16. tutkielma
Rakentava keskustelu
1, 2. Minkä tulisi olla tunnusomaista keskustelullemme?
1 Jokapäiväisessä keskustelussamme meille tarjoutuu tilaisuus tuottaa kunniaa Jumalalle. ”Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti”, kirjoitti Raamatun psalmista. Eikö tämä olekin kiitettävä mielentila kaikille Jumalan palvojille? Siitä kuvastuu päätös käyttää huuliaan Jehovan tahdon mukaisesti. – Ps. 44:9.
2 Tällainen päättäväisyys on tärkeätä, sillä perityn epätäydellisyyden vuoksi saattaa ilmetä taipumusta sanoa jotakin, joka on toisille repivää, sen sijaan että se rakentaisi heitä. (Jaak. 3:8–12) Miten hyödyllistä sen takia onkaan, että pidämme aina mielessämme Raamatun kehotuksen puhua sitä, ”mikä on tarpeen mukaan hyvää rakennukseksi, jotta se antaisi sitä, mikä on suotuisaa kuulijoille”. – Ef. 4:29, Um.
3, 4. Mitä muuta keskusteluun kuuluu kuin puhuminen, ja missä voimme harjoitella sitä?
3 Tulisi tietysti muistaa, että keskusteluun kuuluu myös kuunteleminen, sillä keskusteleminen on ajatusten vaihtoa. Puhu sellaista mikä rakentaa, mutta varaa myös toisille tilaisuus ilmaista ajatuksensa. Kehitä kykyä tehdä sopivia kysymyksiä, jotka kannustavat toista puhumaan. Osoita sitten aitoa kiinnostusta hänen sanottavaansa, sen sijaan että käyttäisit hänen puheenvuoronsa ajan sen suunnittelemiseen, mitä aiot sanoa seuraavaksi. Sellaisen kiinnostuksen osoittaminen toisten ajatuksia kohtaan rakentaa heitä.
4 Rakentavaan keskusteluun on monia tilaisuuksia esimerkiksi silloin, kun olet kotona perheen parissa, kun olet työ- tai koulutovereittesi kanssa tai kun olet uskonveljiesi seurassa. Monet puheistamme palveluskoulussa tarjoavat meille tilaisuuden kehittää keskustelutaitoa.
5–7. Esitä joitakin ehdotuksia keskustelun kehittämisestä perheessä, varsinkin ruokailuaikoina.
5 Kotona. Kotona keskusteleminen voi edistää suuresti perheen onnellisuutta, joten sen parantamisen vaatima ponnistelu maksaa vaivan. Sekä aviomiehet että -vaimot ovat hyvillään, kun heidän puolisonsa osoittaa tosi kiinnostusta siihen mitä he sanovat. Ja lapset arvostavat sitä, että heidän vanhempansa kuuntelevat mitä he sanovat ja ilmaisevat todellista kiinnostusta heihin. Mutta jos keskeytät tai selailet lehteä tai jollakin muulla tavalla ilmaiset kiinnostuksen puutetta jonkun puhuessa sinulle, keskustelu kodissasi surkastuu pian. Ei kukaan todellisuudessa nauti puhumisesta sellaiselle, joka ei ole kiinnostunut hänen sanottavastaan.
6 Ruokailuajat tarjoavat perheelle mainion tilaisuuden rakentavaan keskusteluun. Yhdellä aterialla joka päivä osa keskustelusta voidaan kohdistaa tuon päivän raamatulliseen tekstiin, joka mainitaan ja selitetään kirjasessa He tutkivat Raamattua päivittäin. Uusimmista Vartiotornin tai Herätkää!-lehden numeroista luetut aiheet voivat synnyttää kiinnostavaa ja hyödyllistä keskustelua joillakin aterioilla. Mutta älkää milloinkaan antako keskustelun ruokapöydässä kehittyä sellaiseksi, että senhetkisten ajatusten ilmaiseminen ja ruoan rentoutunut nauttiminen ei olisi mahdollista.
7 Jokainen perheenjäsen voi jollakin luontevalla tavalla hyödyttää rakentavaa keskustelua ruokailun yhteydessä. Tämä ei ole sopiva aika valitusten purkamiselle; sellainen voi häiritä ruoansulatusta. Mutta päivän mittaan kuullaan asioita, jotka ovat opettavia tai ehkä huvittavia. Jollakulla saattaa olla mieluisa kokemus kenttäpalveluksesta. Tai hän on saattanut lukea sanomalehdestä tai kuulla radiosta jotakin kiinnostavaa. Miksei hän pitäisi sitä mielessään kertoakseen sen muulle perheelle ruokailun yhteydessä? Ennen pitkää tulette havaitsemaan, että pikaisen syömisen ja pois kiiruhtamisen sijasta te kaikki odotatte innostuneina näitä tilaisuuksia keskustella yhdessä.
