Raamatun näkökanta:
Onko konfirmaatio kristillinen vaatimus?
”Konfirmaatio on sakramentti, joka suo kastetulle kristitylle kristillisen elämän koko täyteyden ja tekee hänestä hengellisessä mielessä aikuisen, sotilaan ja Kristuksen todistajan.” – The Catholic Encyclopedia for School and Home.
USEIMMAT protestantit hylkäävät sen ajatuksen, että konfirmaatio olisi sakramentti eli pyhä toimitus. 1200-luvulla elänyt katolinen teologi Tuomas Akvinolainen kirjoitti kuitenkin, että ”konfirmaatio on kasteen sakramentin lopullinen täydellistäminen”. Onpa asia miten tahansa, herää seuraavia kysymyksiä: Oliko ensimmäisillä kristityillä konfirmaatiota? Onko tuo tapa kristillinen vaatimus nykyään?
”Ehdottomasti mikään evankeliumeissa ei viittaa siihen, että Jeesus itse olisi pannut alulle konfirmaation sakramentin”, myöntää New Catholic Encyclopedia. Miksi sitten kirkon opettajat myöhemmin edistivät sitä ajatusta, että kirkon täysivaltaiseksi jäseneksi pääseminen vaatii kasteen jälkeen toista toimitusta, johon saattaa sisältyä öljyllä voiteleminen tai käsien päälle paneminen?
Mikä on konfirmaation alkuperä?
Lapsikaste oli yksi niistä avaintekijöistä, jotka johtivat siihen, että toinen sakramentti otettiin käyttöön. Kirjassa Christianity (Kristillisyys) sanotaan: ”Tietoisena lasten kastamista koskevista ongelmista kirkko – – muistutti jo kastettuja kasteen merkityksestä ’konfirmoimalla’ [vahvistamalla] heidät myöhemmin elämässä.” Muistuttaako konfirmaatio heitä todella siitä, mitä kaste merkitsee, vai hämärtääkö se kastetta koskevan totuuden?
Tosiasia on, ettei Raamatusta löydy tukea lapsikasteelle. Veden pirskottaminen vauvan päälle ei esimerkiksi vapauta häntä perisynnistä; vain usko Kristuksen Jeesuksen lunastusuhriin voi tehdä sen. (Johannes 3:16, 36; 1. Johannes 1:7) Vesikaste on ulkoinen vertauskuva siitä, että kastettava on Jeesuksen välityksellä vihkiytynyt täysin tekemään Jehova Jumalan tahdon. Vesikaste on opetuslapsia – ’uskovia’ – ei pikkulapsia varten. – Matteus 28:19, 20; Apostolien teot 8:12.
”Milloin kaste loppui ja konfirmaatio alkoi?” kysyy New Catholic Encyclopedia. Se vastaa: ”Kenties meidän ei tule yrittää tehdä liian täsmällistä eroa, sillä kyseessä on varhaiskirkon ainoa toimitus.” Tosiaankin ”ainoa toimitus” kristillisen seurakunnan täysivaltaisen jäsenyyden saamiseksi oli kaste. – Apostolien teot 2:41, 42.
Tarvitaanko konfirmaatiotilaisuutta ja siinä tapahtuvaa kätten päälle panemista ennen kuin voi saada pyhän hengen? Ei tarvita. Varhaiskristillisessä seurakunnassa kasteen jälkeen tapahtuva käsien päälle paneminen merkitsi yleensä erikoisnimitystä tai hengen ihmelahjan antamista. Nämä lahjat hävisivät apostolien kuoleman myötä. (1. Korinttolaisille 13:1, 8–10) Lisäksi käsien päälle panemista ei yhdistetä vesikasteeseen, vaan useissa tapauksissa joihinkin nimenomaisiin tehtäviin, jotka liittyivät kristilliseen lähetystoimintaan. (Apostolien teot 6:1–6; 13:1–3) Näin ollen ajatus siitä, että konfirmaatio on jatkoa apostoliselle kätten päälle panemiselle ja että se on, kuten yksi katolinen katekismus (Basics of the Faith: A Catholic Catechism) sanoo, ”sakramentti, joka muuttaa henkilön niin suuressa määrin, että se voidaan saada vain kerran”, ei kestä lähempää tarkastelua.
