Mitä pääsiäinen merkitsee Jumalalle?
PÄÄSIÄISTÄ, ”juhlien juhlaa”, sanotaan vietettävän Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi. Toisaalta mitä sanottavaa Jeesuksella oli ylösnousemuksensa muistelemisesta juhlan avulla? Käskivätkö apostolit meidän juhlia sitä? Onko Jumala käskenyt meidän viettää pääsiäistä, vai onko pääsiäisen vietto luettavissa ihmistekoisiin perinteisiin? Näihin kysymyksiin saamme helposti vastauksen tarkastelemalla kahta tietolähdettä: historiaa ja Raamattua.
Mitä historia tietää kertoa
Mitä ensinnäkin historia tietää kertoa? Kirkkohistorioitsija Sokrates kirjoitti 400-luvulla: ”Minusta näyttää siltä, että pääsiäisjuhla on tullut kirkkoon vanhan totutun tavan mukana, kuten monet muutkin tavat ovat tulleet.”
Kirjassa Curiosities of Popular Customs selitetään, että ”kun jäljellä olleita pakanallisia tapoja ei kyetty kitkemään pois, kirkko otti tavakseen antaa niille kristillisen silauksen. Pääsiäisen tapauksessa tuo muutos oli erityisen helppo. Ilo luonnollisen auringon nousemisesta ja luonnon heräämisestä talviunestaan muuttui iloksi vanhurskauden Auringon nousemisesta, Kristuksen nousemisesta ylös haudasta. Myös jotkin niistä pakanallisista juhlamenoista, joita oli vietetty vapun tienoilla, siirrettiin vanhoilta paikoiltaan ja yhdistettiin pääsiäisen viettoon. Siihen lisättiin myös monenlaista muuta uutta.”
Robert J. Myers on samaa mieltä kirjassaan Celebrations: ”Monet pakanoitten uudestisyntymismenoista, joita oli vietetty kevätpäiväntasauksen aikaan, liitettiin tähän juhlaan.” Näitä lausuntoja tukee tietosanakirja The New Encyclopædia Britannica, kun se sanoo: ”Niin joulusta kuin myös pääsiäisestä voidaan todeta, että niiden suosituista tavoista kuvastuu vanhojen pakanallisten tapojen jäänteitä. Pääsiäisen tapauksessa ne liittyvät keväisiin hedelmällisyysrituaaleihin, ja niitä ovat esimerkiksi sellaiset vertauskuvat kuin pääsiäismunat ja pääsiäisjänikset.”
Pakanallista alkuperää?
On siis selvää, että pääsiäinen sellaisena kuin sitä nykyään vietetään on täynnä pakanallisia rituaaleja ja tapoja. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei pääsiäisen vietolla ole mitään yhteyksiä eräisiin Raamatun tapahtumiin.
Pääsiäistä on esimerkiksi sanottu juutalaisten pääsiäisen eli passah-juhlan, raamatullisen tapahtuman, jatkoksi. Kirjan Curiosities of Popular Customs mukaan ”alkukirkko vietti pääsiäistä samaan aikaan kuin juutalaiset viettivät passahiaan, sillä nämä kaksi juhlaa ovat todellisuudessa samaa alkuperää”. Ei olekaan siksi yllättävää, että monissa kielissä, esimerkiksi ranskassa, kreikassa, italiassa ja espanjassa, ovat pääsiäistä tarkoittava sana ja passahia tarkoittava sana täysin tai melkein samanlaiset, aivan kuten suomessa ja ruotsissakin.
Varhaiskristityt eivät kuitenkaan viettäneet vuosittain kristillistä versiota juutalaisten passah-juhlasta. Teoksessa Abingdon Dictionary of Living Religions sanotaan pääsiäisestä: ”Alun perin juhlanvieton aiheena oli valmistuspäivänä (juutalaisen kuukalenterin mukaan 14. nisankuuta) tapahtunut Jeesuksen ristiinnaulitseminen.”
