Muistoja Cookinsaarilta
ERÄS uusiseelantilainen Jehovan todistaja palveli vuotuista konventtia, jonka todistajat jonkin aikaa sitten pitivät Cookinsaariin kuuluvassa Rarotongassa eteläisellä Tyynellämerellä. Palattuaan hän kirjoitti kokemuksistaan seuraavia katkelmia:
. . . kello neljä aamulla ilosta säteilevät kristityt veljet ja sisaret tervehtivät minua Rarotongan kansainvälisellä lentokentällä ja koristelevat minut kukkaseppeleillä (leillä), jotka on tehty saarella villinä kasvavista voimakastuoksuisista vaaleanpunaisista ja valkoisista jasmiineista;
. . . sen jälkeen on vuorossa ”kia orana” (tervetuliaisseremonia), jolloin syleillään ja suudellaan, kuten saaren tapa vaatii;
. . . diaesityksessä, jossa on kuvia Vartiotorni-seuran maailmankeskuksesta ja Manhattanin siluetista, valkokangas on ripustettu kuorma-auton lavan reunaan, taustana kuutamossa huojuvat kookospalmut;
. . . lapset käyttävät Raamattujaan konventtiohjelmien aikana yrittäen innokkaasti etsiä kaikki raamatunkohdat;
. . . realistinen raamatullinen näytelmä ”isättömästä pojasta”, jossa ruskeaihoiset ihmiset näyttelevät ruskeaihoisten ihmisten osia . . . vilkaisen ympärilleni ja näen, että monet muutkin ovat yhtä liikuttuneita kuin minä – me emme häpeä kyyneleitämme;
. . . eturivissä istuva äiti imettää lastaan konventtiohjelman aikana;
. . . pääsen seuraamaan maalauksellisen laguunin turkoosinsinisessä vedessä tapahtuvaa kastetta;
. . . seitsenvuotias tyttö kiittää minua pitämästäni puheesta ja selittää, miksi hän piti eräästä kuvauksestani;
. . . kukot kiekuvat toisilleen pitkin yötä . . . koirat haukkuvat . . . ”usein unettomia öitä” (2. Korinttolaisille 11:27) . . . koska saarella on paljon koiria, paikallisen radion kuuluttaja sanoo piloillaan: ”On parasta että pysyttelet tänään kotosalla, sillä muuten voit jäädä koiran alle”;
. . . konventin väliajoilla lapset pelaavat eräänlaista pesäpalloa vihreän tennispallon ja laudankappaleen avulla . . . ja kun heitä kutsutaan syömään, he tottelevat heti;
. . . sisaret pitävät samaa pukua kolmena perättäisenä päivänä . . . veljillä on solmio siististi taitettuna paidantaskussa; kun heidän on mentävä lavalle, he sitovat sen kaulaansa; sitten he jälleen irrottavat sen ja panevat takaisin taskuunsa;
. . . he iloitsevat aivan yksinkertaisista asioista . . . pojat onkivat laguunissa omatekoisen välinein (ja he saavat kaloja) . . . pikkutytöt hyppäävät iloisina narua, ja ”naruna” heillä on köynnös, joita helposti löytyy rannalta . . . televisiota ei ole;
. . . veljille, jotka tulevat konventtiin ulkosaarilta, matkakustannukset ovat (heidän olosuhteensa huomioon ottaen) melkoinen menoerä, ja he tuovat koko perheen . . . täälläpäin perheet ovat yleensä suuria;
. . .. konventin ruokala on aivan hiljainen ohjelmien aikana, mutta silti joka päivä tarjotaan kaksi ravitsevaa ateriaa . . . ruoka on hyvin vaihtelevaa ja valmistettu mielikuvitusta käyttäen . . . taaroa, sitruunamehussa marinoitua raakaa tonnikalaa, jota tarjotaan kookospähkinäkastikkeen kera, vuohenlihaa, sianlihaa, kanaa, leipäpuun hedelmiä, avokadoja, saarilla kasvatettuja appelsiineja, papaijahedelmiä, banaaneja, hedelmäsalaatteja;
. . . jokaisen iltapäiväohjelman jälkeen isät, äidit ja lapset ahtautuvat mukisematta kuorma-auton lavalle ja ajavat kotiin;
. . . värikkäät unohtumattomat jäähyväiset lentokentällä . . . kukkia, simpukankuoria, sydämellisiä kädenpuristuksia, lämpimiä syleilyjä, kosteita silmiä . . . Jäljelle jää hiven haikeutta, mutta silti sydän on tulvillaan. Lentäessäni takaisin Uuteen-Seelantiin rukoilen Cookinsaarilla olevien rakkaitten veljien ja sisarten puolesta ja pyydän, että raamatullinen opetustyö jatkuvasti menestyisi ja kasvaisi tällä syrjäisellä eteläisen Tyynenmeren alueella.