Miten voit selviytyä

”MINUA painostettiin olemaan näyttämättä tunteitani”, selittää Mike muistellessaan isänsä kuolemaa. Se opetti hänelle arvokkaan läksyn. Kun sitten Miken ystävä menetti isoisänsä, niin mitä Mike sanoi? ”Pari vuotta sitten olisin taputtanut häntä olalle ja sanonut: ’Ole mies.’ Mutta nyt kosketin hänen käsivarttaan ja sanoin: ’Älä ujostele tunteitasi. Kestät siten paremmin. Jos haluat minun menevän niin minä menen. Jos haluat minun jäävän minä jään. Mutta älä pelkää näyttää tunteitasi!”’

Mary-Annekaan ei halunnut näyttää tunteitaan miehensä kuoleman jälkeen. ”Halusin niin kovin olla hyvä esimerkki toisille”, hän muistelee, ”etten sallinut itselleni normaaleja tunteita. Luulin toisten odottavan minulta sitä. Vähitellen opin kuitenkin, että yritykseni olla toisille luja tukipylväs ei tehnyt omaa oloani yhtään paremmaksi. Aloin eritellä tilannettani ja sanoa itselleni: ’Ryhdistäydy. Olet kieriskellyt itsesäälissä jo kyllin kauan. Itke jos sinua itkettää. Älä yritä olla liian vahva. Koeta päästä surustasi eroon.”’

Niinpä sekä Mike että Mary-Anne suosittelevat: Älä tukahduta suruasi! Ja mielenterveysasiantuntijat ovat samaa mieltä. Kirja Death and Grief in the Family toteaakin: ”Tärkeintä surussa on antaa sen tehdä oma työnsä, parantumisprosessin läpikäyminen.” Miksi?

”Se on purkautumiskeino”, kertoi eräs psykologi Herätkää-lehdelle. ”Tunteitten ilmaiseminen voi purkaa sinua ahdistavia paineita.” Eräs toinen lääkäri lisäsi: ”Jos tunteitten luonnolliseen ilmaisemiseen liittyy ymmärtämys ja täsmällinen tieto, niin se sallii henkilön asettaa tunteensa oikeisiin mittasuhteisiin.”

Kaikki eivät tietenkään osoita surua samalla tavalla. Myös sellaiset seikat kuin kuoliko omainen äkkiä vai pitkällisen sairauden jälkeen vaikuttavat jälkeen jääneitten tunnereaktioihin. Eräs asia näyttää kuitenkin varmalta: tunteittesi tukahduttaminen voi olla sekä fyysisesti että tunneperäisesti vahingollista. Älä siis pelkää ilmaista suruasi. Entä miten sitä on sitten sopivaa ilmaista?

Miten ilmaista surua?

Puhuminen voi helpottaa. Shakespeare kirjoitti näytelmässään Macbeth: ”Tuo tuskas ilmi: suru, joll’ ei kieltä, kiduttain kiusaa vaivattua mieltä!” Niinpä tunteistasi puhuminen ystävälle, joka kuuntelee kärsivällisesti ja myötätuntoisesti, voi helpottaa jossain määrin. (Sananlaskut 17:17) Ja jos kuuntelija on sureva henkilö, joka on selviytynyt hyvin omasta menetyksestään, niin voit saada häneltä käytännöllisiä ehdotuksia siitä, miten sinäkin voit selviytyä.

Tunteistasi puhuminen voi myös poistaa väärinkäsityksiä. Teresea selittää: ”Kuulimme pariskunnista, jotka erosivat menetettyään lapsen, emmekä halunneet meille käyvän samoin. Niinpä aina kun vihastuimme ja halusimme syyttää toisiamme, selvitimme tilanteen puhumalla. Uskon, että tämä todella lähensi meitä.” Puhuminen tunteistasi voi siis auttaa sinua ymmärtämään, että toinen henkilö voi surra eri tavalla.

Cindy havaitsi, että omista tunteistaan puhuminen läheiselle ystävälle auttoi häntä kestämään äitinsä kuoleman. Hän muistelee: ”Ystäväni oli aina lähelläni. Hän itki kanssani. Hän puhui kanssani. Saatoin näyttää tunteeni avoimesti, ja se oli minulle tärkeää. Minun ei tarvinnut hävetä itkemistä.”

