Miten se oli mahdollista?
ERÄS historian paradokseista on se, että jotkin pahimmista ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista – joille vasta meidän vuosisatamme keskitysleirien kauhut vetävät vertoja – olivat dominikaani- ja fransiskaanimunkkien työtä. Paradoksi nimenomaan sen takia, että kumpikin veljeskunta väitti omistautuneensa Kristuksen rakkauden sanoman julistamiseen.
On vaikea käsittää, miten kirkosta, joka hyväksyy sen henkeytetyn lausunnon, että ”kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan”, itsestään saattoi tulla vainooja. (2. Timoteukselle 3:12) Miten se oli mahdollista?
Ensimmäinen vastaus löytyy katolisen kirkon oppirakennelmasta. Se voidaan kiteyttää pyhimykseksi korotetun Augustinuksen kuuluisaan lausuntoon: ”Salus extra ecclesiam non est” (Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta). Paul Johnson kirjoittaa Augustinuksesta: ”Paitsi että hän hyväksyi vainoamisen, hän loi sille myös teoreettisen perustan, ja hänen selityksiinsä tukeutuivat myöhemmin kaikki inkvisition puolustajat.” – A History of Christianity.
1200-luvulla elänyt pyhimykseksi korotettu Tuomas Akvinolainen, jota kutsuttiin ”enkelimäiseksi opettajaksi” (doctor angelicus), kannatti kuolemantuomion langettamista harhaoppisuudesta. The Catholic Encyclopedia selittää tätä asiaa: ”Teologien ja juristien asenne perustui osaksi siihen, että kerettiläisyys rinnastettiin valtiopetokseen.” Sama teos myöntää: ”Ei ole siksi epäilystäkään siitä, että kirkko vaati itselleen oikeutta saada käyttää fyysisiä pakkokeinoja luopioita vastaan.”
Kirkon ”oikeus” kiduttaa ja polttaa kerettiläisiä oli pohjimmiltaan seurausta epäraamatullisista helvetti- ja kiirastuliopeista. Kirkko kidutti sen saman Jumalan nimessä, jota se häpeämättömästi väittää kiduttajaksi. – Vrt. Jeremia 7:31; Roomalaisille 6:23.
Inkvisition mahdollisti myös se, että kirkko oli mukana politiikassa. Keskiajan Euroopassa yhteiskunta oli todellisuudessa totalitaarinen, ja vaikka kirkko ja valtio usein kilpailivat keskenään, ne yhdistivät aina voimansa niitä vastaan, jotka uskalsivat arvostella pappia tai ruhtinasta. Inkvisitio oli tämän aviorikkoisen suhteen lapsia. Lainaamme ranskalaista Encyclopædia universalis -tietosanakirjaa: ”Inkvisitio ei olisi koskaan suoriutunut tehtävästään, ellei se olisi ollut yhteistyössä siviiliviranomaisten kanssa, jotka tarjosivat sille voimavarojaan ja panivat tuomiot täytäntöön.”
Tämä ei merkitse sitä, että protestanteilla olisi ollut puhtaat paperit. Puolueeton historiankirjoitus osoittaa, että he olivat joskus yhtä suvaitsemattomia kuin katolilaiset. Hekin syyllistyivät hirvittäviin raakuuksiin Kristuksen nimessä, polttivat lahkolaisia roviolla, usein maallisten viranomaisten avustuksella. Protestanttien julmuudet olivat mahdollisia samoista syistä: protestantit kuuluvat myös siihen uskonnolliseen järjestelmään, joka sisällyttää oppeihinsa epäraamatullisen opetuksen Jumalan aiheuttamasta ikuisesta piinasta ja joka vuosisatoja on ollut hengellisesti epäpuhtaassa suhteessa maallisiin vallanpitäjiin.
Inkvisition jättämä perintö
Voisivatko inkvisitiotuomioistuimet alkaa jälleen toimia? Se ei varmastikaan onnistuisi tämän päivän maallistuneessa yhteiskunnassa. New Encyclopædia Britannicasta kuitenkin löytyy seuraava kiintoisa ajatus: ”Ideologinen suvaitsemattomuus ja vallankumouksissa käytetyt menetelmät ovat kristillisen suvaitsemattomuuden ja sen kehittämien menetelmien (esimerkiksi inkvisition ja aivopesun) perintöä.”
”[Luopio]kristillisen suvaitsemattomuuden ja sen kehittämien menetelmien perintö” ovat siis nykyään nähtävissä ei-uskonnollisessa suvaitsemattomuudessa. Joissakin maissa maalliset vallanpitäjät ovat käyttäneet katolisen kirkon edustajia vastaan menetelmiä, jotka tuovat mieleen inkvisition. Se on esimakua tulevasta.
Raamattu nimittäin osoittaa, että ”maan kuninkaat” eli maailman hallitsijat, joiden kanssa maailmalliset uskonnot ovat harjoittaneet hengellistä ”haureutta”, kääntyvät koko väärän uskonnon maailmanmahtia vastaan, josta Raamatussa puhutaan ”porttona” ja ”Suurena Babylonina”. (Ilmestys 17:1–6) He tulevat saamaan kyllikseen siitä, että se on sekaantunut heidän poliittisiin asioihinsa. Jumala panee näiden uskonnonvastaisten poliittisten ainesten avulla täytäntöön tuomionsa tätä epäoikeudenmukaista uskonnollista järjestelmää vastaan. Ne ”riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet kokonaan tulella”. (Ilmestys 17:12, 16–18) Näin kostetaan se veri, jota se on vuodattanut uskonsodissaan, ristiretkillään ja inkvisitiotuomioistuintensa avulla. – Ilmestys 18:24; 19:2.
Kaikkien vilpittömien katolilaisten ja protestanttien, joita hävettää se, että he yhä kuuluvat uskonnolliseen järjestelmään joka on vuodattanut valtavasti verta, kannattaisi noudattaa seuraavaa Jumalan kutsua: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan.” – Ilmestys 18:4.
[Huomioteksti s. 24]
Kirkon ”oikeus” kiduttaa ja polttaa kerettiläisiä oli pohjimmiltaan seurausta epäraamatullisista helvetti- ja kiirastuliopeista