LUUKAS
24. luvun tutkimisviitteet
Viikon ensimmäisenä päivänä: Ks. Mt 28:1, tutkimisviite.
haudalle: Tai ”muistohaudalle”. (Ks. Mt 27:60, tutkimisviite.)
valmistelemiaan tuoksuaineita: Ks. Mr 16:1, tutkimisviite.
kivi: Ks. Mr 15:46, tutkimisviite.
Herran Jeesuksen: Näitä sanoja ei ole joissain käsikirjoituksissa, mutta varhaiset arvovaltaiset käsikirjoitukset tukevat pidempää lukutapaa. (Ks. liite A3, jossa on lisätietoa siitä, miten kreikkalainen teksti on vahvistettu vanhojen käsikirjoitusten perusteella.)
kaksi miestä säihkyvissä vaatteissa: Tässä viitataan enkeleihin (vrt. Lu 24:23). Ap 1:10:ssä enkeleistä puhutaan ”valkopukuisina miehinä”.
Hän ei ole täällä, vaan hänet on herätetty: Näitä sanoja ei ole joissain käsikirjoituksissa, mutta ne sisältyvät varhaisiin arvovaltaisiin käsikirjoituksiin. (Ks. liite A3.)
teloittaa paalussa: Tai ”kiinnittää paaluun”, ”kiinnittää tolppaan”. (Ks. Mt 20:19, tutkimisviite; sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”.)
he – – kertoivat tämän kaiken 11 apostolille: Kaksi enkeliä, joihin viitataan Lu 24:4:ssä sanoilla ”miehet säihkyvissä vaatteissa”, olisivat voineet kertoa uutisen Jeesuksen ylösnousemuksesta ensin opetuslasten joukossa oleville miehille. Sen sijaan hänen ylösnousemuksestaan saivat tietää ensimmäisinä naiset (Lu 24:6–9; Joh 20:11–18). Naisille annettiin myös arvokas tehtävä kertoa siitä ”11 apostolille ja kaikille muille” opetuslapsille. Lisäksi Maria Magdaleena oli ensimmäisiä opetuslapsia, jotka näkivät kuolleista herätetyn Jeesuksen (Joh 20:16). (Ks. Mt 28:7, tutkimisviite.)
haudalta: Tätä sanaa ei ole joissain käsikirjoituksissa, mutta se sisältyy varhaisiin arvovaltaisiin käsikirjoituksiin.
Maria Magdaleena: Ks. Lu 8:2, tutkimisviite.
Johanna: Tämä on lyhennetty feminiinimuoto heprealaisesta nimestä Jehohanan, jonka merkitys on ’Jehova on osoittanut myötätuntoa’, ’Jehova on ollut armollinen’. Johanna, jonka Jeesus oli parantanut, oli Herodes Antipaan palveluksessa olevan Kuusaan vaimo. Johannasta on Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain kaksi mainintaa, molemmat Luukkaan evankeliumissa (Lu 8:2, 3).
...mitä oli tapahtunut: Tämän jakeen sanoja ei ole joissain käsikirjoituksissa, mutta jae sisältyy varhaisiin arvovaltaisiin käsikirjoituksiin. (Ks. liite A3.)
noin 11 kilometrin: Kirjaim. ”60 stadionin”. Roomalainen stadion oli 185 m. (Ks. liite B14.)
selitti: Kreikan sana diermēneúō voi tarkoittaa kääntämistä tai tulkkaamista kielestä toiseen (Ap 9:36; 1Ko 12:30, alav.). Se voi kuitenkin merkitä myös ’selventää merkitystä’, ’selittää täysin’. Tässä jakeessa se tarkoittaa ennustusten selittämistä.
palava: Kreikan sanaa käytetään tässä kuvaannollisesti voimakkaista tunteista, kuten ilosta ja onnellisuudesta, ja siihen sisältyy ajatus siitä, että on hyvin kiinnostunut ja innostunut. Tässä sillä kuvaillaan sitä, miten kaksi opetuslasta reagoivat, kun Jeesus selitti heille selvästi eli avasi täysin Raamatun heprealaiset kirjoitukset, jotka oli kirjoitettu Jumalan hengen ohjauksessa.
