkomainen kivi, koska jakeen mukaan se vieritettiin paikalleen ja Mr 16:4:n mukaan se ”oli vieritetty pois”, kun Jeesus herätettiin kuolleista. Se saattoi painaa yli tonnin.
se toinen Maria: Ts. ”Maria, Jaakobin ja Joseksen äiti”, joka mainitaan Mt 27:56:ssa. Hänet mainitaan myös Mt 28:1; Mr 15:40, 47; 16:1; Lu 24:10; Joh 19:25:ssä. (Ks. Mr 3:18,; Joh 19:25; tutkimisviitteet.)
Seuraavana päivänä: Ts. 15. nisankuuta. Nisankuun 14. päivän jälkeinen päivä oli aina sapatti eli pyhä lepopäivä, olipa se mikä viikonpäivä tahansa. Lisäksi 15. nisankuuta osui vuonna 33 tavalliseksi viikkosapatiksi, jolloin se oli ”suuri” eli kaksinkertainen sapatti (Joh 19:31). (Ks. liite B12.)
valmistuspäivän: Viikkosapattia edeltävä päivä, jolloin juutalaiset valmistautuivat sapattiin laittamalla tavallista enemmän ruokaa ja tekemällä valmiiksi työt, jotka eivät voineet odottaa sapatin yli. Tässä tapauksessa valmistuspäivä oli 14. nisankuuta. (Mr 15:42; ks. sanasto.)
Kolmen päivän: Ilmaus voi tarkoittaa osia kolmesta päivästä. Tämä käy ilmi siitä, että hautaa pyydettiin vartioimaan ”kolmanteen päivään asti” eikä neljänteen (Mt 27:64). (Ks. Mt 12:40, tutkimisviite.)
Silloin tämä viimeinen petos olisi pahempi kuin ensimmäinen: Tarkoittaa ilmeisesti sitä, että tämä oletettu ”petos”, Jeesuksen ylösnousemus, olisi pahempi kuin ensimmäinen petos, se että hän väitti olevansa Messias. Jeesuksen vastustajat nähtävästi ymmärsivät, että jos Jeesus herätettäisiin kuolleista, se todistaisi hänen tosiaan olevan Messias.
vartioston: Pilatus määräsi vartijoiksi ilmeisesti ryhmän roomalaisia sotilaita (Mt 28:4, 11). Jos vartijat olisivat olleet juutalaisia temppelipoliiseja, juutalaisten ei olisi tarvinnut esittää pyyntöään Pilatukselle. Lisäksi papit lupasivat vartijoille, että he selvittäisivät asian Pilatuksen kanssa, jos tuo käskynhaltija kuulisi Jeesuksen ruumiin katoamisesta (Mt 28:14).