Apua sureville

”Jehova on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän.” (Psalmit 34:18)

LÄHEISEN kuolema voi herättää sinussa monenlaisia voimakkaita tunteita. Saatat olla järkyttynyt ja turtunut ja tuntea surua tai jopa syyllisyyttä tai vihaa. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainittiin, kaikki eivät sure samalla tavalla. Siksi sinä et ehkä käy läpi kaikkia noita tunteita etkä ilmaise surua samalla tavoin kuin toiset. Kun tunnet tarvetta purkaa tunteitasi, ei kuitenkaan ole väärin tehdä niin.

”Anna itsesi surra”

Aiemmin mainittu lääkäri, Heloisa, yritti äitinsä kuoleman jälkeen pitää tunteensa sisällään. ”Aluksi itkin”, hän sanoo, ”mutta pian tukahdutin tunteeni, aivan kuten tein silloin, kun joku potilas kuoli. Mahdollisesti juuri siksi terveyteni on heikentynyt huomattavasti. Jos olet menettänyt jonkun läheisen, anna itsesi surra! Pura tunteesi – se helpottaa.”

Ajan kuluessa voit alkaa tuntea samoin kuin Cecília, jonka mies kuoli syöpään. Hän sanoo: ”Toisinaan petyn itseeni siksi, etten joidenkuiden odotuksista huolimatta ole vielä päässyt suruni yli.”

Jos sinulla on tällaisia tunteita, muista, ettei ole yhtä oikeaa tapaa surra. Jotkut kykenevät jatkamaan elämäänsä suhteellisen helposti, toiset eivät. Surutyötä ei voi kiirehtiä, joten älä ajattele, että olisi olemassa jokin takaraja, johon mennessä sinusta pitäisi tuntua paremmalta.a

Entä jos tunnet pohjatonta surua, joka tuntuu vievän kaikki voimasi? Saatat samaistua Raamatussa mainittuun vanhurskaaseen Jaakobiin, joka kuultuaan poikansa Joosefin kuolemasta ”kieltäytyi lohdutuksesta” (1. Mooseksen kirja 37:35). Jos sinusta tuntuu tältä, miten voit estää surua saamasta sinua kokonaan valtaansa?

Huolehdi itsestäsi. Cecília sanoo: ”Olen välillä lopen uupunut ja tajuan, että olen ylittänyt rajani.” Suru voi tosiaan vaatia raskaan veron niin fyysisesti kuin henkisestikin. Siksi fyysiseen hyvinvointiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Lepää riittävästi ja syö terveellisesti.

Surun keskellä ruoka ei tosin ehkä maistu, ostoksilla käynnistä ja ruoanlaitosta puhumattakaan. Puutteellinen ravinnonsaanti voi kuitenkin altistaa erilaisille tulehduksille ja sairauksille, mikä vain pahentaisi asioita. Yritä siksi syödä edes vähän, jotta pysyisit terveenä.b

On myös hyödyllistä harrastaa liikuntaa, vaikka vain kävelyä. Siten et jää neljän seinän sisälle. Kevyt liikunta vapauttaa myös endorfiineja, aivoissa esiintyviä yhdisteitä, jotka saavat olon tuntumaan paremmalta.

Anna toisten auttaa. Toisten apu voi olla erityisen tarpeellista silloin, kun on menettänyt puolison. Hän on saattanut huolehtia monista askareista, jotka nyt jäävät sinun vastuullesi. Jos esimerkiksi puoliso on hoitanut raha-asiat tai kotityöt, voi aluksi tuntua ylivoimaiselta selviytyä niistä yksin. Tällöin ystävien hienotunteinen apu voi olla kullan arvoista (Sananlaskut 25:11).