selitti meille selvästi Raamatun kirjoitukset: Kirjaim. ”avasi meille täysin kirjoitukset”. Ilmauksella ”selittää selvästi” käännetty kreikan verbi (dianoígō) esiintyy tässä luvussa kolme kertaa. Ensin Lu 24:31:ssä se kuvailee, miten kahden opetuslapsen ”silmät avautuivat täysin”, niin että he ymmärsivät puhuvansa Jeesuksen kanssa. Toisen kerran sitä käytetään tässä Lu 24:32:ssa, jossa se on käännetty sanoilla ”selitti – – selvästi”. Kolmannessa kohdassa Lu 24:45:ssä se kuvailee, miten Jeesus ”auttoi heitä [opetuslapsia] ymmärtämään” eli ”avasi heidän mielensä tajuamaan” (alav.), mitä Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitetut Raamatun heprealaiset kirjoitukset merkitsivät. (Ks. myös, miten samaa kreikan sanaa käytetään seuraavissa kohdissa: Ap 7:56, ”auenneena”; 16:14, ”avasi täysin”; 17:3, ”selitti [kirjaim. ”avasi juurta jaksaen”]”.)
ja sanoi heille: ”Olkoon teillä rauha”: Näitä sanoja ei ole joissain käsikirjoituksissa, mutta ne sisältyvät varhaisiin arvovaltaisiin käsikirjoituksiin.
hengen: Kreikan sana pneúma voi tarkoittaa näkymätöntä henkiolentoa, mutta tässä se viittaa ilmeisesti yliluonnolliseen näkyyn. Jeesus näytti heille käsiään ja jalkojaan ja sanoi: ”Koskettakaa minua ja katsokaa. Hengellä ei ole lihaa eikä luita, niin kuin näette minulla olevan.” (Lu 24:39.) Näin hän osoitti, että hän oli aineellistunut voidakseen näyttäytyä opetuslapsilleen. Samalla tavalla enkelit olivat aineellistuneet menneisyydessä (1Mo 18:1–8; 19:1–3).
minun käsiäni ja jalkojani: Roomalaisilla oli tapana naulita tuomittu paaluun käsistään (ja todennäköisesti myös jaloistaan), ja näin tehtiin myös Jeesukselle (Ps 22:16; Joh 20:25, 27; Kol 2:14). Joidenkin tutkijoiden mukaan Jeesuksen jalkojen läpi lyötiin naula tai nauloja joko suoraan paaluun tai pieneen puukappaleeseen, joka oli kiinnitetty siihen jalkojen tueksi.
...ja jalkansa: Tämän jakeen sanoja ei ole joissain käsikirjoituksissa, mutta jae sisältyy varhaisiin arvovaltaisiin käsikirjoituksiin. (Ks. liite A3.)
kalaa: Joissain myöhemmissä käsikirjoituksissa on lisäksi sanat ”ja hunajakennon”, mutta niitä ei ole varhaisissa arvovaltaisissa käsikirjoituksissa.
Mooseksen lakiin, Profeettoihin ja Psalmeihin: Jeesus ilmeisesti ryhmitteli Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitetut Raamatun heprealaiset kirjoitukset juutalaisten omaksumalla ja tuntemalla tavalla. ”Mooseksen laki” (hepr. Tōráh) tarkoittaa viittä Mooseksen kirjaa. ”Profeetat” (hepr. Neviʼím) tarkoittavat profeettakirjoja, mukaan lukien niin sanotut ”varhaisemmat profeetat” (Joosuan kirjasta Kuninkaiden kirjoihin). ”Psalmit” viittaavat kolmanteen osaan, joka sisältää Heprealaisten kirjoitusten loput kirjat ja josta käytetään nimeä ”Kirjoitukset” (hepr. Ketuvím). Kolmatta osaa voidaan sanoa ”Psalmeiksi” sen ensimmäisen kirjan mukaan. Juutalaiset käyttävät Heprealaisista kirjoituksista nimeä ”Tanakh”, joka tulee kunkin kolmen osan ensimmäisestä kirjaimesta (TaNaKh). Jeesus käytti näitä kolmea nimeä, mikä osoittaa, että Heprealaisten kirjoitusten kaanon oli hänen aikanaan vahvistettu ja hän hyväksyi sen.
Teidän tulee olla tämän todistajia: Tämä on ensimmäisiä kertoja, kun Jeesus käskee opetuslastensa ”todistaa” hänen elämästään ja palveluksestaan, mukaan lukien hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa (vrt. Joh 15:27). Uskollisina juutalaisina Jeesuksen opetuslapset todistivat jo Jehovasta ja siitä, että hän on ainoa tosi Jumala (Jes 43:10–12; 44:8). Noin 40 päivää tässä kuvailtujen tapahtumien jälkeen Jeesus kiinnittää vielä painokkaammin huomiota heidän uuteen tehtäväänsä toimia hänen todistajinaan. (Ks. Ap 1:8, tutkimisviite.)
sen, minkä Isäni on luvannut: Ts. pyhän hengen, jonka apu luvataan Jl 2:28, 29:ssä ja Joh 14:16, 17, 26:ssa. Tämä aktiivinen voima antaisi Jeesuksen opetuslapsille tarvittavaa energiaa todistaa kaikkialla maailmassa (Ap 1:4, 5, 8; 2:33).
tässä kaupungissa: Ts. Jerusalemissa.