Cindy mainitsee tässä erään seikan joka voi helpottaa surun purkautumista, nimittäin itkemisen. Monessa tapauksessa kyyneleet valuvat itsestään. Mutta joidenkin kulttuurien piirissä ihmiset tukahduttavat tämän arvokkaan purkautumiskeinon. Miten niin? Kirja The Sorrow and the Fury selittää: ”Yhteiskunta pitää huonompana jokaista, joka vuodattaa kyyneleitä ollessaan loukkaantunut, vihainen tai yksinäinen. Kunnia kuuluu stoalaisille, vaikka tuska kuinka raatelisi heidän sisintään.”

Varsinkin miehet usein ajattelevat, etteivät he voi itkeä. Onhan heille opetettu, että ”tosi” mies ei itke. Onko tämä terve asenne? Kirja Recovering From the Loss af a Child vastaa: ”Rehellinen tunteenpurkaus, jonka aikana surun kyyneleet puhdistavat sielun, on verrattavissa haavan puhkaisemiseen infektion poistamiseksi. Miehellä tai naisella on oikeus ilmaista surua.”

Lisäksi Raamattu on samaa mieltä. Niinpä luemme, miten ”Aabraham meni murehtimaan [vaimoaan] Saaraa ja itkemään häntä” ja miten Daavid ’valitti ja itki’ kuningas Saulin ja Joonatanin kuolemaa. (1. Mooseksen kirja 23:2; 2. Samuelin kirja 1:11, 12) Entä Jeesus Kristus? Hän jos kukaan oli ”tosi” mies. Mutta kun hänen rakas ystävänsä Lasarus kuoli, niin Jeesus ”huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan”, ja pian sen jälkeen hän ”puhkesi kyyneliin”. (Johannes 11:33, 35) Onko siis itkeminen epämiehekästä?

Syyllisyyden tunteesta selviytyminen

Kuten edellisissä kirjoituksissa todettiin, jotkut tuntevat syyllisyyttä menetettyään omaisensa. Sen ymmärtäminen, että tämä on aivan luonnollista, voi helpottaa. Mutta älä salaa tätäkään tunnetta. Puhuminen siitä, miten syylliseksi tunnet itsesi, voi jo itsessään tuoda tarpeellista helpotusta.

Ehkä sinusta tuntuu, että jokin oma laiminlyöntisi edisti omaisesi kuolemaa. Siinä tapauksessa sinun on hyvä ymmärtää, että rakastammepa toista ihmistä miten paljon tahansa, me emme voi ohjata hänen elämäänsä. Me emme voi estää ”aikaa ja aavistamattomia tapahtumia” kohtaamasta niitä, joita rakastamme. (Saarnaaja 9:11, UM) Sitä paitsi vaikuttimesi eivät varmastikaan olleet pahat. Kun esimerkiksi viivyttelit tilaamiasta aikaa lääkäriltä, niin halusitko omaisesi sairastuvan ja kuolevan? Et tietenkään! Oletko siis syyllistynyt hänen kuolemansa aiheuttamiseen?

Teresea oppi suhtautumaan oikealla tavalla syyllisyyteen, kun hänen tyttärensä kuoli liikenneonnettomuudessa. Hän selittää: ”Tunsin syyllisyyttä sen vuoksi, että olin lähettänyt hänet matkaan. Mutta huomasin, että oli naurettavaa ajatella tällä tavoin. Ei ollut väärin lähettää häntä isänsä kanssa asioille. Sattui vain hirvittävä onnettomuus.”

’Mutta on niin paljon sellaista, mitä minun olisi pitänyt sanoa tai tehdä’, saatat sanoa. Se on totta, mutta kuka meistä voi sanoa olleensa täydellinen isä, äiti tai lapsi? Raamattu muistuttaa meitä: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies.” (Jaakob 3:2; Roomalaisille 5:12) Myönnä siis olevasi epätäydellinen. Minkäänlainen jossittelu ei muuta mitään, mutta se voi hidastaa toipumistasi.