8–10. Miksi henkilökohtaiset keskustelut vanhempien ja lasten välillä ovat tärkeitä, ja miten vanhempien menettely voi kannustaa niihin?
8 Vanhempien on tärkeätä keskustella myös henkilökohtaisesti kunkin lapsensa kanssa, niin ettei muu perhe ole kuulemassa. Parhaisiin tuloksiin päästään tekemällä se rentoutuneessa ilmapiirissä, joko kotona tai käveltäessä ulkosalla. Sellaiset keskustelut varaavat tilaisuuden valmistaa nuorta ruumiillisiin muutoksiin, joita hän tulee kokemaan elimistössään kasvaessaan. Nämä keskustelut tuovat myös esille, mitä nuoren sydämessä on, mitä hän todella haluaa ja tavoittelee elämässään, ja ne tarjoavat tilaisuuden ohjata näitä asioita hyödyllisellä tavalla.
9 Jos lapsesi mainitsee tällaisen keskustelun aikana vaikeuksista, joihin hän on joutunut, niin hänen välitön moittimisensa saattaa lopettaa keskustelun heti paikalla. Ja kun hän muistaa aikaisemman kokemuksensa, hän ei ehkä mainitse tällaisista asioista enää. On tavallisesti parasta kuunnella ja tutustua asiaan tekemällä kysymyksiä, jotka osoittavat sinun suhtautuvan siihen ymmärtäväisesti. Voit sitten ystävällisesti mutta päättäväisesti auttaa häntä oikaisemaan tiensä siinä, missä hän on poikennut Raamatun periaatteista.
10 Vaikka keskustelu onkin välttämätöntä onnelliselle perhe-elämälle, tämä ei tarkoita sitä, että aina täytyisi jonkun olla äänessä. On tosiaan hyväksi, että sinulla on joskus tilaisuus olla omissa ajatuksissasi, miettiä asioita hiljaisuudessa. Usein perheenjäsenet arvostavatkin hiljaisia hetkiä.
11, 12. Mitä tilaisuuksia on todistuksen antamiseen tavallista kenttäpalvelusta lukuun ottamatta?
11 Todistamistilaisuuksien järjestäminen. Miten kyky keskustella luonnollisella tavalla vaikuttaa jonkun evankeliuminpalvelukseen? Oletko joskus ihmetellyt, miksi joillakin todistajilla näyttää olevan aina erinomaisia kokemuksia? Voisiko se johtua siitä, että he ottavat aloitteen keskustelussa? Raamatun sananlasku sanoo: ”Viisasten huulet kylvävät tietoa.” – Sananl. 15:7.
12 Tavallista kenttäpalvelusta lukuun ottamattakin on monia tilaisuuksia keskustella ihmisten kanssa ja puhua heille Jehovasta. Esimerkiksi kristityt aviovaimot voivat todistaa naapureille ja myyntimiehille, joita saattaa käydä heidän kodissaan. Lapsilla saattaa olla tilaisuuksia keskustella Raamatusta koulutovereiden kanssa koulumatkoilla tai välitunneilla. Ja kodin ulkopuolella työskenteleville saattaa järjestyä mahdollisuuksia todistaa työpaikalla, ehkä ruokatunnilla. Jopa silloinkin, kun kävelet puistossa, jonotat jossain liikkeessä tai odotat linja-autoa, on mahdollista käydä toisten kanssa rakentavia keskusteluja. Joissakin maissa, missä Valtakunnan saarnaaminen on kielletty, evankeliuminpalvelus suoritetaan pääasiallisesti tilapäiskeskustelujen muodossa. Tämän saarnaamismenetelmän tehokkuuden todistaa se nopea kasvu, jota usein tapahtuu tosi Jumalan palvelijoiden määrässä noissa paikoissa.
13–16. Mitä menetelmiä voidaan käyttää keskustelun synnyttämiseksi, jotta avautuisi mahdollisuus antaa todistusta?
