Hyönteisten hämmästyttävä maailma

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ESPANJAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

OVATKO hyönteiset sinusta pelkkä maanvaiva? Toivoisitko, ettei koko maailmassa olisi yhtään tällaista ärsyttävää kiusankappaletta? Yritätkö myrkyttää, läimäyttää tai tallata niitä aina tilaisuuden tullen? Ennen kuin julistat sodan jokaista tiellesi osuvaa ötökkää vastaan, mikset yrittäisi oppia jotakin niiden maailmasta? Koska hyönteisiä on kutakin ihmistä kohden 200 miljoonaa, voit olla varma, että ne ovat täällä joka tapauksessa pysyvästi!

Pikainen katsaus vain muutamaankin näistä hämmästyttävistä luomuksista saattaa saada sinut vakuuttuneeksi siitä, että hyönteiset ansaitsevat kunnioituksesi.

Mestarillinen lentotaito, ihmeellinen näkökyky

Monet hyönteiset ovat mestarillisia lentäjiä. Harkitsehan muutamia esimerkkejä.

Hyttyset osaavat lentää ylösalaisin. Jotkin pystyvät jopa lentämään sateessa kastumatta – ne itse asiassa väistelevät sadepisaroita! Jotkin trooppiset ampiaiset ja mehiläiset surisevat ympäriinsä jopa noin 70 kilometrin tuntivauhtia. Eräs Pohjois-Amerikassa elävä monarkkiperhonen lensi muuttomatkallaan yli 3 000 kilometriä. Kukkakärpäset voivat iskeä siipiään yli tuhat kertaa sekunnissa – paljon nopeammin kuin kolibrit. Sudenkorennot pystyvät lentämään takaperin, mikä onkin saanut uteliaat tutkijat ottamaan sen lentokyvystä tarkkaa selkoa.

Jos olet joskus yrittänyt läimäyttää kärpästä, tiedät, että näillä luontokappaleilla on poikkeuksellisen tarkka näkö ja kymmenen kertaa nopeammat refleksit kuin meillä. On kiinnostavaa, että kärpäsen verkkosilmä koostuu tuhansista kuusikulmaisista linsseistä, joista jokainen toimii itsenäisesti. Kärpäsen näkemä kuva koostuu todennäköisesti monista pikkukuvista.

Jotkin hyönteiset pystyvät havaitsemaan ihmiselle näkymätöntä ultraviolettivaloa. Niinpä meidän mielestämme tylsän näköinen valkoinen naarasperhonen on koiraan mielestä kaikkea muuta kuin tylsä. Ultraviolettivalossa naaraassa näkyykin puoleensavetäviä kuvioita, jotka ovat omiaan herättämään kosiskelevien koiraiden huomion.

Monien hyönteisten silmät toimivat kompasseina. Esimerkiksi mehiläiset ja ampiaiset pystyvät aistimaan polarisoitunutta valoa, niin että ne pystyvät paikantamaan auringon silloinkin, kun se on piilossa pilvien takana. Tämän kykynsä ansiosta nämä hyönteiset voivat etsiä ruokaa kaukana pesästään ja silti löytää kotiin erehtymättömästi.

Rakkautta ilmassa

Hyönteismaailmassa puoliso etsitään usein äänten ja tuoksujen perusteella, mikä ei ole mikään vähäinen saavutus, jos elämänkaari on vain viikkojen mittainen ja puolisoehdokkaat harvassa.

Naaraspuoliset riikinkukkokehrääjät löytävät kosijan erittämällä niin voimakasta tuoksua, että koiras voi haistaa sen lähteen yli kymmenen kilometrin päästä. Sen herkät tuntosarvet voivat haistaa jopa vain yhden molekyylin tuota tuoksuvaa ainetta.

Sirkat, heinäsirkat ja laulukaskaat antavat mieluummin kuulua itsestään. Jopa me ihmiset voimme kuulla rakastuneen laulukaskaan äänen, kun tuo otus pitää koko ruumistaan kaikukoppana. Suuri parvi rakastuneita laulukaskaita voi saada aikaan kovemman pauhun kuin lähtee paineilmaporasta. Tämän vastakohtana jotkin naaraat eivät päästä minkäänlaista ääntä.

