Ovatko hyönteiset siunaus vai kirous?
MITÄ tulee mieleesi, kun hyönteiset mainitaan? Ajatteletko hyönteisiä, jotka levittävät tauteja, käyttävät ravinnokseen ihmisen sadon ja syövät reikiä hänen vaatteisiinsa?
Vai ajatteletko siunauksia, joita hyönteiset tuovat? Ajatteletko niiden tarjoamia palveluksia ja tuotteita – sellakkaa, silkkiä ja hunajaa, muutamia mainitaksemme?
Joistakuista saattaa tuntua, että kaikki hyönteiset ovat kiusanhenkiä ja että olisi parempi, jos niitä ei olisi. Mutta tiesitkö, että niistä yli 800000 hyönteislajista, jotka ihminen tuntee, suurimman osan tunnustetaan olevan hyödyllisiä? Itse asiassa niiden monien toiminta on elintärkeää ihmisen olemassaololle.
Pölytys ja mullan muodostaminen
Yksi elintärkeä palvelus liittyy hyönteisten ja kasvien väliseen suhteeseen. On arvioitu, että 85 prosenttia kukkivista kasveista on riippuvaisia hyönteispölytyksestä.
Tätä tehtävää suorittavia monia hyönteisiä ovat mehiläiset, kimalaiset, kärpäset, kovakuoriaiset sekä erilaiset perhoset. Jos nämä hyönteiset eivät suorittaisi tehtäväänsä, monet, ehkä useimmat näistä kasveista kuolisivat sukupuuttoon. Tämä ei vaikuttaisi ainoastaan kauniisiin kukkiin, jotka lisäävät niin paljon nautintoa ihmisen elämään, vaan se vaikuttaisi myös ihmisen ravintovarastoon. Ihminen joutuisi todella suuriin vaikeuksiin.
Hyönteiset näyttelevät myös hyödyllistä osaa jätteiden hävittäjinä ja mullan muodostajina. Kuollut kasvi- ja eläinaines vetää puoleensa monenlaisia hyönteisiä. Ne syövät kuolleen aineksen, ja niiden ruoansulatusjärjestelmä hajottaa sen erilaisiksi kemiallisiksi yhdisteiksi. Tällä tavoin kuollut aine muutetaan ravinteiksi, joita kasvit voivat käyttää.
Eivät ainoastaan hyönteisten ulosteet vaan myös hyönteiset itse muuttuvat lopulta kasvien ravinteiksi. Näin käy niiden kuollessa, kun niiden ruumiit mätänevät, mikä lannoittaa maaperää.
Hyönteiset lisäävät myös hedelmällisen ruokamultakerroksen paksuutta. Tämän hyönteiset tekevät noutamalla jatkuvasti ainehiukkasia jankosta pintakerrokseen. Näin tehdessään ne kaivavat maaperään käytäviä, ja siitäkin on hyötyä. Vesi voi näin suodattua maa-aineksien läpi, ja samalla maaperä tuulettuu.
Entä kasveja syövät hyönteiset?
Mutta hyönteiset syövät myös eläviä kasveja eivätkä ainoastaan kuolleita. Eikö tämä ole ihmisen etujen vastaista? Ei välttämättä.
Huolellinen tarkkailu ja tutkimus osoittaa, että hyönteiset suosivat kasveja, jotka ovat jollakin lailla viallisia meidän näkökulmastamme katsoen. Viallisuus saattaa johtua karusta maaperästä, kasvin iästä tai jostakin epäedullisesta kasvuolosuhteesta.
Kun kasvi vioittuu, se vetää hyönteisiä puoleensa. Esimerkiksi tri William Albrecht Missourin yliopistosta Yhdysvalloista johti pinaatilla tehtyä koesarjaa. Hän havaitsi, että ripsiäisinä tunnetut hyönteiset tuhosivat karussa maaperässä kasvaneen pinaatin. Mutta hyvässä maaperässä kasvanut pinaatti säilyi.
Tehtiin myös koe kahdella vierekkäin kasvavalla viiniköynnöksellä. Lehtisarviaisiin kuuluva Popillia japonica hyökkäsi toisen viiniköynnöksen kimppuun, mutta jätti toisen rauhaan. Kuitenkin köynnösten lehdet olivat lomittain. Kovakuoriaiset söivät lehtiä ainoastaan vanhemmasta viiniköynnöksestä, joka ei käyttänyt täysin hyväkseen sille annettuja ravinteita.