Raamatussa kerrotaan, että kuolemaansa edeltäneenä iltana Jeesus kokoontui opetuslapsineen suureen huoneeseen viettämään juutalaisten passahia (Markus 14:12–16). Vietettyään näin viimeisen kerran passah-juhlaa Jeesus asetti niin sanotun Herran ehtoollisen. Sen jälkeen hän antoi opetuslapsilleen käskyn: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Luukas 22:19.)
Tällä Herran ehtoollisella, jota piti vietettämän kerran vuodessa, oli tarkoitus muistella Jeesuksen kuolemaa. Apostoli Paavali sanoi tästä vuotuisjuhlasta: ”Sillä niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tätä maljaa, te julistatte Herran kuolemaa.” (1. Korinttolaisille 11:25, 26.)
Raamatun opetuksen vääristyminen
Tämän raamatullisen käskyn mukaisesti tosi kristityt viettivät tätä juhlaa vuosittain nisankuun 14. päivänä. Vähitellen ihmiset alkoivat kuitenkin viettää myös Jeesuksen ylösnousemisen juhlapäivää. The New Encyclopædia Britannican mukaan ”alkukristityt viettivät Herran passahia samaan aikaan, kun juutalaiset viettivät passahia, täydenkuun yönä kevään ensimmäisessä kuussa (14.–15. nisankuuta). Toisen vuosisadan puoliväliin mennessä olivat useimmat seurakunnat siirtäneet tämän juhlan juutalaisten pääsiäistä seuraavaan sunnuntaihin.”
Kirjassa Seasonal Feasts and Festivals sanotaan: ”Nähtävästi vasta 300-luvun loppupuolella alettiin pitkääperjantaita ja pääsiäispäivää viettää Jerusalemissa erillisinä juhlapäivinä.”
Jotkut oppineet ovat sitä mieltä, että kristityiksi tunnustautuvien ja juutalaisten välinen kasvava vihamielisyys sai jotkut kristikunnan johtajat haluamaan tärkeimmän juhlapäivänsä irrottamista ajallisesti juutalaisten tärkeimmästä juhlapäivästä. Tällainen asenne aiheutti muutoksen. Vähitellen suurin osa kristikunnasta alkoi viettää Jeesuksen ylösnousemuksen juhlapäivää ensimmäisenä kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, ja siitä tuli sen tärkein uskonnollinen juhla. Näin Jeesuksen kuoleman muiston viettäminen tuli työnnetyksi toisarvoiseen asemaan.
Havaitsemme siis näiden tietolähteitten perusteella, että kristikunnan pääsiäinen on kaapannut alkuperäisen juhlan, Jeesuksen kuoleman muistojuhlan, paikan.
Mitä Raamattu kertoo
Mitä Raamatulla on sanottavana pääsiäisestä? Raamatussa on tietenkin runsaasti todisteita sen puolesta, että Jeesus sai ylösnousemuksen. Kristuksen ylösnousemus on tosi kristillisyyden perusoppeja. Apostoli Paavali ei vähäisessäkään määrin epäillyt sitä. Hän kirjoittaa: ”Ellei Kristusta ole herätetty, niin saarnaamisemme on varmasti turhaa ja uskomme on turhaa. – – Edelleen, jos Kristusta ei ole herätetty, teidän uskonne on hyödytön; te olette vielä synneissänne.” (1. Korinttolaisille 15:14, 17.)
Raamatusta ei kuitenkaan löydy vihjaustakaan siitä, että Kristuksen ylösnousemusta olisi juhlittu vuosittain. Kirkkohistorioitsija Sokrates myöntää: ”Vapahtaja ja hänen apostolinsa eivät ole velvoittaneet meitä minkään lain avulla viettämään tätä juhlaa, eikä meitä Uudessa testamentissa uhata minkäänlaisilla rangaistuksilla eikä kirouksilla sen viettämättä jättämisestä.” Aikakauslehti The Christian Century sanoi pääsiäistä käsitelleessä kirjoituksessaan äskettäin, että varhaiskristityt alkoivat viettää ylösnousemuksen muistojuhlaa toisella vuosisadalla. Pääsiäistä alettiin siis viettää vasta sen jälkeen, kun apostolien kuolemasta ja Raamatun valmiiksi saamisesta oli jo kulunut melkoisesti aikaa. Pääsiäisen alkuperä tiedetään tarkkaan. Se ei ole Jumalan, vaan ihmisen alulle panema juhla.
