Suunniteltu kestämään ikuisesti

JOS ihminen luotiin iankaikkista elämää varten, niin meidän pitäisi odottaa löytävämme todisteita sellaisesta suunnittelusta hänen ruumiistaan ja aivoistaan. Onko ihmisellä sellaiset henkiset ja ruumiilliset edellytykset, jotka viittaavat siihen, että hänet on suunniteltu elämään Jumalan avulla ei vain satoja tai jopa tuhansia vuosia vaan ikuisesti?

Jotta iankaikkinen elämä olisi elämisen arvoista ja toivottavaa, ihminen tarvitsisi aivot, jotka voisivat palvella häntä ikuisesti. Niiden pitäisi olla sellaiset aivot, jotka kykenisivät omaksumaan käytännöllisesti katsoen rajattoman tietomäärän. Niiden pitäisi sallia hänen rakentaa jatkuvasti aikaisemmalle tiedolle, jotta hän voisi alituisesti edistyä.

Onko ihmisellä tällaiset aivot? On, ja hän on ainoa maallinen luomus, jolla on sellaiset aivot. Hänen aivonsa ovat maallisessa luomakunnassa ainoalaatuiset. Vuoden 1970 The World Book Encyclopedia (2. osa, sivu 459) sanoo niistä: ”Ihmisen aivot ovat kehittyneemmät kuin minkään eläimen aivot.”

Ihmisen aivojen ja minkä tahansa eläimen aivojen välillä onkin suunnaton kuilu, mikä osoittaa, että ne on suunniteltu eri tarkoituksia varten. Yhdelläkään eläimellä ei ole kykyä rakentaa jatkuvasti aikaisemmalle tiedolle. Vaikka niitä voidaan jossain määrin kouluttaa, ne eivät osaa välittää tätä erikoisopetusta jälkeläisilleen; ihmisen täytyy kouluttaa jokainen lammaskoiran tai sokeitten opaskoiran sukupolvi samalla tavalla kuin aikaisemmatkin sukupolvet. Eläimiä ohjaa etupäässä vaisto, jonka Luoja on niihin istuttanut. Siksi linnut rakentavat vuosisadasta toiseen pesiä, majavat rakentavat patoja ja mehiläiset kennoja. Ne eivät koskaan edisty siitä.

Vain ihmisellä on aivot, jotka tekevät hänet kykeneväksi rakentamaan aikaisemmalle tiedolle. Siksi hän yksin voi käyttää hyväkseen tulta, sähköä ja atomivoimaa. Siksi hän yksin voi rakentaa ja käyttää koneita, tietokoneita – vieläpä kiitää raketilla kuuhun. Häntä ei ohjaa pääasiassa vaisto vaan järki.

Vain ihmisellä on siis sellaiset aivot, jotka voivat tehdä hänet kykeneväksi oppimaan ja edistymään ikuisesti. Tämä johtuu siitä, että Jumala tarkoitti ihmisen elämään ikuisesti, mutta ei eläimiä. Luoja varasi kullekin hänen tarvitsemansa aivot: ihmiselle palvelemaan häntä ikuisesti, eläimille lyhyttä elämää varten.

Hämmästyttävä kyky

Ihmisaivojen kyky on suorastaan kunnioitusta herättävä. The World Book Encyclopedian eräs artikkeli väittää, että jos tiedemiehet voisivat valmistaa ihmisaivoja vastaavan tietokoneen, sen pitäisi olla New Yorkin kaupungissa olevan Empire State Buildingin kokoinen!

Aivojen avainosa on hermosoluksi eli neuroniksi nimitetty solu. On arvioitu, että ihmisellä on aivoissaan 10 miljardia neuronia. Niistä sanoi Life-lehti (28.6.1963):

”Aivojen hermosoluilla eli neuroneilla on tuhansia yhteyksiä toistensa kanssa. Mutta ihmisen suurempi aivokuori tekee lukemattomat ylimääräiset yhteydet mahdollisiksi, ja se moninkertaistaa aivojen kyvyn vastaanottaa ja eritellä tietoja käytännöllisesti katsoen rajattomaksi. Tämä suoranainen, valtava tietojenkäsittelykyky asettaakin ihmisen omaan, verrattomasti muita elollisia ylempään luokkaan.”

Jokaisen hermosolun kyky on hämmästyttävä. Biokemisti Isaac Asimov selitti:

”Terveellä, täysikasvuisella ihmisellä, joka edustaa normaalia älykkyystasoa, voi olla yli 20 miljoonaa RNA-molekyyliä [joiden uskotaan toimivan muistin ’arkistona’] jokaisessa neuronissa. . . . RNA-molekyyli, joka on koostunut vain 25 osasesta, voisi muodostaa 1000 biljoonaa yhdistelmää, . . . Itse asiassa jokainen RNA-molekyyli sisältää satoja yksiköitä – eikä vain 25.” – New York Times Magazine, 9.10.1966.

