Taistelu itsepintaista vihollista vastaan

”TÄMÄ on ollut suurin koettelemus elämässäni”, sanoo Elizabeth. ”On ihanaa olla taas jalkeilla. Tuntuu siltä kuin olisin saanut uutta elinvoimaa. Nyt kykenen tuntemaan ruusujen tuoksun!” Tämä 42-vuotias nainen oli voittanut vihollisen, jonka sanotaan aiheuttavan enemmän kärsimyksiä kuin minkään muun psyykkisen häiriötilan. Vihollisena oli ollut sairaudeksi kehittynyt masennustila, depressio.

Alexander-nimiselle miehelle ei käynyt yhtä hyvin. Hän oli 33-vuotias. Hän joutui syvän masennustilan valtaan, menetti ruokahalunsa ja halusi olla yksikseen. ”Hänestä tuntui siltä kuin koko maailma olisi romahtanut, eikä mikään ollut enää elämisen arvoista”, selittää hänen vaimonsa Esther. ”Hän uskoi, ettei hän ollut enää minkään arvoinen.” Alexander oli vakuuttunut siitä, ettei hän koskaan toipuisi, ja hän riisti itseltään hengen.

Vuosittain tiettävästi 100 miljoonaa Elizabethin ja Alexanderin kaltaista ihmistä maailmassa potee kliinisesti todettavissa olevaa masennusta. Joka neljäs yhdysvaltalainen ja joka viides kanadalainen kärsii jolloinkin elämässään vaikeasta depressiosta. Depressio on yleinen sairaus myös Afrikassa, ja se on lisääntymään päin Saksan liittotasavallassa. On siksi hyvin todennäköistä, että joku sinunkin ystävistäsi tai sukulaisistasi potee tai on joskus potenut depressiota.

Alexanderin vaimo, joka oli tehnyt voitavansa auttaakseen miestään, varoittaa: ”Kun joku puhuu masennuksestaan ja arvottomuuden tunteestaan, siihen tulee suhtautua vakavasti.” Vakavassa depressiossa on siis kyse jostakin enemmästä kuin vain ohimenevästä alakuloisuudesta tai masennuksesta. Siihen voi kuolla, ja itsepintaisena vihollisena se voi lamaannuttaa uhrinsa. Sillä, että depression merkkejä kyetään lukemaan oikein, voidaan jopa pelastaa masentuneen henki.

”Vitsaus, joka teki tuhojaan aivoissani”

Jokainen meistä on alttiina tuskallisille menetyksille, turhautumille ja pettymyksille. Niiden yhteydessä on luonnollista tuntea murhetta. Ihminen sulkeutuu kuoreensa, nuoleskelee haavojaan. Lopulta hänen todellisuudentajunsa palaa, ja hän hyväksyy tapahtuneet muutokset. Hän toivoo, että asiat ovat huomenna paremmin, ja alkaa pian jälleen nauttia elämästään. Mutta jos ihminen on vaipunut vaikeaan depressioon, tilanne on jo toinen.

”Kahdeksaan kuukauteen ei yksikään ostoksillakäynti, ei mikään, saanut minua tuntemaan oloani paremmaksi”, kertoo Elizabeth. Toinen vaikean depression uhri, Carol, lisää: ”Se oli kuin vitsaus, joka teki tuhojaan aivoissani, kuin kauhea pilvi, joka riippui ylläni. Vaikka olisin voittanut paljon rahaa, en olisi päässyt eroon pelottavista tunteistani.” Eräs mies sanoi, että ’tuntuu siltä kuin katselisi maailmaa savunväristen silmälasien läpi: mikään ei näytä puoleensavetävältä. Lisäksi laseissa on suurentavat linssit, niin että kaikki ongelmat näyttävät valtavan suurilta.’

Depressiolla tarkoitetaan tunnetiloja, joiden asteikko ulottuu surusta toivottomuuteen ja itsetuhoajatuksiin asti. Depressioitten ääripäistä enemmän sivulla 4. Oireitten lukumäärällä, niiden voimakkuudella ja kestolla on kaikilla merkitystä, kun halutaan tietää, milloin ”normaali” masentuneisuus muuttuu vaikeaksi depressioksi.

