Keskustelemisen taito

”HYVÄ keskustelu on kuin kaunis maisema: jatkuvaa, kuitenkin alituisesti vaihtelevaa ja täynnä uusien piirteitten ja yllätysten viehätystä.” Näin sanoi kirjailija Randolph S. Bourne.

Ihmiset nauttivat tosiaan suuresti kauniista maisemasta. Samaten ne, jotka kehittävät keskustelemisen taitoa, saavat siitä suurta mielihyvää ja hyötyä. He nauttivat ajatusten, mielipiteitten ja mielialojen vaihtamisesta toisten kanssa.

’Kunpa olisikin aina helppoa ja miellyttävää keskustella tuttavieni kanssa’, saatat huomauttaa. ’Mutta aivan liian usein se ei ole helppoa. Mitä voin tehdä sen suhteen? Ehkäpä paljonkin.

Aika ja paikka

Älä ensiksikään masennu, jos keskusteluyrityksesi toisinaan epäonnistuvat. Jokainen on kokenut samaa. Voit tuskin saada aikaan hyvää keskustelua jonkun kanssa, joka esittää vain lyhyen vastauksen eikä todellisuudessa halua keskustella. Ehkä hänen mieltään painaa jokin seikka.

Keskusteltaessa aika ja paikka ovat tärkeitä. On varmasti turhaa – ja jopa harkitsematonta – yrittää puhua vähääkään kokin kanssa, kun savu tupruaa hänen keittiöstään. Sillä hetkellä tärkeintä on palava kukkakaali tai hiiltyvä pihvi!

Raamattu osoittaa tämän hyvin selvästi. Se sanoo: ”Kaikella on määräaika . . . Aika on olla vaiti ja aika puhua.” (Saarn. 3:1, 7) Joku saattaa ehkä mietiskellä, lukea kirjaa tai laskea yhteen lukuja. Tai on saattanut syntyä vakava ongelma, ja hän on syvissä mietteissä. Sellaisessa tapauksessa pitää paikkansa vanha sanonta: ”Vaikeneminen on kultaa”!

Hyvään keskusteluun valmistautuminen

Mutta ollessasi vieraisilla tai epävirallisilla päivällisillä haluaisit osallistua hyvään keskusteluun. Mitä voit tehdä sen suhteen?

Tarvitaan ehkä valmistautumista etukäteen, erityisesti jos olet isäntä. Saattaisit painaa mieleesi yhdyskunnan viimeaikaisia tapahtumia ja muita kiinnostavia seikkoja. Harkitse kutsumiesi henkilöitten ammattia ja toimintaa. Jos on välttämätöntä, tutki asiaa jonkin verran. Silloin sinun pitäisi kyetä sanomaan jotakin läsnäolijoitten työstä, harrastuksista tai muista heitä kiinnostavista asioista.

Vaikka saisit odottamattomankin tilaisuuden keskusteluun, älä ajattele, ettei sinulla ole mitään sanottavaa. Todellisuudessa olet valmistautunut kauan aikaa seuraavaa keskusteluasi varten. Miten niin? Olet omaksunut tietoa käymällä koulua ja saamalla elämänkokemusta. Olet lisäksi todennäköisesti lukenut yhtä ja toista. Olet ehkä kerännyt kiintoisia tietoja tutkiessasi Pyhää Raamattua. Sinulla on siis jotakin arvokasta puhuttavaa. Oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa voit erinomaisesti osallistua hyvään keskusteluun.

Järjestele ajatuksia mielessäsi etukäteen. Harkitse yleisesti, mitä voisit sanoa jostakin erityisestä aiheesta. Osa yksityiskohdista on kenties tarpeettomia. Mutta sinun tarvitsee ehkä esittää tosiasioita, jotka vastaavat kysymyksiin: Kuka? Mikä? Miksi? Milloin? Missä? Miten?, etenkin jos aiot kertoa jostakin tapauksesta.

Hyvän keskustelun edistäminen

Kysymykset saattavat edistää suuresti hyvää keskustelua. Robert Louis Stevenson sanoi kerran: ”Kun esittää kysymyksen, on kuin heittäisi kiven kukkulan laelta; kivi vierii alas ja tempaa mukaansa toisia.” Samaten harkittu tiedustelu saattaa houkutella esiin auliin vastauksen ja avata ovet miellyttävään keskusteluun.

