Nuoret kysyvät:
”Miksi en tule toimeen itseni kanssa?”
”MINUSTA ei tunnu lainkaan mukavalta”, valitti Louise. Tuntuuko myös sinusta ajoittain pahalta? Amerikkalaisista nuorista hiljattain tehty tutkimus osoitti, että vaikka useimmat ”sanovat tuntevansa itsensä useimmiten onnellisiksi”, noin 20 prosenttia tuntee itsensä ”tunneperäisesti tyhjäksi – – ja haluaisi mieluummin kuolla kuin elää edelleen”.
Jokainen tarvitsee kuitenkin jonkin verran itsetuntoa. Siitä on sanottu, että se ”antaa ihmisen olemassaololle arvokkuutta”. Raamattu myöntää samoin: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” – Matteus 19:19.
Jos olet tyytymätön itseesi, olet luultavasti tyytymätön myös muihin. Edelleen, kun tunnet itsesi hyödyttömäksi tai huonommaksi, sinä käännyt sisäänpäin. Toisten kanssa toimeen tuleminen käy vaikeaksi. Arvostelu tai jopa ystävällinen kiusoittelu voi lannistaa sinut täysin.
Millainen minä olen?
Miksi sitten niin monet teini-ikäiset eivät tule toimeen itsensä kanssa? Jossain määrin se on aikuiseksi kasvamiseen liittyvä normaali ilmiö. Ei ole kulunut kauaakaan siitä, kun sinä olit hymyilevä taapero, jonka koko maailman muodostivat leikkiautot ja teddykarhut. Mutta nyt pientä kullanmurua ei enää ole; hänestä on tullut epäonnistunut nuori.
On niin kuin tri Haim Ginott asian ilmaisi: ”Nuoruus on aikaa – –, jolloin jokaisen teini-ikäisen edessä on persoonallisuuden muutos. Hänen on – – löydettävä oma identiteettinsä.” Saatat siksi kaivata riippumattomuutta ja haluat saada kokemusta.
Mutta rajoituksesi voivat turhauttaa sinua. Saatat näyttää aikuiselta, mutta et todellisuudessa ole sellainen – vielä. Olet tullut aikaan, jolloin olet kömpelö ja jolloin esineiden pudotteleminen ja niihin törmäileminen on jokapäiväinen ongelma. On myös tunneperäisiä rajoituksia. Sinulla ei yksinkertaisesti ole aikuisen kokemusta selviytyäksesi pettymyksistä. Pikkuvahingot voivat näyttää suurilta onnettomuuksilta! Ja koska ”havaintokyvylläsi” ei ole ollut riittävästi aikaa valmentua ”käytössä”, et ehkä aina tee viisaimpia ratkaisuja. (Heprealaisille 5:14) Toisinaan sinusta voi tuntua, ettet osaa tehdä mitään oikein.
Ei ole kuitenkaan mitään syytä, miksi antaisit itsetuntosi laskea pohjalukemiin. Erehdykset ja kömmähdykset kuuluvat elämään. Vähitellen yksilöllisyytesi vahvistuu ja alat arvostaa itseäsi enemmän.
”Mikään mitä olen tehnyt ei ole koskaan ollut kyllin hyvää”
Edellä oleva Jasonin valitus heijastaa monien nuorten ajattelua. ”Jos en koulussa saa aivan parasta arvosanaa”, hän sanoo, ”kotiväkeni haluaa tietää, missä oli vika, ja heidän mielestään olen epäonnistunut.”
Vanhemmat kannustavat vaistomaisesti lapsiaan tekemään aivan parhaansa. Vanhempasi ovat käyttäneet paljon aikaa sinuun. Ja kun et täytä järkeviä odotteita, saat varmasti kuulla siitä. Mutta pitäisikö tämän masentaa sinua tai luhistaa itsekunnioituksesi? Raamattu neuvoo: ”Kuule, poikani [tai: tyttäreni], isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta.” (Sananlaskut 1:8, 9) On tietenkin masentavaa joutua neuvottavaksi. Pidä sellaista kuria kuitenkin Jumalalta itseltään tulevana. Sananlaskujen 3:11, 12 (UM) sanoo: ”Älä hylkää Jehovan kuritusta – – koska jota Jehova rakastaa, sitä hän ojentaa.” Suhtaudu arvosteluun siksi myönteisesti. Opi siitä.
Jotkut tosin valittavat, että heidän vanhempansa ovat liian vaativia. Jotkut vanhemmat todella odottavat hyvin paljon – kenties liian paljon – lapsiltaan. He ehkä haluavat lastensa yltävän siihen, mihin he itse eivät yltäneet. Voi tuntua turhauttavalta, jos jonkun perheenjäsenet tekevät epäoikeudenmukaisia vertailuja. (”Miksi et voi olla sellainen kuin vanhempi veljesi Pauli? Hän oli aina parhaimpia oppilaita.”)
Vaikka sellaiset vertailut voivat sillä hetkellä tuntua ikäviltä, niihin sisältyy kuitenkin usein järkevä näkökohta. Kun ajattelet asiaa, niin havaitset, etteivät perheenjäsenesi ehkä sittenkään ole liian arvostelevia. He vain haluavat sinun parastasi. Jos sinusta tuntuu, että he vaativat sinulta liikaa, miksi et rohkaisisi itseäsi ja keskustelisi asioista heidän kanssaan rauhallisesti? Ainakin he saavat tietää, miltä sinusta tuntuu ja voivat ehkä tulla sinua puolitiehen vastaan.