13 Erilaisten tilanteiden käyttämiseksi todistuksen antamiseen meidän ehkä tarvitsee sanoa vain ystävällinen sana ”jään murtamiseksi”, niin sanoaksemme, ja keskustelu on käynnissä. Jeesus antoi esimerkin tästä. Kun hän kerran pysähtyi lepäämään eräälle kaivolle Samariassa puolenpäivän aikaan, hän pyysi juotavaa naiselta, joka oli tullut nostamaan kaivosta vettä. Koska juutalaiset eivät tavallisesti puhuneet samarialaisten kanssa, tämä herätti naisessa uteliaisuutta. Hän teki kysymyksen. Jeesuksen vastattua huomauttamalla, että hänellä on vettä joka voisi antaa iankaikkisen elämän, naisen kiinnostus kasvoi. Tuloksena oli tilaisuus antaa hänelle todistusta. Huomaa, ettei Jeesus aloittanut antamalla laajakantoista todistusta; hän valmisteli tietä ystävällisellä keskustelulla. – Joh. 4:5–42.
14 Sinäkin voit aloittaa sellaisia rakentavia keskusteluja. Odottaessasi linja-autoa voit ehkä kiinnittää henkilön huomion johonkin sanoma- tai aikakauslehden kirjoitukseen, jossa käsiteltiin jotakin sellaista ongelmaa kuin saastuminen tai sota, ja kysyä: ”Miksi ajattelette tilanteen kehittyneen niin pahaksi viime vuosina? Uskotteko milloinkaan tulevan aikaa, jolloin koko maa olisi miellyttävä asuinpaikka?” On havaittu myös tehokkaaksi aloittaa puhuminen jostain ajankohtaisesta paikallisesta ongelmasta ja kysyä sitten: ”Mikä teidän mielestänne on parannuskeino?” Tämä johtaa luonnollisestikin keskusteluun tosi parannuskeinosta – Jumalan valtakunnasta. On tietysti käytettävä arvostelukykyä. Ei ole mitään tarvetta painostaa ihmisiä keskustelemaan, elleivät he ilmaise vastakaikua. Mutta huomaat joidenkuiden kuuntelevan mielellään, kuten samarialainen nainen kaivolla.
15 Eräs tapa järjestää tilaisuuksia Jumalan sanasta keskustelemiseen on panna raamatullista kirjallisuutta paikkaan, josta se on helposti nähtävissä. Kun tämä tehdään kodissa, vieraat usein huomauttavat siitä, ja näin avautuu mahdollisuus antaa hyvä todistus. Jos käyt koulua, kirja tai lehti pulpetillasi saa melko varmasti jonkun kysymään: ”Mikä tuo on?” Sinulla on silloin tilaisuus vastata hänelle ja antaa todistusta. Tai jos luet raamatullista kirjallisuutta ruokatunnillasi tai matkustaessasi yleisellä kulkuneuvolla, se voi tarjota tilaisuuden puhua Jumalan valtakunnasta kysymyksiä tekeville ihmisille.
16 Myös keskustelut tuttavien kanssa voivat luontevasti johtaa Raamatun totuuksista puhumiseen. Sellaiset keskustelut tavallisesti koskevat sitä, mitä ihmiset ovat tehneet – missä he ovat käyneet, mitä he ovat kuulleet tai nähneet – tai sitä, mitä he aikovat tehdä. Kun saat tilaisuuden puhua, mikset kertoisi siitä, mitä sinä olet tehnyt? Oltuasi kierroskonventissa mainitse työtoverillesi tai naapurillesi, missä se pidettiin ja mikä oli pääpuheen aihe; hän saattaa tehdä siitä kysymyksiä. Kerro toisille, mitä olet lukenut Vartiotornista tai Herätkää!-lehdestä, aivan niin kuin hekin kertovat omista toimistaan. Jos satut puhumaan jostakin, mikä heitä kiinnostaa, he haluavat lisää tietoa. Nyt sinulla on tilaisuus antaa lisätodistusta. Keskustelut, joita käydään huomion kohdistamiseksi Jumalan tarkoituksiin, ovat varmasti rakentavia.
17–20. Esitä ehdotuksia rakentavista keskustelunaiheista todistajatovereiden seurassa.
17 Uskonveljien seurassa. Kun olemme hengellisten veljiemme ja sisartemme seurassa, on täysin oikein, että myös silloin keskustelun tulisi olla korkeatasoista, hyvän uutisen julistajille sopivaa. Sen tarkoituksena ei tulisi olla pelkkä ajankulu, vaan rakentaminen.