Herääminen ja lämmittely

Kylmässä ilmastossa asuville ihmisille lämpimänä pysyminen on tärkeätä. Sama pitää paikkansa kylmäverisistä hyönteisistä, jotka heräävät joka aamu käytännöllisesti katsoen kylmästä kankeina. Aurinko on niiden liittolainen, ja ne käyttävätkin sitä täysin hyödykseen.

Kärpäset ja kovakuoriaiset tuntevat vetoa kukkiin ja lehtiin, jotka imevät itseensä auringon lämpöä aamun varhaisina tunteina. Jotkin kovakuoriaiset suosivat australialaisia lumpeita, jotka ovat kuin kasvimaailman uuneja, sillä niiden kukat lämpenevät jopa 20 astetta ympäristöään lämpimämmiksi. Perhosilla puolestaan on oma sisäinen lämmitysjärjestelmänsä. Kun ne tarvitsevat lämpöä, ne avaavat siipensä, jotka toimivat tehokkaina aurinkopaneeleina, ja ojentavat ne kohti aurinkoa.

Kykyjä joka lähtöön

Hyönteismaailmassa lähes jokaisella lajilla on oma roolinsa, joka on joskus perin kummallinen. Esimerkiksi jotkin yöperhoset imevät elämää antavaa suolaa ja kosteutta puhvelin kyynelistä. Toiset hyönteiset, joilla on elimistössään tehokasta pakkasnestettä, asuvat jäätävän kylmillä vuorenhuipuilla ja käyttävät elämänsä kylmyyteen menehtyneiden ötököiden syömiseen.

Kuten kuningas Salomo havainnoi tuhansia vuosia sitten, muurahainen on erityisen ahkera. Salomo kirjoitti: ”Mene muurahaisen luo, sinä laiskuri; katso sen teitä ja viisastu. Vaikka sillä ei ole käskijää, päällysmiestä eikä hallitsijaa, se valmistaa ruokansa jo kesällä; elonkorjuuaikana se on koonnut ruokavarastonsa.” (Sananlaskut 6:6–8.) Hallitsijan puuttuminen on sitä merkittävämpää, kun otetaan huomioon, että jotkin muurahaisyhdyskunnat voivat käsittää yli 20 miljoonaa yksilöä! Silti tämä ”hyönteismetropoli” toimii täydellisesti kunkin muurahaisen suorittaessa oman erityistehtävänsä, niin että koko yhdyskunnalla on ruokaa ja turvallinen asunto.

Ehkä vaikuttavin esimerkki hyönteisarkkitehtuurista on termiittikeko. Se voi olla jopa seitsemän ja puoli metriä korkea.a Näissä rakennustaidon ihmeissä on monimutkainen ilmastointi ja maanalaiset sieniviljelmät. Vielä hämmästyttävämpää on se, että näiden korkeiden pyramidien rakentajat ovat sokeita!

Miksi tarvitsemme hyönteisiä

Hyönteisillä on tärkeä osa päivittäisessä elämässämme. Noin 30 prosenttia syömästämme ruoasta on riippuvaista mehiläisten pölytyksestä, ja suurin osa noista mehiläisistä on villejä. Pölytys on kuitenkin vain yksi hyönteisten suorittamista hyödyllisistä töistä. Hyönteiset pitävät maapallon puhtaana tehokkaalla kierrätysjärjestelmällä, kun ne käsittelevät kuolleita kasveja ja eläimiä uudelleen. Siten maaperä saa ravinteita ja nuo vapautuvat ravintoaineet voivat panna kaiken kasvamaan. Hyönteistieteilijä Christopher O’Toole kirjoittaa: ”Ilman hyönteisiä hukkuisimme kuolleista kasveista ja eläimistä muodostuvaan jätteeseen.” (Alien Empire.)

Hyönteisiä kaivataan kipeästi silloin, kun niiden työ on jäänyt tekemättä. Harkitsehan, mitä tapahtui Australiassa, josta on tullut miljoonien karjaeläinten koti. Karjalaumathan levittävät kaikkialle lantaa. Sen lisäksi, että lanta pilasi maiseman, se oli kasvualustana eräälle kärpäslajille, joka vitsasi sekä ihmisiä että eläimiä. Niinpä maahan tuotiin lantaa syöviä lehtisarvisia Euroopasta ja Afrikasta. Ongelma ratkesi!