Samankaltaisia huomioita tehtiin kahdesta lehtisalaattiviljelyksestä. Toinen viljelys oli kitukasvuista epäedullisten kasvuolosuhteiden vuoksi, ja kirvat hyökkäsivät sen kimppuun. Kirvoja ei kuitenkaan löytynyt lehtisalaatista, jota viljeltiin samassa maassa suotuisissa kasvuolosuhteissa.
Selittäessään sitä, miksi hyönteiset pitävät enemmän kasveista, joita me pidämme huonompina, kirja Our Poisoned Earth and Sky (Myrkyttynyt maamme ja taivaamme) kertoo:
”Hyönteisten ravinnontarpeet ovat hyvin erilaiset kuin ihmisen ja eläinten. Ihminen voi parhaiten runsaasti proteiinia sisältävällä ruokavaliolla, kun taas hyönteiset pitävät suuresti hiilihydraateista. Niiden elimistö tarvitsee niitä enemmän. Hyönteinen voi suhteellisesti puhuen hypätä Empire State Buildingin korkeudelle yhdellä loikkauksella, ja se tarvitsee siihen paljon hiilihydraatteja riittävän energian saamiseksi. Niinpä kun jossakin kasvissa on enemmän hiilihydraatteja kuin toisessa, hyönteinen etsii sen ja pitää sitä parempana.”
Kirja todistaa tämän havainnon oikeaksi tieteellisillä tutkimuksilla ja jatkaa:
”Kuten Missourin maatalouden tutkimusaseman tutkimukset ovat osoittaneet, kasvit, jotka eivät saa orgaanisia aineita, tuottavat kohtuuttoman runsaasti hiilihydraatteja valkuaisaineiden ja hivenaineiden kustannuksella. Vaikuttaa siltä, että hyönteiset pitävät enemmän näistä ’makeista’ kasveista ja voivat helpommin hyökätä niiden kimppuun.”
Eikö näin ollen se, että hyönteiset syövät puutarhakasveja, ehkä kerro meille jotakin? Saavatko kasvit tarvitsemansa ravinteet maaperästä? Voidaanko jotakin tehdä kasvien sairaan tilan korjaamiseksi?
Kasvien leviämisen valvonta
Monet hyönteiset näyttävät suosivan tiettyä kasvilajia. Niiden ravintotottumukset estävät monia kasveja kasvamasta valtoimenaan.
Opuntia- eli viikunakaktus on sattuva esimerkki. Tuo kasvi tuotiin epäviisaasti Australiaan. Koska opuntiakaktuksella ei ollut siellä mitään hyönteisvihollisia pitämässä sitä kurissa, se levisi nopeasti. Lyhyessä ajassa se teki miljoonia hehtaareita maata käytännöllisesti katsoen viljelykelvottomaksi.
Sitten vuonna 1925 Argentiinasta lähetettiin Australiaan 2750 kaktuskoin munaa. Lopulta levitettiin miljoonia kaktuskoin munia alueille, joissa opuntiakaktus oli saanut jalansijaa. Munasta kuoriutuneet kaktuskoin toukat tekivät työnsä hyvin. Ne kaivautuivat viikunakaktuksen varren nivelkohtiin ja siten tuhosivat sen. Lopulta tämä kaktus lakkasi olemasta Australian vitsaus.
Toinen esimerkki kasvien pitämisestä kurissa hyönteisten avulla liittyy erääseen kuismalajiin. Tämä rikkaruoho tuotiin Yhdysvaltoihin Euroopasta. Sitä tavattiin Yhdysvalloista ensimmäisen kerran vuonna 1793. Vuoteen 1940 mennessä tämä rikkaruoho oli turmellut tuhansia hehtaareja laidunmaata Pohjois-Kaliforniassa. Myöhemmin maahan tuotiin sen eurooppalaisia hyönteisvihollisia. Scientific American -lehti kertoo tämän toimenpiteen tehokkuudesta:
”Kovakuoriaisten tuhottua kuisman palasivat halutut rehukasvit. Kaliforniassa tuhannet hehtaarit pystyvät nyt ylläpitämään huomattavasti suuremman määrän karjaa; maan arvo on kohonnut; rikkaruohon kurissa pitämisen kulut ovat mitättömät.”
Mutta onko näistä hyönteisistä tullut vitsaus, sen jälkeen kun kuisma saatiin valvontaan? Ei. Scientific American jatkaa:
”Koska kuismakasvustot eivät enää ole laajoja ja koska alueet, joilla niitä on, ovat nyt kaukana toisistaan, kaikkien niiden maahan tuotujen hyönteisten määrä, joiden henkiin jääminen on täysin riippuvainen tuosta rikkaruohosta, on suuresti vähentynyt. Onneksi niiden kyky löytää uudet kasvustot ja niiden nopea lisääntymiskyky ovat estäneet tuon rikkaruohon uuden merkittävän valtaanpääsyn. Kaikki viittaa siihen, että tämä vahingollinen laidunkasvi tullaan pitämään kurissa ja että sen hyönteisvalvojat pitävät itse huolen pysyvyydestään.”