Apostoli Paavali varoitti Raamatun perustotuudesta poikkeamisesta: ”Sillä varmasti on tulossa aika, jolloin ihmiset eivät tyydy terveeseen opetukseen, vaan ahnehtivat viimeistä uutuutta – – ja sitten totuuden kuuntelemisen sijaan he kääntyvät taruihin.” (2. Timoteukselle 4:3, 4, The Jerusalem Bible) Konfirmaatiotoimitukseen uskovat viittaavat kuitenkin kahteen raamatulliseen esimerkkiin todisteena.
Onko sillä raamatullinen perusta?
Apostolien tekojen 8:14–17:ää käytetään usein konfirmaation perustana. Tämä käsien päälle paneminen pyhän hengen saamiseksi oli kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus. Miten niin? Samarialaiset eivät olleet juutalaisia käännynnäisiä. Näin ollen heistä tuli ensimmäisiä ei-israelilaisia, jotka otettiin kristilliseen seurakuntaan. Kun opetuslapsi Filippus saarnasi Samariassa, monia samarialaisia ”ryhdyttiin kastamaan, sekä miehiä että naisia”, mutta he eivät saaneet heti pyhää henkeä. (Apostolien teot 8:12) Miksi niin?
Muista, että Kristus Jeesus uskoi Pietarille ”valtakunnan avaimet” – edun esittää eri käännynnäisryhmille ensimmäisenä mahdollisuus päästä ”taivasten valtakuntaan”. (Matteus 16:19) Näin ollen vasta kun Pietari ja Johannes lähtivät Samariaan ja laskivat kätensä näiden ensimmäisten ei-juutalaisten opetuslasten päälle, pyhää henkeä alettiin vuodattaa heidän ylleen. Se oli merkkinä heidän odotteenaan olevasta jäsenyydestä ”taivasten valtakunnassa”.
Jotkut näkevät Apostolien tekojen 19:1–6:ssa todisteen siitä, että varhaiskristityillä oli erillinen kasteen jälkeinen toimitus. On kuitenkin ilmeistä, että tässä tapauksessa oli kyse pyhän hengen pidättämisestä joiltakuilta Efesoksen kaupungin uusilta kristityiltä, jotka oli kastettu ”Johanneksen kasteella”, mikä ei ollut enää voimassa. (Ks. myös Apostolien tekojen 18:24–26.) Kun tämä selitettiin heille, heidät nopeasti ”kastettiin Herran Jeesuksen nimessä”. Ja tässä tilanteessa apostoli Paavali ”pani kätensä heidän päälleen” niin että he saisivat joitakin Jumalan pyhän hengen ihmelahjoja sen lisäksi, että heidät otettiin Jumalan hengellisiksi lapsiksi. – Roomalaisille 8:15, 16.
Näistä kertomuksista New Dictionary of Theology sanoo: ”Yhtäläisyyttä yleisen käytännön ja näiden tapausten välille ei voida löytää, ja vaikka niissä on mukana jonkinkaltaisen ennakkotapauksen makua, on kyseenalaista, pitäisikö niihin suhtautua samanlaisena ohjeellisena kristillisenä tapana kuin vesikaste on. – – Apostolien teoissa on monia tapauksia, joissa suoritettiin vesikaste ilman sen jälkeistä käsien päälle panemista (joten nämä tapaukset ovat todellisuudessa poikkeuksia).” Nämä olivat tosiaan poikkeuksellisia toimia poikkeuksellisissa olosuhteissa.
”’Konfirmaatioksi’ kutsuttu toimitus”, sanoo New Dictionary of Theology -hakuteos lopuksi, ”on ’teologian muotoilemisessa syntynyt toimitus’.” Se on todellisuudessa epäraamatullinen toimitus, väärien opetusten tulos eikä missään tapauksessa kristillinen vaatimus.