Nuoret kysyvät:

Miksi en lunttaisi?

”VALMISTAUDUN todellista maailmaa varten. Liiketavat ovat epäeettisiä. Lunttaaminen on vain hyvää harjoitusta. Pystyn paremmin käsittelemään eteeni tulevat tilanteet päästyäni koulusta.” Näin Jeremy-niminen nuori mies puolusti sitä, että hän jätti koepaperin, jonka joku toinen oli kirjoittanut.

Myös 15-vuotiaalla Karenilla oli syynsä lunttaamiseen: ”’Voi, teen sen vain tämän kerran’ tai ’Kaikki muutkin tekevät niin, miksen siis minä?’” Karen ei ollut kunnolla valmistautunut kokeisiinsa. Lunttaaminen ei kuitenkaan auttanut, sillä Karenin opettaja huomasi hänen menettelynsä.

Vaivihkaiset silmäykset vierustoverin työhön, avoin kirja sylissä tai jopa hyvin tekniset menetelmät – lunttaamismahdollisuuksia on monia ja monenlaisia. Ovatpa menetelmät millaisia tahansa, niin Karenin ja Jeremyn kaltaisia oppilaita on paljon. Esimerkiksi Yhdysvalloissa arviolta yli puolet oppilaista lunttaa tai on luntannut kouluaikanaan. Lunttaaminen on kuitenkin ongelmana lähes kaikkialla, ja luultavasti sinäkin joudut sen kanssa tekemisiin, jos käyt koulua. Mutta miksi lunttaaminen on levinnyt niin laajalle? Vaikka sen avulla voikin saada korkeampia arvosanoja koulussa, niin onko se todella sen arvoista?

Miksi he lunttaavat?

Puolustaakseen menettelyään jotkut oppilaat väittävät, että koulu on ikävystyttävä ja että he haluavat opiskelemisen sijasta viettää aikansa mieluummin sellaisten asioiden parissa, jotka kiinnostavat heitä. Toiset sanovat, että heidän on itse asiassa pakko luntata. Eräs 15-vuotias nuori selittää: ”Jokainen opettaja luulee olevansa ainoa, joka antaa läksyjä ja järjestää kokeita. – – Näin ollen ei ole inhimillisesti mahdollista lukea kaikkiin kokeisiin.”

Kaikki eivät kuitenkaan tunne tarvetta keksiä tekosyitä, kuten eräs Senegalissa tehty tutkimus osoittaa. Monet haastatelluista nuorista tunnustivat, että yksi lunttaamisen pääsyistä oli yksinkertaisesti laiskuus. Jotkut heistä myönsivät, etteivät he luntanneet silloin, kun he olivat lukeneet läksynsä. Jos asia on todella näin, kenen tahansa joka tuntee kiusausta lunttaamiseen tulisi ottaa huomioon seuraava Raamatun Sananlaskujen kirjassa oleva varoitus: ”Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää.” – Sananlaskut 10:4.

”Ihmiset lunttaavat muun muassa menestyäkseen.” Näillä sanoilla Journal of Business Education -lehti kertoo yhden tekijän, jonka oppilaat usein mainitsevat. Esimerkiksi 17-vuotias Alison kuvailee tilannetta, jossa hän on ystävineen: ”Vuosia sitten oli toivottavaa saada hyviä arvosanoja. Nykyään opiskelijoitten on pakko saada niitä, jos he suunnittelevat yliopistoon hakemista.” Hän jatkaa: ”Lunttaaminen on tullut yhä hyväksyttävämmäksi, kun opiskelijat yrittävät selviytyä opintojensa paineista.”

Nämä paineet ovat vaikuttaneet nuoriin, kuten eräs 160000 amerikkalaisnuorta käsittänyt tutkimus osoittaa. 60 prosenttia heistä sanoi opiskelevansa läpäistäkseen kokeet ja vain 40 prosenttia todella oppiakseen. Coloradon yliopiston oppilaskunnan puheenjohtaja Randy Herbertson vakuuttaa siksi, että ”säälimätön kilpailu” pakottaa opiskelijat ”epätoivoisiin tekoihin”, kuten esimerkiksi lunttaamiseen.

Paras tapako?

On totta, että paineet hyvien arvosanojen saamiseksi saattavat olla ankarat. ’Jos lunttaaminen auttaa minua onnistumaan’, saattaisit järkeillä, ’miksi en siis lunttaisi?’ Useista syistä. Yksi syy on siihen liittyvät vaarat. Seuraukset voivat todella olla kauaskantoiset, kun lunttaamisesta tulee osa oppilaan pysyvää mainetta. Eräs yliopiston lakiasioita hoitava johtaja selittääkin: ”Kuka tahansa opiskelija, joka syyllistyy yliopistossa vilppiin, antautuu vakavaan vaaraan vahingoittaa tulevia koulutus- ja työnsaantimahdollisuuksiaan.” Linda koki tämän. Hän kertoo: ”Jäin kiinni siitä, että olin kopioinut toisen työn ensimmäisen opiskeluvuoteni keväänä, enkä saanut millään äidinkielenopettajaani unohtamaan sitä.” Loppujen lopuksi hän ei päässyt toiseen kouluun, jonne hän halusi.