Niinpä kun aloitat keskustelun tai pidät sitä käynnissä, mikset käyttäisi valikoituja kysymyksiä? Ei utelevia, henkilökohtaisia kysymyksiä. (Miksi te ja rouva Virtanen erositte kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen?) Eikä kysymyksiä, jotka koettelevat toisten kykyjä. (Mitkä olivat muinaisen maailman seitsemän ihmettä?) Sellaiset kysymykset saisivat luultavasti useimmat vieraat toivomaan olevansa muualla.

Toisaalta tutkivat kysymykset, jotka tuovat esiin mielipiteitä, eivät mene vikaan, kunhan ne eivät ole tahallisen kiistanalaisia. Johdattelevat kysymykset saattaisivat käsitellä viimeaikaisia tapahtumia tai ongelmia. (Mitä ajattelette siitä, miten ruokaa voitaisiin hankkia maan miljoonille nälkää näkeville?) Olettamuksellekin perustuva kysymys saattaisi olla sopiva. (Minä historian aikana haluaisit mieluiten elää?) Älä kuitenkaan esitä tällaisia kysymyksiä liikaa. Ja luonnollisesti keskustelu sujuu miellyttävämmin, kun olemme kohteliaita emmekä keskeytä, kun kysymyksiin vastataan.

Miellyttävät kokemukset voivat lisätä pirteyttä ja mielenkiintoa keskusteluun. Ajattele siis sitä, mitä sinulle on tapahtunut, tai toimintoja, joihin olet osallistunut. Nämä kokemukset saattavat olla kertomisen arvoisia. Tietysti yksityiskohtainen selostus viime sairaalahoidostasi tai leikkauksesta saattaa olla tosiasioihin perustuva, mutta onko se kannustavaa kuulijoille? Miten paljon parempi onkaan valita kokemuksia, jotka tuottavat heille iloa! Kun tosi kristityt kokoontuvat seurustelemaan keskenään, he kertovat usein hienoja kokemuksia, joita he ovat saaneet saarnatessaan Jumalan valtakunnan hyvää uutista.

Kertoessasi kokemuksia miellytät kuulijoitasi, kun jätät pois turhat yksityiskohdat. Näin kertomuksesta tulee selkeä eikä heidän tarvitse ponnistella tosiasioitten erittelemiseksi. Toinen näkökohta: miksi olisit itse aina kertomuksen sankari tai sankaritar? Omaksu laaja näkemys tuomalla esiin toisten näyttelemä osa.

Pidä keskustelu arvokkaana, kohottavana

Sinä tiedät, että jos ilma täyttyy savusumusta, kauneinkin maisema voi menettää viehätyksensä. Samaten hyvästä keskustelusta voi tulla epämiellyttävä, jopa masentava, jos sitä ei pidetä korkealla tasolla. Ilmapiirin eli vallitsevan mielialan tulee säilyä hyvänä, jotta keskustelu olisi miellyttävä ja hyödyllinen. Miten tärkeätä siksi onkaan, että se pidetään arvokkaana ja kohottavana!

Arvokas keskustelu ei kuitenkaan vaadi äärimmäisen korkealentoisia sanoja ja komealta kalskahtavaa kieltä. On tietysti kiinnitettävä jonkin verran huomiota sanastoon. Siitä huolimatta ystävällistä keskustelua ei tulisi rasittaa sanamahtailulla.

Kun eräältä diplomaatilta kerran kysyttiin yöpymismahdollisuutta, hän vastasi: ”Täällä suurlähettilään residenssissä olemme tietenkin jonkin verran hämmennyksen alaisina, mikä johtuu korjaamiseen ja kunnostamiseen käytettävien aineksien tarpeesta.” Mitä hän tarkoitti? Eräs kirjoittaja esitti ytimen seuraavasti: ”Kunnostamme parhaillaan taloa, joten täällä on hieman sotkuista.” Epäilemättä yksinkertainen puhe on suositeltavaa ja useimmat ihmiset arvostavat sitä.

Uskalletut kertomukset ja likainen kieli eivät varmasti sovellu niiden keskuuteen, joilla on itsekunnioitusta ja arvostusta toisia kohtaan. Raamattu neuvoo sopivasti: ”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.” – Ef. 4:29.