Joitakuita voi kuitenkin kiinnostaa tietää, mitä väärää Jeesuksen ylösnousemuksen muistelemisessa on. On totta, ettei Raamatussa vaadita kristittyjä viettämään pääsiäistä. Onko Raamatussa sitten mitään, mikä kieltää sen?
Puhdas ja saastumaton palvonta
Kiistaton tosiasia on, että Raamatussa ei ole nimenomaisesti kielletty viettämästä Jeesuksen ylösnousemuksen muistoa. Raamattu kuitenkin kieltää kristittyjä turmelemasta puhdasta palvontaa ihmistekoisilla perinteillä. Tällaisiin perinteisiin on luettavissa juuri pääsiäinen, sillä se on sekoitus pakanallisia tapoja ja väärien uskontojen ikivanhoja rituaaleja.
Alan W. Watts sanoo pääsiäistä käsittelevän 123-sivuisen kirjansa esipuheessa: ”Pääsiäisen tarina kokonaisuudessaan on mitä mutkikkain sekoitus historiaa ja taruja – jopa siinä määrin mutkikas sekoitus, että näiden kahden erottaminen toisistaan ei mitenkään onnistu lyhyen kirjan puitteissa.” Hyväksyisikö Jumala palvontamme, jos liittäisimme siihen pääsiäisen, pakanallisten tapojen sekoituksen? Ei varmastikaan. Jumala hyväksyy ainoastaan sellaisen ”palvontamuodon, joka on – – puhdas ja saastumaton”. Tämä edellyttää ”itsensä suojelemista maailman tahroilta”, mukaan luettuna myös pääsiäiseen läheisesti liittyviltä maailmallisilta tavoilta. (Jaakob 1:27.)
Apostoli Paavali kielsi kristittyjä tuomasta seurakuntaan ihmistekoisia perinteitä, kun hän sanoi: ”Olkaa varuillanne: saattaa kenties olla joku, joka vie teidät saaliikseen filosofialla ja tyhjällä petoksella ihmisten perinteen mukaan, maailman alkeisasioiden mukaan eikä Kristuksen mukaan.” (Kolossalaisille 2:8.)
Jeesus tuomitsi juutalaisten perinteet, jotka olivat vääristäneet Raamatun totuuksia ja turmelleet tosi palvonnan. Markuksen 7:6–8:ssa olevat sanat, jotka Jeesus osoitti aikansa juutalaisille uskonnollisille johtajille, kuuluvat näin: ”Sattuvasti Jesaja profetoi teistä ulkokullatuista, niin kuin on kirjoitettu: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on hyvin kaukana minusta. Turhaan nämä ihmiset jatkavat minun palvomistani, koska he opettavat oppeina ihmisten käskyjä.’ Te jätätte Jumalan käskyn sikseen ja pidätte kiinni ihmisten perinteestä.”
2. Korinttolaiskirjeen 6:14–17:ssä Raamattu varoittaa meitä: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa. Sillä mitä tekemistä vanhurskaudella on laittomuuden kanssa? Tai mitä yhteistä valolla on pimeyden kanssa? Edelleen, miten sopivat yhteen Kristus ja Belial? Tai mitä osuutta uskollisella on epäuskoisen kanssa? – – ’Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa’, sanoo Jehova, ’ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen.’”
Hänen kuolemansa vuosipäivä
Raamatun mukaan meidän hyväksemme tehtyyn pelastusjärjestelyyn sisältyy se, että Jeesus uhrasi täydellisen elämänsä, sai ylösnousemuksen ja esitti uhrinsa arvon Jumalalle taivaassa. Kaikki nämä seikat ovat tärkeitä. (Heprealaisille 7:25; 9:11–14.) Jeesus käski seuraajiensa viettää hänen kuolemansa vuosijuhlaa. Hänen kuolemansa on ainut tapahtuma, jonka muistoa Raamattu käskee kristittyjä viettämään.