Emme voi mitenkään tietää, kuinka monista kasveista voisi tulla maanvaivoja, elleivät hyönteiset pitäisi niitä kurissa. Edellä olevat esimerkit valaisevat kuitenkin hyvin sitä, että ihminen tarvitsee hyönteisten apua.
Jopa sellaisetkin hyönteisten toiminnot, jotka vaikuttavat tuhoisilta, voivat hyödyttää ihmistä. Metsissä hyönteiset suorittavat hyvin tärkeää karsintaa. Toiset käyvät puiden alaoksien kimppuun ja tuhoavat ne. Tämän luonnon suorittaman karsinnan tuloksena ihminen saa parempilaatuista puutavaraa. Toiset hyönteiset taas tuhoavat puita. Siten ne estävät metsiä tulemasta liian tiheiksi. Jäljelle jäävät puut kykenevät kasvamaan nopeammin. Metsissä toimivat hyönteiset vähentävät myös tulipalon vaaraa ja tekevät metsän sopivammaksi kodiksi villieläimille.
Ihmisellä on yhä paljon opittavaa
Ihmisen hyönteistietous on yhä sangen puutteellista. Joka vuosi löydetään 7000–10000 uutta hyönteislajia. Tuhansien hyönteisten suhde kasvi- ja eläinelämään on tuntematon. Mutta se, mitä on saatu selville, osoittaa, että hyönteisillä on varsin tärkeä tehtävä maan päällä. Hyönteis- ja kasvitieteen professori Carl D. Duncan huomautti:
”On ehkä mahdotonta tajuta riittävästi sitä, miten hyönteiset kaiken kaikkiaan vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti ihmisen hyvinvointiin hyödyllisellä tavalla, mutta saatu hyöty on arvaamattoman suuri.”
Usein hyönteisten toimien kielteiset piirteet saavat päähuomion. Esimerkiksi kärpäsen katsotaan yleensä levittävän sairauksia. Mutta kuinka monet ajattelevat sen osaa jätteiden tuhoajana sekä mullan muodostajana ja kunnossapitäjänä, kun se on toukka-asteella? Ja oletko tiennyt, että huonekärpästen syyllisyyttä ei ole täysin todistettu? Scientific American -lehti sanoo:
”Luettelo ihmisten ja eläinten sairauksista, joiden levittämisestä niitä syytetään, käsittää nyt yli 65 kohtaa. . . . Kyseessä on kuitenkin yhä vain aihetodistus. Huonekärpänen on maineeltaan samassa asemassa kuin mies, jota syytetään murhasta siksi, että hänet tavattiin seisomasta uhrin vieressä ladattu ase kädessään. Useimmissa tapauksissa ei voida todistaa lopullisesti, että epäillyt kärpäset ’laukaisivat aseen’.”
Hyönteiset ovat siunaus
Vaikkakin jotkin hyönteiset saattavat olla vahingollisia nykyisissä olosuhteissa, kokonaisuutena ne ovat siunaus ihmiskunnalle. Kun hyönteisistä tulee tuhoeläimiä, syy on usein ihmisissä. Ihminen on toistuvasti lyönyt laimin riittävän puhtauden ylläpitämisen. Hän on järkyttänyt kasvi- ja eläinkunnan tasapainoa ja saastuttanut ilman, maan ja veden. Hänen oman elimistönsä häiriöt saattavat toisinaan vetää puoleensa moskiittojen ja sääskien kaltaisia hyönteisiä. Ilmeisestikään vaiston ohjaamia hyönteisiä ei voida syyttää siitä, mitä ne tekevät ihmisen puutteiden ja heikkouksien tähden.
Ihmiset, jotka tunnustavat rakastavan Luojan olemassaolon, näkevät hyönteiset Jumalan luomakunnan osana. Tämä estää heitä tekemästä hätäisiä johtopäätöksiä minkään luomuksen vahingollisuudesta. He ymmärtävät myös, että nykyisiä olosuhteita ei voida käyttää perustana sen päättelemiseksi, mikä vaikutus hyönteisillä olisi ihmisiin, jotka olisivat vapaat kaikista ruumiillisista epätäydellisyyksistä ja heikkouksista. He luottavat siihen, että hyönteiset tulevat edelleen olemaan ihmiskunnan siunaus.