Millaisia mahdollisuuksia tämä neuronin rakenne sitten antaa ihmisaivoille? Asimov lisää:

”Ei ole epäilystäkään siitä, että RNA on eräänlainen arkisto, joka voi tallettaa täydellisesti kaikki ihmisen elinaikanaan todennäköisesti hankkimat tiedot ja muistikuvat – ja jopa miljardi kertaa sen määrän.”

Ajattelehan sitä! Aivot eivät pysty käsittelemään ainoastaan kaikkea sitä tietomäärää, minkä ihminen voi hankkia 70–80 vuotta kestävän elämänsä aikana, vaan myös miljardi kertaa enemmän. Ne voisivat siis palvella miljardi elinikää, mikä todella merkitsee sitä, että ne voivat Jumalan avulla palvella iankaikkisesti.

Onko järkevää ajatella, että Jumala olisi luonut ihmiselle niin mielikuvitukselliset aivot, ellei niitä koskaan käytettäisi täysin määrin? Miksi hän olisi luonut aivot, joista ihminen voisi käyttää vain murto-osan 70–80 vuoden aikana? On paljon järkevämpää ajatella, kuten Raamattu osoittaa, että Jehova Jumala valmisti ihmisen elämään ikuisesti maan päällä ja antoi hänelle aivot, jotka soveltuvat ihmeellisellä tavalla tähän tarkoitukseen.

Aivot, jotka on suunniteltu toimimaan ikuisesti, tarvitsevat kuitenkin ruumiin, joka myös voi toimia ikuisesti. Onko ihmisruumiissa ikuisen elämän piilevät mahdollisuudet?

Solujen uusiutuminen

Ihmisruumis on jatkuvassa muutostilassa. Kuten olemme edellä nähneet, vanhemmat solut kuolevat ja poistuvat. Uusia soluja muodostuu niiden tilalle. Tämä pitää ruumiin sellaisena kuin se on.

Voit todeta tämän tapahtuman tukassasi tai kynsissäsi. Voit lyhentää niitä tänään, mutta ne vaativat pian uutta lyhentämistä, koska ne kasvavat alituisesti. Muut ruumiin solut ovat hyvin samanlaisia, kuten New York Times -lehden tiedetoimittaja Walter Sullivan huomautti:

”Ruumiimme solut (muutamaa poikkeusta, kuten aivosoluja, lukuun ottamatta) uusiutuvat jatkuvasti. Näyttäisi siltä, että ellemme ota huomioon onnettomuuksia ja sairauksia, tämän pitäisi jatkua määräämättömästi, mutta jonkin vaikeasti selitettävän vaikutuksen takia uusiutumistapahtuma on epätäydellinen.” – We Are Not Alone, 1964, s. 282.

Eri solujen elinikä vaihtelee. Niinpä esimerkiksi valkoiset verisolut elävät noin 13 päivää, punaiset verisolut noin 120 päivää.

Kirjassa The Human Brain (Ihmisaivot, 1955, s. 3) John Pfeiffer sanoo: ”Jatkuvia muutoksia tapahtuu luissakin, jotka näyttävät olevan kaikkein toimettomimpia kudoksia. On arvioitu, että noin joka seitsemäs vuosi ihmisruumis vaihtaa täysin kaikki aineksensa. Toisin sanoen ruumiissasi ei ole ainuttakaan niistä molekyyleistä, jotka muodostivat ’sinut’ seitsemän vuotta sitten.”

Havaitsemme siis, että tapahtumasarja ruumiin pitämiseksi ikuisesti elossa on jo olemassa ihmisessä: solujen uusiutuminen. Tästä tapahtumasarjasta T. M. Sonneborn Yhdysvaltain Indiana-yliopiston eläintieteellisestä osastosta sanoi: ”On selvää, että solut, jotka normaalisti kasvavat ja lisääntyvät ruumiissa, pystyvät kasvamaan ja lisääntymään ilmeisesti rajattomasti. . . . Soluissa piilee siis kuolemattomuus.” Tapahtumasarja on siis olemassa, mutta muutakin tarvitaan: synnistä johtuvan epätäydellisyyden poistamista, jotta ihmisen solut eivät lakkaisi lisääntymästä riittävässä määrin tiettyjen vuosien jälkeen. Jumala voi poistaa synnin ja kuoleman kirouksen, jonka me nyt koemme, ja hän on jo ryhtynyt ennakkovalmisteluihin sen tekemiseksi, kuten tulemme näkemään.

Aivojen uusiutuminen

Useimmat tiedemiehet ovat olleet sitä mieltä, että hermosolut, aivojen tärkeimmät solut, eivät uusiinnu. Ajateltiin, että niiden on kestettävä niin kauan kuin ihminen elää ja että jos ne vahingoittuvat, niitä ei voitaisi korvata. Kirjasta Your Brain – Master Computer (Aivosi – nerokas tietokone, 1962, s. 52) luemme kuitenkin:

”Monia vuosia uskottiin, että hermosolut eivät ruumiin muiden solujen tavoin voineet jakautua. Uskottiin, että tuhoutunut hermosolu on menetetty iäksi ja että aivojen vaurioitumista ei voida koskaan korjata. Hiljattain suoritetuissa tutkimuksissa on löydetty uusia hermosoluja rottien aivojen vahingoittuneista osista. . . .