Ystäviä vai vihollisia?

Myönnettäköön, että jotkin hyönteiset syövät viljelykasveja ja levittävät sairauksia. Mutta vain yhtä prosenttia maailman hyönteisistä pidetään tuholaisina, ja monet näistäkin tekevät enemmän tuhoa siksi, että ihminen itse on muuttanut ympäristöä. Malariaa kantava moskiitto esimerkiksi harvoin häiritsee alkuperäisasukkaita, jotka asuvat päiväntasaajalla sijaitsevissa sademetsissä. Sen sijaan se aiheuttaa suurta tuhoa metsien liepeillä sijaitsevissa kaupungeissa, joissa on paljon seisovaa vettä.

Ihminen voi usein hillitä tuhohyönteisiä luonnonmukaisesti joko harjoittamalla vuoroviljelyä tai tuomalla paikalle niiden luonnollisia vihollisia tai pitämällä nuo viholliset hengissä. Vaatimattomat leppäkertut ja harsokorennot pitävät kirvavitsaukset tehokkaasti kurissa. Ja Kaakkois-Aasiassa terveysviranomaiset havaitsivat, että pari sudenkorennon toukkaa sai pidettyä vesisäiliön puhtaana moskiiton toukista.

Hyönteiset ovat haittoineenkin erottamaton osa luontoa, josta olemme riippuvaisia. On niin kuin Christopher O’Toole sanoo, että vaikka hyönteiset selviytyvät kyllä ilman meitä, ”me emme selviydy ilman niitä”.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 16, 17]

METAMORFOOSI – uusi ulkonäkö ja elämäntapa

Jotkin hyönteiset vaihtavat täydellisesti muotoaan prosessissa, jota kutsutaan nimellä metamorfoosi, kirjaimellisesti ’muodonmuutos’. Muutokset voivat olla varsin dramaattisia. Toukat muuttuvat kärpäsiksi tai perhosiksi ja vesitoukat ilmassa lentäviksi sudenkorennoiksi. Sadattuhannet hyönteiset kokevat metamorfoosin.

Jotta tällainen muodonmuutos – joka on verrattavissa junan muuttumiseen lentokoneeksi – olisi mahdollinen, hyönteisen ruumiissa täytyy tapahtua valtavia muutoksia. Ajattelehan esimerkiksi perhosta. Sillä aikaa kun toukka lepää kotelossaan, suurin osa sen aikaisemmista kudoksista ja elimistä hajoaa ja tilalle kehittyy aikuisen perhosen elimet, kuten siivet, silmät ja tuntosarvet.

Muutokseen liittyy usein myös uusi elämäntapa. Esimerkiksi toukkavaiheessa sudenkorento saalistaa pikkukaloja tai sammakonpoikasia, mutta kun siitä tulee vapaasti lentävä aikuinen, sen ruokavalio vaihtuu hyönteisiksi. Tämä on verrattavissa siihen, että ihminen viettäisi elämänsä ensimmäiset 20 vuotta uiskennellen vedessä ja lopun elämänsä lentäen kuin lintu.

Voisiko evoluutio saada aikaan nämä suuret muutokset? Miten toukka voisi vain ilmestyä näyttämölle ohjelmoituna siten, että se muuttaa itse itsensä perhoseksi? Sitä paitsi kumpi tuli ensin, toukka vai perhonen? Toinen ei voi olla olemassa ilman toista, sillä vain perhonen lisääntyy ja munii.

Metamorfoosi on vakuuttava todiste Mestarisuunnittelijasta, jonka Raamattu tunnistaa kaiken Luojaksi, Kaikkivaltiaaksi Jumalaksi (Psalmit 104:24; Ilmestys 4:11).

[Kuvat]

Ritariperhonen on juuri kuoriutunut kotelostaan ja ojentelee siipiään

[Kuvat s. 18]

Yllä: siitepölyä syövä kultakuoriainen

Ylhäällä oikealla: kastepisaroiden peittämä lehtikuoriainen lämmittelemässä

Oikealla: sarvikuonokuoriainen

[Kuva s. 18]

Afrikkalainen lyhytsarvinen heinäsirkka

[Kuva s. 18]

Paarma