Mutta entä jos joku vieras kertoo hävyttömiä piloja ja käyttää alhaista kieltä? Toiset voivat yrittää muuttaa keskustelunaihetta. Jos nämä yritykset eivät tuota tulosta, isäntä voisi pyytää henkilön syrjään ja sanoa hänelle, että hänen puheensa ei miellytä. Töykeääkö? Ei todellisuudessa. Jos tilannetta ei hoideta, loukkaavasti käyttäytyvä saattaa tehdä tilaisuudesta vastenmielisen jokaiselle läsnä olevalle.

Keskustelun aikana voidaan esittää joitakin huomautuksia ihmisistä. Nämä huomautukset saattavat olla rakentavia eikä niitä vastaan ole mitään sanottavaa. Mutta entä jos keskustelu madaltuu ja kääntyy vahingolliseksi panetteluksi? Kuunteletko sellaista puhetta? Voit tuskin kuunnella sitä, ellet halua osallistua panetteluun. Onko sinulla siinä tapauksessa rohkeutta, mahdollisesti tilaisuuden isäntänä, ohjata keskustelu takaisin ”ylöspäin”? Toiset läsnä olevat epäilemättä arvostaisivat sitä.

Miellyttävyyden lisääminen

Keskustelun miellyttävyyttä voidaan edistää monella tavalla. Keskustelutoverimme saattaa esimerkiksi antaa kasvojensa ”puhua” miellyttävällä tavalla. Miten? Siten, että hän hymyilee sopivissa kohdissa.

Se, joka on edistynyt hyvin keskustelemisen taidossaan, lisää nautintoamme myös puhumalla selvästi. Lisäksi hänellä on empatiaa. Hän asettuu meidän asemaamme ja välttää sanomasta sellaista, mikä aiheuttaisi meille tarpeettomasti tuskaa tai hämminkiä. Sellainen ihminen ei myöskään koskaan puhu meille alentuvasti, ikään kuin olisimme henkisesti paljon hänen alapuolellaan.

Olet luultavasti havainnut, että jotkut ihmiset puhuvat mielellään ainoastaan itsestään. Jos keskustelu koskettelee hetkellisesti sinun mielipiteitäsi tai pulmiasi, sellainen henkilö nopeasti siirtää sen takaisin siihen, mikä kiinnostaa häntä, omiin mielipiteisiinsä, omiin kokemuksiinsa. Niinpä hyvä keskustelija ei ole itsekeskeinen. Siksi hän välttää myös puhumasta liikaa.

Kuuntelemisen tarve

Niin, hyvä keskustelija antaa toiselle tilaisuuden puhua. Hän tietää, että miellyttävä keskustelu on kuin kaksisuuntainen katu. Siihen kuuluu olennaisesti sekä puhuminen että kuunteleminen.

Hyvä kuuntelija ilmaisee empatiaa ja yrittää ymmärtää puhujan näkökannan ehkä jopa asettumalla mielikuvituksessaan hänen asemaansa. Mutta koska mieli ajattelee paljon nopeammin kuin kieli voi puhua, hänellä on aikaa eritellä sanottua ja sitten tehdä johtopäätöksiä. Miksi et kokeilisi tätä seuraavan keskustelusi aikana?

Esitä myös kysymyksiä ja osoita todellista kiinnostusta annettuihin vastauksiin. Katso keskustelutoveriisi. Et luonnollisestikaan halua tuijottaa häntä. Mutta vältä katselemasta jotakin huoneessa olevaa esinettä tai siirtämästä katsettasi jatkuvasti paikasta toiseen, sillä puhuja saattaisi silloin päätellä, ettet ole vilpitön tai kiinnostunut. Anna hänelle jakamaton huomiosi. Miten paljon me kaikki voimmekaan oppia kuuntelemalla toisia!

Ne, jotka kehittävät keskustelemisen taitoa, havaitsevat, että ”hyvä keskustelu on kuin kaunis maisema”. Molemmista voi jäädä miellyttävä vaikutelma. Ponnistele virittääksesi keskustelun toisten kanssa, ja tulet usein huomaamaan sen suovan runsaasti uutta tietoa, yllätyksiä, mielihyvää ja pysyvää hyötyä.

”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.” – Sananl. 25:11.