Mutta vaikka et jäisikään kiinni tai vaikka rangaistuksen vaara olisi häviävän pieni, lunttaamisella on muita, pitkäaikaisia vaikutuksia. Esimerkiksi eräs nuori tyttö lunttasi matematiikassa. Auttoiko se häntä? Hän sanoo: ”Reputin silti kuulustelussa. En ollut oppinut siitä mitään.” Hänen epäonnistumisensa saattoi avata hänen silmänsä. Mutta olisiko hän oppinut yhtään enempää, jos hän olisi menestynyt lunttaamisen avulla? Ei, sillä lunttaaja menettää ainakin yhdellä alueella: edun oppia koulussa. Jokainen näin menettelevä on suuressa vaarassa joutua vakaviin ongelmiin myöhemmin elämässään. Jos oppilas on saavuttanut todistuksensa lunttaamalla ja saa tuon todistuksen avulla työpaikan, niin mitä hän tekee, kun hänen taitonsa pannaan kokeeseen?

Sen lisäksi lunttaaja unohtaa, että koulussa vietetyt vuodet eivät auta ainoastaan kehittämään älyllisiä kykyjä, vaan ne voivat myös auttaa kehittämään hyviä luonteenpiirteitä. Kirja Teenagers Themselves esittää yhden syyn siihen, miksi nuoret saattavat joskus unohtaa asian tämän puolen: ”Teini-ikäiset nuoret – – ajattelevat pohjimmiltaan lyhytnäköisesti. – – Nuoruusiässä mieli vaihtaa helposti tulevan luonteenlujuuden välittömän rangaistuksen välttämiseen.”

Näin ei ehkä ole sinun laitasi, mutta eikö se pädekin lunttaavaan oppilaaseen? Eikö hänen olisi parempi oppia kohtaamaan ongelmat rohkeasti koulussa ollessaan? Sananlaskujen kirja osuu asian ytimeen sanoessaan: ”Vain hyödyksi ovat ahkeran ajatukset, mutta kaikki touhuilijat saavat vain vahinkoa.” – Sananlaskut 21:5.

Raamatun mukaan rehellisyydestä on myös muuta hyötyä hyvän persoonallisuuden lisäksi. Seurauksena on puhdas omatunto, mielenrauha ja erityisesti mahdollisuus nauttia hyvästä suhteesta maailmankaikkeuden Luojaan. Hän on totuuden Jumala, ja hän vaatii myös palvojiaan kehittämään tätä samaa ominaisuutta. – Psalmi 31:6; Johannes 4:24.

Lunttaaminen – varastamista?

Lunttaaminen on myös epäoikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka eivät lunttaa. Eräs teini-ikäinen, Kelly, selittää: ”Toiset ovat ehkä yrittäneet parhaansa ja muistaneet sen, mitä heidän täytyi muistaa koetta varten, sen sijaan että he olisivat kirjoittaneet sen pulpettiinsa.” Miten sellaiset oppilaat, jotka eivät lunttaa, suhtautuvat lunttaajiin? Eräässä New Yorkin koulussa englannin opettajana työskentelevä rouva Lesser vastaa: ”Ahkerat oppilaat ovat harmissaan nähdessään toisten ohittavan heidät epärehellisin keinoin.” Todellakin, mitä mieltä olisit, jos kaiken kovan työsi jälkeen näkisit lunttaajan saavan paremman arvosanan tai vievän työpaikan nenäsi edestä?

Eikö ole myös totta, että haluaisit saada osaksesi toisten kunnioituksen? Mutta kunnioittavatko ystäväsi sinua, jos he huomaavat, että olet luntannut ja että he ovat saattaneet kärsiä sen vuoksi? Hyvin todennäköisesti havaitsisit vaikeaksi saavuttaa uudelleen heidän arvonantoaan. Eikö tämä mahdollinen menetys tulisi ottaa huomioon jo ennen lunttaamista?

Älä siis kuvittele, että lunttaaminen on harmitonta. Jos sinä voit luntata, niin voivat toisetkin. Kuvittele, että jonakin päivänä menet naimisiin ja saat lapsia. Yksi lapsista sairastuu ja viet hänet lääkärille. Miltä sinusta nyt tuntuisi, jos huomaisit, ettei lääkäri olekaan täysin pätevä – että hän oli luntannut suorittaakseen loppututkintonsa? Voisitko arvostella lääkäriä jonkin sellaisen tekemisestä, mitä itse olisit tehnyt?

Varastaminen merkitsee jonkin sellaisen ottamista, joka ei kuulu asianomaiselle. Lunttaaminen on siten varkauden yksi muoto, sillä lunttaaja vie sen välityksellä arvosanan tai oppiarvon, jota hän ei ansaitse, tai jopa työpaikan, joka olisi kuulunut jollekulle toiselle. Tästä syystä Raamatun varkaille esittämä neuvo koskee aivan yhtä hyvin lunttaajaa: ”Älköön varastaja [tai lunttaaja] enää varastako, vaan tehköön ennemmin kovasti työtä suorittaen käsillään sitä, mikä on hyvää.” – Efesolaisille 4:28.

Ahkera oppilas saa tyydytystä siitä, että hän todella ansaitsee arvosanansa. Vaikkei hän myöhemmin elämässään käyttäisikään jokaista koulussa oppimaansa yksityiskohtaista tietoa, hänellä on koulusta päästessään tietoja ja taitoja, joita hän voi hyödyntää loppuelämänsä ajan. Lisäksi hän on avartanut katsantokantaansa ja saanut hyvää valmennusta persoonallisuutensa lujuuden kehittämisessä.

Entä lunttaaja? Hän huomaa pian, että ainoa jota hän on todella pettänyt on hän itse.

[Kuva s. 15]

Lunttaaja tuottaa vahinkoa sekä itselleen että toisille