Raamatussa sanotaan, että tosi ystävä ”on syntynyt ahdingon varalle” (Sananlaskut 17:17). Älä siksi eristäydy ja ajattele, että olet toisille taakaksi. Päinvastoin ystävät voivat auttaa sinut vaikeiden aikojen yli. Sally-niminen nuori sai äitinsä kuoleman jälkeen paljon apua toisilta. Hän sanoo: ”Monet ystävistäni viettivät aikaa kanssani. Se lievitti pohjatonta yksinäisyyttäni. Tuntui aina hyvältä, kun toiset esimerkiksi vain kysyivät, miten olin selvinnyt äidin kuolemasta. Huomasin, että äidistä puhuminen auttoi minua toipumaan.”

Älä sulje muistoja pois. Yritä palauttaa mieleesi onnellisia hetkiä, joita sinulla oli läheisesi kanssa, esimerkiksi katselemalla valokuvia. Aluksi menneiden muisteleminen voi tehdä kipeää, mutta aikanaan muistot saattavat edistää toipumista.

Voisit myös pitää päiväkirjaa. Siihen voit kirjoittaa mukavia muistoja tai asioita, joita olisit halunnut sanoa läheisellesi silloin kun hän oli vielä elossa. Tunteitaan voi olla helpompi ymmärtää, kun niitä lukee paperilta. Kirjoittaminen saattaa olla myös hyvä tapa purkaa tunteita.

Entä kuolleen tavaroiden säilyttäminen? Mielipiteet vaihtelevat, mikä ei ole yllättävää, koska ihmiset surevat eri tavoin. Joidenkuiden mielestä henkilökohtaisten tavaroiden säilyttäminen jarruttaa toipumista, toisten mielestä se taas on avuksi. Aiemmin mainittu Sally sanoo: ”Olen säilyttänyt monia äidille kuuluneita esineitä. Se auttaa selviytymään surusta.”c

Turvaudu ”kaiken lohdutuksen Jumalaan”. Raamatussa sanotaan: ”Heitä taakkasi Jehovalle, niin hän itse tukee sinua.” (Psalmit 55:22.) Rukoileminen ei ole vain jonkinlainen henkinen kainalosauva, vaan se on todellista ja tärkeää yhteydenpitoa ”kaiken lohdutuksen Jumalaan, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme” (2. Korinttilaisille 1:3, 4).

Mistään ei voi saada niin suurta lohdutusta kuin Jumalan sanasta Raamatusta. Apostoli Paavali sanoi: ”Minulla on Jumalaan kohdistuva toivo, – – että tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 24:15.) Läheisen kuoltua Raamattuun perustuva ylösnousemustoivo voi olla suurin lohdutuksen lähde.d Lauren, jonka veli kuoli tapaturmaisesti alle kaksikymmenvuotiaana, huomasi tämän pitävän paikkansa. Hän sanoo: ”Tuntuipa miten pahalta tahansa, avasin Raamatun ja luin sitä, vaikka vain yhden jakeen. Valitsin kohtia, jotka olivat erityisen rohkaisevia, ja luin niitä yhä uudelleen. Minua lohduttivat esimerkiksi sanat, jotka Jeesus sanoi Martalle Lasaruksen kuoleman jälkeen: ’Veljesi tulee nousemaan ylös.’ ” (Johannes 11:23.)

”Sen ei tarvitse antaa hallita elämää”

Vaikka surutyön läpikäyminen voi olla raskasta, se auttaa jatkamaan eteenpäin. Älä tunne syyllisyyttä; eteenpäin meneminen ei merkitse sitä, että pettäisit tai unohtaisit rakkaasi. Et milloinkaan unohda häntä. Jotkin tilanteet voivat saada muistot tulvahtamaan mieleen, mutta pikkuhiljaa niiden aiheuttama tuska hellittää.