”Tämä viittaa siihen, että ihmisaivot voinevat sittenkin korjata joitakin vaurioita.”

Ja vaikka aivosolujen uusiutumista ja korjautumista ei tapahdukaan nyt laajassa mitassa ihmisen epätäydellisen tilan vuoksi, niin kuka voi sanoa, ettei niin voisi tapahtua Jumalan määräämänä aikana?

Vaikka meidän olisikin hyväksyttävä totuutena se väite, että aivosolut eivät nyt eivätkä koskaan jakaannu ja uusiinnu samalla tavalla kuin muut solut, niin merkitsisikö se sitä, että ne eivät lainkaan uusiinnu? Ei ainakaan American Scientist -lehden vuoden 1969 syysnumeron (s. 288) mukaan, jossa hermospesialisti Paul A. Weiss kirjoitti:

”Tein aivan sattumalta havainnon, joka kumosi täysin tuon [entisen] levollisen kuvan hermoistamme. Se, mitä oli pidetty staattisesti muuttumattomana, paljastui minulle äkkiä alituisesti muuttuvaksi rakennelmaksi, jossa tapahtui hellittämätöntä, elämänikäistä kasvua, joka todella kasvoi sellaisella nopeudella, että se vetää vertoja täysikasvuisen elimistön kaikkein nopeimmin uusiutuville soluille.”

Hän selitti, että aivosolut uusiutuvat, mutta eivät jakautumalla tai moninkertaistumalla ruumiin muitten solujen tavoin. Sen sijaan ne tuottavat jatkuvasti uutta ainetta korvatakseen sen, mitä aivosolut luovuttavat ohjatessaan ruumiin muiden solujen toimintaa. Tätä voidaan verrata siihen, että sinulla on kaikki osat täydellistä uutta konetta varten, mutta sinä käytätkin ne toisen samanlaisen olemassa olevan koneen varaosiksi.

Tästä epätavallisesta tapahtumasarjasta, jonka Weiss esittää tapahtuvan aivoissa, hän mainitsee: ”Aivosolumme eivät ole viikon kuluttua samat kuin nyt.” Aivosolut voisivat siis jatkuvasti tämän mukaan uudistaa ainettaan ja samanaikaisesti pitää koskemattomina ne ’kanavat’, jotka niiden omistaja on tehnyt opiskelunsa ja ympäristönsä avulla.

Olkoon totuus aivosoluista mikä tahansa, me voimme olla varmat siitä, että Luoja voi varata, mitä ikinä ne tarvitsevat ylläpitääkseen ja korjatakseen itseään ikuisesti.

Ennallistaminen alkuperäiseen tilaan

Kun Jumala loi miehen ja naisen, hän antoi heille iankaikkisen elämän mahdollisuuden ja toivon. Heidän mielensä ja ruumiinsa olivat virheettömät ja kykenevät toimimaan ikuisesti. Heidän piti rakkaudellisesti vallita maata ja kaikkea elollista. Se oli heidän alkuperäinen tilansa. Mutta kun he kapinoivat Jumalaa vastaan, niin rappeutumistapahtuma alkoi.

Siitä huolimatta ihmiset elivät silloin, ihmiskunnan historian alussa, paljon kauemmin kuin me nykyään. Se johtui siitä, että he olivat lähempänä täydellisyyttä kuin me olemme nyt. Huomaa, kuinka vanhoiksi jotkut elivät ennen Nooan ajan maailmanlaajuista vedenpaisumusta:

Nimi Kuolinikä

Aadam 930

Seet 912

Enos 905

Keenan 910

Mahalalel 895

Jered 962

Metusalah 969

Vuosisatojen vieriessä elinikä lyheni varsinkin vedenpaisumuksen jälkeen. Seem eli 600 vuotta. Myöhemmin Aabraham eli 175 vuotta. Mooseksen aikaan mennessä keski-ikä oli pudonnut 70–80 vuoteen. – Ps. 90:10; 1. Moos. 5:3–27; 11:10, 11; 25:7.

Tästä historiasta voimme siis nähdä, että jotkut ihmiset elivät ennen muinoin yli kymmenen kertaa kauemmin kuin nykyiset 70 tai 80 vuotta. Koska ihmisen mieli ja ruumis toimivat lähes 1000 vuotta senkin jälkeen, kun epätäydellisyys oli alkanut, niin ne voivat varmasti toimia ikuisesti, kun ne on vapautettu synnistä Jumalan siunauksen ja valvonnan alaisina.

Raamatun psalmista sanoi Jumalalle: ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti.” (Ps. 139:14) Jumala on todellakin varustanut ihmisen ihmeellisellä ja ainoalaatuisella aivojen ja kehon yhdistelmällä. Hän on suunnitellut ihmiset elämään iankaikkisesti täällä maan päällä.

Mutta jos ihmisillä olisi iankaikkinen elämä, niin missä he kaikki eläisivät? Ja voisiko maapallo varata elatuksen heille kaikille?

[Kuva s. 12]

Ihmisaivot suunniteltiin palvelemaan miljardi elinikää – todellisuudessa ikuisesti