Raamatun kanta
Montako pelastajaa sinulla on?
KAUTTA historian monet miehet ovat esiintyneet toisten ihmisten pelastajina. Esimerkiksi kun Hitler ja Mussolini olivat kunniansa huipulla, heitä tervehdittiin messiaina. Innostuneena edistyksestä, jota tapahtui Hitlerin hallinnon alkuvaiheessa, eräs nainen Itä-Preussissa sanoi naapurilleen: ’Hän ansaitsee sen, että hänen jalkojaan suudellaan.’ Mutta nämä diktaattorit eivät osoittautuneet pelastajiksi. He olivat vastuussa miljoonien miesten, naisten ja lasten kuolemasta. Kuinka pettyneitä olivatkaan nuo heihin luottaneet ihmiset, kun heidän oma maansa kärsi tappion!
Nämä ja monet muut esimerkit osoittavat hyvin Raamatun kehotuksen viisauden: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa [jolle pelastus ei kuulu, UM]. Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.” (Ps. 146:3, 4) Pelastuksen, johon voi luottaa, täytyy tulla kuolevaa ihmistä korkeammasta lähteestä. Raamattu osoittaa tämän lähteen olevan meidän Tekijämme, Jumala. ”Herrassa on pelastus”, julisti henkeytetty psalmista. (Ps. 3:9) Profeettansa Jesajan kautta Kaikkivaltias sanoi: ”Minä – minä olen Jehova, eikä minun ohellani ole ketään pelastajaa.” – Jes. 43:11, UM.
Mutta saatetaan kysyä: ’Eikö Jeesus Kristus ole Pelastaja? Eivätkö niin ollen Jehova ja Jeesus ole sama, joten Pelastajamme on vain yksi, Jumala?’
Raamattu ei rajoita ilmausta ”pelastaja” Korkeimpaan. Menneisyydessä miehiä, joita Jumala käytti vapauttaakseen kansansa Israelin sorrosta, kutsuttiin pelastajiksi. Me luemme: ”Herra herätti israelilaisille vapauttajan [pelastajan, UM], joka heidät vapautti, Otnielin, Kenaan, Kaalebin nuoremman veljen, pojan.” (Tuom. 3:9) Meille kerrotaan edelleen: ”Ja israelilaiset huusivat Herraa, ja Herra herätti heille vapauttajan [pelastajan, UM], benjaminilaisen Eehudin.” – Tuom. 3:15.
Huomaa, että Jehova Jumala herätti Otnielin ja Eehudin pelastajiksi. He olivat pelkkiä edustajia, joiden välityksellä suuri Pelastaja, Jumala, toi vapautuksen vihollisten sorrosta. Otniel, Eehud tai muut heidän kaltaisensa eivät itse väittäneet olevansa pelastajia. He tunnustivat Hänet, joka käytti heitä, Pelastajakseen ja Jumalakseen. Daavid, joka usein oli mukana pelastamassa israelilaisia heidän vihollisiltaan, sanoi: ”Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!” – 2. Sam. 22:3.
Mutta entä Jeesus Kristus? Myöskään hänestä ei voida puhua Pelastajana Jehovan ohella, ts. Isänsä kilpailijana. Raamattu vakuuttaa selvästi, että Jeesuksen Isä määräsi Jeesukselle Pelastajan osan. Kristitty apostoli Johannes kirjoitti: ”Me itse olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Pelastajaksi.” (1. Joh. 4:14) Iäkäs Simeon huudahti nähdessään Jeesus-lapsen temppelissä: ”Nyt, Suvereeni Herra, sinä annat orjasi mennä vapaasti rauhassa julistuksesi mukaan, koska silmäni ovat nähneet sinun pelastuskeinosi.” – Luuk. 2:29, 30.