Mieleesi saattaa palautua myös lämpimiä, katkeransuloisia muistoja. Edellisessä kirjoituksessa mainittu Ashley sanoo: ”Muistan päivän, joka edelsi äidin kuolemaa. Hän näytti voivan paremmin, ja hän oli jalkeilla ensimmäistä kertaa moneen päivään. Kun sisareni kampasi hänen hiuksiaan, me kaikki kolme aloimme nauraa jollekin. En ollut nähnyt hymyä äidin kasvoilla pitkään aikaan. Hän oli niin onnellinen saadessaan olla tyttäriensä kanssa.”

Voit myös muistaa arvokkaita asioita, joita opit kuolleelta läheiseltäsi. Sally kertoo: ”Äiti oli loistava opettaja. Hän antoi hyviä neuvoja kuulostamatta määräilevältä. Hän opetti minua tekemään hyviä päätöksiä itse, sen sijaan että olisin tehnyt vain sen, mitä hän tai isä sanoi.”

Läheiseen liittyvät muistot voivat olla juuri se, mitä tarvitset mennäksesi eteenpäin. Tätä mieltä on nuori Alex, joka sanoo: ”Isän kuoltua päätin noudattaa hänen elämänohjettaan: älä koskaan unohda nauttia elämästä. Haluan sanoa niille, joilta on kuollut isä tai äiti, että vaikket koskaan pääse kokonaan yli hänen kuolemastaan, sen ei tarvitse antaa hallita elämää. Sureminen kuuluu asiaan, mutta älä unohda, että sinun on silti elettävä oma elämäsi mahdollisimman täysipainoisesti.”

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 8]

”Tuntuipa miten pahalta tahansa, avasin Raamatun ja luin sitä, vaikka vain yhden jakeen.” (Lauren.)

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

SYYLLISYYDENTUNTEESTA SELVIYTYMINEN

Ehkä sinusta tuntuu, että jokin oma laiminlyöntisi vaikutti omaisesi kuolemaan. Sen ymmärtäminen, että syyllisyydentunne – aiheellinen tai aiheeton – on normaali surureaktio, voi itsessään helpottaa. Mutta älä ajattele, että tällaiset tunteet täytyy välttämättä salata. Niistä puhuminen voi tuoda paljon kaivattua helpotusta.

On kuitenkin hyvä ymmärtää, että rakastammepa toista ihmistä miten paljon tahansa, emme voi ohjata hänen elämäänsä emmekä estää ”aikaa ja sattumaa” kohtaamasta niitä, joita rakastamme (Saarnaaja 9:11). Sitä paitsi vaikuttimesi eivät varmastikaan olleet pahat. Jos esimerkiksi et tilannut heti aikaa lääkärin vastaanotolle, halusitko omaisesi sairastuvan ja kuolevan? Et tietenkään! Oletko siis syyllinen hänen kuolemaansa? Et ole.

Eräs äiti, jonka tytär kuoli liikenneonnettomuudessa, oppi suhtautumaan oikealla tavalla syyllisyydentunteeseen. Hän selittää: ”Tunsin syyllisyyttä sen vuoksi, että olin lähettänyt hänet matkaan. Mutta huomasin, että oli järjetöntä ajatella tällä tavoin. Ei ollut mitenkään väärin lähettää häntä isänsä kanssa asioille. Sattui vain hirvittävä onnettomuus.”

Saatat kuitenkin ajatella, että on paljon sellaista, mitä sinun olisi pitänyt sanoa tai tehdä. Se saattaa olla totta, mutta kuka meistä voi sanoa olevansa täydellinen isä, äiti tai lapsi? Raamatussa muistutetaan: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies.” (Jaakobin kirje 3:2; Roomalaisille 5:12.) Myönnä siis olevasi epätäydellinen. Jossittelu ei muuta mitään, mutta se voi hidastaa toipumistasi.e

[Alaviite]

[Kuva s. 6]

Joskus surevan iäkkään vanhemman on lohdutettava surevaa aikuista lastaan.

[Kuvat s. 9]

Päiväkirjan pitäminen, valokuvien katseleminen ja toisten tuki voivat auttaa, kun läheinen on kuollut.