Sitten: Ap 1:3–9 osoittaa, että Jeesus nousi taivaaseen 40 päivää ylösnousemuksensa jälkeen. Kertomuksessa hypätään siis siitä päivästä, jolloin Jeesus herätettiin kuolleista (16. nisankuuta) ja jonka tapahtumista kerrotaan Lu 24:1–49:ssä, siihen päivään, jolloin hän nousi taivaaseen (25. ijjarkuuta) ja jonka tapahtumia kuvaillaan tästä jakeesta luvun loppuun. (Ks. liite A7.)
Betaniaan: Ks. Mt 21:17, tutkimisviite.
ja hänet otettiin taivaaseen: Näitä sanoja ei ole joissain käsikirjoituksissa, mutta ne sisältyvät varhaisiin arvovaltaisiin käsikirjoituksiin. Lisäksi Luukas mainitsi Ap 1:1, 2:ssa, että hän oli ”ensimmäisessä kertomuksessaan” eli evankeliumissaan kuvaillut Jeesuksen elämää ja palvelusta ”siihen päivään saakka, jona hänet [Jeesus] otettiin ylös”. Tähän sopisi hyvin se, että Luukas olisi sisällyttänyt Jumalan hengen ohjauksessa kirjoittamaansa kertomukseen nämä Jeesuksen taivaaseennousemista koskevat sanat.
kumarsivat hänelle syvään: Tai ”kumarsivat hänelle kunnioittavasti”, ”heittäytyivät kasvoilleen hänen eteensä”, ”osoittivat hänelle kunnioitusta”. Kun kreikan verbiä proskynéō käytetään jumalan tai jumaluuden palvonnan yhteydessä, se käännetään verbillä ”palvoa” (Mt 4:10; Lu 4:8). Tässä tekstiyhteydessä opetuslapset tunnustivat kuitenkin, että kuolleista herätetty Jeesus oli Jumalan edustaja. He eivät kumartaneet häntä niin kuin Jumalaa tai jumaluutta vaan osoittivat hänelle kunnioitusta siksi, että hän oli ”Jumalan Poika”, ennustettu ”Ihmisen Poika”, Jumalan valtuuttama Messias (Mt 16:13–16; Lu 1:35; Joh 9:35–38). Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa kerrotaan, että ihmiset kumarsivat myös profeettojen, kuninkaiden ja muiden Jumalan edustajien edessä (1Sa 25:23, 24; 2Sa 14:4; 1Ku 1:16; 2Ku 4:36, 37). Menneinä aikoina kumartamalla oli ilmaistu kiitollisuutta, ja samoin monissa tilanteissa ihmiset kumarsivat Jeesukselle osoittaakseen, että he olivat kiitollisia Jumalan antamasta ymmärryksestä tai Jumalan osoittamasta hyvyydestä (Mt 14:32, 33; 28:5–10, 16–18; Joh 9:35, 38). (Ks. myös Mt 2:2; 8:2; 14:33; 15:25; tutkimisviitteet.)
kumarsivat hänelle syvään ja: Näitä sanoja ei ole joissain käsikirjoituksissa, mutta ne sisältyvät varhaisiin arvovaltaisiin käsikirjoituksiin. (Ks. liite A3.)
olivat jatkuvasti temppelissä: Jeesuksen teloituksen jälkeen opetuslapset pelkäsivät vihollisiaan ja kokoontuivat siksi lukittujen ovien takana (Joh 20:19, 26). Kun Jeesus auttoi heitä ymmärtämään asioita syvällisemmin (Ap 1:3) ja he näkivät omin silmin hänen nousevan taivaaseen 40. päivänä ylösnousemuksensa jälkeen, he kuitenkin vahvistuivat ja saivat rohkeutta ylistää Jumalaa julkisesti. Luukas jatkaa evankeliumissa aloittamaansa kertomusta Apostolien tekojen kirjassa, jossa hän dokumentoi opetuslasten innokasta toimintaa. (Ks. Ap 1:1, tutkimisviite.)