Koska pelastus tulee Jehova Jumalalta Jeesuksen Kristuksen kautta, niin ”suuren joukon” kuvataan Ilmestyskirjassa julistavan seuraavaa: ”Pelastuksesta saamme kiittää Jumalaamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsaa.” (Ilm. 7:9, 10) Tämän ”suuren joukon” sanotaan pelastuvan ”suuresta ahdistuksesta”, joka on tuleva ihmiskunnalle. (Ilm. 7:14) Heidän pelastamisensa tai hengissä säilyttämisensä tämän ahdistuksen läpi ei kuitenkaan ole ainoa pelastus, jonka he kokevat. Jumalan uhrikaritsan ominaisuudessa Jeesus Kristus varasi perustan heidän pelastamiselleen eli vapauttamiselleen synnistä, ”kuoleman tuottavasta pistimestä”, ja näin ollen myös kuolemasta. (1. Kor. 15:56) Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä enkeli sanoi Joosefille: ”Älä pelkää ottaa luoksesi Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on pyhästä hengestä. Hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on pelastava kansansa sen synneistä.” – Matt. 1:20, 21.
Koska siis Jeesus Kristus on Jumalan pelastuskeino, häntä kutsutaan sopivasti Pelastajaksi. Ilman häntä ei kukaan maan päällä voi tulla pelastetuksi synnistä ja kuolemasta. Ollessaan juutalaisen korkeimman oikeuden edessä apostoli Pietari osoitti tämän sanoen: ”Eikä ole pelastusta kenessäkään muussa, sillä taivaan alla ei ole toista ihmisten keskuudessa annettua nimeä, jonka välityksellä meidän täytyy pelastautua.” – Apt. 4:12.
Se, että Jeesukseen viitataan Pelastajana, ei merkitse sitä, että hän on sama kuin Jehova Jumala. Osoittaahan jo nimi ”Jeesus” Jumalan olevan pelastuksen lähde. Se merkitsee ’Jehova on Pelastus’ ja näin ollen antaa kunnian Isälle Pelastajana, johon jopa Poika luotti. Heprealaisille 5:7:stä luemme: ”Lihansa päivinä Kristus esitti voimakkain huudoin ja kyynelin rukouksia ja myös anomuksia Hänelle, joka kykeni pelastamaan hänet kuolemasta, ja häntä kuultiin suosiollisesti hänen jumalanpelkonsa takia.” Myös ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus Kristus edelleen asetti itsensä Isäänsä alempaan asemaan. Esimerkiksi hän sanoi Maria Magdaleenalle: ”Mene veljieni luo ja sano heille: ’Minä nousen minun Isäni ja teidän Isänne luo ja minun Jumalani ja teidän Jumalanne luo.’” – Joh. 20:17.
Vaikka Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset oikeutetusti korostavat Jeesuksen Kristuksen osaa Pelastajana, niin ne myös ilmaisevat hyvin selvästi, että Jeesuksen Kristuksen Jumala on varsinainen pelastuksen alkuunpanija. Opetuslapsi Juudas päätti lyhyen kirjeensä seuraavin sanoin: ”Ainoalle Jumalalle, meidän Pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, olkoon kunnia, majesteettisuus, väkevyys ja valta koko menneenä ikuisuutena ja nyt ja koko ikuisuuden. Aamen.” (Juud. 25) Samalla tavalla apostoli Paavali puhui kirjeessään Timoteukselle taivaallisesta Isästä Pelastajana: ”Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli Jumalan, meidän Pelastajamme, ja Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme, käskyn alaisena.” (1. Tim. 1:1) ”Tämä on hyvää ja otollista Pelastajamme, Jumalan, silmissä, jonka tahto on, että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen. Sillä on yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen, Kristus Jeesus, joka antoi itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta.” (1. Tim. 2:3–6) ”Olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikenlaisten ihmisten Pelastaja, varsinkin uskollisten.” (1. Tim. 4:10) Vaikka siis tekstiyhteydessä mainitaan Jeesus Kristus, niin Jumala tunnistetaan Pelastajaksi.
Raamatun todistus osoittaa siis kokonaisuudessaan, ettei ole kuin yksi Pelastaja, Jehova Jumala. Muut, joita sopivasti on kutsuttu pelastajiksi, Jeesus Kristus mukaan luettuna, eivät ole kilpailevia pelastajia. Pikemminkin he olivat halukkaita olemaan Jehova Jumalan käytettävinä tässä ominaisuudessa. Näin ollen niiden, jotka haluavat saada Jumalan hyväksymyksen, täytyy tunnustaa, että pelastus tulee Isältä hänen Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, kautta.