18 Erinomaisia tilaisuuksia rakentavaan keskusteluun tarjoutuu valtakunnansalissa ennen ja jälkeen kokousten. Älä ota tavaksesi kiiruhtaa pois heti kun kokoukset päättyvät. Mikset keskustelisi vanhempien, kokeneiden ystävien kanssa, samoin kuin niidenkin kanssa, jotka saattavat olla ujoja tai taipuvaisia olemaan itsekseen? Onhan meillä niin paljon puhuttavaa. Keskustelkaa erikoisen kiinnostavista kohdista Vartiotornin uusimmissa nureroissa. Saatatte puhua tulevasta tehtävästä teokraattisessa palveluskoulussa. Toisilla saattaa olla hyviä ajatuksia, joita voit käyttää puheessasi, tai ehkä sinä voit auttaa ehdotuksillasi jotakuta toista hänen tehtävässään. Kenttäkokemuksia voidaan kertoa, tai saattaisitte keskustella jostakin ohjelmanosasta, josta nautitte siinä kokouksessa erityisesti. Sellaiset keskustelut ovat todella rakentavia.
19 Suurissa konventeissa on tilaisuuksia puhua eri paikoista saapuneiden veljien ja sisarten kanssa. Monet todistajat pyrkivät määrätietoisesti synnyttämään keskusteluja ruokajonossa ja ollessaan matkalla konventtipaikalle tai majapaikkaan. Yksi hyvä tapa tehdä se on sanoa veljelle tai sisarelle nimesi ja kysyä hänen nimeään. Tiedustele, miten hänestä tuli todistaja. Tämä johtaa tavallisesti iloiseen, rakentavaan keskusteluun.
20 Matka kenttäpalvelukseen tarjoaa myös tilaisuuden hyödylliseen keskusteluun. Miksi ette tarkoituksettoman juttelun sijasta keskustelisi tavoista lähestyä ovenavaajia tuolla nimenomaisella alueella tai aiheista, joista he saattaisivat olla halukkaimpia puhumaan. On myös hyvä keskustella siitä, miten suhtautua vastaväitteisiin, joita saatetaan esittää. On mitä virkistävintä ja sopivinta ajatella ja puhua hengellisistä asioista tällaisissa tilanteissa. – Fil. 4:8, 9.
21–24. Jos keskustelu ryhmässä lakkaa olemasta rakentavaa, mitä voimme henkilökohtaisesti tehdä asian hyväksi?
21 Mitä voit tehdä, jos jolloinkin veljien ja sisarten seurassa ollessasi keskustelu tulee tarkoituksettomaksi tai ei ole erityisen rakentavaa? Mikset koettaisi herättää kysymystä keskustelun siirtämiseksi hyödyllisemmille raiteille? Ota esille jokin erityinen aihe ja tee siitä kysymyksiä. Sellainen keskustelu on sitäkin hyödyllisempää, jos osanottajat viipyvät yhdessä aiheessa jonkin aikaa, niin että jokaiselle osallistujalle tarjoutuu tilaisuus esittää ajatuksensa.
22 Kun keskustelu koskee toisia kristillisen seurakunnan jäseniä, on syytä valvoa, ettei siitä tule epäkunnioittavaa ja arvostelevaa pikemmin kuin rakentavaa. Jos joku alkaisi puhua toisen vajavaisuuksista, onko sinulla rohkeutta ohjata keskustelu takaisin rakentavalle tasolle? Oletko uskollinen Jehovan järjestölle ja suojeletko yhtä sen jäsentä? Joku saattaa sanoa, että tämä on pieni asia. Mutta se ei ole niinkään pieni kun muistamme, että jonkun Jumalalle antautuneen palvelijan moittiminen voi johtaa valituksen esittämiseen Jumalan omia järjestelyjä vastaan! – Jaak. 5:9; 2. Kor. 10:5.
23 Silloin tällöin keskustelun sävy voi muuttua kevyemmäksi ja saatetaan kertoa hauskoja kaskuja. Sellainen keskustelu voi olla rentouttavaa ja myös hyödyllistä. Mutta tulee varoa, ettei keskustelu luisu sellaiseksi, että se on sopimatonta kristityille evankeliuminpalvelijoille. Tulisi pitää mielessä Raamatun neuvo: ”Haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii – älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä [rivoa leikinlaskua, Um], jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.” – Ef. 5:3, 4.
24 Koitukoon siis keskustelumme Jehovan palvelijoina aina Hänen kunniakseen. Toimiessamme näin me noudatamme myös sitä erinomaista neuvoa, jonka apostoli Paavali merkitsi muistiin: ”Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi.” – Room. 15:2.