Jos sinusta tuntuu, että syyllisyytesi on todellista eikä kuviteltua, niin harkitse kaikkein tärkeintä syyllisyyttä lieventävää tekijää: Jumalan anteeksiantoa. Raamattu vakuuttaa meille: ”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää [jäisi vaille tuomiota, Today’s English Version]? Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.” (Psalmit 130:3, 4) Sinä et voi siirtyä ajassa taaksepäin etkä muuttaa mitään. Mutta sinä voit anoa Jumalalta anteeksiantoa menneille rikkomuksillesi. Entä sitten? Jos Jumala lupaa pyyhkiä erheesi pois, niin eikö sinun tulisi tehdä samoin? – Sananlaskut 28:13; 1. Johannes 1:9.

Suuttumuksesta selviytyminen

Oletko myös hiukan vihainen lääkäreille, sairaanhoitajille, ystäville ja jopa vainajalle? Ymmärrä, että tämäkin on varsin tavallinen tapa reagoida menetykseen. Miksi? Eräs psykologi selittää: ”Henkinen tuska ja suuttumus kulkevat käsi kädessä. Jos esimerkiksi joku loukkaa tunteitasi, niin olet taipuvainen vihastumaan. Suuttumus on suojeleva, puolustava tunne.”

Kysy siis itseltäsi: ’Miksi olen vihainen?’ Ellet keksi tyydyttävää vastausta, niin vihasi voi olla tuntemasi tuskan luonnollinen seuraamus. Tämän tietäminen voi auttaa. Kirja The Sorrow and the Fury selittääkin: ”Vain tiedostamalla vihasi – ei toimimalla sen mukaan vaan myöntämällä että tunnet sitä – voit välttyä sen tuhoisilta vaikutuksilta.”

Vihan ilmaiseminenkin voi helpottaa. Miten sitä on sitten sopivaa ilmaista? Ei varmastikaan purkamalla sitä hillittömästi. Raamattu varoittaa, että pitkävihaisuus voi olla vaarallista. (Sananlaskut 14:29, 30) Jotkut purkavat kuitenkin vihansa kirjoittamiseen. Eräs leski kertoi kirjoittavansa tunteistaan ja lukevansa sitten muutamaa päivää myöhemmin sen mitä on kirjoittanut. Hän havaitsi tämän helpottavan oloaan. Toiset ovat huomanneet tarmokkaasta liikunnasta olevan apua, kun he ovat vihaisia. Lisäksi voit saada lohtua keskustelemalla siitä ymmärtäväisen ystävän kanssa.

Vaikka on tärkeää olla avomielinen ja rehellinen tunteittensa suhteen, niin varoituksen sana on paikallaan. Kirja The Ultimate Loss toteaa: ”On eri asia puhua [vihasta tai turhautumisesta] toisillemme kuin purkaa sitä toisiimme. – – Meidän on annettava toistemme tietää, että vaikka kerrommekin eloisasti tunteistamme toisillemme, niin emme syytä toisiamme niiden aiheuttamisesta.” Varo siis puhumasta tunteistasi uhkaavassa sävyssä. – Sananlaskut 18:21.

Näiden ehdotusten lisäksi on vielä yksi seikka, joka auttaa selviytymään surusta. ’Mikä se on?’ kysynet.a

Jumalalta saatava apu

Raamattu vakuuttaa meille: ”Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” (Psalmit 34:19) Suhde Jumalaan voi todella auttaa sinua selviytymään rakastamasi henkilön kuolemasta paremmin kuin mikään muu. Miten?

Ensiksikin se voi auttaa sinua kestämään surusi nyt. Monet edellä esitetyistä käytännön neuvoista perustuvat Jumalan sanaan, Raamattuun. Sellaisten periaatteiden soveltaminen voi auttaa sinua selviytymään.

Älä myöskään aliarvioi rukouksen merkitystä. Raamattu kannustaa meitä: ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen.” (Psalmit 55:23) Jos – kuten olemme jo havainneet – tunteistasi puhuminen myötätuntoiselle ystävälle voi auttaa, niin miten paljon enemmän sydämesi vuodattamisesta ”kaiken lohdutuksen Jumalalle” onkaan sinulle apua. – 2. Korinttolaisille 1:3, 4.