”Voi, miksi olen tämän näköinen”
Mutta entä ne, jotka tuntevat itsensä huonommaksi ulkonäkönsä vuoksi, johon he eivät voi olla tyytyväisiä?
On helppo ymmärtää, miksi joistakuista ehkä tuntuu tältä. Nuorten ulkonäkö ensiksikin muuttuu niin nopeasti, että erään psykologin mukaan joistakuista ”tuntuu kuin he olisivat muukalaisia omassa ruumiissaan”. Tytöt ovat siksi tyytymättömiä hiuksiinsa, kasvoihinsa ja vartaloonsa; pojat kehittyvään ruumiinrakenteeseensa. Jokainen vilkaisu peiliin voi paljastaa uuden ”kauhukuvan”. Yksikin näppylä voi saada nuoren vakuuttumaan siitä, että hän on ’ruma ankanpoikanen’ – toivottoman epäviehättävä.
Älä kuitenkaan päättele virheellisesti, että arvosi riippuu ulkonäöstäsi. Vaikka viehättävän näköiset ihmiset näyttävät olevan edullisemmassa asemassa, kauneus ei ole mikään tae onnellisuudesta. Loppujen lopuksi se, mitä olet sisäisesti, saa ihmiset kunnioittamaan sinua. – Sananlaskut 31:30.
Muista myös, ettet näytä ikuisesti teini-ikäiseltä. (Katsohan vain vanhempiesi koulukuvia vakuuttuaksesi tästä!) Painon vaihtelu ja finnit ovat tavanomaisia teinivuosina. Kyllä sinä selviät! Ja kun olet kiinnostunut siitä, mitä olet sisäisesti, sinulla voi olla mielenrauha vaikka ulkonäössäsi tapahtuu joitakin muutoksia.
Hyödyttömät keinot
Voisiko nuori pitää keinotekoisesti yllä heikkenevää itsetuntoaan? Kyllä voisi! Varo kuitenkin tuhoisia, hyödyttömiä keinoja.
Esimerkiksi eräs kirjoittaja sanoi: ”Joskus nuorukainen, jolla on heikko identiteetti ja itsetunto, yrittää kehittää itselleen valheellisen ulkokuoren tai julkisivun, jonka avulla hän voi kohdata maailman.” Joidenkuiden omaksumat roolit ovat tunnettuja. Sellaisia ovat ’kovanaamat’, irrallisia suhteita harrastavat seurapiiri-ihmiset, siivottomasti puetut ’punk-rokkarit’.
Tarkastele asiaa syvemmälti, niin näet sellaisen hyödyttömyyden. Sellaiset epävarmojen nuorten naamiot ovat pinnallisia, läpinäkyviä ja hyödyttömiä, koska heidän täytyy julkisivun takana edelleen painiskella huonommuuden tunteensa kanssa. – Sananlaskut 14:13.
Jotkut omaksuvat toisenlaisen tuhoisan menettelyn: he alkavat seurustella ollessaan tuskin teini-ikäisiä. Vaikka he eivät ole vielä valmiita avioliittoon, he vuodattavat helliä tunteita tuomittuihin ihmissuhteisiin. He saattavat jopa harjoittaa sukupuolisuhteita ennen avioliittoa ja joutua raskauden vaaraan. Miksi? Kirjan Coping with Teenage Depression kirjoittaja sanoo: ”Irralliset suhteet – – ovat tavallisesti epätoivoinen yritys torjua masennuksen tunteita, kohottaa omanarvontuntoa (tuntemalla itsensä halutuksi), saavuttaa läheisyyttä ja raskaustapauksissa saavuttaa toisen ihmisen – vauvan – rakkaus ja varaukseton hyväksymys.”
Irralliset suhteet eivät kuitenkaan johda mihinkään hyödylliseen. Eräs harhakuvitelmistaan päässyt nuori nainen kirjoitti: ”Moraalittomuus naamioi hetkeksi todelliset ongelmat, kunnes kohtaat todellisuuden, ja silloin tunnet itsesi tuhotuksi. Minä yritin saada lohtua sukupuolisesta läheisyydestä, sen sijaan että olisin yrittänyt rakentaa todellisen suhteen Luojani kanssa. Sain aikaan vain tyhjyyden, yksinäisyyden ja entistä syvemmän masennuksen.”
Raamattu vetoaa itsekunnioituksen haluusi, kun se käskee: ”Paetkaa haureutta. Jokainen muu synti, jonka ihminen voi tehdä, on hänen ruumiinsa ulkopuolella, mutta se, joka harjoittaa haureutta, tekee syntiä omaa ruumistaan vastaan.” – 1. Korinttolaisille 6:18.
Itsekunnioituksen rakentamiseen on kuitenkin olemassa sopivia ja tuloksellisia tapoja. Seuraava lehtemme kiinnittää huomion joihinkin niistä.
[Huomioteksti s. 18]
”Minä yritin saada lohtua sukupuolisesta läheisyydestä sen sijaan, että olisin yrittänyt rakentaa todellisen suhteen Luojani kanssa”
[Kuva s. 16]
Jotkut nuorukaiset käyvät läpi ajan, jolloin he ovat kömpelöitä, pudottelevat esineitä tai törmäilevät niihin
[Kuva s. 17]
Vanhempasi haluavat sinun tekevän parhaasi. Mutta jos sinusta tuntuu, että he ovat kohtuuttomia, keskustele heidän kanssaan asiasta rauhallisesti