PELASTAJA

Joku, joka varjelee tuholta tai vapauttaa vaarasta. Jehovan osoitetaan olevan pääasiallinen Pelastaja, ainoa vapautuksen Lähde (Jes 43:11; 45:21). Hän toimi kerran toisensa jälkeen Israelin Pelastajana ja Vapauttajana (Ps 106:8, 10, 21; Jes 43:3; 45:15; Jer 14:8). Hän pelasti paitsi kansakunnan myös yksilöitä, jotka palvelivat häntä (2Sa 22:1–3). Usein hän järjesti pelastuksen sellaisten miesten välityksellä, jotka hän herätti pelastajiksi (Ne 9:27). Tuomarien aikana Jumala valitsi nämä erityiset pelastajat ja teki heidät kykeneviksi vapauttamaan Israelin vierasmaalaisten sorrosta (Tu 2:16; 3:9, 15). Niin kauan kuin tuomari eli, hän huolehti siitä, että israelilaiset pysyivät oikealla tiellä, ja näin he vapautuivat vihollisistaan (Tu 2:18). Kun Jeesus oli maan päällä, Jehova oli hänen Pelastajansa, joka tuki ja vahvisti häntä pysymään nuhteettomana ankarissa koetuksissa (Hpr 5:7; Ps 28:8).

Sen lisäksi että Jehova on Pelastaja, hän on myös ”Lunastaja” (Jes 49:26; 60:16). Hän lunasti muinoin kansansa Israelin vapaaksi vankeudesta. Kristityt Jehova vapauttaa synnin orjuudesta lunastamalla heidät Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä (1Jo 4:14), joka on hänen pelastuskeinonsa ja joka on siksi korotettu ”Pääedustajaksi ja Pelastajaksi” (Ap 5:31). Jeesusta Kristusta voidaan siis aiheellisesti sanoa ”Pelastajaksemme”, vaikka hän pelastaessaan toimiikin Jehovan edustajana (Tit 1:4; 2Pi 1:11). Enkelin ohjauksessa Jumalan Pojalle annettiin nimi Jeesus, joka merkitsee ’Jehova on pelastus’, sillä kuten enkeli sanoi: ”Hän pelastaa kansansa sen synneistä.” (Mt 1:21; Lu 1:31.) Tämä nimi osoittaa, että Jeesuksen välityksellä saatava pelastus on lähtöisin Jehovasta. Tästä syystä pelastuksen yhteydessä puhutaan sekä Isästä että Pojasta. (Tit 2:11–13; 3:4–6.)

Jehova pelastaa ”kaikenlaisia ihmisiä” Jeesuksen Kristuksen välityksellä (1Ti 4:10). Hän pelastaa heidät synnistä ja kuolemasta (Ro 8:2), Suuresta Babylonista (Il 18:2, 4), tästä Saatanan valvonnassa olevasta maailmasta (Joh 17:16; Kol 1:13) sekä tuhosta ja ikuisesta kuolemasta (Il 7:14–17; 21:3, 4). Ilmestyksen 7:9, 10:ssä osoitetaan ”suuren joukon” tunnustavan pelastuksen Jumalan ja Karitsan ansioksi.

Pelastus perustuu lunastusuhriin, ja Kristuksella Jeesuksella on Kuninkaana ja ikuisena Ylimmäisenä Pappina valta ja voima ”täysin pelastaa ne, jotka lähestyvät Jumalaa hänen välityksellään” (Hpr 7:23–25; Il 19:16). Hän on ”tämän ruumiin [voideltujen seuraajiensa seurakunnan] pelastaja” ja myös kaikkien niiden pelastaja, jotka uskovat häneen (Ef 5:23; 1Jo 4:14; Joh 3:16, 17).