Toteaminen usein vaikeaa

Masennuksen toteaminen on usein vaikeaa sen takia, että masentuneella voi esiintyä myös elimellisiä oireita. ”Jalkojani pisteli, ja välillä minulla oli kipuja kaikkialla ruumiissani. Kuljin lääkäriltä toiselle”, kertoo Elizabeth. ”Olin vakuuttunut siitä, että heiltä oli jäänyt huomaamatta jokin ruumiillinen sairaus ja että heittäisin pian henkeni.” Elizabethin tavoin noin puolet lääkärinhoitoon hakeutuvista depressiopotilaista kertoo tunneperäisten oireitten asemesta ruumiillisista oireistaan.

”Tavallisesti he valittavat päänsärkyään, unettomuuttaan, ruokahaluttomuuttaan, ummetusta tai kroonista väsymystään, mutta eivät kerro mitään tuntemastaan surusta, toivottomuudesta tai masennuksesta. – – Ilmeisesti jotkut masennuspotilaat eivät itse tiedosta olevansa masentuneita”, kirjoittaa tri Samuel Guze, Saint Louisissa toimivan Washington-yliopiston psykiatrian laitoksen esimies. Muita tyypillisiä oireita ovat krooniset kivut, laihtuminen tai lihominen ja sukupuolisen halun heikkeneminen.

Tri E. B. L. Ovuga Etelä-Afrikan Transkeista (Umzimkulu Hospital) kertoo, että vaikka masentuneet afrikkalaiset harvoin ilmoittavat tuntevansa syyllisyyttä tai arvottomuutta, niin sitäkin enemmän he valittavat rauhattomuuttaan, sulkeutuneisuuttaan ja ruumiillisia kipujaan. Eräässä Maailman terveysjärjestön vuonna 1983 julkaisemassa raportissa todetaan, että valtaosalla Sveitsissä, Iranissa, Kanadassa ja Japanissa tutkituista masentuneista oli kaikilla samoina perusoireina ilottomuus, ahdistuneisuus, tarmottomuus ja riittämättömyyden tunne.

Alkoholin ja huumeitten käyttö sekä irralliset suhteet ovat vain joitakin niistä keinoista, joilla jotkut koettavat peitellä masentuneisuuttaan. ”Nauraessakin voi sydän kärsiä.” (Sananlaskut 14:13) Erityisen hyvin tämä pitää paikkansa nuorista. ”Aikuisista näkee, milloin he ovat masentuneita, mutta jos huoneeseen kävelee masentunut lapsi, hänessä ei huomaa mitään erikoista”, selittää tri Donald McKnew Yhdysvaltain kansallisesta mielenterveysinstituutista (NIMH) Herätkää!-lehden haastattelussa. ”Tämän takia kesti kauan, ennen kuin alettiin tajuta, että lapsetkin voivat kärsiä masennuksesta. Mutta kun heidän kanssaan ottaa asian puheeksi, he alkavat heti auliisti kertoa masennuksestaan.”

Tämä vuosikymmen on kuitenkin tuonut voimakasta edistystä tullessaan. Niinpä masennuksesta nykyään tiedetään enemmän ja sitä pystytään hoitamaan paremmin. Aivojen kemia on paljastamassa salaisuuksiaan tutkijoille. On kehitetty testejä eräitten masennustyyppien määrittämiseksi. Taisteluun depressiota vastaan on saatu tehokkaita välineitä: masennuslääkkeitä ja myöskin ravinteita, kuten esimerkiksi eräitä aminohappoja. Lisäksi ovat lyhytaikaiset keskusteluterapiat osoittautuneet tehokkaiksi. NIMHin tutkimusten mukaan 80–90 prosenttia kaikista masennuspotilaista voidaan auttaa tuntuvasti sopivalla hoidolla.

Mistä tällaiset elämän vaikeaksi tekevät tunne-elämän häiriöt sitten johtuvat?

[Taulukko s. 4]

Masennuksen ääripäät

”Normaali” masennus Vaikea depressio

Mieliala

Suru, normaali murehtiminen Toivottomuuden valtaan joutuminen

Itsesääli, lannistuminen Arvottomuuden tunne

Ajattelutapa

Tunnonvaivat tai katumus Itsemurha-ajatukset

Keskittymisvaikeudet

Kestoaika

Lyhyt (muutama päivä) Pitkä (kaksi viikkoa tai pitempään)

Elimellisiä oireita

Elintoiminnot normaaleja Jatkuva väsymys; selittämättömät kivut

Lieviä elimellisiä vaivoja Muutokset syömä- ja nukkumistavoissa

Puheen tai liikkeiden hidastuminen