Tänä vuonna kokoontuvat miljoonat Jehovan todistajat muistelemaan auringonlaskun jälkeen 17. huhtikuuta (14. nisankuuta) Jeesuksen kuolemaa. Muistojuhlassa pidetään myös Kristuksen uhrikuoleman merkitystä selittävä puhe. Sen avulla voimme ymmärtää paremmin sen, miten paljon Jehova Jumala onkaan osoittanut rakkautta ihmiskuntaa kohtaan uhratessaan ainosyntyisen Poikansa, jotta saisimme mahdollisuuden päästä nauttimaan ikuisesta elämästä. Liity seuraamme tuona kuluvan vuoden tärkeimpänä päivänä!
[Huomioteksti s. 6]
Pakanallisia juhlamenoja siirrettiin vanhoilta paikoiltaan ja yhdistettiin pääsiäisen viettoon
[Huomioteksti s. 8]
Raamatusta ei löydy vihjaustakaan siitä, että Jeesuksen ylösnousemusta olisi juhlittu vuosittain
[Tekstiruutu s. 6]
Mistä sana ”pääsiäinen” on peräisin?
▪ ”Päinvastoin kuin useimmilla muilla sivistyskansoilla on meidän pääsiäis-nimityksemme taatusti omaperäinen. Koska ruotsin kielen heprealaisperäistä påsk-sanaa ei voitu lainata kainoussyistä, keksi papistomme yli 700 vuotta sitten vieläkin käytössä olevan uudissanan pääsiäinen.” (Uusi tietokirja, WSOY, 1961, osa 6, s. 366.)
▪ ”Se nimi, jota vain englantia ja saksaa puhuvat kansat käyttävät, johtuu kaiken todennäköisyyden mukaan erään pakanallisten saksien jumalattaren nimestä, joka on Ostara, Osterr tai Eastre. Hän oli idän, aamun ja kevään personoituma.” (William S. Walsh, Curiosities of Popular Customs.)
▪ ”Kauan sitten elänyt englantilainen historioitsija Beda Venerabilis kertoo, että sana ’Easter’ [pääsiäinen] on muodostunut anglosaksien aamunsarastuksen jumalattaren nimestä Eostre eli Ostara, jonka jumalattaren pääjuhlaa vietettiin kevätpäiväntasauksen aikaan. Beda on ainut tietolähde, joka kertoo meille tästä jumalattaresta, mutta on silti epätodennäköistä, että Beda – harras kristitty – olisi nähnyt paljon vaivaa keksiäkseen pääsiäiselle pakanallisen alkuperän. Olipa tämän jumalattaren olemassaolo sitten totta tai ei, niin on varsin todennäköistä, että sanojen ’Easter’ [pääsiäinen] ja ’East’ [itä] – ilmansuunta, josta aurinko nousee – välillä täytyy olla jokin historiallinen yhteys.” (Alan W. Watts, Easter – Its Story and Meaning.)
▪ ”On luultavaa, ettei nimi Easter [englannin ’pääsiäinen’] eikä saksan Ostern ole peräisin anglosaksien Eostre-jumalattaresta, vaan että se tulee muinais-skandinaavien kevätaikaa tarkoittaneesta sanasta Eostur.” (The Encyclopedia of Religion.)
[Taulukko s. 8]
PÄÄSIÄINEN PASSAH
Espanja: Pascua florida Pascua
Hollanti: Pasen joods paasfeest
Italia: Pasqua Pasqua ebraica
Kreikka: Paskha Paskha
Ranska: Pâques La Pâque
Saksa: Ostern Passah
Suahili: Pasaka Pasaka
Suomi: pääsiäinen pääsiäinen (juutalaisten)
Tanska: påske påske
[Kuva s. 7]
Ikivanhoille, alkuperältään pakanallisille rituaaleille annettiin kristillinen silaus, ja ne lisättiin pääsiäisen juhlamenoihin
[Kuva s. 9]
Jeesus asetti kuolemansa muistojuhlan opetuslastensa kanssa