Rukouksen hyöty ei ole vain psykologinen. ”Rukouksen Kuulija” lupaa antaa pyhää henkeä niille palvelijoilleen, jotka vilpittömästi anovat sitä. (Psalmit 65:3, UM; Luukas 11:13) Ja tuo pyhä henki eli vaikuttava voima voi antaa sinulle ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”, selviytyäksesi päivästä toiseen. (2. Korinttolaisille 4:7) Muista: uskollista palvelijaa ei voi kohdata mikään sellainen ongelma, josta Jumala ei voisi auttaa häntä selviytymään. – Vrt. 1. Korinttolaisille 10:13.

Toiseksi suhde Jumalaan auttaa selviytymään surusta, koska se herättää toivon. Harkitse: Miltä sinusta tuntuisi, jos tietäisit, että sinun on mahdollista saada olla taas yhdessä kuolleen omaisesi kanssa lähitulevaisuudessa täällä maan päällä vanhurskaissa olosuhteissa? Eikö se olisikin sykähdyttävä odote? Mutta onko se realistinen? Jeesus lupasi: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” – Johannes 5:28, 29; Ilmestys 20:13; 21:3, 4.

Voimmeko todella uskoa tuohon lupaukseen? Ensinnäkin: koska Jehova Jumala loi elämän, niin eikö hän kykene palauttamaan elämään jonkun, joka on jo elänyt? Lisäksi koska ”Jumala, joka ei voi valehdella”, on luvannut tehdä sen, niin emmekö voi luottaa siihen, että hän pitää sanansa? – Tiitus 1:2; Jesaja 55:10, 11.

Mike uskoo vakaasti näin. Osoittaen lujaa uskoa ylösnousemustoivoon hän sanoo: ”Olen alkanut miettiä, mitä minun pitäisi tehdä miellyttääkseni Jumalaa nyt, niin että kun isä tulee takaisin, olisin häntä vastassa.”

Jehovan todistajat auttavat sinua mielellään oppimaan lisää tästä sydäntä sykähdyttävästä toivosta. Sellainen toivo muuttaa tilanteen. Ei, se ei poista tuskaa, mutta se tekee sen kestämisen helpommaksi. Se ei merkitse sitä, ettet enää itkisi tai että unohtaisit omaisesi. Mutta sinä voit toipua. Ja niin tehdessäsi sinun kokemuksesi voi tehdä sinusta ymmärtäväisemmän ja myötätuntoisemman auttaessasi toisia kestämään samanlaisen menetyksen.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 12]

Joitakin käytännöllisiä ehdotuksia

Turvaudu ystäviin: Jos toiset tarjoutuvat auttamaan, anna heidän auttaa. Ymmärrä, että se voi olla heidän tapansa ilmaista sinulle, miltä heistä tuntuu, vaikkeivät he löytäisikään oikeita sanoja.

Huolehdi terveydestäsi: Sinä tarvitset tarpeeksi lepoa, terveellistä liikuntaa ja sopivaa ravintoa kipeämmin kuin koskaan. Jos olet laiminlyönyt terveyttäsi, niin sinun voi olla paikallaan käydä lääkärissä.

Siirrä suuret ratkaisut tuonnemmaksi: Jos mahdollista, odota kunnes ajattelet selvemmin ennen kuin päätät myytkö talosi tai vaihdatko työpaikkaa. – Sananlaskut 21:5.

Tee toisille myönnytyksiä: Koeta olla kärsivällinen. Ymmärrä, että tilanne on vaikea heille. Koska he eivät tiedä mitä sanoa, he voivat kömpelyydessään sanoa jotakin mitä heidän ei pitäisi.

Älä ole turhan huolestunut: Voit havaita miettiväsi huolestuneena: ’Miten minun nyt käy?’ Raamattu neuvoo ottamaan päivän kerrallaan. ”Eläminen päivä kerrallaan on auttanut minua”, selittää eräs leski. – Matteus 6:25–34.